Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Oletko onnellinen?

Olen joskus sanonut, etten halua kirjoittaa onnellisuudesta, koska onni on minulle aivan liian henkilökohtainen asia. Paluumuuttajattaren kirjoitus sai kuitenkin minut pohtimaan onnellisuutta jälleen kerran, ja nyt tuntui siltä, että voisin kirjoittaakin aiheesta jotain.

Nykyään kaikki tuntuvat etsivän onnellisuutta, mikä ei olekaan mikään ihme, sillä onhan se varsin mukava tunne olla onnellinen. Ihmiset arvioivat omaa elämäänsä ja vertaavat sitä siihen, millaista ajettelevat onnellisen elämän olevan. Jos onni tuntuu puuttuvan omasta elämästä, aletaan miettiä keinoja, joiden avulla voisi tulla onnellisemmaksi. Minua ihmetyttää onnellisuuspohdinnoissa aina se, miten onnellisuuden oletetaan olevan jonkinlainen pysyvä olotila. Minun mielestäni onni on vain tunne, kuten esimerkiksi suru tai pelko, ja onni tulee ja menee samalla tavalla kuin kaikki muutkin tunteet. Jos mitkään muutkaan tunteet eivät ole pysyviä, kuinka onni voisi olla? Miten onnen saisi pysymään jatkuvasti luonaan, kun mitään muutakaan ei saa? Miksi pitäisi edes yrittää?

Ihmettelen myös sitä, että onnellisuus käsitetään usein kovin mustavalkoisesti. Joko olet onnellinen tai sitten et ole. Mitään välimuotoja ei ole. Kuitenkin onnellisuudessakin on eri sävyjä ja eri voimakkuuksia, ja onnellisuus voi myös ilmetä eri hetkinä eri tavoin. Onni on häilyvä ja herkkä tunne, joka antaa kovin helposti tilaa muille tunteille. Yhtenä hetkenä voi suorastaan pakahtua onneensa ja seuraavana onni onkin jo karannut ja vaihtunut joksikin toiseksi tunteeksi. Minulle on käynyt esimerkiksi niin, että olen ollut luontoretkellä ja tuntenut oloni niin onnelliseksi ja rauhalliseksi, että olen unohtanut ympäriltäni kaiken muun. Seuraavassa hetkessä olenkin saanut puhelun, joka on saanut minut tuntemaan suurta huolta läheisen puolesta. Katosi onneni - vai oliko sitä lainkaan?

Joskus ajattelen, että jospa me ihmiset emme etsikään aina varsinaisesti onnea, vaan kaipaamme elämäämme pikemminkin perustyytyväisyyttä ja turvaa. Ehkä olemmekin sekoittaneet onnen ja perustyytyväisyyden, ja kun etsimme omasta mielestämme onnea, kaipaammekin oikeastaan vain sitä, että voisimme olla tyytyväisiä elämäämme. Erityisesti silloin, jos onnellisuuden yhteydessä puhutaan rahasta, ajattelen ihmisten kaipaavan oikeasti turvaa ja huolettomuutta. Hyvä taloudellinen tilanne luo toki otollisen maaperän onnellisuudellekin, kun ei tarvitse käyttää energiaansa elämän perusasioista stressaamiseen.

Onnen ympärillä pyörivä keskustelu voi lisätä myös mielipahaa silloin, jos onni tuntuu omassa elämässä sillä hetkellä kovin kaukaiselta asialta. Toki onnellisuuden pohtimisesta voi koitua jotain hyvääkin, jos se herättää jonkun tekemään sellaisia muutoksia, että viihtyy elämässään paremmin. Toisaalta elämä - saati sitten onni - ei ole aina omissa käsissä. Joskus elämässä saa sellaista, mitä ei todellakaan ole tilannut, eikä asioille voi mitään, vaikka kuinka haluaisi voida. Ihminen ei ole aina oman onnensa seppä, ja minusta on loukkaavaa väittää, että niin olisi.

Miksi onnesta sitten on tullut niin tavoiteltu asia? Mistä se kertoo? Kertooko se siitä, että meillä on kuitenkin asiat loppujen lopuksi aika hyvin, kun on aikaa ja voimia pohtia onnellisuuttakin? Vai kertooko se sittenkin siitä, että elämämme tuntuu tyhjältä ja että meiltä puuttuu jotain? Mikä olisikaan parempaa tyhjiön täytettä kuin onni! Harmi vain, että onni on niin epämääräinen käsite, ettemme aina oikein itsekään tiedä, mitä se tarkoittaa. Tuleekin mieleen eräs tarina hölmöläisistä ja siitä, kuinka he yrittivät saada valoa pirttiin. 

Jos oma elämä ei tunnu tarpeeksi onnelliselta, yritämme tuottaa lisää onnen tunteita tekemällä asioita, jotka tuottavat meille iloa, tai viettämällä aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Mutta pystyykö onnea oikeasti itse lisäämään? Voiko onnea tuoda ulkoapäin samalla tapaa kuin tuomme kehoomme energiaa syömällä ruokaa? Vai onko onni sittenkin jo meissä ja lähtee lentoon vasta sitten, kun sen vapauttaa?

Minulle kaikkein aidoin ja todellisin onnen tunne tulee yhteydestä toiseen ihmiseen. Tarkoitan tällä yhteydellä sellaista sielujen yhteyttä, jota on vaikea pukea sanoiksi. (Tiedän kuulostavani ihan hörhöltä hihhulilta, mutta olkoon sitten niin.) Uskon, että meillä on ulkokuoren ja persoonallisuuspiirteiden alla jonkinlainen ihmisyyden ydin, joka on kaikilla samanlainen. Ulkoapäin näytämme erilaisilta, mutta syvällä sisimmässämme olemme täysin samanlaisia. Välimatkaa kahden ihmisen välillä ei ole, vaan olemme kaikki oikeastaan yhtä. Ei ole sinua eikä minua; on vain ykseys. On tärkeää kohdella toista ihmistä hyvin, sillä kaikki palaa sinulle takaisin. Riittää, että katsot toista silmiin ja unohdat oman kuoresi ja sen, mitä ajattelet olevasi. Silloin tiedät ja ymmärrät. 

Tästä yhteydestä kumpuaa minun onneni, ja siitä ammennan myös elämänhaluni ja -iloni. Yksin en olisi mitään. On tietysti paljon muitakin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, mutta ne muut asiat ovat oikeastaan toisarvoisia. Olen toki äärimmäisen kiitollinen kaikista ilon ja onnen hetkistä, joita elämä minulle suo, mutta en tavoittele niitä mitenkään aktiivisesti. Sillä onni ei ole minussa, vaan onni on sinussa.

22 kommenttia:

  1. Omalla kohdallani sanoisin, että olen onnellinen. Ei elämäni mitään onnen huumaa ole, nurkan takana kolkuttaa työttömyys jne, mutta olen silti onnellinen. Koti, mökki, perhe, ystävät ja mahdollisuus tehdä kivoja asioita - niiden sekoituksesta tulee oma onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet elämääsi tyytyväinen. <3 Kyllä onni on jossain määrin asenteestakin kiinni, ja jos osaa nähdä elämänsä kokonaisuutena myönteisessä valossa, pienet (ja ehkä vähän isommatkin) vastoinkäymisetkin sietää paremmin.

      Poista
  2. Hyvä pohdinta onnellisuudesta. 😊 Onnellista päivää sinulle! 🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Jutta. :-) Onnellista päivänjatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Syvää pohdintaa ja mietteitä. Minulle onnellisuus, onni on asenne omaan elämään,asenne omaan itseen eli voin sanoa että kaiken surun,murheen,tuskan,kivun jne keskellä olen onnellinen. Minulle onni tai onnellisuus ei tule ulkoapäin, vaan sisältäpäin miten suhtaudun kaikkeen ympärillä olevaan, miten suhtaudun siihen mitä minulla on tai ei ole, siis olen onnellinen! Eikä onnellisuus poistu jos koen surua,kipua, vihaa, murheita jne. Jotkut tunnetilat ovat laajoja, jotkut hetkittäisiä ja näin se laaja tunne kuten onnellisuus voi sisältää myös muita tunteita jotka elämä tuo vastaan,ei se poista sitä kokonaisuutta silti,eli onnellisuutta jota koen ja tunnen kaikesta. Mukavaa päivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakaan onni ei tule ulkoapäin, vaan sisältä. Katkeraa ihmistä ei tee onnelliseksi mikään, mutta luonteeltaan valoisa ihminen näkee onnea pienissäkin asioissa. Onni on paljon myös asenteesta kiinni, sillä monet asiat tuntuvat aivan erilaisilta, jos niihin vain suhtautuu eri tavalla. Olemme vain monesti jämähtäneet omiin ajatus- ja käyttäytymismalleihimme, joiden tunnistaminen, saati sitten muuttaminen, on hyvin työlästä.

      Minun on vaikea ajatella onnea tai muutakaan tunnetta laajana kokonaisuutena tai jatkumona, mutta ymmärrän kyllä hyvin, mitä tarkoitat. Minulle tunteet ovat ennemminkin peräkkäisiä pisteitä, jotka muodostavat elämän viivan, eivätkä asemia tai pysäkkejä elämän radalla. Voisi ehkä jopa sanoa, että tunteet ovat minulle kertakäyttöisiä: kun uusi tunne tulee, niin vanha heivataan mäkeen. :-) Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Mutta niin me ihmiset ajattelemme eri tavoin.

      Mukavaa päivää sinullekin!

      Poista
  4. Minä tunnen olevani nykyisellään perusonnellinen. Aika ajoin toki ärsyynnyn siitä ja tuosta, ja välillä olen murheellinen, toisinaan hetkittäin suorastaan epätoivoinen, mutta vaihtuvien tunnetilojen alla olen kuitenkin noin yleensä ottaen hyvinkin onnellinen. Minulle onni on pitkälti yhtä kuin mielenrauha, henkinen tasapaino ja elämänhallinta. Siksi tunnen voivani itse aktiivisesti vaikuttaa omiin onnentunteisiini: huonot hetket ja murheet johtuvat omalla kohdallani tavallisesti siitä, että olen liian kiireinen tai mielenrauha on muuten ulottumattomissani. Silloin tarvitsen vähän aikaa itsekseni, että saan rauhassa hakea hankalan tilanteen hyvät puolet ja saan taas kiinni siitä tietoisuudesta, että tämäkin huono hetki on joka tapauksessa ennen pitkää ohi.

    Mutta minulla on elämässäni kaikki hirveän hyvin ja perusonnentunteesta on tietysti siksi helppo pitää kiinni. Omaan asenteeseen on toki huomattavasti paljon vaikeampi vaikuttaa jos on esimerkiksi kovin stressaantunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia ajatuksia! Tunnistin itseni vaihtuvista tunnetiloista ja "akkujen lataamisesta", mutta tuommoinen perusonnellisuus on minulle aivan vieras ajatus. Jotenkin en vain osaa ajatella onnea pidempikestoisena kokemuksena. Minun on vaikea ajatella olevani onnellinen muulloin kuin silloin, kun todella tunnen olevani onnellinen. Siis samaan tapaan kuin en ajattelisi olevani surullinenkaan, ellen todella tuntisi itseäni sillä hetkellä surulliseksi. Minulle onni tarkoittaa aivan konkreettista tunnetta, jonka voi tuntea sellaisena iloisena läpätyksenä tai tyytyväisenä hyrinänä rinnassa. (Vähän huonoja vertauksia, mutta en nyt parempiakaan keksi.) Mutta ehkä tämä onkin hyvä esimerkki siitä, miten eri tavoin onnen ja onnellisuudenkin voi ymmärtää.

      Mutta jos osaisin ajatella elämääni tuolla lailla kokonaisuutena, voisin ehkä sanoa olevani hyvinkin onnellinen, sillä päiviäni leimaavat pääasiassa elämänilo, myönteisyys, toiveikkuus ja yleinen tyytyväisyys. Niiden voi kai ajatella olevan onnea tai muodostavan ainakin osan siitä?

      Poista
    2. Minusta onnellisuus on juurikin asennekysymys eikä niinkään tunnetila, eikä se siksi mielessäni sellaisenaan vastaa esimerkiksi surullisuutta. Voin olla surullinen mutta silti samaan aikaan kuitenkin surun alla onnellinen - onnellisuus kun on tosiaan minulle mielenrauhaa ja kiitollisuuttakin. Surut ja murheet ovat minusta osa onnellista tasapainoista elämää, siinä kuin ilot ja onnistumisetkin.

      Poista
    3. Ehkä onnellisuutta on sitten olemassa useampaa lajia? On ns. tunneonnellisuutta, joka ilmenee voimakkaammin ja hetkellisemmin, ja sitten on sitä ns. perusonnellisuutta, joka on siellä jossakin taustalla, vaikkei se tulisikaan jatkuvasti ilmi. Vaikka minun mielestäni perusonnellisuuden olotilaa kuvaakin paremmin tyytyväisyys kuin onnellisuus. :-) Mutta mitäpä näistä termeistä saivartelemaan; pääasia on, että elämä tuntuu hyvältä. Jos ihminen tuntee olevansa onnellinen, niin voiko sen hienompaa asiaa ollakaan.

      Onnea päivääsi!

      Poista
    4. Luulen, ettei onnesta niin kuin monesta muustakaan asiasta ole yhtä totuutta vaan jokaisella oma totuutensa ja käsityksensä.

      Saivarteluksi menee tosiaan :) mutta tyytyväisyys kuulostaa minun korviini jotenkin laimealta ja passiiviselta. Onnellisuus on minun mielestäni jotakin enemmän. Kun arjen häly ympärilläni hiljenee, ja joskus kaiken hälyn keskelläkin, ja huomaan ja muistan kuinka hyvin kaikki onkaan, minussa läikähtää onni. Ja siellä se humisee mielen pohjalla koko ajan. On siinä tyytyväisyyttäkin toki mukana, mutta paljon myös kaikenlaista muuta hyvää ja onnellista.

      Onnentäyteistä päivää sinullekin! :)

      Poista
    5. Tyytyväisyys on tosiaan aika passiivinen sana. Tyytyväisyydestä tulee mieleen, että elämä tapahtuu ja ihminen vain on. Ehkä ihmiset haluavatkin siksi olla mieluummin onnellisia kuin tyytyväisiä? :-) Onnellisuudesta tulee jo sananakin hyvä mieli, mutta tyytyväisyys ei aiheuta oikein minkäänlaista tunnereaktiota.

      Ja todellakin, jokainen käsittää onnen varmasti ihan eri tavoin. Tulkitsevathan ihmiset kaiken muunkin kokemansa ja näkemänsä kukin omalla tavallaan, riippuen persoonasta, aiemmista elämänkokemuksista jne. Olisikin tarkemmin ajateltuna aika hassua, jos onni merkitsisi kaikille täysin samaa asiaa!

      <3

      Poista
  5. Onnellisuus ei ole pysyvä tila ,koska aina sattuu jotain joka voi sitä järkyttää, eli en usko että kukaan on täysin onnellinen jatkuvasti. Onni löytyy pienistä arkipäivän asioista ja tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se minustakin on, mutta onnellisuudenkin voi tietysti käsittää monella tavalla. Onnen murusista, niistä on onni tehty. :-)

      Poista
  6. Mulle mun onnellisuus on mun oma mielenrauha , mun lapset ja mun koti . Muut asiat on ajankulua esim kavereiden tapaaminen ym

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty. Koti on paras paikka maailmassa ja omat rakkaat onnen lähteistä suurin.

      Poista
  7. Kun ihmisellä on kylmä ja pääsee kuumaan saunaan, on olo ihan autuas. Mutta jos siellä saunassa joutuu olemaan loputtomiin, elo käy tukalaksi. Jos taas on hiostavan kuuma, on ihanaa päästä kylmään. Mutta pian alkaa palella. Paras lämpötila on "kun ei tunnu miltään". Samanlaista on elämä muutenkin: olosuhteet ovat parhaat silloin, kun niitä ei edes huomaa.

    En koko aikaa arjessa tiedosta olevani onnellinen, mutta mikäli pysähdyn ajattelemaan, tunnen kyllä ihan onnellisuuden tunnetta, kun tiedostan, että ei ole kylmä eikä kuuma, ei nälkä eikä pelota, ei väsytä eikä satu (tai sattuu vain niin vähän, ettei se haittaa). Kaikki on siis vallan mainiosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti lukea tämä oikein hitaasti ja ajatuksella; kun tämä oli niin hienosti muotoiltu. :-) Olen samaa mieltä, että jatkuvat aallonpohjat tai -harjat eivät ole pidemmän päälle hyväksi, vaan sellainen tasaisen hyvä elämä on parasta – vaikka se joskus ehkä tuntuisikin vähän tylsältä (omasta mielestäni siis). Ihmisluonto taitaa vain olla sellainen, että se kiinnittää huomionsa vain niihin hetkiin, kun asiat ovat poikkeuksellisen hyvin tai varsinkin kun ne ovat huonosti. Itseäni esimerkiksi harmittaa kovasti, jos jokin paikka on kipeä, mutta ne hetket, jolloin minulla ei ole mitään kipuja, menevät ohi ihan huomaamatta, ilman että edes tajuan voivani hyvin. Pitäisi varmaan ruveta pitämään itsensä kanssa säännöllisin väliajoin treffit ja kysyä, että mitä tänään kuuluu. Ehkä niin oppisi huomaamaan ne tasaisen hyvät hetketkin, jotka muuten pääsevät livahtamaan ohi ihan huomaamatta.

      Leppoisia päiviä vastaisuudessakin! :-)

      Poista
  8. Kaikki on hyvin. Tahdon monia asioita, mutta silti tässä on kaikki mitä tarvitsen. Tyytyväisyydestä kumpuaa onnellisuus. Kiitollisuudesta onni. Se on minulle sellainen perusta, jota ei hetkauta nälkä, kipu, pettymys, väsymys tms. asia, joka hetkellisesti heiluttelee tunteita. Onnellisuus on pysyvämpää, se on tahtotila, jossa olen valinnut katsoa mieluummin sitä kaikkea mikä on minulla hyvin, kun kurottaa jatkuvasti sitä mitä minulla ei ole. Siispä, tänäänkin olen onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen. Vaikka ottaakin päähän olla taas laihiksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä kuulostaa! Paitsi ehkä tuo laihari. :-( Samansuuntainen projekti on ollut minullakin. Minun ei tarvitse onneksi oikeastaan mitenkään erityisesti laihduttaa, vaan riittää, että palaan normiarkeen ja -rutiineihin, niin paino kyllä putoaa.

      Onnentäyteistä päivää sinulle!

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus Satu!

    En tiedä mitä onni oikeastaan on, mutta uskon tavoittavani sen hetkittäin useasti. Elämässäni on tällä hetkellä kaikkea sitä, mitä tarvitsen. Jotain voisi olla vähemmän ja jotai enemmän, mutta tasapaino on kohdallaan. Tunnen oleni rakastetuksi, hyväksytyksi ja rakastavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3

      Ehkäpä ei olekaan olennaista tietää tarkalleen, mitä onni on, vaan on tärkeämpää tuntea se. Eihän kaikkea osaa muutenkaan aina pukea sanoiksi.

      Mukavaa viikonloppua! :-)

      Poista