Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Eläinmaailman ihmeitä

Rakastan eläinten ja ötököiden kuvaamista, ja Suomen kesäluonnossa keskellä metsää siihen tarjoutuukin vallan mainio tilaisuus. Ahdistelen teitä siis taas mielestäni niin kovin mielenkiintoisilla öttiäisillä. Smiley

Sarvijaakko. Mistä lienee saanut nimensä?!

Voi kun mie oon ruma.

Millään muulla hyönteislajilla ei ole yhtä pitkiä tuntosarvia kuin sarvijaakolla. Sarvijaakkokoiraan tuntosarvet voivat olla jopa viisi kertaa ruumiin pituiset! Sarvijaakko elää kuulemma kuolleilla tai heikkokuntoisilla männyillä, mutta minä tapasin Jaakon kylpypyyhkeeni päältä, eikä se meinannut lähteä siitä mihinkään, vaikka sitä kuinka tökki. Taisi tykätä vaaleanpunaisesta.

Sisilisko. Meidän intialaisen kotiliskon, Kylmä-Kallen, kaukainen sukulainen. Smiley 

Minä hölmönä ehdotin eräälle lukijalle sisiliskon ottamista lemmikiksi, mutta sittemmin tulin tietämään, että Suomi-Kalle on rauhoitettu, eikä sitä saa laittaa esimerkiksi terraarioon. Parempihan sen varmaan luonnossa onkin. Sisiliskot keräävät vararavintoa häntäänsä, joten hännän irtoaminen loppukesästä voi haitata liskon talvehtimista.

Tämän linnun poikueita purjehtii laiturimme editse joka kesä, ja ehdinkin jo kaipailla, missä pienokaiset ovat. Seuraavana päivänä ne heti ilmestyivätkin peilityynelle järvelle.Smiley

Emme ole vieläkään täysin varmoja, mistä linnusta on kyse, sillä olemme veikkailleet kolmen lintulajin - tukkakoskelon, isokoskelon ja silkkiuikun - väliltä. Lopulta olemme ehkä kuitenkin kallistuneet tukkakoskelon puoleen. 

Poikaset uiskentelevat emon perässä yleensä hyvin kauniina rivistönä, mutta aika usein poikaset yrittävät saada emolta kyydin ja kiivetä emon selkään. Emolla voi olla selässään välillä kolmekin poikasta, jolloin emosta ei näy paljon muuta kuin otsan hiustupsu.


Jos kyytiläisiä on liian monta, emo ravistelee poikaset alas - kunnes ne taas kiipeävät selkään.


Tämän samaisen lintulajin edustajan näin tänään soutumatkalla rantakalliolla seisomassa. Minut nähdessään se ruilautti kalliolle valkoiset viirut ja lähti menemään.

Koskelot kalastavat sukeltamalla ja viihtyvät siksi kirkasvetisissä järvissä.



Tämä hyönteinen jäi minulle vähän arvoitukseksi. Se oli jotenkin turhan karvaisen oloinen ollakseen kärpänen, ja luontokirjaa tutkittuani rupesinkin miettimään olisiko kyseessä jokin paarmalaji.

Komeat Ray-Banit.




Perhosia on hirveän vaikea vangita kameralle, mutta tämän pienen sininen perhosen sain sentään kuvattua. Kyseessä on ilmeisesti jokin sinisiipilaji - ehkäpä kangassinisiipi?

Sinisiivet alkavat liihotella vasta juhannuksen maissa, ja niitä tavataan usein erilaisilta kukkaniityiltä ja metsäaukeilta.




En tunnistanut tätä outoa pitkähäntäistä ötökkää, mutta viisaammat tiesivät(?) sen olevan sudenkorento. Olin jotenkin ajatellut sudenkorentojen olevan aina sellaisia paksumpia ja pöriseviä; tämähän on hirveän aneeminen kaveri.

Sudenkorennot ovat mestarillisia lentäjiä - ne lentävät eteenpäin, sivulle ja jopa taaksepäin. Ateriansakin sudenkorennot nauttivat ilmassa. Myös niiden näkökyky on erinomainen, minkä huomaa myös niiden silmistä. Pään sivuilla sijaitsevat verkkosilmät ovat suuret, ja niissä voi olla peräti 20 000 ommatidia (niveljalkaisten verkkosilmän keilamaista osasilmää).

Ajattelin tämän olevan kärpänen, mutta onkohan tämä sittenkään?


Luulin tätä ensin sarvijaakon vauvaksi (biologi liikenteessä, haha!), mutta sitten huomasin nuo lapiokädet, jollaiset olivat myös Intiassa näkemälläni laulajasirkalla, jota luulin silloin hepokatiksi. Tämä taitaakin olla suomalainen heinäsirkka?


Kuolleita kalanpoikasiakin näkyy kelluvan vedessä jonkin verran. Mitähän se merkitsee?

Kimalaiset ovat yksiä suosikkiötököitäni. Ne ovat mukavan pörröisiä ja jotenkin hupaisia, kun ne pöristelevät kukissa etsimässä mettä.

Oisko täällä mitään...

Ei ollut... kurkataanpas tänne.

Apua! Mä teen kohta kuperkeikan!

Kimalaisilla on pitkä kieli, jonka avulla ne pystyvät vierailemaan myös syvänieluisissä kukissa. Kimalaiset ovat raskaita hyönteisiä, ja niiden on kylmällä säällä lämmitettävä lentolihaksensa ennen lentoon lähtöä.


Koira.


Tykkää rapsutuksista. ♥

26 kommenttia:

  1. Jopas on koskelolla (tai uikulla) iso perhe hoidettavana!!! Minun mielestani kuvassa on silkkiuikku. Koskeloilla ei kai ihan tuollaista niskatoyhtoa ole, vai oleko vaarassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin luontokirjan mukaan koskelollakin on niskatöyhtö, tosin vissiin vähän eri mallinen kuin silkkiuikulla. Tuo voi kyllä olla ihan hyvin silkkiuikkukin. Kauhean vaikea erottaa.

      Saattaa olla, että tuossa poikueessa on myös lainalapsia mukana. Koskelot kun ilmeisesti "ottavat hoitoon" toistenkin emojen poikasia. Tämän puolesta puhuisi se, että toisena päivänä emolla ei ollut kuin kahdeksan lasta mukana, kun tuossa kuvassa lapsia on 11. Taitaa olla pari hoitolasta mukana. :-)

      Poista
  2. Kiitos ihanasta luonto hetkestä ennen unia.Mahtavia ötököitä, varsinkin tuo rayban tyyppi haha..ja ompa sisiliakolla käärmemäinen olemus noihin muiden maisen liskosiin verrattuna..oletko nauttinut suomeilusta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Ihmettelin vähän tuota sisiliskon suomuista olemusta. Kovin erilaisilta näyttävät sisiliskotkin, jotkut ovat harmaampia ja sitten jotkut taas värikkäämpiä, kuten tämäkin lisko. Ja suomuisuudessakin on eroja. Olisko joku ikäkysymys?

      Olen nauttinut suomeilusta, kun ilmatkin ovat olleet kohtuullisen lämpimät. Nyt tosin sataa vettä ja on viileää – loppuikohan se kesä tähän?! Ja sitten musta myös tuntuu, että en ole saanut vielä oikein mitään aikaiseksi, vaikka oli niin paljon kaikenlaisia suunnitelmia ennen Suomeen tuloa. Jospa tällä viikolla pääsisi vaikka sinne Valamoon. :-) Tai sitten ei. :-D

      Poista
  3. Vautsi! Sarvijaakoista tulee lieviä puistatuksia lapsuuden hiusepisodien jälkeen, mutta kiehtovia ovat kaikki öttiäiset. Etenkin näin kauniista kuvista katseltuna. Sudenkorennot ovat olleet omia suosikkeja jo pari vuosikymmentä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en olisi edes tunnistanut sarvijaakkoa, mutta onneksi paikalla oli muita, jotka sen tunnistivat. :-) Hämmästytti, kun se oli niin tiukasti pyyhkeessä kiinni - olisi luullut, että se lähtee hirveää vauhtia karkuun, kun sitä vähän sohaisee.

      Luonto-opas on ollut viime päivinä kovassa selauksessa, kun olen yrittänyt tunnistaa näkemiäni ötököitä. Olen ihan kauhean huono eläintunnistaja, joten opeteltavaa riittää. :-)

      Minäkin olen aina tykännyt sudenkorennoista, kun ne ovat jotenkin niin "persoonallisia".

      Poista
  4. Tämähän oli oikea luontoaamu! Tykkään itse ötököistä mieluummin siellä sinun bogissasi, kun omalla pyyhkeelläni tai minusta ateriaa hakemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään katsella ötököitä kameran takaa, mutta liian läheisissä tekemisissä en halua niiden kanssa olla!

      (Huvittavaa, että juuri tätä kirjoittaessani ihmettelin, mitä otsallani on, kun tunsin otsalla jotain liikettä. Sinne oli laskeutunut terassin katosta hämähäkki. :-D)

      Poista
  5. Ihania ja todella hyviä kuvia. Minä veikkaisin linnuksi isokoskeloa, koska minusta ylimässä kuvassa näyttäisi siltä, että nokan kärki kääntyy hieman alaspäin ja ainakin googlaamalla saa isokoskelon kuvia, jossa nokka näyttää samalta. Silkkiuikun ja tukkakoskelon nokka on terävämpi. Lisäksi poikasten määrä minusta rajaa silkkiuikun pois. Silkkiuikulla on yleensä 3-6 haudottua munaa, kun taas tukkakoskelolla 8-12.
    Jatka vaan ihanien ötököiden kuvaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, CurryKaneli. :-) Minulla on täällä niin hidas nettiyhteys, että en oikein itse pystynyt vertailemaan lintujen kuvia netin kautta, kun sivujen latautumisessa menee iäisyys. Luontokirjoissa kun on vain se yksi kuva, ja siitä pitäisi selvitä kaikki. :-)

      Poista
  6. Oletpa saanut upeita kuvia!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :-) Ötökät ovat kiitollisia kuvattavia!

      Poista
  7. Oiiih! Mikset tarjoaisi näitä upeita otoksia ja reppareita Suomen luonnosta johonkin intialaislehteen! :-) Osaat sekä kuvata että kirjoittaa koukuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Minusta nämä ovat vain semmoisia höpinöitä, mutta täytyypä laittaa ehdotuksesi korvan taakse ja lähteä ottamaan lisää kuvia, hih.

      Poista
  8. Minä tunnistan ihan varmasti sarvijaakon ja koiran. Olet ottanut tosi hienoja kuvia, varsinkin tuo rayban-tyyppi, sitä voisi jo tarjota Ray-Ban -mainokseenkin :D:D
    Hyttyset eivät siis ole tehneet sinusta vielä loppua, eivät taida tykätä intialaisista mausteista. Ensi viikolla tulen minäkin tyrkylle, yleensä oikein himoitsevat afrikkalaista ripausta veressäni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, sinulla on sitten kaksi kertaa suurempi tunnistamisprosentti kuin minulla. Itse olisin tunnistanut (ilman apuja ja lisäselvityksiä) varmasti vain koiran. :-D Koiran rotua en kyllä tiedä. ;-)

      Kyllä intialaisittain maustettukin on kelvannut hyttysille, mutta yllättävän huonosti kuitenkin. :-D Paarmat ovat kiusanneet enemmänkin.

      Poista
  9. Ihana luontohetki, kiitos :D Suomen luonto on kyllä kesäisin ihan parasta.

    Kimalaiset, nuo hyönteismaailman nalle puhit, ovat omiakin suosikkejani. Niitä palleroisia. Ovat aika sympaattisia jotenkin.

    Minusta nuo linnut eivät ainakaan ihan silkkiuikuilta näytä, niillä on mielestäni hiukan erilainen väritys. http://www.elisanet.fi/~y612053/Harrastukset/Linnut/Silkkiuikku.htm Meidänkin mökillä ne kyllä kuljettavat niitä väsähtäneitä poikasia selässään :)

    Olen kyllä seurannut edelleen blogiasi mielenkiinnolla vaikka en olekaan kommentoinut mitään. Olemme olleet "hiukan" kiireisiä. Muistatko kun kerroin alkukeväästä kummista oireistani, puutumisista ja muista? Jotka laajojen tutkimusten (mm.magneettikuvausten ja selkäydinnäytteiden) jälkeen laitettiin stressin piikkiin kun muutakaan syytä ei löydetty. No, nyt 4,5kk myöhemmin vasen vartalonpuoliskoni on edelleen puutunut, mutta OIKEA syy oireilleni on ilmeisesti löytynyt! Meidän asunnossamme on nimittäin hometta :( ja ollut ties kuinka kauan. Ja kun mitään muuta syytä oireilleni ei ole löytynyt niin kaikki viittaisi aika vahvasti tähän suuntaan... Aika hullua, ei kyllä tullut mieleenikään. Nyt odottelemme evakossa asuntomme remonttia, oireet ovat helpottaneet mutta eivät loppuneet. Saa nähdä kuinka niille käy, jäävätkö ikuisiksi.

    Evakolla on tietty hyvätkin puolensa, mekin olemme päässeet kunnolla mökkeilemään :) olemme saunoneet, uineet ja poltelleet kokkoa myöskin. Lapsillakin on ollut aina monta ihailevaa sukulaista mukana leikkimässä ;) pääsee äiti välillä aika helpolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyönteismaailman nalle puhit. :-) Ilmankos minäkin niin kimalaisista tykkään, kun ne ovat nallemaisia. Tykkään kaikesta, mikä vähänkään viittaa nalleen. :-)

      Kiitos silkkiuikku-linkistä. Tosiaan aika erinäköinen lintu kuin nuo minun näkemäni. Töyhtökin on aika erilainen ja jotenkin siistimpi kuin meidän linnuilla.

      Totta kai muistan, kun kerroit oireistasi! Olen itse asiassa monesti miettinyt, että mitenköhän niiden kanssa kävi. Aika hurjaa, jos home voi aiheuttaa noin pahoja oireita, ja tosi ikävää, että hometta löytyi. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että syy vihdoin löytyi! Toivottavasti pääset oireistasi ihan kokonaan eroon.

      Ihanaa kesän jatkoa ja mukavaa mökkeilyä teille! <3

      Poista
  10. Ei kun tuo sarvijaakkohan oli varsinkin tuossa kakkoskuvassa hirveän söpöläinen, sellainen ujo nuori mies tai kaino tyttö, että täältä minä vain kurkistelen isoa ihmistä iih, ujostuttaa...

    Hienoja lähikuvia, erityisesti tuosta kärpäsestä. Ja tämä nimetön lintuäiti jolla on niin paljon lapsia. Onpa hän suloinen. Mahtavatko linnut kaivata poikasiaan talvella kun ne ovat jo hajaantuneet sinne sun tänne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no sovitaan, että Jaakko on sitten ruman kaunis. :-)

      Olen monesti miettinyt tuota samaa, että millaisia tunteita eläinmaailman emoilla on poikasiaan kohtaan, ja onko niitä tunteita edes, vai onko poikasten synnyttäminen vain jonkinlainen luonnon määräämä automaattinen tapahtuma. Sitäkin olen miettinyt, että ovatko kaikki poikaset emolleen täysin samanlaisia ja samanarvoisia, vai syntyykö eri poikasten välille erilainen suhde ja tunneside. Olisi kyllä niin kiva saada tietää, mitä eläinmaailman emojen päässä liikkuu. :-)

      Poista
  11. Ihania kuvia, mulla tuli nyt ikava Suomen kesaa ja lomalta on just tultu.....ehka sitten ensi vuonna. Nautihan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä se Suomen kesä ja luonto odottaa. On varmasti yhtä kaunis ensi vuonnakin. :-)

      Poista
  12. Harmi tuo sisiliskon rauhoittuneisuus ;) Sellaista edelleen kaipailen hämähäkin syöjäksi. Minäkin veikkaisin lintua isokoskeloksi, meillä nimittäin samanlainen perhe uiskentelee mökkirannalla. Luultiin ensin tukkakoskeloksi mutta biologi-vieras kertoi että isokoskelohan tuo. Kuulemma parhaiten erottaa kaupan väristä ja nokan kaaresta. Mutta nimelläkö väliä, ihania ovat jokatapauksessa.

    Mikä kamera sinulla on, aivan huippulatuisia lähikuvia?! Olen miettinyt uuden kameran ostoa ja juuri sellaista jolla saisi kivat lähikuvatkin.

    Mukavaa Suomilomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Biologi kuulostaa oikein luotettavalta tiedonlähteeltä. :-)

      Minulla on Panasonicin DMC-TZ10 -pokkarikamera. Järkkäriä minulla ei ole, enkä varmaan sellaista hankikaan, kun minulle kuvaamisen pitää olla mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Nämäkin on räpsitty automaattiasetuksilla. :-D

      Kiitos, mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  13. Olen nyt yli kuukauden tauon jälkeen päässyt takaisin rauhassa blogeja lukemaan ja täytyy vaan sanoa, että aivan upeita nämä sun kuvat! Ja hauskoja myös muut kirjoitukset, vaikka en niitä yksitellen kommentoikaan, kun on niin monta rästissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Minullakin olisi blogikierros edessä, kun minultakin on jäänyt blogit monen viikon ajalta ihan täysin lukematta.

      Poista