Erikoisateria ripulipotilaalle

Huomenna suunnistan kohti Suomea, ja pitkä lentomatka hieman hermostuttaa. Aiemmin pelkäsin lentoa polveni takia, mutta sunnuntaina sain jostain todella ärhäkän ripulin. Sunnuntai-iltaan mennessä olo oli jo aika heikko, ja kun ei vesikään pysynyt sisällä, sanoin ukkelille, että nyt on varmaan parempi lähteä lääkäriin. Pelkäsin nestehukkaa ja vieläkin enemmän sitä, että en kykenisi keskiviikkoaamuna lennolle. Koska en itse kyennyt ajamaan autoa, ukkeli soitti paikalle jo aikoja sitten vapaalle päästetyn autonkuljettajan. Poika tuli ennätysajassa - hän oli juossut koko parin kilometrin matkan meille. ♥

Makasin pari tuntia päivystyksen ensiavussa tiputuksessa, ja olokin hieman koheni (jopa niin paljon, että jaksoin kaivaa kamerankin, vaikka ukkeli sanoi, että et ota täällä kyllä yhtään kuvaa.)

Verikokeista selvisi, että ripuli oli jonkin infektion aiheuttama. Mistä infektio tuli, sitä ei kukaan voi varmasti sanoa. Itseäni viisaampien (eli anopin ja ukkelin) mielestä tauti tuli todennäköisimmin maidosta, kun minähän juon niitä pussimaitoja keittämättä. Täkäläisten mielestä maito pitäisi keittää ennen juomista, mutta minä perustelen keittämättömyyttäni sillä, että maito on jo pastöroitu (ja homogenisoitu), joten miksi ihmeessä sitä pitäisi enää keitellä. (Oikeasti olen vain laiska, enkä viitsi keittää maitoa.) Tiedän kyllä vastauksenkin: maito saattaa olla suorastaan väärennettyä, tai ainakin kylmäketjussa on hyvin todennäköisesti aukkoja. Meidänkin maitomies tuo maitopussit aamulla moponsa tarakalla sivukassissa, ja ties missä ne ovat sitä ennen kuljeskelleet. Jokin maitopussi saattaa sisältää ihan laadukasta maitoa ja jokin toinen taas ei. Kun näitä pusseja juo kuumentamatta, se on vähän sama kuin venäläistä rulettia pelaisi. On hyvin todennäköistä, että aiemmat ripulinikin ovat johtuneet nimenomaan maidosta, vaikka en haluaisi tätä myöntääkään.

Sain sairaalassa jälleen aivan ensiluokkaista kohtelua, ja toiminta oli todella nopeaa. Silti kahden tunnin petipaikasta joutui maksamaan 1000 rupiaa (13 euroa). Laskua kirjoittanut mies kertoi, että monet potilaat tulevat vasta illalla päivystykseen, kun päivystyksessä toiminta on paljon nopeampaa kuin päiväsairaalassa, ja laskukin jää tästä syystä paljon pienemmäksi. Jos sairaalaan tulee päiväsaikaan, siellä saattaa mennä koko päivä, ja laskukin on moninkertainen.

Tulimme puolenyön jälkeen kotiin, ja kun seisoimme kotihississä, ukkeli sattui katsomaan alas jalkoihini ja kysyi, että "mitä sulla tuolla housunpuntissa oikein roikkuu". Ja kappas vain: sieltä tursusivat valkoiset alushousuni, jotka minulla oli ollut edellispäivänä päällä. Ihmettelinkin, mihin ne olivat hävinneet! Tuli ilmeisesti lähdettyä vähän kiireellä.

Kuvittelin viettäväni viimeiset päivät Intiassa hieman toisin kuin ripulia potien, sillä ukkelin serkkutyttö USA:sta oli tullut käymään Intiassa. Serkku tuli Hyderabadiin ihan vain minua tapaamaan (oli hänellä asiaa kyllä räätälille ja kultakauppaankin!), sillä emme ole tavanneet vielä kertaakaan aiemmin. Olin kuullut, että serkku tykkää ravintoloissa syömisestä, ja ukkelikin oli kerennyt sunnittelemaan, missä kaikkialla voitaisiin käydä sitten, kun Radhika tulee. Illalla käydään kai yhdessä kivassa paikassa syömässä, mutta minun taitaa olla varmempi olla syömättä mitään, ettei käy köpelösti. Onneksi ei edes tee mieli mitään, niin ei harmita. 

Tänään saimme kulumaan monta tuntia kultakaupoissa. Anoppi on halunnut jo pitkään ostaa minulle kunnolliset korvakorut, mutta sopivia ei ole löytynyt. Nyt oli hyvä tilaisuus lähteä uudelleen ostoksille, kun Radhika oli - nuoremman sukupolven edustajana - mukana makutuomarina. Radhika myös tietää anoppia paremmin, mikä käy yhteen länsimaisten vaatteiden kanssa ja ymmärtää senkin, että minä en mistään intialaisista kultahärpäkkeistä tykkää. Korvakorut löytyivät, ja ne olivat (minun mittapuullani) niin hirvittävän kalliit, että en tiedä, uskallanko edes käyttää niitä. Korujen mukana tuli valokuvallinen takuulappu, ja tulin tietämään senkin, jos että joskus haluan myydä korvikset, timanteista maksetaan takaisin 90 prosenttia ja kullasta 100 prosenttia.

Minä lähden tästä pakkaamaan kamoja, koska huomenna on aikainen lähtö. Ylihuomenna pitäisi ajaa vielä pitkän lennon jälkeen nelisensataa kilometriä juhannuksen viettoon, ja saa nähdä, miten polven ja vatsan kanssa käy. Tulppa persuksiin ja paljon pysähdyksiä?

Tuskin ehdin koneelle ennen juhannusta, joten toivottelen ikimuistoista juhannusta kaikille, jotka sitä viettävät!

Loppuun vielä aiheeseen sopiva, ruotsalaiskoomikko Robert Gustafssonin näkemys suomalaisista juomatavoista. Minua video ei naurattanut yhtään (tosikko suomalainen?), mutta ehkä jotakuta toista naurattaa.