Ihmiset pyytävät palautetta mutta haluavat tosiassa vain kiitosta.


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kylmä-Kalle tuli taloon

Olen ihmetellyt pieniä mustia papanoita, joita ilmestyy aina silloin toisen tyhjän makuuhuoneen seinänvieriin. Aluksi panikoin, että apua, onko meillä hiiri tai rotta. Yritin etsiä netistä, minkä eläimen papanoista mahtaisi olla kyse, mutta en oikein päässyt asiasta selvyyteen. Päätin lopulta olla huolestumatta papanoista sen ihmeemmin, koska papanoita oli vain siinä yhdessä huoneessa, vähänlaisesti ja harvoin, eikä huoneessa ollut syöty mitään (esimerkiksi verhoja tai yhdessä nurkassa ollutta matkalaukkua). Rotat järsisivät kaiken mahdollisen, minkä hampaisiinsa saisivat, ja hiiret hakeutuisivat minun järkeni mukaan keittiöön, jossa on jotain syötävääkin.

Viime viikolla papanoita oli ilmestynyt myös meidän makuuhuoneen kylpyhuoneeseen - sekä lattialle että seinälle. Aikamoinen akrobaatti tämä hiiri tai rotta, kun on käynyt tekaisemassa kikkareet pystysuoralle seinälle!


Nämä papanat auttoivat vihdoinkin oikean eläimen jäljille, sillä mustaan papanaan näytti kuuluvan toinenkin osa, valkoinen pallo: nämä olivat liskojen eli kotigekkojen jätöksiä. Gekoilla virtsa ja uloste tulevat ulos samasta reiästä, ja tumma pötkäle on ulostetta ja valkoinen pallukka kidemäistä virtsa-ainetta.

Pian löytyi kikkareiden alkulähdekin. 


Apua! Lisko meidän kylpyhuoneessa! Kuinka nyt uskallan mennä yöllä vessaan?

Ensimmäiseksi menin tietysti parkumaan ukkelille, että kylppärin seinällä on iso ja lihava lisko, tule katsomaan! Olento lymyili suihkun vedenlämmittäjän takana ja kurkki sieltä uteliaana: onko teillä jokin ongelma?

Ensiksi meinasin tehdä sen, mitä normaalistikin teen, jos havaitsen liskon sisätiloissa: haen luudan ja jahtaan sen lähimmästä ovesta tai ikkunasta ulos. Nyt en jaksanut kuitenkaan jostain syystä välittää. Kylpyhuoneen oven alla ei ole rakoa, joten lisko ei pääsisi tulemaan makuuhuoneen puolelle. Olkoon siellä!

Yöllä vessassa käydessäni piti tietysti tutkia, oliko lisko vielä siellä. Ei ollut. Se oli ilmeisesti puikahtanut avoimesta ikkunasta yön pimeyteen.

Aamulla se oli kuitenkin taas ilmestynyt kylpyhuoneeseen, samaan paikkaan vedenlämmittimen taakse. Tästä  muodostuikin hyvin pian liskon päivärutiini: aamuyöllä vedenlämmittimen taakse lämmittelemään ja lepäilemaan ja illansuussa taas baanalle!

Liskot tykkäävät lämpimästä, ja luultavasti siksi tämäkin kaveri on tämän paikan valinnut. Vedenlämmitin on aina hieman lämmin, ja jos joku käy suihkussa, se lämpenee vielä lisää. On siis hyvä olla aamulla valmiina passissa, jotta ehtii mukaan aamusuihkuun.

Ilma viileni huomattavasti muutama päivä sitten, ja tänään on tuntunut jo suorastaan kylmältä (aamulla oli vain 23 astetta). Liskokin on nyt vaihtanut paikkaa ja hakeutunut vieläkin lämpimämpään: se viettää nykyisin päivänsä vedenlämmittimeen kiinni liimaantuneena.


Minua hieman säälittää mokoma kylmähinen olento - et sinä kyllä Suomessa pärjäisi! Nimesinkin kaverin kylmä-Kalleksi.

Minusta Kalle on valtavan söpö ja fiksu - maailmassa ei varmasti ole toista yhtä fiksua liskoa! Ihan ehdotonta rakkauteni Kallea kohtaan ei vielä ole, sillä Kalle on minusta söpö vain silloin, kun se on paikallaan. Silloin kun Kalle liikkuu, se ei ole erityisen söpö, vaan edelleenkin hieman iljettävä. Tänään esimerkiksi yllätin Kallen alempaa seinältä, ja kun näin se kipittävän kankeasti vedenlämmittimen luokse turvaan, tuli sellainen reaktio, että se pitää ajaa ulos. Mutta eihän sitä voi, kun se on meidän Kalle! Kallen päiväkävelyn tuloksena lattialta löytyi taas mustavalkoinen kikkare, joten Kalle oli käynyt kai tällä kertaa lattianrajassa asioillaan. Olisi mukava, jos hän oppisi käymään pöntölläkin!


Ukkeli ei ole erityisen viehättynyt meidän uudesta kotieläimestämme, eikä hän siis jaa iloani siitä, kun aamulla huomaan Kallen roikkuvan taas vedenlämmittimessä. Ukkeli on pelotellut minua, että liskojen jätökset syövyttävät, jos sellaisen sattuu päällensä saamaan. Ukkeli arveli myös, että lisko on minun poikaystäväni edellisestä elämästäni, ja siksi se viihtyy niin hyvin meillä. Mistä sitä koskaan tietää? Smiley Mietin vain, että mitähän sekin kurja ketale on sitten edellisessä elämässään tehnyt, kun on tällä kertaa liskoksi syntynyt.

Kallen innostamana perehdyin vähän tarkemmin gekkojen mielenkiintoiseen maailmaan. Ensinnäkin olin pohtinut kovasti Kallen nukkumista, kun sillä ei näyttänyt olevan koskaan silmät kiinni. Mahtaako kaveri nukkua kylpyhuoneemme seinällä vai oleileeko se siellä muuten vain kaiket päivät? Yllätyksekseni sain tietää, että kotigekoilla ei ole silmäluomia ollenkaan, vaan gekko sulkee silmänsä supistamalla pupillin mahdollisimman pieneksi. Siis ilmeisesti mitä pienempi pupilli, sitä todennäköisemmin gekko nukkuu.

Hereillä ollaan!


Ruokavaliokin minua ihmetytti - löytääkö gekko kodistamme jotakin syötävää, vai käykö se yöllä ulkona syömässä ja tulee sitten päiväksi kylpyhuoneeseemme nukkumaan ja kakkimaan? Muurahaisia ei ole näkynyt meillä enää moneen kuukauteen, ja mietin, mahtaisiko gekoilla ja muurahaisilla olla jokin yhteys?

Ilmeisesti gekot eivät kuitenkaan syö muurahaisia, vaan ne saalistavat lähinnä hämähäkkejä, heinäsirkkoja, torakoita, itikoita ja yöperhosia. Sisätiloissa ne tykkäävät päivystää valaisimien ja avoimien ikkunoiden lähellä, joista todennäköisimmin saa napattua makupalan. Muurahaiset ovat kadonneet meiltä siis jostakin muusta syystä - ja Kalle (ja hänen mahdolliset kaverinsa) pitää loputkin ötökät aisoissa. Monet pitävät gekkoja hyvinä eläiminä juuri tästä syystä, että ne pitävät kodin epätoivotuista öttiäisistä puhtaana. Gekoilla on myös ilmeisesti hassu tapa nuolla naamansa ruokailun jälkeen puhtaaksi, aivan kuten kissa tekee. Sen haluaisin kyllä ehdottomasti nähdä! Smiley

Gekkoihin liittyy myös monenlaisia uskomuksia. Ennen inhosin gekkoja, mutta suhtautumiseni muuttui sen jälkeen, kun joku sanoi, että liskot viihtyvät onnellisessa talossa. Totta kai minä haluan, että meillä on onnellinen koti! Tervetuloa vain kaikki liskot! Jos gekkoja on kotona samanaikaisesti kaksi, talo on kaksi kertaa onnellisempi. (Jee! Tänä aamuna näkyi taas siellä kakkamakuuhuoneessa yksi gekko, ja kerran näin kahden pikkugekon juoksevan lattian poikki. Eli onhan näitä. Ilmankos tässä onni kukoistaakin.)

Jos gekko putoaa vasemmalle olkapäälle, se tuottaa huonoa onnea, mutta jos gekko putoaa oikealle olkapäälle, se tuottaa hyvää onnea. Toisaalta taas, jos saa päällensä gekon jätöksiä, se tietää sairautta, jonka saa kuitenkin karkotettua sillä, että pirskottelee päälleen Ganges-joen pyhää vettä. Jossakin päin uskotaan, että jos gekko putoaa naamalle, ihmisestä tulee albiino. Jos taas gekko putoaa keittoastiaan, astia täytyy rikkoa ja heittää pois, koska astia ei ole enää puhdas. Gekkoa ei kuitenkaan saisi koskaan tappaa. Erityisesti kotirouville on tiedossa kovat ajat, jos menee listimään gekon: surmatyön seurauksena kotirouvan keitokset muuttuvat nimittäin mauttomiksi. Tuskin kukaan haluaa elää tämmöinen pelko persiissä.

Vai mitä?


34 kommenttia:

  1. Tulee mieleen oma matkani Goaan... En kyllä tehnyt asialle mitään, sillä gekot eivät tee kenellekkään harmia, vaan päinvastoin söivät itikat pois huoneistostani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua gekot ovat aina vähän iljettäneet, ja siksi niistä on ollut pakko päästä eroon heti, kun vain olen havainnut ne - siitäkin huolimatta, että olen tiennyt niiden olevan vaarattomia ja harmittomia. Mieluummin otan kyllä tuommoisen gekon kuin inisevän itikan. :-)

      Poista
  2. Hahaa! Minulle tulee myös mieleen ensimmäinen matkani Intiaan. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni gekon. Se juoksi seinällä ja meni taulun taakse piiloon. Mun mies sanoi "It's not harmless!" - tarkoitti tietty sanoa harmfull ja meikkis tietysti jäykistyi kauhusta, kunnes hän huomasi virheensä :O
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli tästä mieleen, kun näin ensimmäisen kerran sisätiloissa gekon, tai kaksikin samalla kertaa! Ne puikahtivat kylpyhuoneen peilin taakse, kun laitoin valon päälle, ja minä tietysti kiekaisin ihan kamalan suuren kirkaisun, kun olin nähnyt niin pelottavia otuksia. Oltiin silloin anopin sisarella Nagpurissa, ja siitä kyllä riitti heille naurunaihetta pitkäksi aikaa. :-D

      Poista
  3. En ole itse käynyt Intiassa, mutta olen mielenkiinnolla lueskellut blogiasi. Gekkoihin olen törmännyt Egyptissä ja Barbadoksella ja molemmissa paikoissa on sanottu, että on hyvä juttu että gekko tulee taloon. Ilmeisesti juuri sen takia, että syövät niitä hyönteisiä. Barbadoksella sanottiin, että jos kotiin tulee vihreä gekko, niin taloon on tulos lapsi. Ihan ovat söpöjä mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ennen pitänyt gekkoja kovinkaan sympaattisina, mutta nyt kun olen päässyt tämän yksilön kanssa vähän sinuiksi, niin mielipide on kyllä muuttunut. Kovin yksipuolista vain taitaa olla tämä kiinnostus. :-)

      Gekkoihin liittyy kyllä mielenkiintoisia uskomuksia. Varmaan siksi, kun ne ovat niin yleisiä ja tulevat niin lähelle ihmistä.

      En muista koskaan nähneeni vihreää gekkoa! Semmoinen olisi kyllä kiva nähdä, mutta se saattaisi olla myös vähän pelottavaa. :-)

      Poista
    2. Se mikä me nähtiin oli sellainen Hänninen n.12 cm eikä ne kuulemma kasva paljoakaan isommiksi. Oli tosi söpö veijari. Ei tullut sisälle asti:).

      Poista
    3. Meidän Kallekin on sitä samaa kokoluokkaa, enkä ole muutenkaan sen suurempia gekkoja nähnyt. Leveyseroja niillä kyllä näyttää olevan! Kallekin on vähän pullea yksilö. :-)

      Poista
  4. Voi mikä suloisuus! Rakastan liskoja ja minullakin on muutaman kerran ollut pikku lisko täällä kotona mutta sellainen pieni melkein läpinäkyvä enkä onnistunut kesyttämään niitä kotieläimeksi niinkuin sinä tuon Kallesi;D Mutta nuo papanat ja kuivuneet pissat eivät kyllä ole niin mukavia.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papanat eivät ole kivoja, ja siksi toivonkin, että Kalle oppisi käymään pöntöllä. :-D Muutenkin ihmetyttää, että miten yhtenä päivänä on vaikka kuinka monta kikkaretta ja toisena ei ole yhtään. Mutta ehkä se riippuu siitä, miten Kalle on onnistunut yöllä saalistamaan. ;-)

      Poista
  5. Kiva kun hait tiedon esiin. Meillä asuu gecko parvekkeella, joskus se käy olkkarissa kääntymässä mutta ei onneksi ole tykännyt muuttaa. Kelpaako parveke edes puolittaisen onnellisuuden merkiksi?
    Tuommoisia kikkareita en kyllä ole huomannut.. hm..voisin luulla niitä muuten vaan roskiksi ja huitaista ohimennessä alas..ööh. Kiitos tiedosta, nyt ymmärrän katsoa sillä silmällä... Vielä kun luin jostain että voivat levittää salmonellaa, niin että ei ne uskomuksetkaan ihan hatusta ole vedetty, käsienpesulla siitä selviää, varmaan kelpaa muukin kuin Gangesin vesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä parveke kelpaa minusta ihan täysimittaisesti onnellisuuden merkiksi! Luetaanhan parveke asuinhuoneiston neliöihinkin (ainakin täällä), joten kyllä se minusta sisältyy myös onnellisuuden neliöihin. :-)

      Taisin minäkin ennen luulla kikkareita roskiksi, varsinkin silloin, kun näin niitä vain parvekkeella. Rupesin ihmettelemään asiaa vasta sitten, kun niitä ilmestyi tyhjillään olevaan makuuhuoneeseen.

      Hih, luulen että käsienpesuun sopii muukin kuin Gangesin vesi. Taitaa Gangesissa olla enemmän bakteereja kuin hanavedessä. :-D

      Poista
  6. sympaattisen näkönen kaveri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalle on niin lutunen. Aamua tässä oottelen, että näkisin taas Kallen. Onneksi se hakee ruokansa itse, ettei mun tarvitse käydä pyydystämässä sille ötököitä. ;-)

      Poista
  7. Meillä asuu pikkugekko parvekkeella. Siellä se on söpö, mutta sisään ei ole asiaa tai tulee huutia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Kalle on söpö niin kauan, kun se pysyy kylppärissä. Jos se tulisi makuuhuoneeseen, niin silloin Kalle kyllä saisi luutaa...

      Poista
  8. Mulla on ollut (ja yksi odottaa Suomessa) gekkoja lemmikkinä ja tuo Kalle nayttaa niin söpöltä. Silmät näyttävät olevan kunnolla auki vain ekassa kuvassa, muuten ovat puolitangossa. On muuten hyvin huvittavan näköistä, kun putsaavat kielella silmänsä.

    Suloinen Kalle!

    ~Chido

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, minäkin tahdon nähdä, kun gekko puhdistaa kielellä silmänsä! :-)

      Kiitos gekkoasiantuntijan mielipiteestä. En ole aiemmin tiennyt ketään, jolla olisi gekko (ihan oikeasti) lemmikkinä. <3

      Poista
  9. Ihana Kalle! Mä tunnistin nuo jäljet heti ekasta kuvasta :-) Tykkään gekoista juurikin siksi, että syövät noita muita ötöjä, mutta noiden jätösten siivoaminen on kyllä ärsyttävää. Anoppilassa on suht paljon liskoja, kun asuvat puolisademetsän keskellä ja verhoissa on aika usein terveisiä.

    Kuulostaa siltä, että jos joskus muutatte, otat Kallen mukaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tykkää minäkään papanoista. Ei sentään ole vielä ollut verhoissa terveisiä! Onpas sinun anoppilasi mielenkiintoisessa paikassa. :-)

      Minua jo huolestuttaa lähestyvä Suomen-matka, että miten se Kalle pärjää täällä ihan "yksin", kun en minä ole siitä huolehtimassa. Jos muutto tulee, niin kyllä Kalle pitää varmaan mukaan kaapaista. ;-)

      Kauheaa, mutta mulle tuli nyt mieleen, että mitäs jos se ei olekaan Kalle vaan Kaarina. :-D

      Poista
  10. Minä tykkään gekoista, samasta syystä kuin hämähäkeistäkin - popsivat pois itikat joita itse en oikein saa listityksi kun tunnen olevani murhaaja jos vahingossa läiskäisen hyönteisen hengiltä.

    Lapseni eivät ole yhtä ihastuneet gekkoihin. Mauritiuksella niitä kulki seinillä ja tuli makkariin ilmanvaihtokanavaa pitkin ja ipanat itkivät ja pelkäsivät vaikka kuinka yritimme selittää niitten olevan harmittomia. Lopulta mies teippasi ilmanvaihtokanava-aukon kiinni. Sittenkin kuului sellaista ääntä että ilmeisesti gekkoparka yritti puskea aukosta läpi, ja sydäntäni raastoi ajatus että siinä puuhassa se mahdollisesti satutti itsensä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, miten kauhea ajatus, että gekkoraukka on yrittänyt tunkea itseään teipin läpi. :-( Toivottavasti kuitenkin huomasi pian, että entinen kulkuaukko on tukittu, ettei vaan yrittänyt ja yrittänyt...

      Minä en ole ennen välittänyt pätkääkään itikoiden ja muiden örkkien hengestä, vaan olen säälimättä läiskinyt ne pois päiviltä. Nyt olen kuitenkin huolestuttavassa määrin ruvennut kantelemaan öttiäisiä ulos sen sijaan, että listisin ne. :-D

      Minä en kyllä pysty tykkäämään hämähäkeistä, vaikka ne kuinka söisivät itikat. On oikeastaan aika mielenkiintoista, miten joihinkin asioihin ja tuntemuksiin eivät järkiselitykset auta, niin lapsilla kuin aikuisillakaan.

      Poista


  11. Hei! Ihana Kylma-Kalle!

    Taytyy kertoa etta meilla oli hetken aikaa lemmikkina ja ihastelun kohteena vihrea metsalisko, joka asui vahintaan viiden tahden Hotel Critter Shackissa meidan leikkihuoneessa. Eraana aamuna kun lapsi oli lahdossa kouluun, anoppilan terassin portailla hengaili mielettoman varinen vihrea lisko, jota me luultiin ensin erehdyksekkaasti jonkinlaiseksi kameleontiksi. Silla aikaa kun mies vei tenavan kouluun, mina kokeilin saisinko napattua liskon kiinni lahempaa tarkastelua ja ihastelua varten. Ilmeisen katevana plikkana sain kuin sainkin liskon hamaytettya siihen otokkalaatikkoon (siella oli ihan sisustustakin - kookospahkinan kuori-divaani, muutama lehti, joiden alla pystyi lymyamaan ja vesipirskotusta seinalla, eli minibaari). Nimesimme liskon Lizzieksi (sopi taydellisesti sen sahakkaan vihreyteen)! Emme hennonneet pitaa Lizzieta vankeudessa montaa paivaa, mutta kylla sita oli janna seurata! Hamarassa se oikein kyyristyi kookospahkinapedilleen ja naytti nukkuvan ihan silmat kokonaan kiinni! Ruokapuoli jarjestyi yllattaen niin etta kattoterassilla kuivuvista vaatteista lennahti jonkinlainen yokkonen/perhonen jonka sain napattua ja ujutettua otokkaboksiin. Tama oli ihan vain kokeilu, silla siina vaiheessa ei ollut varmuutta, mita tuollaiset metsaliskot syovat. Kohta kuului lapsen iloinen kiljaisu, Lizzie soi sen perhosen! :-D Ja niinhan se tosiaan mussutti sita menemaan minun tullessa paikalle. Lisko oli kuulemma havainnut perhosen liikkeen ja hypannyt sen peraan napaten suoraan suuhunsa, eli meidan Lizziella ei ollut sellaista janskaa tahmaista pitkaa syoksykielta. :-D Jos kaivamaani nettitietoon on uskominen, ymmarsin etta liskot nautiskelevat juomansa yleensa kastepisaroista, joten suihkuteltiin pisaroita critter shackin seinamaan, josta Lizzie tosiaan kavaisi nuolemassa vetta! Eron hetki oli haikea, mutta onneksi lapsukainenkin tajusi, etta Lizzien pitaa menna oman perheensa (krohm...) luokse ja se muutenkin kuuluu luontoon.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole todellista, miten ihana tarina! :-) Olisi kyllä ollut kiva päästä näkemään teidän Lizzie! Sillä tuntui olevan ihan huippuluksusoltavat. Tuo kookospähkinän kuori-divaani oli kyllä ihan paras! :-D

      <3

      Poista
  12. Meillä on liskoja talossa kymmenittäin. Minusta ne ovat sympaattisia. Liskot ovat olleet viime päivinä mielessä koska perjantaina talomme myrkytettiin ötököitä vastaan (lähinnä yritämme pitää denguea levittävät hyttyset pois talosta ja lähipiiristä) - ja siinä kuolevat tietysti ikävä kyllä myös liskot samalla kertaa :( Olemme itse myrkytystä paossa Miamissa viikonlopun joten vasta maanantaina selviää a) tuliko myrkyttäjä varmasti sopimuksen mukaan paikalle ja b) onko talossa enää mitään elämää. Tulee kyllä ikävä liskojen huutelua, mutta onneksi ne ennen pitkää aina palaavat takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kymmenittäin kuulostaa minulle aika pelottavalta. Mutta sillä tavalla niihin kai tottuisi, kun tarpeeksi usein näkisi. :-)

      Minun näkemäni liskot ovat olleet ihan hiljaisia kavereita, ja olen kuullut liskon ääntelyä vain kerran Keralassa. On kyllä hassu ääni. :-)

      Toivottavasti teillä on myrkytys sujunut asianmukaisesti, ja toivottavasti (?) liskotkin löytävät tiensä takaisin.

      Poista
  13. Onpas söpö gekko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin. ;-) Nyt on ollut muutaman päivän taas vähän lämpimämpää, eikä Kalleakaan ole näkynyt. Byyäh!

      Poista
  14. Hauska postaus :) Juuri viime viikolla täällä Suomessa haaveksin omasta gekosta, siis että olisipa luonnonvaraisena. Olin mökillä ja sattumalta sattui kylmä ja sateinen viikko hyvien ilmojen jälkeen. Se tietää sitä että hämähäkkejä kipittää sisään. Enkä ole kovin niiden ystävä. Siinä vaiheessa kun yksi suurehko juoksi sängyssäni ajattelin että olisipa -voi olisipa- meilläkin gekkoja. Ihanan luomu tapa pitää ötökät poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen nyt ihastellut suomalaisia sisiliskoja, ja on ollut ikävä sitä intialaista Kallea. :-) Ihan uskomattoman rohkeita nämä suomalaiset liskot – saa laittaa kameran kymmenen sentin päähän.

      Ehkä voisit kesyttää sisiliskosta oman gekon? :-)

      Poista
  15. Hyvä idea :D Jaksaakohan se syödä kokonaisen suuren hämähäkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ainakin nähnyt niin lihavia yksilöitä, että eiköhän yksi hämähäkkikin mene. :-)

      Poista
  16. Voi mikä ihana Kalle teillä on!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän Kallea ikävä nyt, kun olen Suomessa. Täytyy tyytyä ihailemaan suomalaisia sisiliskoja. :-)

      Poista