Ehtoolla laiskat virkoo, rutilaiskat lauantaina.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Asiantuntijan asuntomessukatsaus

Tulipa käytyä taas asuntomessuilla. On se kumma, että ihmisen, joka ei ole pätkääkään kiinnostunut rakentamisesta, remontoimisesta, sisustamisesta tai puutarhanhoidosta, pitää kuitenkin tunkea itsensä asuntomessuille. Kaiken lisäksi olin oikein innokas pääsemään sinne, mikä pistikin miettimään meikäläisen messumotiivia. Oliko se kenties toisten kotien utelias töllistely?

Joka tapauksessa olen iloinen, että menin messuille, sillä viihdyin siellä erinomaisen hyvin. Kokemukseni myönteisyyteen vaikutti ehkä strategiani: kävin vain niissä taloissa, jotka olivat etukäteen vaikuttaneet minusta (syystä tai toisesta) kiinnostavilta. Jätin siis tylysti katsomatta ne talot, jotka eivät minua kiinnostaneet, enkä tuntenut asiasta edes mitään syyllisyyttä. Saatoin toki menettää tällä taktiikalla jotain näkemisen arvoista, mutta minusta on parempi katsoa muutama talo ajatuksella kuin laukata kaikkien läpi kuin päätön hevonen.

Tarkoituksenani oli ollut katsoa 12 taloa, mutta kierros typistyi lopulta vain yhteentoista taloon. Kuulin nimittäin messualueen portilla, että taloa numero 4 ei pääsisikään katsomaan, sillä taloa ei yksinkertaisesti ollut. Tuo 35-neliöinen minitalo, Modulart, oli pitänyt toimittaa Mikkeliin kokonaisena Latviasta, mutta talo ei ollut koskaan tullutkaan perille.

Koska näin vain pienen osan taloista, arvioitani ei kannata ottaa minään absoluuttisena totuutena messujen tarjonnasta. Suokaa anteeksi myös kaikki epäasialliset kommenttini ja asiaankuulumattomat pohdintani.

Sain kokea järkytyksen heti ensimmäistä taloa lähestyessäni. Taloon oli jonoa! Pitäisikö minunkin nyt jäädä odottamaan sitä, että pääsisin sisälle taloon? Mitään tällaista en ollut tilannut.

Siihen vain jonon perälle. Kyllä se sinunkin vuorosi vielä joskus koittaa.

Olin myös ajatellut kierrellä taloissa rauhassa ja jäädä välillä fiilistelemään "talon henkeä", mutta eihän se mitenkään onnistunut. Oli pakko mennä jonossa ripeästi eteenpäin, tai muuten väkijoukot rynnivät päälle.


Odottelen tässä, että pääsisin ottamaan sellaisen kuvan, jossa ei ole yhtään messuvierasta.



Talot olivat ulkomuodoltaan suureksi osaksi melko perinteisiä, mutta poikkeuksiakin oli. Erikoisin talo oli varmasti talo numero 5 eli Wave. Se taisi olla muutenkin messujen suosituin kohde.

Wave.
Kontio Toive.
Kotikontti.
Honka INK.

Koska messualue sijaitsee Saimaan rannalla, ei ollut mitenkään yllättävää, että järvimaisema oli otettu osaksi sisustusta.

Villa Saimaanhelmi.
Harmaja Saimaa.
MinunVALO.
Talo Vahvaselkä.

Tuommoisissa maisemissa korkeat huoneet ja isot ikkunat pääsevät todellakin oikeuksiinsa. Ajattelin myös, että paskempikin talo voi tuntua varsin mukavalta ja asumiskelpoiselta, jos ikkunoiden takana on tuommoinen maisema.

Keittiö on kodin sydän, kuten kaikki tiedämme. Senkin me kaikki varmaan tiedämme, että minä en tykkää avokeittiöistä. Sain kuitenkin nähdä avokeittiöitä oikein yllin kyllin, sillä yhdessäkään käymässäni talossa ei ollut erillistä, ovella suljettavaa keittiötä. Yhdessä oli pohjapiirroksen mukaan näyttänyt sellainen olevan, mutta sekin osoittautui avonaiseksi keittiönurkkaukseksi.

Casa Wellikulho.

Nykyään näyttää olevan myös tärkeää, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Onko tämä jokin uusi suomalainen unelma, että yksi askel keittiöstä ruokapöytään ja yksi askel ruokapöydästä sohvalle? Vai ovatko neliöt niin kortilla, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tunkea kaikki samaan tilaan?

Villa Saimaanhelmi.
Casa Wellikulho.
Villa Kuusikko.


Talo Vahvaselkä.



Yritin miettiä, miksi minua häiritsee niin kovasti, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat kaikki samassa tilassa. Tulin siihen tulokseen, että käytännöllisten syiden (keittiöstä tulevat hajut, äänet jne.) lisäksi minua häiritsee se, että tällaisessa yhtenäisessä tilassa ei ole selkeästi missään, kun on koko ajan vähän kaikkialla. Minä haluan olemiselleni selkeät rajat.

Itse keittiöt eivät ole nykyään enää mitään mummolasta tuttuja kokonaisuuksia, joiden tiskikaapista roikkuu tiskiharja, ja vesihanan päällä komeilee vaaleanpunainen tiskirätti. Nykyajan keittiöissä on tärkeää, että ne sopivat muuhun sisustukseen ja että niitä voi katsella sohvalta ihaillen.

Harmaja Saimaa.
Talo Vahvaselkä.
Honka INK.
Kontio Toive.
Wave.
Kaksi vuotta sitten ihmettelin asuntomessujen mustia saunoja, mutta nyt näkyi paljon hyvin vaaleita tai jopa valkoisia saunoja, ja kiukaatkin olivat hyvin erikoisen mallisia.

Saimaan Ateljee.
Saimaan Ateljee.
Talo Vahvaselkä.
Kontio Toive.
MinunVALO.

Drop-altaat näyttivät olevan yksi messujen suurimmista hiteistä, sillä niitä näkyi yhdellä jos toisellakin pihalla.

Wave.
Talo Vahvaselkä.
Villa Saimaanhelmi.


Minä en ole koskaan ymmärtänyt paljuja, enkä ymmärrä nyt näitä drop-altaitakaan. Mitä iloa tuommoisessa pienessä altaassa lillumisessa oikein on? Minusta altaan pitäisi olla tarpeeksi iso, jotta siellä voisi tehdäkin jotakin, kuten vesijumpata tai uida. 😀

Vessoissa ja pesutiloissa pisti silmään tummuus, joskus jopa suoranainen synkkyys.

Wave.
Villa Kuusikko.

Kotikontti.

Vessojen valaistus oli usein myös niin himmeä, että hyvä jos itseään peilistä näki. Tuohan se tietysti jännitystä elämään, kun ei tiedä, minkä näköisenä lähtee töihin.

Koska yritän etsiä sisäistä sisustajaani, yritin kiinnittää messuilla huomioni erityisesti sellaisiin juttuihin, joista pidin. Niitä löytyi messuilta paljonkin, mutta tässä muutama esimerkki.

Tämä valaistu sängyn pääty oli minusta kaunis. Tykkäsin myös seinän väristä. (Saimaan Ateljee.)
Näistä pesutiloista tuli ihan sellainen hotellifiilis. (Kotikontti)
Viehätyin suuresti Kotikontin terassista ja piha-alueesta.


Tykkäsin näissä pesutiloissa siitä, että vaikka värit ovat melkein yhteneväisiä, pinnat ovat kuitenkin vähän erilaiset. (Saimaan Ateljee)
Tarvitseeko selittää? Harmaja Saimaan piharakennuksessa oli oma kuntosali. Me like!
Jäin pitkäksi aikaa tähän kuntosalin ovelle tuijottamaan, sillä näkymä toi mieleeni pitkäaikaisen haaveeni: haluaisin sellaisen kodin, johon saisi oman kuntosalin. Rupesin suunnittelemaan, mitä kaikkea kuntosaliini tulisi. Sinne tulisi ainakin soutulaite, kuntopyörä, juoksumatto, TRX-narut, penkki, tanko ja levypainoja, nyrkkeilysäkki, puolapuut ja voimistelurenkaat, leuanvetotanko, paljon eripainoisia kahvakuulia, jooganurkkaus ja mitä vielä! Jos jotain toivon, niin sitä, että pääsisin laittamaan omaa kuntosalia! Olenkohan ihan terve?

Muut ihmiset kävivät kuntosalin ovella vain pyörähtämässä ja katsomassa, että jaahas, kuntosali. En voinut käsittää, kuinka ihmiset saattoivat ohittaa moisen ihanuuden yhdellä vilkaisulla. Kummallista.

Yritin myös katsella talojen värimaailmaa sillä silmällä, sillä olen yrittänyt miettiä, millaisesta värityksestä itse kotonani tykkäisin, jos olisi täysi valta päättää ja valita. Kauttaaltaan valkoinen koti on ainakin poissuljettu juttu kohdallani, sillä valkoisuus on minusta tylsää ja latteaa.

Kontio Toive.
Kaiken valkoisuuden keskelle sattui sopivasti vielä rouvakin valkoisissaan. (Kontio Toive)

Valkoinenkin menettelee, jos valkoisuus rikotaan jollakin muulla, voimakkaalla värillä. Muiden värien rinnalla valkoinen herää henkiin aivan eri tavalla kuin yksinään. Lisäksi tummat värit tuovat sopivasti käytettynä minusta sellaisen ylellisyyden tunnun.

Vaalea puu on (liiallisesti käytettynä) minusta ihan kesämökkikamaa.

Honka INK.
En voi olla ajattelematta myös valkoisen käytännöllisyyttä. Valkoinen sopii oikein hyvin sairaalaan, jossa jokaisen likatahran kuuluukin näkyä, mutta kuinka hyvin se sopii kotiin, jossa pienet (tai vähän isommatkin) kätöset tuhrivat paikkoja?

Tykkäsin kovasti Kotikontin värimaailmasta, vaikka talo ei muuten mikään täydellinen ollutkaan.

Kotikontti.

Pidin tuosta valkoisen, mustan ja tammen yhdistelmästä, vaikka toisaalta tuosta tulikin sellainen 70-luvun takkahuonefiilis.

Sen verran tämä messukäynti kuitenkin selvensi, että pystyin vihdoinkin hahmottamaan itselleni mieluisan värimaailman. Se olisi yhdistelmä valkoista, mustaa, tummaa puuta, oranssia, keltaista ja ripaus kultaa. Luulen, että noilla väreillä sisustettu asunto olisi aika lailla minun näköiseni. Saattaisin jopa ruveta koti-ihmiseksi. 😀 Nyt ei muuta kuin universumille tilaus uudesta kodista!


Nämä talot kävin katsomassa:

5. Wave
6. Harmaja Saimaa
8. Saimaan Helmi
10. Honka Ink
11. Kontio Toive
16. Saimaan Ateljee
18. Casa Wellikulho
23. Talo Vahvaselkä
24. MinunVALO
26. Kotikontti
27. Villa Kuusikko

33 kommenttia:

  1. Kiva katsaus asuntomessutaloihin. Meiltä taitaa jäädä tänä(kin) vuonna väliin, minä en jaksa jonotella vuoroani 😉. Mutta tämä sinun postauksesi kyllä sai vähän kiinnostuksen heräämään. Ja kotikuntosali olisi kyllä mahtis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä oli mullakin vähän tekemistä tuon jonottamisen kanssa. Onneksi jonot menivät eteenpäin kuitenkin suhteellisen nopeasti.

      Hih, kiva kuulla, että joku muukin haaveilee kotikuntosalista. En siis olekaan ihan pöpi. :-D

      Poista
  2. Hyviä messukuvia :)
    Minulla taitaa jäädä messut kuitenkin väliin, vaikka majapaikkakin täysihoidolla olisi saatavilla.

    Meillä on kotona koko alakerta avoin yhteinäistä tilaa ja se on meidän kaltaisille sottapytyille ihan painajainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kepposka! :-)

      Mietin noita yhtenäisiä tiloja, että ne näyttävät ihan kivoilta kun kaikki paikat ovat tiptop. Mutta entäs sitten kun noissa aletaan ihan oikeasti elää, ja tulee leluja ja muuta tavaraa, ja paikat sotkeentuvat. Sekasotku on tuommoisessa avoimessa tilassa koko ajan silmissä. Taidan itse olla kuitenkin sen verran siisteyttä rakastava ihminen, että mun psyyke ei ehkä kestäisi sitä. :-D

      Poista
  3. Jo jonon näkeminen ois käännyttäny mutt pois paikan päältä :)
    Mahtavia taloja! Elämän arvat on heitetty epäreilusti kaikille , toiset asuu noissa ja jotkut pienissä ykkösissä ilman parvekkeita .....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin kävi mielessä, että mitä jos en jonottaisikaan, vaan lähtisin menemään. Mutta kun kerran olin Mikkeliin asti noiden talojen takia lähtenyt, niin ei auttanut kuin kärvistellä. :-)

      Elämä on todellakin epäoikeudenmukaista. Olen itse asiassa miettinyt sitä viime aikoina aika paljon. Että onko vain sattumaa, millaiset kortit kullekin jaetaan, vai onko oikeasti olemassa jokin karman laki tai vastaava...

      Poista
  4. Hyvä postaus! Paljon epäkäytännöllisyyttä jos ajatellaan esim siivoamista, mutta ehkä heillä on varaa palkata siivoja kun on varaa ostaa/rakentaa joku noista taloistakin. Värimaailma on sellaisille jotka eivät sotke. Mutta upeuksia mahtui mukaan. Samoilla mietteillä tekstisi kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther Helmiä. :-) Olisi ollut kiva nähdä ne loputkin talot, jotta olisin saanut kokonaisvaltaisemman kuvan messuista, mutta keskittymiseni alkoi herpaantua jo kuuden talon jälkeen.

      Niin tosiaan, onhan niitä siivoojiakin. :-) Ja noiden talojen asukkailla on varmasti varaa palkata sellainen.

      Poista
  5. Olen samaa mieltä kanssasi keittön erillisyydestä. Asuin aiemmin suht uudessa talossa, missä keittiö ja olohuone olivat samaa tilaa. Minusta se oli masentavaa, olkoonkin että vieraiden kanssa pystyi seurustelemaan (joo selkä heihin päin).

    Vaihdoin paikkakuntaa, löysin mieleiseni asunnon, ja vaikka keittiö on teettämäni remontin ansiosta kaunein huone, on ihanaa että se on erillään! Oven voi sulkea kun astianpesukone on päällä, esimerkiksi. Eikä sohvalta nyt näy jääkaappi tai liesi, astiaröykkiöistä puhumattakaan.

    Saa nähdä, tuleeko messuilla käytyä. Mikkeliin olisi muutakin asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nytkin avokeittiö, ja on todella ikävää, kun laittaa intialaista ruokaa, ja hajut leviävät kaikkialle. Pitää aina esimerkiksi muistaa varmistaa, ettei ole pyykkejä makuuhuoneessa kuivumassa ja ettei makuuhuoneen ovi ole auki, koska kosteat pyykit ottavat intialaisten curryjen hajut aika tehokkaasti itseensä.

      Haaveissa on siis jo pitkään ollut uusi asunto, jossa olisi erillinen keittiö. Tuntuu vain olevan äärimmäisen vaikea löytää uudempaa asuntoa, jossa ei olisi avokeittiötä. Tietysti asunnon voisi remontoida mieleisekseen, mutta mitkään remonttiprojektit eivät sytytä kyllä yhtään.

      Olipa mukava, että löysit mieleisesi asunnon! Kuulostaa aivan ihanalta! Ja mukavaa messumatkaa, jos tulet lähteneeksi! :-)

      Poista
  6. En ole koskaan ollut asuntomessuilla,mutta tekisi kyllä mieli nähdä noitakin taloja,tosi hienoja jotkut niistä,kuten tuo Wave:)
    Mikkeliin piti mennäkin tänä kesänä,olin kutsuttu ystävän lapsuuden kotiin siellä , mutta matkasta ei sitten tullut mitään.
    Täällä on aika yleistä että ruokailutila,keittiö ja olohuone ovat kaikki melkein samaa tilaa,ja itse pidän sellaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei matkastasi tullut mitään. :-(

      Tuo Wave oli minustakin tosi hieno ja kivan erilainen. Itse tykkäsin siitä kovasti, mutta se on varmaan sellainen talo, joka jakaa mielipiteet. Enpäs tullut laittaneeksi kuvaa Waven terassista. Pitäisiköhän lisätä se, kun se oli niin jännän mallinen.

      Avokeittiökin on varmasti sellainen asia, että siitä joko tykkää tai sitten ei tykkää. En tiedä, olisinko yhtä vahvasti sitä vastaan, jos en laittaisi intialaista ruokaa. Voi olla, että en sittenkään pitäisi siitä, koska äänihaitatkin ovat melkoiset. Pitää joka kerta varoittaa ukkelia, kun hän puhuu sohvalla työpuheluitaan, että nyt rupean kolistelemaan kattiloita tai käyttämään blenderiä.

      Poista
    2. P.S. en minäkään ymmärrä tuota Drop-trendiä. Mieluummin haluaisin puutarhan kuin tuollaisen mini-altaan.
      Kuntosalihaave on minullakin aina ollut.Suomessa mulla oli kuntopyörä, stepperi, vatsapenkki,painot. Vähän oli ongelmia minne ne piilottaa mutta kuntopyörä oli partsilla ,ja stepperin ja vatsapenkin sai kokoon. Nyt on vain käsipainot ja iso jumppapallo...TRX haluaisin eniten. Kävin joitakin vuosia sitten TRX-tunneilla muutaman kerran, koko kroppaa särki niiden jälkeen mutta se oli ihanaa:)

      Poista
    3. Minullakin on kotona kaikenlaista liikuntaan liittyvää sälää, ja on tosiaan ärsyttävää, kun ei ole mitään kunnon paikkaa, mihin ne saisi sijoitettua. Olin vienyt kuntopyörän jo alakerran varastoon, kun ajattelin antaa sen pois, mutta sitten polvivaivat palasivat, enkä voinut harrastaa oikein mitään muuta kardiota kuin kuntopyöräilyä, ja piti hakea pyörä varastosta takaisin. Nyt se on tiellä joka kerta kun haluan ottaa liinavaatekaapista jotakin. Jumppapallokin on aika hankala säilytettävä. Kun hankin pallon taannoin, ukkeli kysyi, että meinaatko muuttaa koko paikan kuntosaliksi. :-D

      TRX-narut on tosi hyvät ja tehokkaat harjoitteluvälineet! Nivelystävällisetkin ne ovat.

      Poista
  7. Mielenkiintoista lukea näitä kommenttejasi, etenkin kun/jos et ole mikään sisustus - ja remontti-ihminen. Saisi minustakin messutalot muuttua hieman erilaisiksi; valkoisen, harmaan ja mustan yhdistelmiä on nähty jo liian monena vuonna. Missä värit viipyvät? Olisi tosi kiva nähdä upeaa lämmintä ja kodikasta väriloistoa.
    Juu, oma kuntosali olisi kyllä tosi kiva. Nuorempana haaveilin omasta pikku kirjastosta, sitten ateljeesta, mutta miksei kuntosalikin olisi ihan jees :) Ei tarvitsisi aina kanniskella painoja kaapista olkkarin lattialle ja varoa kattovalaisinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en tosiaan ole mikään remontti- tai sisustusihminen. Mutta tykkään pohtia asioita, vaikka en aiheesta mitään tietäisikään. :-D

      Voisiko olla niin, että monesti suomalainen tykkää ajatuksena väreistä, mutta sitten todellisuudessa päädytään kuitenkin noihin perusvärittömiin ratkaisuihin, kun "jos niihin väreihin vaikka kyllästyy". Itselleni ainakin messutaloista tuli sellainen tietty turvallisuudenhakuisuuden tunne. Että ei oikein uskalleta tai sitten ei yksinkertaisesti haluta. Minustakin värit toisivat koteihin lämpimyyttä ja tyylikkyyttäkin, jos niitä olisi käytetty sillä lailla sopivasti. Räikeät ratkaisut eivät sen sijaan miellytä.

      Kiva kuulla, että sinäkin haluaisit oman kuntosalin. :-) Painojen kanniskelu edestakaisin on kyllä todella rasittavaa. Meillä on myös lattiassa kahvakuulien tekemiä mustia jälkiä, vaikka kuinka olen yrittänyt olla varovainen kuulien kanssa. Vielä ei sentään ole hajonnut mitään. ;-)

      Poista
  8. Mahtava raportti! Ihana lukea erilaisia kommentteja etenkin nyt, kun on itse käynyt messuilla. Mekään ei käyty kaikkia kohteita, osa ennakkoon mietityistäkin kohteista jäi katsomatta, kun en vain muistanut mitä ne oli tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija. :-) Minustakin oli kiva lukea sinun messukertomustasi, kun oli käynyt itse katsomassa samoja taloja. Hauska myös bongata kuvista samoja juttuja, joita oli itsekin kuvannut. :-)

      Mä taisin olla varsin perusteellinen, kun mulla oli oikein tulostettu lista taloista, jotka halusin nähdä. Listassa oli myös lueteltuina syyt, miksi halusin kyseiset talot nähdä. Lyhyt mutta perusteellinen valmistautuminen siis. :-D

      Poista
  9. Todella outo kommentti Matkatar laittoi: etenkin kun/jos ett ole sisustus ihminen ?!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin, että Matkatar viittasi tuohon, kun postauksen alussa kirjoitin, että en ole kiinnostunut remontoimisesta, sisustamisesta jne.

      Ei hätiä mitiä. <3

      Poista
  10. Ahaa!! Joo , niin se taitaa olla , ajattelin kans ett oli sen verran outo lausahdus että pitää kommentoida , mutta nyt ymmärrän miksi , olin tosi väärässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen huomannut, että kirjoitetussa muodossa tulee väärinymmärryksiä tosi helposti. Varsinkin jossain whatsappissa, jossa viestit ovat lyhyitä, viestit on tosi helppo ymmärtää väärin. T. nimim. kokemusta on. :-D

      Poista
  11. Joo , täälä toinen nimimerkki : kokemusta on ja varsinki minä joka ei edes laske 10:een ennenku sanon mitä ajattelen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Mulla taas sormet toimivat nopeammin kuin aivot, ja kipakka vastausviesti lähtee whatsappissa tai tekstiviestinä, ennen kuin olen edes ehtinyt lukea viestin kahteen kertaan. :-/

      Poista
  12. Anteeksi Matkatarille mun väärinkäsitystä !!!!!

    VastaaPoista
  13. Silloin kun minä olin nuori, avokeittiötä kutsuttiin tupakeittiöksi. Sehän on kuin maalaistalon tupa, jossa yhdistyvät juuri ruuanlaitto, syöminen ja arkinen oleilu ja työskentely (esim. kangaspuut kai useimmin olivat tuvassa). Sitten jos hieno talo oli, niin lisäksi oli 'sali', jossa oltiin vain juhlallisemmissa tilaisuuksissa.

    Me ostimme talomme 90-luvulla ja remontoimme. Käytännöllisintä oli yhdistää keittiö ja olohuone. Vasta vähän aikaa sitten kuulin, että se on "trendikästä" nykyisin. Olen kyllä kovasti itse tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avokeittiö taitaa tosiaan olla entisajan tupakeittiö, tai ainakin keittiöiden ideat ovat hyvin lähellä toisiaan. Tupakeittiö saattoi olla hyvä myös lämmityksellisten seikkojen takia, kun hellasta levisi lämpöä koko tilaan? Minunkin mummollani oli tupakeittiö pitkine penkkeineen, ja muistan, että tupakeittiössä oli jotenkin ihan erityinen tunnelma. Mutta ehkä nämä ovat vain ajan kultaamia muistoja.

      Te olittekin sitten edelläkävijöitä avokeittiötrendissä. :-) Eri ihmiselle sopivat tietysti erilaiset ratkaisut, ja on kiva, että olette löytäneet mieleisenne. Minä vielä haeskelen sitä omaa keittiötä, mutta toivottavasti se joskus vielä löytyy.

      Poista
  14. Pienten lasten kanssa on minusta kätevää, että eri tilat ovat yhteydessä toisiinsa ja siksi suosin avokeittiöitä. Voi pitää lapsia silmällä samalla kun laittaa ruokaa. Omasta arjestani huima osa kuluu keittiössä. Huomaan, että lähes kaikki arkimuistoni alkavat "olin keittiössä kun..." :) Sudanissa meillä keittiö on erillinen huone ja se on minusta tosi hankalaa ihan juuri lasten ja koirien touhujen seurailua ajatellen.

    Itse en yhtään pidä täysvalkoisista kodeista enkä edes sellaisesta mustavalkotyylikkyydestä - kotona pitää olla kodikasta ja minusta värit ovat kodikkaita. Mutta valkoinen on kyllä siitä kätevä, että siitä on usein helpompi puhdistaa tahrat ja lika kuin värikkäästä - valkoisen kun voi monesti valkaista. Se tuskin on syynä valkoiseen sisustamiseen mutta tekee siitä kuitenkin sinänsä käyttökelpoisemman värivalinnan kuin miltä se noin ensinäkemältä näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että lapsi- ja lemmikkiperheessä avokeittiö on paras ratkaisu. On varmasti todella rasittavaa ravata ruoanlaiton lomassa huoneesta toiseen. Kahden aikuisen taloudessa (ainakaan meidän huushollissa) en kuitenkaan keksi avokeittiöstä oikein mitään hyvää sanottavaa. Ruokavieraitakin meillä käy aika harvoin, joten ei tarvitse seurustella vieraiden kanssakaan ruoanlaiton lomassa.

      Minulle ruoanlaitto on nykyään melkoista pakkopullaa, ja olen keittiössä vain juuri sen, mikä on ihan pakko. Kun ukkeli oli Intiassa, elelin lähinnä valmisruoilla. Tähän pisteeseen on siis tultu. :-)

      Enpä olekaan ajatellut valkoisuutta tuolta kannalta. Mielenkiintoinen ajatus!

      Poista
    2. Kyllä minäkin istun mieluummin valmiiseen pöytään kuin vietän tuntikaupalla keittiössä. Sudanissa ei vain gluteenittomia valmistuotteita ole tarjolla eikä ravintoloissa lainkaan tietoutta gluteenittomuudesta joten keliaakikkoperheessä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaikki alusta asti itse. Meidän Sudanin kodin keittiö on mielestäni koko talon ankeimpia huoneita. Se on selkeästi kaikin puolin suunniteltu sitä ajatellen, että talon väki ei itse tee ruokaa vaan keittiössä häärää apulainen - sieltä puuttuu muun muassa luonnonvalo!

      Poista
    3. Ok, ymmärrän. Voin vain kuvitella, miten paljon erityisruokavalion aiheuttamat vaatimukset vaikeuttavat elämää siellä, kun varmaan peruselintarvikkeitakaan ei aina saa kaupoista sillä lailla kuin joissain muissa maissa. Muistan Intiassa lähteneeni monta kertaa ostamaan jotakin tiettyä juttua, jota ei sitten ollutkaan - syystä tai toisesta - saatavilla. Puhumattakaan mistään gluteenittomista tuotteista.

      Tuo teidän keittiö toi ihan mieleeni meidän ensimmäisen Intian-asunnon keittiön. Sen ainoa ikkuna oli portaikkoon päin, ja keittiö oli niin pimeä, että siellä piti olla lähes aina valot päällä. Ja sitten taas jos ei halunnut, että kaikki portaikossa kulkevat näkevät suoraan keittiöön, oli pidettävä verhot koko ajan ikkunan edessä. Inhosin sitä keittiötä niin paljon kuin jotain huonetta vain voi inhota!

      Poista
  15. No eipä tee mieli katsomaan. En jotenkin yhtään tykkää noista moderneista taloista, en ulkoa, enkä varsinkaan kalsealta sisustukseltaan. Minä vanha hömppä aina haaveilen kylästä, jossa olisi erivärisiä sellaisia perinteisen pohjoismaalaisia puutaloja valkoisin, ehkä vähän koristeellisin ikkunalaudoin, eikä kaikenlaisia aaltoja ja kuutioita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista taloista on sellainen vanhanajan charmi kyllä todella kaukana. Miksei messuilla voisi muuten olla mukana sellaista vähän vanhempaan tyyliin rakennettua taloakin? Uskon, että sellainen kiinnostaisi monia.

      Poista