Lyyli Latviasta

Jatkanpa suoraan siitä, mihin edellisessä jutussa jäin.

Menimme siis ukkelin kanssa saunomaan ja uimaan, ja tulimme kylpyläosastolta omia aikojamme takaisin hotellihuoneeseen. Minä olin unohtanut ottaa mukaan kylpylään puhtaat alushousut, mutta koska minulla oli päälläni pitkä mekko, ajattelin voivani palata huoneeseen ilman housujakin. Kanssani hissiin osui kaksi miestä, jotka olivat kotoisin ehkä jostakin Etelä-Euroopasta. Toinen miehistä katseli hissin kerrostaulukkoa ja alkoi jutella minulle. "Ai kerroksessa 27 on tapahtumatila. Millaisia tapahtumia siellä järjestetään?" Kun vastasin, etten tiennyt, mies rupesi ihastelemaan minulle hissin näköaloja (olimme maisemahississä). Olin vaivaantunut, koska olin saunan jälkeen vähintään seinästä revityn näköinen, eikä minulla ollut niitä housujakaan. Ei todellakaan olisi huvittanut keskustella kenenkään kanssa. Mies ei lannistunut lyhyistä vastauksistani vaan rupesi selostamaan seuraavaksi, että he olivat menossa Sky Bariin juomaan parit drinkit ja istumaan iltaa. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, joten totesin vain lyhyesti, että Sky Barista olisi varmaan vieläkin paremmat maisemat kuin hissistä. Odotin hartaasti, että tulisin omaan kerrokseeni ja pääsisin hissistä ulos. Tahdoin saada edes alushousut jalkaani! Kun hissi tuli kerrokseeni, säntäsin ovesta ulos, enkä jäänyt kuuntelemaan, mitä mies yritti minulle vielä sanoa.

Mitäpä tästä opin? No ainakin sen, että kannattaa pitää housut jalassa. En ymmärrä näitä nykyajan julkimoita, jotka kuljeskelevat ilman alusvaatteita milloin missäkin gaalassa, ja sitten "vahingossa" vilauttelevat paikkojaan kameroille. Minua ahdistaisi ainakin ihan jumalattomasti, jos joku paparazzi kyttäisi pusikossa, milloin minulta vilahtaa sivutissi tai perskannikka.

Emme käyneet viime Riian-reissulla vanhassakaupungissa kuin vahingossa pyörähtämässä, mutta nyt sain houkuteltua ukkelin sinne hieman pidemmäksikin aikaa pällistelemään.

Housut on!

Meillä on ukkelin kanssa oikeastaan aina matkoilla semmoinen työnjako, että minä katson etukäteen ns. nähtävyydet, joita voisimme käydä katsomassa, ja ukkeli saa sitten valita, mikä häntä kiinnostaisi. Usein ukkeli on valmis lähtemään ihan minne tahansa (paitsi hautausmaalle), ja niin oli tälläkin reissulla. Ravintolat, baarit, yökerhot ja sen semmoiset ovat taas enemmän ukkelin heiniä, sillä hänellä on jotenkin parempi vainu noissa asioissa kuin minulla.

En ollut viime vuonna tajunnut, että Riiassa on niin paljon jugend-taloja, vaan asia selvisi minulle vasta Tallinnan-laivalla Riiasta lueskellessani. Helsingin Sanomien mukaan Riika on jopa yksi Euroopan komeimmista jugend-kaupungeista. Olisi ollut siis pienoinen synti jättää jugend-talot katsomatta, kun oli autokin mukana, ja pääsimme helposti paikasta toiseen.

Jugend-tyyliä kutsutaan joissakin maissa myös nimellä art nouveau, ja sen keskeisimpiä tyylipiirteitä ovat muun muassa aaltoilevuus, epäsymmetrisyys, luonto- ja ihmisaiheet sekä tummat värit ja kontrastit. Arkkitehtuurista kiinnostuneelle Riika on varmasti hieno paikka, kun jo tällainen asiasta mitään ymmärtämätönkin tajuaa rakennusten ainutlaatuisuuden.

Toisaalta Riiassa (ja Latviassa yleensäkin) on valtavasti vanhoja taloja, joista ei aina tiedä, ovatko ne asuttuja vai eivät. Päätin säästää ukkelia ja jättää urbaanit löytöretkeilyt tällä reissulla väliin, vaikka toisaalta ukkelikin on jo oppinut bongailemaan autiotaloja ja ilmoittamaan havainnoistaan minulle. 😁

Kaupunkikierroksen välillä harrastimme liikuntaa ja kävimme katukorispeliturnauksen katsomossa istumassa ja katsomassa, kun salskeat nuoret miehet pelasivat. Ukkeli tosin saattoi katsoa enemmän palloa kuin miehiä.

Riiassa ajaminen oli helppoa, mutta yksisuuntaisten katujen paljous hieman ärsytti. Parkkipoliiseja näimme useasti, joten pysäköintiä kontrolloidaan ilmeisen ahkerasti. Minä luotan aina siihen, etten saa sakkoja, kun en ole ennenkään saanut, enkä viitsinyt maksaa koko matkan aikana ensimmäistäkään pysäköintimaksua. Yhtään sakkoa ei tullut. Tosin enhän minä tiedä, millainen sakotussysteemi Latviassa on. Ehkä sakkolaput lähetetäänkin kotiin, ja minulle rupeaa tippumaan pian pikavoittoja postiluukusta.

Daugava-joen ylittävä Vanšu-silta (Vanšu tilts).

Latvian kansalliskirjasto, jossa on 13 kerrosta ja yli 5 miljoonaa teosta.

Avaruuspukuinen apina Kronvalda-puistossa. Patsas on omistettu kaikille avaruuslentoihin osallistuneille eläimille.

Mekin kävimme hotellimme Sky Barissa, ja sieltähän meidän lauantai-iltamme oikeastaan alkoikin. Ne kaksi hissin ukkoakin olivat muuten edelleen Sky Barissa, mutta en tiedä, tunnistivatko he minua vaatteet päällä.

Drinkki nimeltään Cocaine. 

Ukkeli oli tehnyt taustatyötä ja saanut selville, että Riiassa on aivan erinomainen cocktail lounge nimeltään Cloud Nine. Suunnistimme siis sinne. Meillä oli niin sanotusti moukan tuuria, sillä kuulimme ovella, että paikka vietti samana iltana yksivuotissynttäreitään ja että paikka oli aivan täynnä, mutta baaritiskiltä löytyi vielä kaksi paikkaa. En periaatteessa tykkää istua baaritiskillä, kun se on vähän sellaista notkumista, mutta olin lopulta enemmän kuin iloinen, että päädyimme juuri siihen, sillä saimme näin tilaisuuden katsella baarimikkojen työskentelyä ihan lähietäisyydeltä.

Riga This Week kuvaa Cloud Ninea seuraavasti:

"Cloud Nine is a part of prestigious cocktail competitions and a member of 'Embassy of Champagne', meaning your cocktail is a genuine masterpiece, where premium spirits, traditional expertise and enthusiastic creativity are fused together in an exceeding spectacular way. Each and every drink is Cloud Nine exclusive know-how."

Baarimikkojen työskentelyä oli todella lumoavaa katsella, sillä intohimo ja osaaminen näkyi heidän joka liikkeessään. (Kuvat on otettu ja julkaistu asianomaisten luvalla.)

Tässä syntyy minun drinkkini nimeltä White Cloud:

Tässä taas syntyy Japanese Whisky Sour:

Tässä vielä pari muuta drinkkiä (en tiedä, mitä ne olivat nimeltään, kun drinksut menivät naapurille):

Jos olet menossa Riikaan ja tykkäät maistella erilaisia drinkkejä, niin älä ihmeessä jätä tätä paikkaa käymättä! Kalleimmat drinkit maksoivat 11-13 euroa (monet olivat halvempiakin), mikä on minusta varsin kohtuullinen hinta tuollaisista taideteoksista, joiden valmistaminen lähentelee jo tiedettä.  

Sunnuntaiaamuna oli tiedossa vierailu paikkaan, joka jäi minulta viime vuonna näkemättä, kun en löytänyt koko paikkaa, ja sekös jäi harmittamaan. Kyseessä on KGB:n entinen päämaja, josta kirjoitan kuitenkin joskus myöhemmin ihan oman postauksensa.

Iltapäivällä oli aika lähteä ajalemaan takaisin kohti Tallinnaa, mutta sitä ennen kävimme vielä aivan hotellimme vieressä olevassa herkkukaupassa nimeltä Gastronome.

Kauppa hieman hämää ulkoapäin, sillä se on paljon suurempi ja monipuolisempi kuin miltä se näyttää. Mekin olimme aluksi hieman hämmentyneitä, kun emme tienneet, mitä kaupasta oikein osaisi ostaa.

Kaupassa myytiin juustoja, valmisruokia, leipää, lihoja, leivonnaisia, naposteltavia, makeisia, viinejä, säilykkeitä - kaikkea! Kaupan yhteydessä oli myös pieni kahvila, jossa oli huikea valikoima kaikenlaisia leivonnaisia. Kaiken lisäksi leivonnaiset olivat todella halpoja: mikään ei maksanut yli kahta euroa, ja moni maksoi alle euron. Voin siis suositella tätäkin paikkaa lämpimästi!

Alkuhämmennyksestä selvittyämme rupesimme ukkelin kanssa löytämään ostoskoriin tavaraa, ja lopulta meillä oli kassillinen kaikenlaista hyvää. Harmitti, kun ei ollut kylmälaukkua ja -kalleja mukana, koska olisi ollut kiva ostaa esimerkiksi juustoja ja lihoja. Tai ei oikeastaan lihoja, koska olen saanut lihasta niin tarpeekseni, että taidan ruveta kasvissyöjäksi. Sitä laihdutuskuuriakin pitäisi taas jatkaa, kun se on ollut tässä "muutaman" päivän pienellä katkolla...

Riika on jäänyt taakse mutta ei unholaan. Ensi vuonna uudestaan!

Ilo tankata! Autoilijan lompakko kevenee latvialaisella huoltoasemalla huomattavasti vähemmän kuin suomalaisella.

Kiva löytö huoltsikalta: naposteluporkkanoita! Jatkoon!

Yhden pysähdyksen taktiikka: huoltoasemalta saa juomia joka lähtöön.

Rajan ylitys onnistui tällä kertaa ihan viralliselta rajanylityspaikalta, eikä meidän tarvinnut etsiä mitään kinttupolkua.

Joku taisi suunnitella edellisen postauksen kommenteissa viinarallia Viroon, mutta neuvoisin jatkamaan matkaa hieman pidemmälle ja ajamaan Latviaan asti, sillä alkoholi on Latviassa huomattavasti halvempaa kuin Virossa.

Pelloilla näkyi runsaasti tällaisia pitkäjalkaisia lintuja, ja päättelin näiden olevan kai jonkinlaisia haikaroita.

Ukkeli halusi näyttää minulle hieman Pärnuta, joten poikkesimme ennen Tallinnaa vielä siellä. Weekend-festivaali oli päättynyt Pärnussa juuri edellisenä päivänä, ja ranta-alue oli vielä osittain suljettu festivaalin jäljiltä. Yritin mennä rannalle kuvaamaan, mutta yksi vartija veti herne-maissi-paprikat nenäänsä, ja oli pakko siirtyä kuvaamaan lavarakennelmaa toisesta suunnasta.

Rannalla oli aivan hirveä tuuli, emmekä viitsineet kauan rannalla pyöriskellä. Minulla on kaiken lisäksi taas jonkinlainen silmien vuotamisongelma, joka alkoi Meksikossa, ja tuuli sai silmäni vuotamaan ihan solkenaan.

Kävimme rantahotellissa erittäin myöhäisellä lounaalla, ja ruokalistaa oli taas aika hauska tavata.

Mietin, että pitäisiköhän oikein ruveta opiskelemaan viroa, kun se on niin hauska kieli. 

Tallinnassa satoi, ja kun ukkeli kysyi hotellivirkailijalta, oliko Tallinnassa satanut koko päivän, ukkeli sai vastaukseksi, että kyllä oli - ja oli satanut eilispäivän ja sitä edellisenkin.

Päätimme illalla etsiä ruokapaikkaa vanhastakaupungista, joten ajoin vanhankaupungin alueelle jostakin portista sisään. Koska ilma oli varsin viileä ja tihutteli vettä, kadut olivat varsin autiot. Ajelin eteenpäin ja ihmettelin, kun missään ei näkynyt yhtään autoa. Oli vain pelkkiä jalankulkijoita. Sitten vastaamme tuli iso aukio, ja siinä vaiheessa heräsi epäilys, saikohan näillä kaduilla ajaa autolla ollenkaan. Ajoin kuitenkin aukion läpi, aukion reunalla olevien terassien edestä. Parin kadun päästä löytyi parkkipaikka, ja kun palasimme aukiolle kävellen etsimään ruokapaikkaa, tajusin, että aukio oli sama, jolla olimme käyneet ihmettelemässä uutenavuotena joulumarkkinoita. Raatihuoneentori siis. Raatihuoneentori ei taida olla varsinaisesti mikään autoilijoiden Mekka, mutta tulipahan pyörittyä sielläkin.

P.S. Anteeksi taas, että tästä postauksesta tuli näin julmetun pitkä. Tiedän, että tämmöiset mammuttimaiset sepustukset eivät sovi ollenkaan kiireisen nykyihmisen aikatauluun, mutta kuten olen todennut, en jaksa kirjoittaa monta kertaa samasta asiasta...