Hajamielisyyttä ja vessa-asioita

Jaana Savolainen kirjoitti viime viikolla Hesarin pääkirjoituksessa siitä, kuinka luottamus on yksi niistä asioista, joita 100-vuotiaassa Suomessa voidaan juhlia. Ihmiset luottavat Suomessa tuntemattomiin ihmisiin, poliisiin ja muihin viranomaisiin, mutta ei tarvitse mennä kovin pitkälle Pohjoismaiden ulkopuolelle, kun tilanne on jo aivan toinen.

Ajattelin itsekin pääkirjoitusta lukiessani, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa ovat, ainakin mitä luottamukseen ja rehellisyyteen tulee. Suomalainen voi periaatteessa luottaa siihen, että aivan tuntematonkin ihminen on luotettava ja että tällä ei ole varastaminen, huijaaminen tai muu vilunkipeli päällimmäisenä mielessä. Toki poikkeustapauksiakin löytyy, mutta ne tapaukset ovat (ainakin toistaiseksi) onneksi vain poikkeuksia. Olisihan se suunnattoman rasittavaa, jos joutuisi koko ajan olemaan varuillaan ja epäilemään toisen tarkoitusperiä ja rehellisyyttä. Usein suomalaiselle käykin niin, että hän huomaa ulkomailla lomaillessaan olleensa aivan liian luottavainen ja sinisilmäinen ja tulleensa höynäytetyksi tavalla tai toisella. Vielä enemmän luottamusasioita joutuu pohdiskelemaan silloin, jos muuttaa asumaan ulkomaille sellaiseen maahan, jossa rehellisyys käsitetään hyvin eri tavoin kuin meillä Suomessa.

Samana päivänä, kun olin lukenut Savolaisen kirjoituksen, menin Prismaan. Keräsin siellä ostokseni koriin, menin kassalle ja rupesin latomaan tavaroita hihnalle. Silloin tajusin, että jotain puuttui. Käsilaukkuni ei ollutkaan olkapäälläni! Olin unohtanut sen jonnekin!

Keräsin tavarani nopeasti hihnalta takaisin koriin ja läksin juoksemaan paniikissa siihen suuntaan, mistä olin tullut. Mielessäni pyöri kaikenlaista. Minulla on paha tapa kulkea laukku auki reuhottaen, koska olen ilmeisesti liian laiska sulkemaan laukun vetoketjua. Kaikki laukussa olisi siis varsin helposti mukaan napattavissa, kun ei tarvinnut edes aukaista vetoketjua. Kännykkä oli siinä ensimmäisenä tyrkyllä, eikä lompakkoa ja kameraakaan tarvinnut hirveän syvältä kaivaa. Toivoin, että laukku olisi edelleen siellä, minne olin sen epähuomiossa jättänyt, tai jos joku oli jo löytänyt laukun, löytäjä olisi ollut rehellinen ja luotettava ihminen ja toimittanut laukun sisältöineen päivineen infopisteeseen.

En ehtinyt juosta pitkällekään, kun kaupassa kaikui kuulutus: "asiakas Satu se-ja-se, ottakaa yhteys infopisteeseen". Minut valtasi helpotuksen tunne: joku oli siis jo löytänyt laukkuni ja vienyt sen infoon! Mutta olisiko laukussa kaikki tallella?

Jätin täyden ostoskorin kassojen viereen ja säntäsin infopisteeseen. Myyjä siellä taisi nähdä jo kaukaa, että nyt on laukun omistaja tulossa, kun tulee sellaista kyytiä. Päivittelin myyjälle, miten olin saattanutkin unohtaa laukkuni tuolla lailla, mutta myyjä oli onneksi hyvin ymmärtäväinen. Pikainen vilkaisu paljasti myös, että laukussa oli kaikki tallella. Mikä helpotus! Miten voin ollakin niin hajamielinen, että unohdan laukkuni tuolla tavoin?! Pitäisiköhän olla huolissaan?

Kävin hakemassa ostoskorini ja palasin kassalle. Taakseni jonoon tuli vanhempi nainen, joka totesi laukkuni nähdessään, että "ai, se oli teidän laukku". Kun nainen kertoi olleensa se, joka oli laukun löytänyt, kiittelyistäni ei meinannut tulla loppua. Nainen kertoi nähneensä laukun siinä lattialla yksinään ja ihmetelleensä, missä laukun omistaja mahtoi olla. Hän oli tiedustellut paikalle osuneelta toiselta asiakkaalta, oliko laukku tämän, ja yhdessä he olivat sitten miettineet, mitä tehdä. Naista oli vähän arveluttanut tarttua laukkuun, sillä hän pelkäsi jonkun ajattelevan, että hän yritti varastaa laukun. Lopulta hän oli kuitenkin vienyt laukun läheiselle kalatiskille, josta se oli toimitettu edelleen infopisteeseen.

Nainen kertoi löytäneensä kaupasta joskus lompakoitakin. Ihmiset kuulemma unohtavat lompakoitaan varsinkin hevi-osastoille, kun alkavat mättää hedelmiä tai vihanneksia pussiin ja laskevat lompakkonsa siksi aikaa kädestään. Kerrankin nainen oli nähnyt lompakon hedelmäröykkiön päällä ja ajatellut heti olevansa piilokamerassa. Kun ympärillä ei ollut kuitenkaan näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, nainen oli uskaltanut tarttua lompakkoon. Seuraava ongelma olikin se, miten viedä lompakko infoon niin, ettei mahdollinen lompakon omistaja luulisi naisen yrittävän omia lompakkoa itselleen. Nainen oli lopulta ratkaissut ongelman niin, että hän oli kulkenut lompakon kanssa käsi pystyssä kuin joku Deturin matkaopas. Saatiinpa loppujen lopuksi makeat naurut tästäkin törppöilystä! 😁

Oletko sinä unohtanut omaisuuttasi joskus jonnekin? Oletko saanut omasi takaisin?

Ruokakaupasta muihin ruoka-asioihin. Ukkeli palasi Intiasta ja ilmoitti minulle jo Delhistä, että hänellä oli mukanaan täysi kassillinen anopin minulle lähettämiä ruokatavaroita. Olin pyytänyt anoppia lähettämään vihreitä ja punaisia chilejä, currylehtiä ja korianterijauhetta, mutta tällainen lasti sieltä tuli:

Olen kuvannut näitä Intian-tuliaisia monta kertaa ennenkin, mutta koska ne jaksavat ilahduttaa aina vain, pakkohan ne oli tälläkin kertaa kuvata. Erityisen ilahduttavaa oli se, että kaikki tuotteet saapuivat perille priimakunnossa, vaikka ne olivat olleet kassissa yli 24 tuntia.

(Jos jotakuta kiinnostaa tietää tarkemmin, mitä nuo kaikki ovat, niin tässä tuotteet vasemmasta ylänurkasta lähtien: litteitä vihreitä papuja, inkivääriä, vihreitä chilejä, valkosipulia, sitruunoita, minimunakoisoja, kuivattuja kookoksenpuolikkaita, intialaista palmusokeria, currylehtijauhetta, tuoretta korianteria, karvaskurkkuja, korianterijauhetta, chilijauhetta, mannasuurimoita, punaisia chilejä ja currylehtiä.)

Appiukko on taas kunnostautunut Whatsapp-videoiden lähettämisessä. Viimeisin video oli sellainen, että jäin jopa miettimään, pitäisikö ottaa videon ohjeet käyttöön. Videolla kerrottiin naisesta, joka joi lasillisen kurkumavettä (= lasillinen lämmintä vettä + 1 tl kurkumaa + ripaus mustapippuria) vuoden ajan joka aamu sekä kurkuman terveysvaikutuksista yleensä. Kurkumanhan sanotaan muun muassa parantavan verenkiertoelimistön toimintaa, lievittävän kakkostyypin diabeteksen oireita, lisäävän kehon emäksisyyttä ja tätä kautta pienentävän riskiä sairastua syöpään, suojaavan aivoja, estävän ja vähentävän tulehduksia, helpottavan nivelreuman oireita, parantavan ruoansulatusta, suojaavan maksaa ja hidastavan ikääntymistä.

Vaikka olen jo tiennytkin kurkuman terveysvaikutuksista, en silti ole kurkumaa koskaan itse kokeillut (muuten kuin laittanut sitä ruokaan tietysti). Nyt innostuin asiasta siksi, että noudatan jo anopin neuvoa juoda joka aamu 2-3 lasillista lämmintä vettä, ja olisi varsin helppo lisätä yhteen lasilliseen kurkumaa ja pippuria. Koska olen luonteeltani vähän sellainen skeptikko, joka epäilee aluksi kaikkea, en innostunut tuosta lämpimän veden juomisestakaan ensin ollenkaan. Olen kai niin länsimaisen lääketieteen aivopesemä, että on mahdoton uskoa intialaisiin ayurvedan oppeihin. Alun perinhän anoppi antoi tuon neuvon siksi, että kärsin Intiassa ummetuksesta, ja anopin mukaan lämmin vesi rentouttaa suoliston ja saa suolimassan liikkeelle.

Join aluksi vain huoneenlämpöistä vettä, mutta rupesin sitten kokeilemaan lämmitettyä vettä. Lämmitin vettä vedenkeittimellä sen verran, että vettä pystyi vielä hyvin juomaan, ja join sitä aina 2-3 lasillista ensimmäiseksi aamulla, siis ennen kuin olin laittanut suuhuni mitään muuta. Nyt olen juonut lämmintä vettä säännöllisesti ehkä nelisen kuukautta (poikkeuksena matkat, joilla lämmintä vettä ei ole aina ollut aamulla ensimmäiseksi saatavilla), ja voin kertoa, että eipä ole ummetus enää vaivannut! Vatsa toimii kuin unelma - varmasti ja säännöllisesti! Jos siis kärsit ummetusongelmista, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lämmintä vettä aamuisin! Itse lisään jokaiseen lasilliseen myös hieman sitruunamehua, koska en tykkää lämpimän veden mausta sellaisenaan. Anoppi tosin neuvoi lisäämään veteen hunajaa, mutta hunaja on minulta pannassa, sillä hunajassahan on kaloreita. Vesi pitää myös juoda suhteellisen nopeasti eikä hiljalleen lipittämällä.

Tuon kokemuksen rohkaisemana ajattelenkin, että jospa kurkumavedessäkin on jotain perää. Ukkeli on tosin sitä mieltä, että teelusikallinen kurkumaa päivässä tuolla lailla juotuna on liikaa ja että kurkuma pilaa sisäelimet. Tiedä ketä tässä nyt sitten uskoisi. Kaikesta huolimatta taidan kokeilla kurkumavettä ja aloittaa heti huomisaamuna.

Toimivia vatsoja itse kullekin! 😀