Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Hajamielisyyttä ja vessa-asioita

Jaana Savolainen kirjoitti viime viikolla Hesarin pääkirjoituksessa siitä, kuinka luottamus on yksi niistä asioista, joita 100-vuotiaassa Suomessa voidaan juhlia. Ihmiset luottavat Suomessa tuntemattomiin ihmisiin, poliisiin ja muihin viranomaisiin, mutta ei tarvitse mennä kovin pitkälle Pohjoismaiden ulkopuolelle, kun tilanne on jo aivan toinen.

Ajattelin itsekin pääkirjoitusta lukiessani, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa ovat, ainakin mitä luottamukseen ja rehellisyyteen tulee. Suomalainen voi periaatteessa luottaa siihen, että aivan tuntematonkin ihminen on luotettava ja että tällä ei ole varastaminen, huijaaminen tai muu vilunkipeli päällimmäisenä mielessä. Toki poikkeustapauksiakin löytyy, mutta ne tapaukset ovat (ainakin toistaiseksi) onneksi vain poikkeuksia. Olisihan se suunnattoman rasittavaa, jos joutuisi koko ajan olemaan varuillaan ja epäilemään toisen tarkoitusperiä ja rehellisyyttä. Usein suomalaiselle käykin niin, että hän huomaa ulkomailla lomaillessaan olleensa aivan liian luottavainen ja sinisilmäinen ja tulleensa höynäytetyksi tavalla tai toisella. Vielä enemmän luottamusasioita joutuu pohdiskelemaan silloin, jos muuttaa asumaan ulkomaille sellaiseen maahan, jossa rehellisyys käsitetään hyvin eri tavoin kuin meillä Suomessa.

Samana päivänä, kun olin lukenut Savolaisen kirjoituksen, menin Prismaan. Keräsin siellä ostokseni koriin, menin kassalle ja rupesin latomaan tavaroita hihnalle. Silloin tajusin, että jotain puuttui. Käsilaukkuni ei ollutkaan olkapäälläni! Olin unohtanut sen jonnekin!

Keräsin tavarani nopeasti hihnalta takaisin koriin ja läksin juoksemaan paniikissa siihen suuntaan, mistä olin tullut. Mielessäni pyöri kaikenlaista. Minulla on paha tapa kulkea laukku auki reuhottaen, koska olen ilmeisesti liian laiska sulkemaan laukun vetoketjua. Kaikki laukussa olisi siis varsin helposti mukaan napattavissa, kun ei tarvinnut edes aukaista vetoketjua. Kännykkä oli siinä ensimmäisenä tyrkyllä, eikä lompakkoa ja kameraakaan tarvinnut hirveän syvältä kaivaa. Toivoin, että laukku olisi edelleen siellä, minne olin sen epähuomiossa jättänyt, tai jos joku oli jo löytänyt laukun, löytäjä olisi ollut rehellinen ja luotettava ihminen ja toimittanut laukun sisältöineen päivineen infopisteeseen.

En ehtinyt juosta pitkällekään, kun kaupassa kaikui kuulutus: "asiakas Satu se-ja-se, ottakaa yhteys infopisteeseen". Minut valtasi helpotuksen tunne: joku oli siis jo löytänyt laukkuni ja vienyt sen infoon! Mutta olisiko laukussa kaikki tallella?

Jätin täyden ostoskorin kassojen viereen ja säntäsin infopisteeseen. Myyjä siellä taisi nähdä jo kaukaa, että nyt on laukun omistaja tulossa, kun tulee sellaista kyytiä. Päivittelin myyjälle, miten olin saattanutkin unohtaa laukkuni tuolla lailla, mutta myyjä oli onneksi hyvin ymmärtäväinen. Pikainen vilkaisu paljasti myös, että laukussa oli kaikki tallella. Mikä helpotus! Miten voin ollakin niin hajamielinen, että unohdan laukkuni tuolla tavoin?! Pitäisiköhän olla huolissaan?

Kävin hakemassa ostoskorini ja palasin kassalle. Taakseni jonoon tuli vanhempi nainen, joka totesi laukkuni nähdessään, että "ai, se oli teidän laukku". Kun nainen kertoi olleensa se, joka oli laukun löytänyt, kiittelyistäni ei meinannut tulla loppua. Nainen kertoi nähneensä laukun siinä lattialla yksinään ja ihmetelleensä, missä laukun omistaja mahtoi olla. Hän oli tiedustellut paikalle osuneelta toiselta asiakkaalta, oliko laukku tämän, ja yhdessä he olivat sitten miettineet, mitä tehdä. Naista oli vähän arveluttanut tarttua laukkuun, sillä hän pelkäsi jonkun ajattelevan, että hän yritti varastaa laukun. Lopulta hän oli kuitenkin vienyt laukun läheiselle kalatiskille, josta se oli toimitettu edelleen infopisteeseen.

Nainen kertoi löytäneensä kaupasta joskus lompakoitakin. Ihmiset kuulemma unohtavat lompakoitaan varsinkin hevi-osastoille, kun alkavat mättää hedelmiä tai vihanneksia pussiin ja laskevat lompakkonsa siksi aikaa kädestään. Kerrankin nainen oli nähnyt lompakon hedelmäröykkiön päällä ja ajatellut heti olevansa piilokamerassa. Kun ympärillä ei ollut kuitenkaan näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, nainen oli uskaltanut tarttua lompakkoon. Seuraava ongelma olikin se, miten viedä lompakko infoon niin, ettei mahdollinen lompakon omistaja luulisi naisen yrittävän omia lompakkoa itselleen. Nainen oli lopulta ratkaissut ongelman niin, että hän oli kulkenut lompakon kanssa käsi pystyssä kuin joku Deturin matkaopas. Saatiinpa loppujen lopuksi makeat naurut tästäkin törppöilystä! 😁

Oletko sinä unohtanut omaisuuttasi joskus jonnekin? Oletko saanut omasi takaisin?

Ruokakaupasta muihin ruoka-asioihin. Ukkeli palasi Intiasta ja ilmoitti minulle jo Delhistä, että hänellä oli mukanaan täysi kassillinen anopin minulle lähettämiä ruokatavaroita. Olin pyytänyt anoppia lähettämään vihreitä ja punaisia chilejä, currylehtiä ja korianterijauhetta, mutta tällainen lasti sieltä tuli:


Olen kuvannut näitä Intian-tuliaisia monta kertaa ennenkin, mutta koska ne jaksavat ilahduttaa aina vain, pakkohan ne oli tälläkin kertaa kuvata. Erityisen ilahduttavaa oli se, että kaikki tuotteet saapuivat perille priimakunnossa, vaikka ne olivat olleet kassissa yli 24 tuntia.

(Jos jotakuta kiinnostaa tietää tarkemmin, mitä nuo kaikki ovat, niin tässä tuotteet vasemmasta ylänurkasta lähtien: litteitä vihreitä papuja, inkivääriä, vihreitä chilejä, valkosipulia, sitruunoita, minimunakoisoja, kuivattuja kookoksenpuolikkaita, intialaista palmusokeria, currylehtijauhetta, tuoretta korianteria, karvaskurkkuja, korianterijauhetta, chilijauhetta, mannasuurimoita, punaisia chilejä ja currylehtiä.)

Appiukko on taas kunnostautunut Whatsapp-videoiden lähettämisessä. Viimeisin video oli sellainen, että jäin jopa miettimään, pitäisikö ottaa videon ohjeet käyttöön. Videolla kerrottiin naisesta, joka joi lasillisen kurkumavettä (= lasillinen lämmintä vettä + 1 tl kurkumaa + ripaus mustapippuria) vuoden ajan joka aamu sekä kurkuman terveysvaikutuksista yleensä. Kurkumanhan sanotaan muun muassa parantavan verenkiertoelimistön toimintaa, lievittävän kakkostyypin diabeteksen oireita, lisäävän kehon emäksisyyttä ja tätä kautta pienentävän riskiä sairastua syöpään, suojaavan aivoja, estävän ja vähentävän tulehduksia, helpottavan nivelreuman oireita, parantavan ruoansulatusta, suojaavan maksaa ja hidastavan ikääntymistä.

Vaikka olen jo tiennytkin kurkuman terveysvaikutuksista, en silti ole kurkumaa koskaan itse kokeillut (muuten kuin laittanut sitä ruokaan tietysti). Nyt innostuin asiasta siksi, että noudatan jo anopin neuvoa juoda joka aamu 2-3 lasillista lämmintä vettä, ja olisi varsin helppo lisätä yhteen lasilliseen kurkumaa ja pippuria. Koska olen luonteeltani vähän sellainen skeptikko, joka epäilee aluksi kaikkea, en innostunut tuosta lämpimän veden juomisestakaan ensin ollenkaan. Olen kai niin länsimaisen lääketieteen aivopesemä, että on mahdoton uskoa intialaisiin ayurvedan oppeihin. Alun perinhän anoppi antoi tuon neuvon siksi, että kärsin Intiassa ummetuksesta, ja anopin mukaan lämmin vesi rentouttaa suoliston ja saa suolimassan liikkeelle.

Join aluksi vain huoneenlämpöistä vettä, mutta rupesin sitten kokeilemaan lämmitettyä vettä. Lämmitin vettä vedenkeittimellä sen verran, että vettä pystyi vielä hyvin juomaan, ja join sitä aina 2-3 lasillista ensimmäiseksi aamulla, siis ennen kuin olin laittanut suuhuni mitään muuta. Nyt olen juonut lämmintä vettä säännöllisesti ehkä nelisen kuukautta (poikkeuksena matkat, joilla lämmintä vettä ei ole aina ollut aamulla ensimmäiseksi saatavilla), ja voin kertoa, että eipä ole ummetus enää vaivannut! Vatsa toimii kuin unelma - varmasti ja säännöllisesti! Jos siis kärsit ummetusongelmista, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lämmintä vettä aamuisin! Itse lisään jokaiseen lasilliseen myös hieman sitruunamehua, koska en tykkää lämpimän veden mausta sellaisenaan. Anoppi tosin neuvoi lisäämään veteen hunajaa, mutta hunaja on minulta pannassa, sillä hunajassahan on kaloreita. Vesi pitää myös juoda suhteellisen nopeasti eikä hiljalleen lipittämällä.

Tuon kokemuksen rohkaisemana ajattelenkin, että jospa kurkumavedessäkin on jotain perää. Ukkeli on tosin sitä mieltä, että teelusikallinen kurkumaa päivässä tuolla lailla juotuna on liikaa ja että kurkuma pilaa sisäelimet. Tiedä ketä tässä nyt sitten uskoisi. Kaikesta huolimatta taidan kokeilla kurkumavettä ja aloittaa heti huomisaamuna.

Toimivia vatsoja itse kullekin! 😀

24 kommenttia:

  1. Hyvät tuliaiset anopilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kieltämättä. :-) Jos nyt pitäisi jostain purnata niin siitä, että mukana ei ollut yhtään suolaisia ja makeita herkkuja. :-D Epäilen, että niiden kanssa on käynyt kuten monesti ennenkin, eli että anoppi on yrittänyt ujuttaa niitä mukaan ja ukkeli on ne huomattuaan käskenyt anopin ottaa ne pois. :-)

      Poista
  2. Melkoiset tuliaiset, vau! Voisitko ajatella laittavasi jotain helppoja reseptejä meille muille kokeiltavaksi myös? Vai että lämmintä vettä aamuisin, pakkohan tuota on varmaan kokeilla 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä oikein iloinen tuliaisista. :-)

      Totta kai voisin laittaa jotain helppoja reseptejä! Mietin vain sitä, että kun intialaisissa ruoissa käytetään usein sellaisia aineksia, joita ei tavan kaupoista saa (vaan ne pitää käydä ostamassa jostain aasialaisesta ruokakaupasta), että pitäisiköhän mun "kotouttaa" ohjeita niin, että pärjäisi marketeista saatavilla aineksilla. Vai laittaisinko ohjeet sellaisinaan, ja "oudot" ainekset voisi sitten jättää pois/korvata jollakin muilla. Täytyypä laittaa mietintämyssy päähän.

      Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lämmintä vettä, jos tuon lajin ongelmaa on. :-) En tosin muista, alkoiko vatsa toimimaan kunnolla heti ekana aamuna vai menikö siihen muutama päivä.

      Poista
  3. Hauskat tuliaiset. Niistä on varmasti monesti iloa. Tuota lämmintä vettä minun suomalainen anoppinikin kiittelee vatsan toimimisesta. Kurkuman taas kuulin joskus olevan avuksi dementian ehkäisemisessä. Ehkä rupean siis myös testiryhmäksi:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munakoisot ja karvaskurkut on jo valmistettu, ja vielä olisi pavut laittamatta. :-) Inkivääri-valkosipulitahnaakin tein, vaikka meinasikin taas mennä hermo noiden intialaisten valkosipulien kanssa, kun niiden kynnet ovat niin minimaalisen pieniä, että niissä on aikamoinen nyhertäminen, että ne saa kuorituksi.

      Kurkuman tosiaan sanotaan auttavan dementian ja erityisesti Alzheimerin taudin ehkäisyssä. Mutta mistä näistä koskaan tietää.

      Poista
  4. Tukholmassa on hirveesti taskuvarkaita. En pidä laukkua missä ei ole vetoketjua , silti kerran joku nappas mun kuukausikortin , laukun sivussa pieni vetoketjutasku johon laitoin kortin . Heti kotiin tullessa näin että vetoketju auki , arvasin että kortti viety , enkä edes ollu missään tosi hirvees ruuhkas! Eli pitää vielä miettiä aina että miten päin pidän laukkua jos laukun sivussa on pienenpi tasku. Nauretaan joskus kun mietitään raukka turisteja kun ne kysyvät tietä ja ennen kun saavat vastauksen niin tartutaan kahdellä käsillä omaan laukkuun kiinni ja sitt keskitytään vastaamaan kysymykseen, ne varmaan ajattelee : hulluja noi ruotsalaiset....(eivät tiedä ett olen suomalainen :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa kerrassaan huonoa tuuria! Onneksi ei sentään viety mitään arvokkaampaa (kuten kännykkä tmv.). Tai mistäs minä tiedän, miten arvokas se kuukausikortti oli... :-)

      Enpä muuten tiennytkään, että Tukholmassa on hirveästi taskuvarkaita. Muuten olisin ehkä ollut vähän varovaisempi, kun kävin siellä pari kuukautta sitten. Tosin ulkomailla yritän pitää laukun vetoketjua tunnollisemmin kiinni, mutta eihän se aina onnistu.

      Poista
  5. Oih, mitkä tuliaiset! Ihania nuo mini-munakoisot <3

    Jaa että lämmintä vettä? Tähän asti on ohjeistettu huoneenlämpöistä ja itse en saa alas kuin kylmää vettä. Mutta pitänee kokeilla...

    Ja hei todellakin, tavarat aina hukassa. Yhden lompakon olen joskus vuosia sitten kadottanut kaupassa, kun olin lankoja ostamassa. Lompakkoa ei koskaan löytynyt. Hirveä rumba pankkikorttien ja ajokorttien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minimunakoisot ovatkin ihania! Harmi kun niitä on täältä Suomesta niin vaikea löytää. Aasialaisissa kaupoissa on joskus valkoisia minimunakoisoja, mutta ne ovat ihan erilaisia kuin nuo violetit.

      Suosittelen kokeilemaan lämmintä vettä! Maku saattaa aluksi ainakin hieman tökkiä, mutta veteenhän voi sekoittaa mitä vain haluaa.

      Minullakin on kokemusta lompakon katoamisesta, kun laukkuni ryöstettiin pari vuotta sitten (Helsingissä). Kauhea muistelu, mitä kaikkia kortteja lompakossa oli, ja identiteettivarkauden mahdollisuuskin pelotti.

      Poista
  6. Kyllä Intiassa tiedetään kurkuman hyödyt,eikös sitä käytetä ihan säännöllisesti siellä monessa vaivassa ja Ayurvedessa nyt ainakin? Kaikkea kohtuudella on minun mottoni ja tässä meinaan itsekin aloitella jälleen kurkumakuuria. Hyvä postaus kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkuma on todellakin monikäyttöinen lääke Intiassa, ja anoppikin tarjoaa sitä melkein vaivaan kuin vaivaan. Sitä on sekoitettu kuumaan maitoon, hengitetty pyyhkeen alla, ja taisi anoppi käyttää sitä joskus johonkin haavaankin.

      Muistelen, että jokin aika takaperin amerikkalaiset kuvittelivat "keksineensä" kurkuman ja yrittivät patentoida sitä. :-D

      Kiitos. :-) Taidan ryhtyä kurkumakuurille minäkin!

      Poista
  7. Suomessa tosiaankin on tuo luottamus edelleenkin (ja jatkossakin toivottvasti) hyvä, mikä ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys muualla.
    Voin kuvitella sitä paniikkia mikä valtasi kun huomasit että laukku on hävinnyt,mutta ihanaa että se löytyi noin nopeasti. Täällä jos jostain löytyy yksinäinen kassi tai laukku, niin helposti epäillään että siinä voisi ehkä olla pommi....

    Kurkumaa käytän lähes päivittäin, talvella ja keväällä eli viileämpänä aikana on tuoretta kurkumaa ,ja raastan sitä salaattiin ja teen siitä juomaa (blogissa..) mutta kesällä pitää tyytyä kuivattuun kurkumaan.
    Hienot tuliaiset. Suomeen siis voi ongelmitta tuoda muista maista hedelmiäå ja vihanneksia ,tänne ei saa tuoda, ja esim. Miamissa sain oikein toruja kerran lentokentällä kun käsilaukussani oli omena,joka tietysti konfiskoitiin.
    Minulla on kerran jäänyt laukku bussiin, ja soitin palvelunumeroon,palauttivat minulle eikä mitään oltu otettu. Kun tulin tänne uudestaan ja asuin vuoden pohjoisessa, unohdin kerran ostokset bussiin. Soitin vuokraisännälleni,joka oli bussikuski,ja hän pysähtyi varta vasten minun vuokseni asuintaloni edessä,joten sain ostokset hyvässä kunnossa takaisin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S mitä teet minimunakoisoista? Täällä tehdään niistä joko hilloa tai täytettyinä tai pikkelöityinä- Itsekin kerran blogin alkuaikoina laitoin ohjeen pienistä täytetyistä minimunakoisoista. Harmi jos niitä ei saa Suomessa.

      Poista
    2. Olin kyllä todella, todella helpottunut, kun selvisin laukun katoamisesta pelkällä säikähdyksellä ja kun löytäjäkin oli vielä niin ihana ihminen. En tosin tainnut oppia tuosta mitään, kun taas tänään painelin kaupassa laukku auki repsottaen. :-D

      Minä en muista, olenko koskaan käyttänyt tuoretta kurkumaa missään. Pitäisi varmaan kokeilla, kun sitä saisi (tai on ainakin joskus saanut) ihan meidän lähi-Prismastakin. Kuulostaa aika villiltä idealta raastaa tuoretta kurkumaa salaattiin. :-) Ihan pakko kokeilla joskus vielä tuota. Kiitos vinkistä!

      Käsimatkatavaroissa ei Suomeenkaan (kai) saa tuoda mitään elintarvikkeita, mutta ruumassa näköjään saa. Tai ainakin ukkeli toi. :-O Etelä-Amerikassa oli paljon tiukemmat säännöt.

      Saitpa ihanaa palvelua vuokraisännältä! :-D Minuakin on kerran yksi bussikuski auttanut. Ajoin nuorena vahingossa pysäkkini ohi, kun nukahdin bussiin. Heräsin vasta päättärillä, ja koska kyseessä oli yön viimeinen bussivuoro, ei auttanut muu kuin lähteä kävelemään kotiin. Mutta bussikuskipa ajoikin ohitseni, kun hän oli viemässä bussia varikolle, ja pysähtyi kysymään, olinko ajanut pysäkkini ohi ja mikä se pysäkki oli. Hän sitten ystävällisesti vei minut yksityiskyydillä kotiin. :-D Säästyin aika monen kilometrin kävelemiseltä!

      Teen minimunakoisoja useimmiten täytettyinä, mutta joskus myös paistan niitä paloiteltuna mausteiden kanssa tai laitan sambar-keittoon. Noiden täytettyjen munakoisojen ohje löytyy muuten vanhasta ruokablogistani, siitä ihan ensimmäisestä. :-) Olen tosin sittemmin vielä hienosäätänyt ohjetta, mutta periaate on sama. Olen vähän vähentänyt chilin, suolan ja veden määrää (laitan vettä sen verran, että vesi ylettyy suurin piirtein munakoisojen puoleenväliin) ja lisännyt kerman määrää (ehkä n. 4 rkl). :-) Lisäksi tuossa ohjeessa on jäänyt mainitsematta se, että pähkinöiden tulee olla paahdettuja (kuivalla pannulla 10-15 minuuttia); ei siis niitä sellaisia raakoja, joita syödään Suomessa jouluna rusinoiden kanssa. (Anteeksi, tuli vähän pitkä sepustus!)

      Poista
  8. Täälläkin enimmäkseen täytetään minimunakoisoja. Kiva kokemus sullakin bussikuskin kanssa:) Sitä kurkumaa raastan salaattiin vain pienen määrän. Täällä monessa tuorejuomapaikassa lisätään kurkumaa (tuoretta siis) smoothieihin , ja minäkin sitä lisään kun sitä saa tuoreena. Kun sitä laittaa pienen määrän se maku ei tule voimakkaana esille,ja muutenkin tuoreen kurkuman maku on miedompi kuin kuivatun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy vielä kysyä mitä teet tuosta karvaskurkusta. Täällä sitä saa myös helposti koska on pari maatilaa jotka kasvattaa aasialaisia vihanneksia ravintoloille,ja filippiiniläisestä ruokakaupasta saa karvaskurkkuja,kun hekin niitä käyttävät. Kerran ostin yhden ,maistoin sellaisenaan enkä tykännyt;D

      Poista
    2. Kiitos taas kurkuma-vinkeistä. Jauhettu kurkuma voi tosiaan olla aika voimakkaan makuista, varsinkin jos sitä menee yhtään liikaa. Tuore kurkuma on varmasti paljon raikkaampaa kuin kuivattu, ja tuo smoothiejuttu kuulostaa oikein houkuttelevalta!

      Ai kaameeta, enpä ole koskaan maistanut karvaskurkkua raakana, mutta voin kuvitella, että se ei ollut hyvää! :-) Karvaskurkun juju (ainakin intialaisessa ruoanlaitossa) on se, että karvaskurkun palasia (siis kun kurkku on ensin kuorittu ja paloiteltu) "itketetään" suolan ja kurkuman seoksessa n. 10 minuuttia. Sitten palasista puristellaan kaikki irtoava neste pois. Nesteen mukana karvaskurkun kitkeryydestä lähtee huomattava osa pois.

      Laitan karvaskurkkua yleensä tuon palmusokerin kanssa. Se on ukkelin herkkua, ja sitä minäkin pystyn syömään. :-D Eli ensin pannulle öljyä, sinapinsiemeniä, jeeran siemeniä ja currylehtiä, sitten sipulia ja valkosipulia. Kun sipulit ovat vähän ruskistuneet, lisätään karvaskurkut, kurkumaa (pieni ripaus), suolaa ja chilijauhetta. Paistellaan varmaan jotain vartin verran ja lisätään n. 1 rkl tamarinditahnaa. Kun karvaskurkut ovat täysin pehmeitä ja ruskistuneita, lisätään lopuksi raastettua palmusokeria ja annetaan sokerin sulaa. Sokerin makeus tasoittaa sitä kitkeryyttä vielä lisää. :-)

      Jäin vielä miettimään noita sikäläisiä karvaskurkkuja, että mahtavatkohan ne olla ihan samoja kuin nämä intialaiset. Olen nimittäin nähnyt täällä kiinalaistyyppisissä kaupoissa karvaskurkkuja, jotka ovat hieman erinäköisiä kuin nämä intialaiset. En ole niitä koskaan kokeillut, joten en tiedä, mahtavatko ne olla kovin erilaisia maultaan ja ruoanlaittotavaltaan.

      Poista
  9. Herkullisen näköisiä tuliaisia! Meille appi toi juuri tuliaisina tuoreita mangoja. Se olikin rajalliset keittotaitoni huomioiden viisas valinta, heti valmista syötävää :D

    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D

      Mangoa parempaa tuliaista ei oikeastaan olekaan! Luulin, että mangosesonki oli jo ohi Intiassa, mutta ihanaa, jos niitä vielä löytyi.

      Poista
  10. Olen muutama vuosi sitten onnistunut tipauttamaan (äly)puhelimeni Sörnäisten metroaseman portaisiin. Uskomatonta kyllä se oli säilynyt täysin ehjänä ja joku ystävällinen oli toimittanut sen viereisen R-kioskin kassalle josta se parin tunnin päästä kysyttäessä löytyi... Tänä vuonna sain myös toimia erään yleisötapahtuman löytötavarapisteenä ja pääsin seuraamaan kuinka tunnollisesti suomalaiset tuovat löytämänsä parittomat sukatkin talteen. Mutta yllättävän paljon kuulema tällaisia todella vähäarvoisia tavaroita myös kysellään tapahtuman jälkeen. Siinä onkin sitten moraalinen ongelma, alkaako järjestäjä säilyttämään, luetteloimaan ja postittelemaan parittomia villasukkia ympäri suomea?

    Taskuvarkaan kohteeksi olen joutunut ainoastaan Intiassa, torilla käydessäni taskuvyöstäni vietiin lompakko sen jälkeen kun olin ostanut sanomalehden yhdestä kojusta. Onneksi sisältönä oli vain muutamia kymmeniä rupioita ja pari toimimatonta muovikorttia, hämäyslompakko pikkuostoksia varten siis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi, Uniomena! Olipa sinulla melkoinen tuuri kännykkäsi kanssa! Ihmeellistä, että se säilyi ehjänä ja että joku oli vielä tuonut sen Ärrälle. Minä en ollut ihan niin onnekas, kun tiputin puhelimeni hiekkatielle. Näyttö meni tuhannen säpäleiksi.

      En ole koskaan tajunnut käyttää tuollaista hämäyslompakkoa. Jäipähän voro nuolemaan näppejään, ähäkutti! :-D Mulla on aina kaikki omaisuus käsilaukussa, ja joskus olen kanniskellut (vahingossa tosin) passiakin ympäriinsä. On todellinen ihme, että minulta ei ole koskaan varastettu Intiassakaan mitään. (No Helsingissä ryöstettiin laukku, mutta siitä syytän suurelta osin itseäni).

      Mukavaa viikonloppua! :-)

      Poista
  11. Heh...en oo hukannut laukkua, mutta kännykän kerran...mukamas. Tulin töistä kotiin ja aloin ihmettelemään, että missä kännykkä...ei laukussa, ei pöydillä jne. Jätinkö sen töihin? Ei...en jättänyt, olin puhunut kännykässä koko ajan samalla äiskän kanssa, kun olin etsinyt sitä! Arvaa tunsinko itseni hölmöksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua! :-D Tämä oli päivän paras. :-)

      Tästä tuli muuten mieleeni eräs entinen kollegani, joka autolla ajaessaan opasti jollekin tuttavalleen yksityiskohtaisesti reittiä jonnekin. Yhtäkkiä hän huomasi, että olikin selostaessaan ajanut tuohon kyseiseen paikkaan, vaikka hänen oli pitänyt tulla töihin. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3