Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Nyt olen tosi ulkomaalainen

Ukkeli on puhunut jo monta kuukautta, että meidän pitäisi liittyä Hyderabadin expat-yhdistykseen TEAan, joka on tarkoitettu kaikille ulkomaalaisen passin omaaville sekä heidän puolisoilleen ja lapsilleen. Minä en ole ollut kovinkaan innostunut asiasta, koska olen aika ennakkoluuloinen kaikenlaisia ulkomaalaisten kerhoja kohtaan. Minusta ulkomaille muutettaessa pitäisi pyrkiä tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja paikalliseen elämään sen sijaan, että perustetaan sisäänpäinlämpiäviä ja kuppikuntaisia ulkomaalaiskerhoja.

Intian ollessa kyseessä näen jotenkin koko ajan mielessäni brittiläisen Intian aikakauden ja sen, miten brittiläiset pysyttelivät aika lailla omissa porukoissaan ja miten alentuvasti he intialaisia kohtelivat. Monet intialaiset tuntevat vielä tänäkin päivänä kaunaa brittejä kohtaan, ja tunnen eräänkin pariskunnan, joka ei halua olla brittien kanssa edes sen vertaa tekemisissä, että lentäisi British Airwaysilla. Syynä on se, että pariskunta sai kerran lentoyhtiön taholta huonoa kohtelua, mikä johtui tietenkin pelkästään siitä, että he olivat intialaisia. Ulkomaalaisten ylläpitämät yhdistykset ja britit yhdistyvät mielessäni aina jotenkin toisiinsa, vaikka kyseessä on tietenkin aivan eri asia. Siltikin olen sitä mieltä, että jos muuttaa vieraaseen maahan ja on tekemisissä pelkästään muiden ulkomaalaisten kanssa, sopeutuminen vieraaseen maahan ja kulttuuriin hidastuu. Ulkomaalaiset ovat vieraassa maassa enemmän tai vähemmän ulkopuolisia, ja heidän oma kulttuuritaustansa vaikuttaa siihen, miten he asiat kokevat. Jos ei halua olla missään tekemisissä paikallisväestön kanssa, paikalliseen elämään ei minusta voi koskaan oikein todella sopeutua, ja silloin on tullut perustaneeksi vain oman minikokoisen siirtokuntansa.

Turvapaikkoja ulkomaalaisille.
Joskus katselen kaupassa länsimaalaisia, joista selvästi näkee, että he eivät ole vielä olleet täällä kovin kauan ja että he eivät ole tottuneet siihen, että täällä ei vain aina kaikki toimi - ja jos toimiikin, niin hyvin hitaasti. Toisinaan tunnen suunnatonta sympatiaa, kun näen ulkomaalaisessa niin oman, parin vuoden takaisen, itseni: Ulkomaalainen odottaa kassalla vuoroaan, eikä hänellä ole kuin muutama ostos (pyykinkuivausteline ja lattianpesuaine), ja kiire olisi kova. Sitten kassajärjestelmään tulee jokin vika, jonot pitenevät, ja kaikki kassat ovat ihan jumissa. Ulkomaalainen vilkuilee kelloaan, ja voin melkein nähdä savun nousevan hänen päästään. Tekisi mieli huutaa: täällä Intiassa ei kyllä toimi yhtään mikään!!

Toisinaan näen ulkomaalaisten käyttäytyvän niin, että minua suorastaan hävettää. Viime viikolla näin kassalla länsimaalaisen naisen, jonka naamasta näki selvästi, että hänen mielestään kassaneiti oli sekä hidas että tyhmä ja yritti vielä huijatakin. Nainen vahti haukkana jokaista kassakoneelle ilmestyvää hintaa, ja kun Pringles-paketista ilmestyi koneelle ilmeisesti väärä hinta, nainen rupesi huutamaan kassaneidille, että tämä oli ottanut väärän hinnan. Kun kassaneiti kumartui ottamaan Pringles-pakettia takaisin, jotta hän saisi hinnan korjattua, nainen huusi suurieleisesti, että ei tarvitse, antaa olla, minä maksan! En voinut muuta kuin ihmetellä: mitä järkeä naisen on mesota tuolla tavalla, jos hän ei edes halua korjata hintaa oikeaksi? Pitikö naisen päästä vain pätemään: kassaneiti oli tehnyt virheen ja hän, tarkkasilmäinen länsimaalainen, oli huomannut sen?

On ulkomaalaisten yhdistyksissä tietysti hyvätkin puolensa. Vieraaseen maahan muuttaminen helpottuu, kun on jokin paikka, josta saa tietoa, neuvoja ja uusia tuttavuuksiakin. Me olemme pyörineet Hyderabadissa vuodesta 2009, joten emme enää hirveästi tarvitse opastusta paikalliseen arkeen. Smiley Päätimme kuitenkin liittyä TEAan, koska halusimme tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ehkä uusia harrastuksiakin. Minäkin voisin ennakkoluuloineni käydä ainakin tutustumassa TEAn toimintaan ja muodostaa lopullisen mielipiteeni "ulkomaalaisten kerhoista" vasta sitten, kun olisin nähnyt, millaista toiminta todellisuudessa on.

Liityimme TEAan vihdoinkin viime viikolla. Kävin viemässä paperit yhdistyksen kerhotiloihin, jotka sijaitsevat kauniissa kolmekerroksisessa talossa. Yhdistys on majaillut kyseisessä talossa vasta kaksi vuotta; sitä ennen yhdistyksellä oli vain pieni toimistotila. Uusien tilojen myötä toimintakin oli laajentunut, ja minusta oli hämmästyttävää, miten paljon yhdistyksellä on kaikenlaista - täysin vapaaehtoisvoimin järjestettyä - toimintaa. Kerhotiloissa järjestetään jumppatunteja, kokkaustunteja, käsityötunteja ja niin edelleen. Yhdistys järjestää myös paljon erilaisia tapahtumia, muun muassa urheilupäiviä, joulumyyjäisiä, työpajoja ja retkiä, ja se on mukana myös hyväntekeväisyydessä ja vapaaehtoistyössä monella eri tapaa. Jäseniä TEAlla on 350, joista viitisenkymmentä on aktiivisemmin toiminnassa mukana. Enemmistö jäsenistä on kuulemma ranskalaisia ja saksalaisia, ja pohjoismaalaisiakin löytyy, mutta suomalaisia ei kuitenkaan yhtään.

Sain liittyessäni jäsenkortit, kerholehden sekä kaupunkiopas-kirjan, jossa on kaikenlaista tärkeää tietoa uudelle tulokkaalle. Smiley Kaikille jäsenille lähetetään maanantaisin uutiskirje, jossa on tietoa yhdistyksen ja kaupungin tapahtumista, sekä muun muassa kirpputori-palsta.


Kun kuulin, että kerhotiloissa järjestetään aerobic-tunteja kolmena päivänä viikossa, innostuin heti hirveästi. Sinne minä haluan mukaan! Meidän joogaopettajakaan ei pidä nyt kesällä joogatunteja, koska katolla sijaitseva joogahuone on sellainen pätsi, että ei siellä kukaan pysty olemaan. Voisin siis aivan hyvin tehdä pienen syrjähypyn aerobicin puoleen. Smiley Liittymiseni vastaanottanut ranskalaisnainen varoitteli, että nämä aerobic-tunnit ovat sitten rankkoja, mutta se pelkästään innosti minua lisää. Tämähän kuulostaa lupaavalta!

Jos tehokasta liikuntaa halusin, niin nyt sitä kyllä sain. Opettaja oli nuori ja trendikäs rastatukkainen pohjoisintialainen (ei siis todellakaan mikään joogapapparainen, hih), ja musiikki oli jotain aivan muuta kuin lintujen laulua ja om-hyminää. Smiley Koko tunti vedettiin lähes sata lasissa, ja välissä oli vain pari lyhyttä juomataukoa. Kun huoneessa ei ollut ilmastointia eikä tuuletinkaan osunut kohdalleni, hikinauha ja hikipyyhe olivat enemmän kuin tarpeen! Kunnon puolesta olisin jaksanut vaikka enemmänkin, mutta kuumuuden puolesta en kyllä enää yhtään enempää. Pari kertaa tunnin aikana kerkesin jopa ajattelemaan, että eikö tämä ikinä lopu. Kenen tahansa intialaisen mielestä tällaisessa - että hypitään ja pompitaan ilmastoimattomassa huoneessa päivän kuumimpaan aikaan tunnin ajan - ei olisi varmasti mitään järkeä, mutta hei, me ollaankin hulluja länsimaalaisia. Smiley

Nyt olenkin sitten kärsinyt ensimmäisen tunnin jälkimainingeista niin, että en pystynyt menemään tänään aerobic-tunnille lainkaan. Unohdin nimittäin maanantaina ottaa lenkkarit mukaan, joten vedin koko tunnin paljain jaloin. Sen seurauksena sain pohkeeni niin kipeiksi, että hyvä jos pystyn edes kävelemään. Ottaa päähän niin perusteellisesti - tyhmästä päästä kärsii todellakin koko ruumis! Kävin eilen hakemassa anoppilasta anopin tekemää kalacurrya, ja sain sieltä mukaani vihreitä kookoksia. Minun pitäisi kuulemma nyt juoda paljon kookosvettä, koska "kookosvesi viilentää lihakset ja rentouttaa ne". Haha, anopilla on aina lääkitys valmiina, oli vaiva sitten mikä tahansa! (Join yhden kookoksen puoliväkisin, ja kun se ei auttanut, en viitsinyt enää enempään itseäni pakottaa.)

Grillijuhlat golf-kerhon ihanassa puutarhassa.
TEAlla on aina perjantaisin illanistujaistapaaminen eräällä golfklubilla, jossa jäsenet voivat tavata toisiaan sekä nauttia grillibuffetin antimista. Kävimme ukkelin kanssa siellä viime perjantaina, ja ilta oli ihan kiva, vaikka ei mikään erityisen ikimuistoinen. Niin se vain on, että joidenkin kanssa synkkaa paremmin kuin toisten - joidenkin kanssa juttu luistaa heti alusta lähtien ja joidenkin kanssa ei sitten millään. Tapasimme paljon mukavia ihmisiä, mutta erityisen mukava oli tavata yksi tanskalainen mies, joka on ollut Hyderabadissa vuoden alusta. Hänen vaimonsa ja tyttärensä muuttavat tänne vasta myöhemmin, tämän viikon lopussa, koska heidän piti odottaa, että tytär saa ensin suoritettua konfirmaationsa kotimaassaan.

Kohta saadaan herkkuja grillistä!
Meidät esiteltiin myös yhdelle saksalaispariskunnalle, joka olikin sitten ihan sieltä toisesta ääripäästä. Minulle tuli naisen seurassa epämukava olo, koska nainen ei tuntunut olevan lainkaan kiinnostunut juttelemaan kanssani, vaan hän pälyili koko ajan muualle ja vastaili kysymyksiini hyvin lyhyesti. Hän jopa siirsi tuolinkin kauemmas minusta; lähemmäs miestään. Ehkä vika ei ollut minussa, ja ehkä nainen ei ollut muutenkaan juttutuulella, mene ja tiedä. Minulle jäi siltikin tapauksesta kurja olo, vaikka tiedän, että on ihan älytöntä murehtia tällaisia.

Olemme olleet TEAn jäseniä vasta niin lyhyen aikaa, että en osaa sanoa, mihin suuntaan tämä kehittyy - innostunko toiminnasta enemmänkin vai huomaanko, että tämä ei ole minun juttuni ollenkaan. Aerobic jää varmasti ainakin pysyväksi harrastukseksi, sikäli mikäli jalkani palautuvat vielä ennalleen. Sitä odotellessa nautiskelen mangokauden antimista. Voiko maailmassa olla mitään parempaa kuin täydellisen pehmeä ja makea mango, joka on niin mehukas, että koko käsi on syömisen jälkeen rannetta myöten mangossa. Smiley

20 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia! Itselläni on aika paljon samanlaisia, eihän sitä ulkosuomalaisena opi edes kunnolla toisen maan kieltä, jos pyörii liikaa oman maan porukoissa. Mutta hyvää tietoa kyllä saa pidempään jo maassa asuneilta. Meillä on ollut jo jonkun aikaa haaveissa muuttaa Barcelonaan pidemmäksi aikaa, mutta nyt ollaan vielä ainakin syksyyn saakka töiden vuoksi kiinni täällä. Toisaalta kiva, pari viime kesää meni Barcelonassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, että pitempään asuneilta saa hyvää tietoa. Muuten itseltä menee alkuvaiheessa aika paljon aikaa hukkaan, kun joutuu hakemaan kaikkea – mistä saa mitäkin jne. Minulla oli silloin ihan alussa täällä onneksi anoppi, joka hieman opasti, mutta eihän anoppi mistään länsimaisista ruokajutuista tiennyt. :-)

      Olen käynyt Barcelonassa pari kertaa, ja se on kyllä aivan ihana kaupunki! Minäkin haluaisin muuttaa sinne. :-) Kävinkin kurkkimassa blogistasi hieman Barcelonaakin, ja kylläpä näyttikin kivalta. :-)

      Poista
  2. Heippa! Löysin tänne joku aika sitten blogilistan kautta, kun etsiskelin Intiassa asuvia suomalaisia. Me ollaan ehkä muuttamassa syksyllä Intiaan (Bangaloreen), ja Intiaan muuttaminen on tuntunut minusta aika pelottavalta ajatukselta. Nyt kun olen näitä juttujasi lukenut, niin on alkanut tuntua, että ei se ehkä ihan niin hirveä paikka olekaan. :-)

    Tiedätkö, mahtaisiko Bangaloressa tuollaista maahanmuuttajille tarkoitettua yhdistystä? Vaikka minäkään en missään ulkomaalaispiireissä tykkään pelkästään pyöriä, niin tuntuisi kuitenkin ”turvallisemmalta”, jos voisi aluksi saada tukea joltain, joka on ollut siellä jo pitempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja tervetuloa! :-) Mukava kuulla, että Intia ei tunnu enää ihan kauhealta paikalta. :-)

      Minulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta Bangaloren expat-toiminnasta, mutta googlettamalla löytyi tämmöinen kuin http://bangaloreexpatclub.com/
      Sivut näyttivät olevan ilmeisesti aika pitkälti vain jäsenille tarkoitettuja, kun olisi pitänyt rekisteröityä, että olisi päässyt tutkimaan sivuja lähemmin. Mutta luulisin, että siellä Bangaloressa on ulkomaalaisille enemmänkin toimintaa ja mahdollisuuksia kuin täällä Hyderabadissa, kun siellä on ulkomaalaisiakin huomattavasti enemmän. Suomalaisiakin siellä on. :-)

      Poista
  3. Hyvin ajateltu,ja ensimmäisestä kappaleesta tulikin brittien siirtomaa-aika mieleen,Ymmärrän hyvin tuota epäluuloasi,joka sulla oli ennen Teaan liittymistä,sillä sehän onkin sellainen klikki,joka erottaa sen paikallisesta väestöstä,mutta sitten taas sellainen paikka,missä ehkä tapaa ihmisiä,joiden kanssa on paljon yhteistä.Kivaa toimintaa tuolla ainakin näkyy olevan:)Huh,aerobiccia kuumassa,en pysty.Inhoan kuumaa niin etten voi edes pilatesta tehdä kuumassa,vaan olen aina siinä osassa salia ,minne tuntuu ilmastointi. Olipas töykeä saksalaispariskunta,but don't you care...Ja ah mangot;vielä pitää odotella jonkun aikaa että kypsyvät täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiminta on tosiaankin kivaa ja sitä tuntuu olevan paljon. On semmoinenkin juoksukerho, jossa ensin juostaan joku reitti ja sitten chillaillaan esim. jonkun resortin uima-altaalla ja juodaan olutta. Sen ryhmän tunnuslauseena on ”drinking people with a running problem”, vai meniköhän se sittenkin toisin päin, hih.

      Minä jotenkin mielessäni kuvittelin, että totta kai siellä kerhotalon salissa on ilmastointi, ja olin aika järkyttynyt, kun sitä ei sitten ollutkaan.

      Poista
  4. Olipas mielenkiintoista luettavaa. Olen siis ymmärtänyt, että miehesi on kuitenkin intialainen. Olenko ymmärtänyt väärin vai kuitenkin oikein? ;)

    Itse en ole liittynyt täällä mihinkään suomikerhoon tmv. Ekana jouluna kävimme Lontoon Suomen merimieskirkolla joulubuffetilla, mutta en pitänyt kokemuksesta. Sen jälkeen en ole koko paikassa käynyt.

    Täällä (UK) toki asuu paljon suomalaisia, mutta minä en tunne yhtäkään. Olen kyllä ajatellut, että kenties voisin vielä joskus kokeilla käydä siellä merimieskirkolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikein olet ymmärtänyt, ukko on intialainen. :-) Puolisoiden tai lasten kansalaisuudella ei tuolla kerhossa ole väliä, joten sinne pääsee intialaisetkin tämmöisen valkonaamaisen siivellä. :-)

      Huh, merimieskirkko kuulostaa minusta jotenkin tosi luotaantyöntävältä ajatukselta. On kyllä pakko heti perään tunnustaa, että en tiedä merimieskirkoista hölkäsen pöläystä, mutta kai niillä jokin uskonnollinen missio on. En ole itse lainkaan uskonnollinen ihminen, ja saattaisin jo senkin takia tuntea oloni epämiellyttäväksi siellä. Uteliaisuudesta voisin käydä ehkä kerran katsomassa, mutta siihen se varmaan jäisi minullakin.

      Poista
  5. Olen aina vältellyt menemästä ulkomailla suomalaisgettoon. Tunnen suomalaisia, jotka 30 vuoden ulkomailla asumisenkin jälkeen ovat kanssakäymisissä vain suomalaisten kanssa ja se tuntuu oudolta. Ai tuota mangoa, saisipan täältäkin noin kypsiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranjestas, tuntuupa todellakin oudolta!

      Minä en aiemmin tykännyt mangosta ollenkaan, mutta sitten kun olin täällä kerran mangokauden aikaan ja sain maistaa oikein mehukasta mangoa, ihastuin heti. :-) Suomessa mangot ovat minusta jotenkin ihan ihmeellisiä.

      Poista
  6. Olipa kiva lukea taas tekstiäsi. Joiden kanssa vain synkkaa:). Minäkin olen käynyt Lontoon Merimieskirkolla. Kävin vielä siellä saunassa, mikä oli mahtavaa. Muistaakseni ostin sieltä ruisleipää ja salmiakkia. Kirkkoa sinällänsä en muista yhtään. Asuin Lontoossa puoli vuotta joskus 15 vuotta sitten...

    Raaka mango on kyllä karseeta, maistuu ihan hajuvedelle.. Kypsänä nam:). Meidän silloin 5-vee neitokainen oppi syömään niitä Intiassa ollessa ja puhuu niistä silloin tällöin täällä Suomessakin. Täällä niitä ei vaan haluta ostaa../Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain on, että joidenkin kanssa vaan on samalla aaltopituudella. :-)

      Eihän tuo merimieskirkko nyt ihan kauhealta kuulostakaan, jos siellä on kerran tuollaisia oheispalvelujakin. :-) Saiskohan sieltä suomalaista makkaraa, hih. Ei taida täällä olla merimieskirkkoa.

      Mulle tulee raa'asta mangosta mieleen ihan kissan pissa, ja niitä sen hajuisia saa Suomestakin. Jonkun kerran olen ostanut Suomessa mangon, ja luullut löytäneeni hyvänkin yksilön, mutta katin kontit, ihan samaa tavaraa se on ollut kuin aina ennenkin. Jos tarvitsen mangoa vaikka johonkin jälkkäriin, niin ostan ihan suosiolla niitä säilykemangoja... on maku ja koostumus ainakin vähän lähempänä ”oikeaa” mangoa.

      Poista
  7. Outi: Bangaloresta löytyy aktiivinen expatyhteisö.
    http://www.owcbangalore.org/
    Parasta antia on heidän julkaisema Bangalore opaskirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun vinkkasit vähän viisaampana! Näyttää kyllä tosi kivalta tuo klubi. Heti bongasin jotain, mihin itse ekana menisin: ratsastustunneille. :-)

      Poista
  8. Hei Hippu!

    Tama ei nyt liity yhtaan mihinkaan, mutta pitaa kysya, etta ootko tormannyt Intiassa huonoihin palautusoikeuskokemuksiin? Meikalainen juoksi innoissaan United Colors of Benettonin (tannekin, takapajuiseen Etelaan, uskomatonta!)vasta-avattuun myymalaan ja kahmin mukaani pari kivaa vaatekappaletta miehelle ja muksulle, jotka eivat olleet mukana.
    Vaan kuinkas sitten kavikaan? Lapsen vaate ei ollut yhtaan kiva eika sopiva kotona joten palasin Benettonille takaisin muutamaa tuntia myohemmin, hintalappu yha kiinni mekossa. Myymalassa oltiin heti tosi nihkeina ja vaivaantuneina vastaanottamassa palautusta... Noooh, jos nyt on IHAN PAKKO niin sun pitaa nyt sitten etsia jotain muuta. Yritin, ihan oikeasti etsia jotain muuta kivaa, vaikka tokihan arsytti takaraivossa pakkomyynti - eihan siita ollut kuin vahan aikaa kun ne kateistuohet olivat mun! :) Ja kun en loytanyt mitaan, kysyin uudelleen, enko saisi rahoja takaisin. Ei. Sovittelevaisena tyyppina ehdotin myos, josko ne kirjoittaisivat mulle lahjakortin jotta voisin tulla uudestaan katsomaan tilannetta kun myymalaan olisi tullut uusia malleja, kyse oli kumminkin isohkosta summasta (1599rp). Ei. Tassa vaiheessa alkoi pannia vahan enemman...
    Kasittamatonta etta kuluttaja pistetaan tallaisen pakkotilanteen eteen eika jousteta yhtaan! Jai kylla todella paha maku koko jutusta, kun niissa maissa, joissa olen matkustanut ja asunut on poikkeuksetta ollut laaja palautusoikeus. Joissakin tapauksissa rahat saa takaisin jopa 30 vuorokauden jalkeen ilman mitaan kyselyja!
    Intia... Grrh... Vai onko se sittenkin vain tama Etela?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ollut ihan kiva ensikokemus Benettonilla. :-(

      En muista, että olisin koskaan joutunut vaihtamaan vaatteita Intiassa, joten mulla ei ole asiasta hirveästi kokemusta. Ukkelilta kun kysyin, se väitti, että vaihtamisen/palauttamisen pitäisi onnistua ongelmitta, jos vaan on kuitti mukana, eikä mene palauttamaan esim. vasta kuukausien päästä. Itse olen kyllä niin epäluuloinen täällä, että sen kerran kun olen ostanut ukkelille jotain, eikä se ole ollut itse mukana, niin olen jo tuotetta ostaessani kysynyt, että voiko tuotteen mahdollisesti palauttaa/vaihtaa, jos ei se miellytäkään, ja aina se on (ainakin siinä vaiheessa!) ollut mahdollista. Ukkelille ostettuja juttuja ei sitten kuitenkaan ole tarvinnut palauttaa, joten kokemusta ihan todellisesta palauttamisesta ei ole.

      Jos siellä etelässä (Keralassa, oletan) ei hirveästi tuommoisia kauppoja vielä ole, niin ehkä ne ei ole itsekään oikein vielä selvillä käytännöstä...? Inhottavaa pakkomyyntiä kerrassaan! Luulisi niiden tajuavan, että jos asiakas saa tuommoista kohtelua, hän tuskin tulee kauppaan toistamiseen. Tyhmää.

      Poista
  9. Olipa kyllä ihan älyttömän tollo eukko tuollainen joka ei halunnut puhua. Inhottavia sellaiset kun tulee itselle sitten paha mieli. :( Ei aina kyllä oikein ymmärrä ihmisiä. huokaus.

    Ja me ollaan tässäkin asiassa kyllä taas samalla aallonpituudella.. minäkään en ole oikein etsinyt suomalaista seuraa täällä koska miksi sitä tulisi näin kauas ja sitten vain pyörisin suomalaisten kanssa. Ensimmäisenä jouluna kyllä mentiin suomitalolle joulujuhlaan, mutta pöytäseura oli tosi törkeää ja just sellainen pariskunta joka kyllä kuvitteli itsestään ihan liikoja eikä puhunut meille ollenkaan. Juu, lähdettiin aika äkkiä kotiin eikä ole kiinnostanut palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään ymmärrä. Jotenkin minä olen vielä niin pöljä, että rupean aina heti ensimmäiseksi miettimään, että mitä vikaa minussa oli, että se toinen ei halunnut jutella, vaikka ihan hyvin se ”vika” voi olla siinä toisessakin.

      Hyi hirveää, miten kauhealta kuulosti tuo joulujuhla. Sitten kun joskus tulee lähdetyksi jonnekin, ja tapahtuu heti ensimäisellä kerralla jotain ikävää, niin uudestaan meno ei tosiaan houkuttele. Minäkään en ole käynyt siellä grillijuhlassa sen ekan kerran jälkeen, kun jäi jotenkin niin paha mieli, vaikka en oikeasti haluaisi edes tunnustaa sitä. Ihan tyhmää.

      Poista
    2. Meidän pitäisi pitää meidän omat pippalot! Skypepippalot!!!! :) Voi taivas, että siellä joulujuhlassa oli tosiaan masentavaa.. ja kun pari tyttöä esiintyi ja yritti laulaa joululauluja niin kaikki muut vaan mökötti eikä laulaneet.. aika tyypillistä suomityyliä. Nyt käydään suomitalolla ainostaaan jouluna ostamassa makkaraa myyjäisistä :).
      Ja ihan oikeassa olet että kyllä se vika on yleensä siinä toisessa.. ja kyllä minäkin usein mietin että mikä minussa on oikein vikana kun ei kelpaa. höh. tyhmiä ihmisiä.

      Poista
    3. Hihii, kuulostaa hauskalta idealta nuo Skypepippalot. :-)

      Mutta tuo joulujuhla kuulostaa tosiaan niin masentavalta, että voi kauhistus. Kiva, että sieltä saa edes makkaraa, hih.

      Poista