Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kruununhaka-päivä

Kävin taas pienellä pyrähdyksellä Itä-Suomessa vanhempiani moikkaamassa. Iskä siellä keräili metsästä ämpärikaupalla puolukoita, ja äiti sitten keitteli niitä.

Puolukka yli laidan!

Minä en tehnyt mitään erikoista moneen päivään, jollei kummityttöni synttäreitä lasketa mukaan. Kotiinviemisiksi mukaani lähti taas monta pakettia iskän kalastamia ahvenia, marjamehuja sekä puolukkaa joka muodossa, vaikka en mikään puolukan suuri ystävä olekaan. Jotenkin sitä vain iskee ahneus näissä metsän ja luonnon antimissa: onhan niitä otettava, kun kerran ilmaisiksi saa. :-)


Tämä Kruununhaka-päivä -postaus on vähän ajastaan jäljessä, sillä Kruununhakaa juhlittiin jo viime viikolla. (Kruununhaka on yksi Helsingin kaupunginosista.) Satuimme viettämään kyseisenä päivänä ystäväni kanssa aurinkoista loppukesän päivää Tervasaaressa, ja rupesimme ihmettelemään, miksi orkesteri soitti jossakin. Menimme uteliaina tietysti katsomaan, mistä oli kyse, ja päädyimme keskelle Kruununhaka-päivää, iltama-tapahtumaa, jonka ilmeisesti Kruununhaan asukasyhdistys järjestää vuosittain. Jäimme paikalle seurailemaan ohjelmaa ja nauttimaan ruokatelttojen antimista.

Mukana oli kaikenikäisiä ihmisiä, mutta erityisesti lapsiperheitä oli liikkeellä paljon.

Orkesteri paljastui puhallinorkesteri Toimela Brassiksi.

Orkesterin lisäksi tilaisuudessa esiintyi myös Jussi Raittinen, jolla oli suuria ongelmia esityksen käynnistämisen kanssa. Äänentoistolaitteet eivät meinanneet millään toimia, ja Raittinen joutui aloittamaan alusta ainakin kolme kertaa. Pari kertaa Raittinen käski orkesterin vetämään jonkun biisin sillä välin, kun laitteita korjattiin. Herralla taisi hermo hieman mennä. :-D

Raittisen kitara.

Raittinen ja kitara.

Raittisen musiikki ei oikein iske makuhermooni, mutta kyllähän sekin siinä juhliessa meni. :-) Melkein kyllä meinasi myötähäpeä iskeä, kun esitystä ei meinattu saada alkuun sitten millään. Ensimmäisen onnistuneen biisin jälkeen helpottuneet aplodit tulivatkin ihan suoraan sydämestä - viimeinkin onnistunut yritys!

Lohisoppa oli todella hyvää, ja sen kanssa sai talouspaperiin käärityn ruisleipäpalan. Makkarakin maistui hyvältä (ei ehtinyt kuvaan). :-)

Yleisöä.

Lisää yleisöä.

Naurujoogakin kuului ohjelmanumeroihin. Haha!

Lopulta ilta kääntyi yöksi, ja oli aika lähteä kotiin. Kotimatkalla minulla oli hieman teknisiä ongelmia, kun läksin metrolla vahingossa väärään suuntaan. Sellaista se on, kun lähtee Espoon perukoilta Helsingin keskustaan seikkailemaan. :-D Onneksi sentään huomasin virheeni heti seuraavalla asemalla - ja kerkesin vielä viimeiseen metroon!

2 kommenttia:

  1. Kiehuivatpa puolukat yli;D
    Ihania tuliaisia toit sieltä Itä-Suomesta;metsän ja veden antimia,nami!
    Tuollaiset kaupunginosapäivät ovat kivoja:omassa kaupunginosassani Helsingissä myös järkättiin niitä ja parina vuonna olin mukana järkkäämässä. Kivoja kuvia ja nuo kukkakuvat ovat upeita!
    Ja et ole ainoa joka on metrossa mennyt väärään suuntaan;D

    VastaaPoista
  2. Yaelian, onpa ihana kuulla, että on muitakin, joille on käynyt metron kanssa pieni kömmähdys. :-) Hieman noloa, kun tuleehan sillä kuitenkin sen verran liikuttua, että pitäisi osata...

    Vau, sinä olet ollut oikein järjestämässä kaupunginosapäiviä! Se on varmasti ollut kivaa. En voinut olla hieman ihailematta Kruununhaka-päivän organisointiakin – kaikki toimi (paitsi Raittisen vehkeet :-D), ja ihmisillä näytti olevan oikein mukavaa.

    Puolukoita oli tosiaan pitkin ja poikin, eikä äiti oikein innostunut siitä, että minä vielä halusin kameroineni ikuistaa tilanteen. ;-D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3