Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


lauantai 26. toukokuuta 2012

Virran vietävissä

Makrokuvaaminen on minulle melkeinpä jonkinlaista huumetta, sillä se vie minut hetkessä ihan toiseen maailmaan. Erityisesti luonnon kuvaaminen imaisee mukaansa: unohdan, mistä olin tullut ja minne olin menossa, ja unohdan ylipäänsä koko ympäröivän maailman. On olemassa vain toinen toistaan mielenkiintoisempia kasveja tai muita luonnon yksityiskohtia, jotka pitää saada ikuistettua kameralle. Makrokuvaaminen saa minussa aikaan niin täydellisen flow-tilan, että joskus olen unohtunut paukkupakkasilla valokuvaamaan ja havahtunut todellisuuteen vasta sitten, kun sormet ovat olleet niin kohmeessa, että kamera ei ole meinannut pysyä käsissä.

Jos olen allapäin, makrokuvaus auttaa unohtamaan oman mielialan ja pakenemaan hetkeksi ihan toiseen maailmaan. Se toimii aina. Zoomaan kamerani ensin yhteen yksityiskohtaan, sitten toiseen, ja pian olenkin sellaisen innostuksen vallassa, että unohdan kurjan oloni, itseni ja kaiken muunkin. Makrokuvaus ei ole ainoa flow:n aiheuttaja, sillä myös kirjoittaminen on sellainen juttu, joka vie helposti mennessään. Unohdan, että minun piti siivota tai että tulin tähän koneelle oikeastaan vain maksamaan laskuja. Jämähdän puuhaan niin, että saattaa kulua hyvinkin tunti tai pari - kunnes huomaan, että minulla ei ole edes tuuletin päällä, ja selkäni on ihan litimärkä. Pääsen flow-tilaan myös joskus ruokaa laittaessa tai urheillessa, mutta niiden avulla saavutetut flow:t ovat usein hyvin lyhytkestoisia.

Pari viikkoa sitten tapahtui niin, että menin läheiseen luonnonpuistoon ottamaan kuvaa yhdestä kauniisti kukkivasta puusta. Olin nähnyt (tai oikeastaan ihan ensiksi haistanut) puun aiemmin lenkilläni, kun olin yhtäkkiä havahtunut hyvään, hieman mangomaiseen tuoksuun, joka leijui lenkkipolun ympärillä. Kun vilkaisin ylöspäin, näin upean, keltaisena kukkivan puun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Koska minulla ei ollut silloin kameraa, päätin tulla paikalle jonakin toisena päivänä, ihan varta vasten puuta kuvaamaan.


Kun olin kuvannut puuta kaikista mahdollisista suunnista, edestä ja takaa, päätin lähteä kävelemään kävelypolkua eteenpäin, kun minulla kerran oli aikaakin. Ehkä polun varrelta löytyisi muutakin kuvattavaa.

Siitä se sitten taas lähti. Lapasesta. Ensin näin kermaomenan, 


sitten yhden nätin kukkasen


 ja sitten vain paljon kaikenlaisia nättejä kukkasia ja muita kasveja. Smiley











Hypin puskasta toiseen kamera käsissäni, enkä huomannut ollenkaan yhtä miestä, joka istui kävelypolun vieressä. Mies oli ilmeisesti seurannut touhujani jonkin aikaa, sillä kun menin hänen ohitseen, hän kysäisi, olinko biologi. Minua rupesi naurattamaan, kun ajattelinkin itseäni biologina: tuskin on olemassa ketään toista, jolla olisi yhtä surkea kasvi- ja eläintuntemus! Kiinnostusta kyllä olisi, mutta kun joutuisin aloittamaan niin nollasta. Smiley

Valokuvaamiseni keskeytyi vasta sitten, kun tajusin, että minulla oli aivan hirveä jano. Olin hyörinyt puskissa reilun tunnin ajan, ja kun aurinkokin vielä paistoi, jano oli aivan valtaisa ja minun oli pakko lähteä takaisin autolle. En päässyt ihan sinne asti kuitenkaan, sillä kuulin pusikosta kummallista naukuvaa ääntä. Vilkaisin verkkoaidan läpi sisälle luonnonpuistoon, ja mitä näinkään istumassa korkealla puussa!


Riikinkukkohan se siellä istui pistelemässä poskeensa puun lehtiä. Puu oli aika kalutun näköinen, joten oli tainnut riikinkukko käydä aterioimassa samaisessa puussa ennenkin! Sitten unohduinkin siihen aidanrakoon, kuvailemaan riikinkukon touhuja...

Sinäkö se oot...
niin monen vuoden jälkeen...
muistatko mua?
 Lopulta otus sai kaverin, ja kaksin olikin paljon kivempi tarpoa puiden oksilla.


Olisi hirmuisen kiva tietää, onko muilla vastaavanlaisia flow-kokemuksia; että keskittyy huomaamattaan johonkin tekemiseen niin, että kaikki muu unohtuu ympäriltä. Millaisella tekemisellä flow-tila syntyy?

Härski. (Vai vain likainen mielikuvitus? Smiley)

15 kommenttia:

  1. Kuvaaminen vie mennessään! Ihan samoja tuntemuksia on mullakin ollut makrokuvaamisesta;sen kautta näkyvät kasvit ja kukat ihan eri sfääreissä. Minkälaisella kameralla kuvaat? Mulla on aina mukana pikku pokkarini,jossa on yllättävän hyvä makro-ominaisuus.Parempi tietysti tulee järkkärilläni,mutta olen tyytyväinen pokkarini makroon.Ja tuosta sun flowsta saamme sitten täällä blogissa nauttia:D Ihania kuvia ja tuo puu on hurmaava.Monet noista kuvaamistasi kasveista ovat tuttuja täälläkin. Oih,kermaomenaa puistossa? En ole kauheasti kermaomenan eli anonan perään, mutta yksi ystäväni on hulluna siihen. Ja tosi hyvin kuvasit noita riikinkukkoja! Heh,viimeinen kuva saa mielikuvituksen laukkaamaan;D

    VastaaPoista
  2. Siis unohdin kokonaan mainita tuosta kysymästäsi flow-jutusta.Taitaa olla sillä olen monta kertaa unohtunut koneen äärelle ja ruoka palanut pohjaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan ollut oikein mikään kukkaihminen, ja tajusin kukkien kauneuden oikeastaan vasta kun rupesin valokuvaamaan niitä läheltä. Miten kukat voivatkin olla niin nättejä. :-)

      Minulla on pieni pokkarikamera, Panasonicin DMC-TZ10. Se on muistaakseni reilun vuoden vanha, ja olen kyllä ollut siihen äärettömän tyytyväinen. Järkkärikamera olisi joskus kiva, niin kuin tuonkin riikinkukon kuvaamisessa, mutta mulla menisi hermo, jos pitäisi raahata isoa kameraa mukana. Siksi tuo pokkari saa kelvata mulla kaikkeen kuvaamiseen. Kameran pitää mahtua käsilaukkuun, ja sen pitää olla äkkiä käyttövalmis. :-)

      Minäkään en erikoisemmin tykkää kermaomenasta, kun se on niin vaikea syödäkin. Siitä tehty jäätelö on kyllä hyvää. :-)

      Hih, juu, sama on käynyt minullekin, että on ruoka palanut pohjaan. Varsinkaan mitään maitopohjaista ei kannata jättää levylle kiehumaan, jos lähtee itse koneelle.

      Poista
  3. Uskomatonta että asut paikassa jossa voi tuosta vain törmätä riikinkukkoon. Ihmeellistä! :O

    Intia tuntuu väliltä (negatiiviset asiat unohtaen) aivan joltain satumaalta. Ja tuo keltakukkainen puukin... Luonto on kyllä jossain aivan ihmeteltävän kaunista.

    Itse pääsen flow-tilaan toisinaan siivotessa :D Muutaman kerran vuodesa siivoan maanisesti koko kämpän läpi ja saatan yhtäkkiä huomata että olen puuhaillut 12 tuntia putkeen, olen kuolemanväsynyt ja todella nälkäinen ja koko hommaan ei ollutkaan mennyt kahta tuntia vaan ne 12. Ja nuorempana sama juttu tapahtui kaikenlaisten tarinoiden kirjoittamisen aikana sekä lukiessa. Valitettavasti nykyään harva kirja enää samoin kietoo minut lonkeroihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassa ei kyllä koskaan tiedä, mihin törmää, kun ulos lähtee. Ihan mitä tahansa voi tulla vastaan, niin hyvää kuin pahaakin. Ikäviä asioita täällä on paljon, mutta vissiin kun täällä on tarpeeksi kauan, niihin tottuu niin, että niihin ei enää kiinnitä huomiota. Kauneutta katselee paljon mieluumin. :-)

      Flow-tila siivotessa, tuo on kyllä aika mainiota! :-D Kävisipä mullekin niin. :-) Minä melkein lasken mopatessa neliöitä, kuinka monta niitä on vielä jäljellä, ja siksi siivous varmaan tuntuukin aina niin tuskaiselta. Ennen kuuntelin siivotessa musiikkia ipodilta, ja silloin siivous sujui ihan huomaamatta.

      Ihan sama juttu, että kirjat eivät enää vedä mukaansa niin helposti kuin ennen. Tuleekohan sitä vanhemmin jotenkin nirsoksi? Tuntuu, että kirjan täytyy olla ihan erikoisen hyvä, että se imaisisi maailmaansa.

      Poista
  4. Kiitos ihanista kukista°

    VastaaPoista
  5. ihania kuvia! On siellä kyllä vaan tosi upeita kasveja. oih! Riikinkukot olisivat kyllä olleet vähän pelottavia. Hui!
    Hmm... flow tila... minä jatkuvasti mietin liikaa joten ei oikein mihinkään pääse sitä karkuun, mutta kaikkea miettiessä aika kyllä katoaa. huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, sinun pitäisi pitää sellainen miettimisvapaa päivä.

      Onneksi nuo riikinkukot olivat niin kaukana, että ne eivät pelottaneet. Muuten olisi ehkä pelottanut, kun ne on niin karmean isoja lintuja. Pelkään lintuja muutenkin, kun niillä on semmoinen nokka. :-)

      Poista
    2. Linnut on PELOTTAVIA! Iiik! Niitä on tosi ihana katsella jos itse on jotenkin turvallisesti niistä kaukana, mutta muuten... iiik! Minusta on ihana kamala joskus kun käydään eläintarhassa ja siellä ankat-joutsenet-hanhet juoksentelee vapaana. Pelottaa ihan sikana ja menen aina Paulin selän taakse niitä piiloon. huih!

      Voi että kun tosiaan saisin miettimisvapaan päivän. Olisin ihan äärettömän onnellinen. Saisin ehkä tehtyäkin jotakin. Nyt vaan mietin, mietin ja mietin, enkä saa aloitettua mitään. Siitä ei tule kuin paha mieli. höh.

      Poista
    3. Voi nyyh, ei kuulosta kivalta. Mutta on niin ihana, kun olet innostunut kokkailemaan ja leipomaan, ja koulujututkin sujuvat vissiin ihan hyvin. Voi hitsi, nyt muistin, että en ole pitkään aikaan käynyt katsomassa, mitä olet kokkaillut... kun ei ole ruoanlaitto oikein itselle maistunut. Täytyy tulla kierrokselle! :-)

      Poista
    4. Koulu oli kyllä tällä lukukaudella aika stressaavaa.. ja oli koulukaveri draamaa (pitänee siitä mailailla jossakin välissä), mutta silti kiva että on jotakin tekemistä! Nyt olen aikalailla saanut tehtyä kaikki tehtävät ja nyt pitäisi vaan saada ne cd:lle ja lähettää koululle. Sitten on muutaman viikon loma!

      Poista
    5. Kiva, kiva! Olet lomasi ansainnut! <3

      Poista
  6. Olispa sulla se tykkää nappi täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos semmoinen nappi olisi, niin mä tykkäisin tästä kommentista. :-)

      Poista