Innostunut sonni

Istun tässä terasilla keskellä metsää, ja yritän epätoivoisesti löytää kohtaa, jossa netti suostuisi toimimaan. Sisällä nettiyhteys ei toimi kerta kaikkiaan mitenkään, ja siksi nyt istun tässä hyttysten syötävänä. Pitää ehkä hankkia parempi nettitikku, koska tämän kanssa menee kyllä hermot. Yritän saada tässä edes jonkinlaisen pikaisen kuvakoosteen aikaiseksi ja kirjoitella sitten toiste enemmän, jos saisin tämän nettiyhteyden paremmaksi.

Pääsin ehjänä ja turvallisesti Suomeen, ja vatsakin on taas oikein kunnossa. Niin kunnossa, että sinne on jo uponnut kaikenlaista, muun muassa makkaraa, mansikoita, äiskän kalakeittoa, lettuja sekä hieman kuohujuomaa juhannuksen kunniaksi. Olen myös nauttinut ihanasta suomalaisesta maidosta, jota ei tarvitse keitellä!

Kaverusten jälleennäkeminen.

Asialliset auringonottovarusteet, kun tulee Intiasta kylmään Pohjolaan.

Juhannusaatto oli säiltään aivan ihanteellinen - kerrankin! Oli lämmintä, aurinkoista ja tuuletonta, joten ilmassa oli todellakin keskikesän juhlan makua. Kävimme katsomassa pitkästä aikaa kokkoa.

Mietin juhannuksena, miksiköhän kokkoja yleensä poltetaan, mutta nyt tätä kirjoittaessani näin bloginini sivupalkissa Pupuleipomon postauksen juhannuksen historiasta. Sieltä se vastaus löytyikin: kokoilla juhlistetaan valoa ja aurinkoa.

Yritimme etsiä kokkoa toisesta paikastakin, mutta se oli joko jo poltettu tai sitten emme vain löytäneet sitä. Matkalla näimme komeita lehmiä ja sonneja, ja menin ottamaan niistä kuvia. Yksi aitauksen ulkopuolella kuljeskellut sonni mylvi julmetusti, ja minä innostuin mylvimään sonnille takaisin (kaikkea se juhannus teettääkin). Keskustelusta innostunut sonni alkoi rymistellä minua kohti, enkä muista, milloin olen viimeksi juossut niin kovaa karkuun.

Superkuu ja kokko.