Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


lauantai 19. elokuuta 2017

Siellä se Väinökin varmasti on

Mitä tehdä, kun jokainen kaappi ja laatikko tursuaa tavaraa niin, että yhdenkin uuden isomman esineen hankkiminen suistaa fengshuit raiteiltaan? Ruvetaanko konmarittamaan?

No ei tietenkään. Silloin ruvetaan hyödyntämään viimeisiä vapaana olevia tiloja, kuten sängynaluksia ja kaapinpäällysiä. Parvekkeellakin on hyvä säilytellä kesäaikaan esimerkiksi matkalaukkuja. Siellähän sitä tilaa on, kun ei ole tullut niitä uusia parvekekalusteitakaan hankittua. Kuka sitä nyt viitsii kesällä parvekkeella istua, kun on aina liian kylmä, tai jos aurinko sattuu paistamaan, liian kuuma. Parempi vain tarkkailla kesää turvallisesti ikkunalasin takaa.

Nämä tilapäiset säilytysratkaisut ovat oikein näppäriä, mutta niissäkin tulee raja joskus vastaan. Esimerkiksi sängyn alle mahtuu tavaraa vain rajallinen määrä. Erityisen pulmalliseksi tilanne muodostuu silloin, jos tulee hankkineeksi uuden sängyn, eikä sen alle jääkään enää sitä näppärää säilytystilaa. 

Osta sie tästä hyvä mopo.







Tilapäisyyskin on varsin joustava käsite. Tätä treenipenkkiä oli säilytetty meidän sängyn alla tilapäisesti ainakin viisi vuotta, ehkä kauemminkin. Niin se aika vain mennä luiskahtaa. Oven kun sulkee jäljestään, niin onkin jo huominen. Toisaalta on ollut hyvin näppärää, että sängyn alla on ollut tuommoinen pölynkerääjä, niin pöly on viihtynyt sängyn alla eikä ole levinnyt joka paikkaan.

Koska treenipenkillä ei ollut enää säilytyspaikkaa, siitä oli päästävä eroon. Tuli mieleeni, että voisinpa tarjota sitä ilmaiseksi Tori.fi:ssä, kun olin päässyt aiemmin yhdestä lipastostakin samalla tavalla menestyksekkäästi eroon. Kaksi minuuttia siitä, kun ilmoitukseni oli julkaistu, ensimmäinen hakijaehdokas ilmoittautui, ja pian ehdokkaita olikin jo parisenkymmentä. Penkki lähti vielä samana iltana. Saatoinpa laittaa uuden omistajan mukaan vielä käyttöohjeetkin.

Laadun tunnistaa jo kaukaa.

Jäin jälkeenpäin miettimään Tori.fi:n sääntöjä. Miten pitää toimia, jos ostaja-/ottajaehdokkaita tulee melkein samanaikaisesti todella monta? Pitääkö tuotetta tarjota sille, joka jättää viestinsä ensimmäisenä, vai voiko yhteydenotoista valita sellaisen, joka tuntuu itsestä kaikkein varteenotettavimmalta? Miten te muut olette toimineet?

Minä ajattelin ensin, että antaisin penkin sille, joka sitä ensimmäiseksi ehtisi kysymään. Se ensimmäinen ehdokas ei kuitenkaan palannut koskaan asiaan, ja sama kävi myös seuraavan tyypin kanssa. Sitten on näitä tapauksia, jotka kirjoittavat viestiinsä vain, että "mikä osoite?" tai "monelta tulen?". Mitä tuommoisiin viesteihin osaa vastata? Että "mitä jos tulisit vaikka heti, täällä mie jo kuumana oottelen"? Olisi varmaan pitänyt laittaa ilmoitukseen puhelinnumero, niin tällaiset tyypit eivät olisi viitsineet vaivautua.

Olin lopulta niin sikamainen, että valikoin yhteydenottajista sellaisen, jonka viesti oli minusta kaikkein asiallisin ja joka tuntui olevan penkistä oikeasti kiinnostunut. Valintaan vaikutti huomattavan paljon myös se, että kyseinen henkilö oli nainen. Naisethan ovat tunnetusti miehiä paljon luotettavampia. 😆

Vierassängyn alusta on hyvä paikka kosketinsoittimelle. Oikein ergonominen paikka soitellakin.




Uusi sänky tuli oikein sopivaan aikaan, sillä ukkelilla oli vielä ruhtinaalliset pari tuntia aikaa, ennen kuin hänen piti lähteä lentokentälle ja Intiaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kuljetus ei sisältänytkään kasauspalvelua, vaikka olimme muka ihan varmasti sellaisesta sopineet. Makuuhuone ja eteinen olivat siis yhtäkkiä täynnä jättimäisiä pahvilaatikoita, jotka meidän piti nyt ihan itse repiä auki. Ukkelilla ei ollut aikaa osallistua peijaisiin, koska hänen piti pakata. Minun olisi pitänyt saada sänky kasaan heti, koska en voi sietää kotona mitään keskeneräisiä kasausprojekteja. Siitä se riemu sitten taas repesikin.

Loppu hyvin kaikki hyvin: sain pahvit lopulta revittyä ja toimitettua keräyslaatikkoon. Niillä täyttyikin yksi kokonainen keräyslaatikko mukavasti, ja toiseenkin laatikkoon niitä vielä riitti. Naapurin rouvakin tuli parvekkeelleen tarkkailemaan, kuinka raahasin jätekatokseen pahvia pahvin perään.

Sänky tuli myös lopulta kasattua, vaikka sängyn mukana ei ollutkaan minkäänlaisia kasausohjeita. Kasauksen oletettiin kai olevan niin yksinkertainen juttu, että ohjeita ei tarvittu. Minun piti miettiä puoli vuorokautta, kun en tajunnut, miten keskijalat asennetaan. Sitten heräsin yhtäkkiä kolmen aikaan yöllä, ja lamppu syttyi. Voilà! Kannattaa näköjään tosiaan nukkua yön yli - tai ainakin puoleenväliin asti.

Kun ukkeli palasi kotiin, esittelin hänelle ylpeänä aikaansaannostani. Ukkeli mokoma kehtasi epäillä, olinko kasannut sängyn varmasti oikein. Miten muka minä, oikea huonekalujen mestarikasaaja, en saisi yhtä sänkyä kasattua? Lopulta oli kuitenkin pakko tunnustaa ukkelille, että kasauksesta oli jäänyt kaksi osaa yli, kun en ollut keksinyt mitään sopivaa paikkaa niille. Mutta eivät ne hirveän tärkeitä osia voineet olla, kun sänky pysyi koossa ilmankin. 😀

16 kommenttia:

  1. Heh, hauska postaus. Mäkin jokunen kesä sitten kasasin mattotelineen ja ihan yksin! On se pystyssä vieläkin, mutta heti epäiltiin, että onko se nyt varmasti oikein kasattu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mattotelineen, no huh! Varsin kunnioitettava saavutus. :-D On se kumma, kun näitä epäilijoitä aina löytyy, vaikka me itse tiedetään, miten hyviä kasaajia ollaan. ;-)

      Poista
  2. Uuuh kasaaminen on ihan kamalaa, en kesta sita! Viime viikolla ostimme tytölle koulupöydan ja sen kasaamisen hoiti isani miehen kanssa, tunnin homma venyi seuraavalle paivalle.....hmmm. Olemme ottaneet ikeasta usein kokoomispalvelun silla sen avulla saastyy helposti perheriidalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä periaatteessa tykkään kasaamisesta, jos kasattava kohde on tarpeeksi simppeli ja ohjeet ovat selkeät. Eli ei juuri koskaan. :-D

      Mekin otetaan nykyään aina kasauspalvelu. Niin säästyy monelta murheelta!

      Poista
  3. Hauska postaus:))..Tuo tori on kyllä tehokas paikka päästä tavaroistaan eroon! Täällä on kyllä ihan sama juttu kaikki keskeneräinen hirvittää...eikä vaan pysty odottamaan että joku asia tehtäsiin/rakennettaisiin vasta hetken päästä:) Nuo huonekalujen kasaamiset ovat kyllä hermoja rassaavaa puuhaa... Mukavaa elokuun jatkoa sinne💕🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ollut tosi ällistynyt tuosta Torista. Tuntuu, että siellä kelpaa ihan mikä tahansa tavara, varsinkin jos ilmaiseksi antaa. :-D

      Mukavaa elokuun jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  4. Sehän meni äkkiä,minäkin olisin ottanut;D Kun muutin tänne takaisin 9 vuotta sitten ei kai ollut niin monta sellaista nettisivustoa vielä jossa olisi voinut tarjota tavaroitaan. Lopulta jouduin antamaan kaiken kierrätyskeskukselle,vaikka oli tosi hyvää tavaraa joista olisi voinut saada jotain pientä. Minulla ei ole lainkaan tarpeeksi säilytystilaa (lue :liikaa tavaraa) ja esim. keittiössä on nyt pitänyt tehdä stop uuden tavaran hankinnalle, ellen ensin luovu jostain muusta (niin vaikeaa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin mieluusti antanut tuon penkin sinulle, jos olisit ollut vähän lähempänä. :-)

      Minä olen mukamas heittänyt aika paljon roinaa pois, mutta sitä on vieläkin ihan tolkuttomat määrät. Tavarasta luopuminen on tosiaan hirveän vaikeaa. Pelottaa sekin, että jos luovun jostakin tavarasta, niin takuulla heti seuraavana päivänä tarvitsisin sitä. :-D

      Poista
  5. Meillä jemmataan kamaa sohvien ja sänkyjen alle ja kaikien jemmauksien äiti on sohvan taakse. En edes uskalla miettiä, että mitä kaikkea sieltä voikaan putkaan esille...

    Minä olen ilmaisen kaman tai maksullisen antanut ensimmäisen asiallisen kyselyn tehneelle. Olen raakannut ne pois, jotka haluavat treffit 15:15 elleivät sitten myöhästy bussista ja saavu 16:15 toiselle puolelle kaupunkia ja ne joille pitäisi vastata vähintään kymmeneen kysymykseen.

    Hra Kepponen on aika näppärä kasaushommissa, joten yritän nakittaa aina hänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sohvan alusta on vielä koskematonta maaperää. :-) Se johtuu luultavasti siitä, että sohvan alusta on niin matala, että sinne mahtuisivat vain tosi littanat esineet.

      Joo, nuo kymmenen kysymyksen kysyjätkin ovat aika rasittavia. Minultakin yksi kysyi, voiko tuon penkin päällä tehdä sellaisia ja tällaisia liikkeitä. Mistä minä tietäisin, kun en ole koskaan penkkiä käyttänyt! (Penkin halusi alun perin ukkeli, mutta hänkään ei tainnut käyttää sitä kertaakaan.)

      Minä olen meillä se "terve maalaisjärki" -tyyppi, joka yleensä selvittää kaikki käytännön ongelmat. Tai sanotaanko, että ukkelin lähestymistapa on hyvin erilainen. :-D

      Poista
  6. Mä olen renssannu mielestäni tosi hyvin turhat tavarat, otin pois pölyjen kerääjän kirjahyllyn kirjoineen. Kirjat oli aluksi kellarissa mutta lopuksi muuton yhteydessä hävitin ne , soitin kierrätyskeskukseen jos haluavat hakea kauhean määrän hyviä kirjoja ja cd-levyjä? He hakevat vain huonekaluja ja mulla ei autoa niin kirjat joutui roskiin samoin kävi hyvälle musiikille , kaikki cd-levyt roskiin kun ei kelvannu.Iso kasa vaatteita hävitin. Olo on paljo kevyenpi kun tietää että sitä turhaa roinaa ei ole nurkat täynnä. Muutama lasten lelu ja pelejä olen säästäny . Vanhan keittiön lampun säästin mutta ei kelvannu pojan uuteen asuntoon joten senki taidan heittää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta! Kunpa meilläkin olisi kotona noin väljää. Jokin aika sitten heitin minäkin paljon kirjoja ja cd:itä ja muutakin roinaa pois, mutta kirjoja jäi silti vielä pieni kirjahyllyllinen! Olivat muka kaikki sellaisia kirjoja, joita ei voi heittää pois. :-(

      Poista
  7. Kosketinsoitin sängyn alla voisikin olla aika mainio :). Kun en kumminkaan koskaan nuku kunnolla, voisin välillä hyvin jalkautua sängyn allle soittelemaan. Eikä ukkelikaan todennäköisesti häiriintyisi, koska nukkuu kuin tukki, vaikka kaatuisi seinät päälle. Hälle tosin olen uhannut ostaa soutulaitteen nimenomaan sinne sängyn alle, että saa liikaa energiaansa kulutettua johonkin.

    Huonekalujen kasaaminen on äärimmäisen ärsyttävää. Tai oikeastaan vissiin se kasausohjeiden lukeminen ennemminkin. Joten ehkä parempi, ettei niitä ole riesaksi ollenkaan.

    Tori on kyllä ihan mahtava paikka. Välillä mietin, että pitikö sitä nähdä niitten kuvien kanssa niin hirveän suuri vaiva (haluan ottaa kunnollisia kuvia, enkä vaan jotain suttuja), kun yleensä ensimmäiset ostajaehdokkaat ilmoittautuu saman tien, kun on saanut painettua julkaise-nappia. Mutta ajattelen kuitenkin niin, että ehkä se on osittain ollut kuvien ansiota. Ja mulla on käynyt sillälailla hyvä tuuri, että aina se ensimmäinen ostaja on nimenomaan soittanut ja ollan heti sovittu noutopäivä ja aika, joka ei ole kertaakaan pettänyt. Yleensä ovat lähteneet ajelemaan (mun mielestä välillä jostain ihan hirveän kaukaa) samantien. Mutta jos olisi pelkkien viestien varassa, niin varmaan toimisin niinkuin sinäkin ja myisin/lahjoittaisin samanaikaisesti viestinsä lähettäneistä sille, kenelle haluan ja joka vaikuttaa siltä, että on tosissaan, eikä vaan haaskaa aikaa. Etenkin jos kyseessä on jotain, mistä ei edes joudu maksamaan mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä energiaa varmasti kuluisikin, kun yrittäisi soutaa sängyn alla. ;-)

      Rupesin miettimään, että tulisikohan tuota soitinta käytettyä enemmän, jos sille olisi oma hyvä paikka, mutta tulin siihen tulokseen, että ei. Ihan sama missä se on, en soittaisi sitä kumminkaan.

      Minä taas en ole jaksanut panostaa Torin kuviin yhtään. Miten tuommoisesta treenipenkistäkin saisi nätin kuvan?

      Mietinkin, että se puhelinnumero olisi varmaan hyvä olla seuraavalla kerralla. Ei kukaan puolikiinnostunut viitsi nähdä niin paljon vaivaa, että rupeaisi soittelemaan. Mutta yleisesti ottaen vähäiset kokemukseni Torista ovat olleet erittäin myönteiset. Keiden kanssa on jotain sovittu, se on myös pitänyt. Mitähän laittaisin sinne seuraavaksi? Varmaankin tuon kosketinsoittimen! :-D

      Poista
  8. Heh, kuulostaa niin tutulta nuo ihme viestit! Taallapain noita kyselijoita on aina jos laitat paikalliseen "toriin" ilmoituksen. Suurin osa kysyy heti "can nego?" tai "want to trade?" ja ei en halua vaihtaa myymaani tavaraa johonkin koska myyn sita siksi etta paasen tavarasta eroon:D Ja sitten naita jotka laittavat viestia ja haviavat yhtakkia. Mutta joo, ilmaiseksi jos antaa jotain niin kylla ovat jo oven takana heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia yrittäjiä on näköjään sitten kaikkialla. :-) Ja sen olen huomannut minäkin, että jos ilmaiseksi antaa, niin melkein mistä tahansa pääsee eroon. Toisen roina voi olla toisen aarre. Ja mikäs sen arvokkaampaa tavaraa kuin ilmainen. :-D

      Poista