Kas teil on vaba tuba?

Tuli sitten vihdoinkin käytyä Tallinnassa. Siinä alkoikin loma rattoisasti, kun änkesi itsensä muutaman tuhannen muun suomalaisen kanssa samaan laivaan. Haaveilin vielä jokin aika sitten vähän pidemmästäkin laivamatkasta, mutta tämä pari tuntia suuntaansa riitti tyydyttämään risteilyhimot vähäksi aikaa. Erityisesti lauantaiaamuna oli vähän liian tiivis tunnelma meikäläisen makuun. Sitä minttukrokanttiakaan en jaksanut lopulta ostaa, vaan palasin marketista tyhjin käsin. Paluumatkalla kaupoissa olisi ollut väljempää, mutta aikani kaupoissa kierreltyäni totesin, että en taidakaan tarvita mitään. Ukkelin kauppakierros oli yhtä kannattava, ja hän totesikin, että taisimme olla laivan ainoat matkustajat, jotka eivät tuoneet mukanaan ainuttakaan pulloa.

(Jos et jaksa katsella loputonta kuvakavalkadia matkaltamme, niin nyt on juuri sopiva aika poistua takavasemmalle.)

Moni nautiskeli ensimmäiset oluensa jo terminaalissa, mutta me korkkasimme juomat vasta laivalla.

Siinä on nimittäin ihan huomattava ero, nauttiiko ensimmäisen alkoholijuoman kello 9.30 satamassa vai vasta kello 10.30 laivalla.

Mukaani oli tarttunut Viro-lehti, josta oli hyvä tutkailla Tallinnan antimia.

Kas vain. Tallinnassa on intialainen ravintola, josta saa intialaista ruokaakin.

Sydämellisesti tervetuloa Tallinnaan.

Hotellihuoneemme oli yläilmoissa, ja huoneesta oli kiva katsella kaupunkia.

Vappuviikonloppuna, jolloin meidän oli alun perin ollut tarkoitus mennä Tallinnaan, aikomuksenamme oli ollut viettää - ensimmäistä kertaa ikinä - oikein rento loma: lösähtäisimme hotelliin emmekä lähtisi hotellista koko aikana mihinkään. Nyt ei ollut etukäteen mitään puhetta siitä, oliko tämänkin matkan tarkoitus olla löhöloma, mutta asia selvisi jälkeenpäin: ei tullut löhölomaa.

Ukkeli joutui heti hotelliin päästyämme työpuheloimaan, joten minä päätin käväistä vähän kävelyllä. Olin käynyt Tallinnassa useasti aiemminkin, mutta niistä visiiteistä oli niin kauan aikaa, että en muistanut kaupungista oikeastaan mitään - ainoastaan jonkin näköalapaikan vanhassakaupungissa ja mukulakivikadut.

Ilahduin kovasti, kun tajusin, että kaupunginmuurin päälle pääsi kävelemään ja näköaloja katselemaan.

Löysin itseni myös Maailma-päivä (Maailma Päev) -tapahtumasta, jossa ihmiset tanssivat aukiolla kaikenlaisen musiikin mukana. Kuinka ollakaan, satuin paikalle juuri Bollywood-renkutuksen aikaan.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa letkeitä lanteita.

Illemmalla läksimme ukkelin kanssa uudestaan kaupungille, tällä kertaa vähän rilluttelemaan.  

Ensimmäiseksi menimme Al Bastioneen, jonka ukkeli tiesi hyväksi paikaksi. 

Paikka olikin oikein viihtyisä, ja musiikillinen antikin oli mitä miellyttävintä.

Ensin oli vuorossa virolaista kanteleen soittoa ja sitten latvialaista kuorolaulua. Hyvä että penkillä pysyin, kun oli niin vauhdikasta menoa.

Näppärä pöytäkohtainen lämmitysjärjestelmä: vedät vain narusta, jos haluat lämmitystä.

Ukkeli tahtoi polttaa vesipiippua, joten menimme sellaiseen paikkaan, jossa oli vesipiippuja tarjolla. (Niitä näytti olevan monessakin paikassa.)

Ukkeli valitsi piippuunsa mauksi tutti frutin ja sai eteensä oikein miehekkään värisen vesipiipun.

Ukkeli sai minutkin kokeilemaan vesipiippua, ja totesin (kuten kerran aikaisemminkin), että on sitä mukavampiakin ajanviettotapoja kuin puhallella vesihöyryä sieraimistaan.

Radissonin Lounge 24:ssa oli tarjolla näppärä nappula, josta saattoi kutsua tarjoilijaa. Ilahduin kovasti näin hyvästä palvelusta: ei tarvitsisi huitoa tarjoilijaa, vaan tarjoilija tulisi nappia painamalla!

Painelimme nappia useammankin kerran, odottelimme kymmenisen minuuttia, ja menimme ostamaan juomat baaritiskiltä.

Parhaat näköalat oli minusta kuitenkin oman hotellin baarista (Horisont).

Paikan vessastakin oli näköalat kuin Tornista konsanaan.

Vessassa tuli viihdyttyä vähän kauemminkin, ja siivoojatädillä oli hieman kysyvä katse, kun tulin vessasta vihdoinkin ulos. Hän ehkä ihmetteli, mitä minä kopissa niin kauan tein. No valokuvasin tietenkin! (Onneksi tuli sentään vedettyä vessa ennen kuvaamista.)

Jos lasista sojottaa varsiselleri, niin juoman on pakko olla terveellistä.

Mitä tästä sitten voisi päätellä?

Hyvän hotellihuoneen merkki taas on se, että siellä on kahvinkeitin. Olisi kuitenkin hyvä, jos kahvinkeitin olisi semmoinen, että sitä osaisi myös käyttää.

En yleensä juo teetä, mutta nyt tuli sitäkin sattuneista syistä juotua.

Sunnuntaina kävin Patarein vankilassa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Uskokaa minua kun sanon, että luvassa on kerrankin jotain mielenkiintoista (tai mikä nyt kenenkin mielestä on mielenkiintoista).

Ihmettelen suuresti, miksi kuuluisat dj:t tulevat Viroon mutta eivät Suomeen. David Guetta oli tulossa elokuun kahdeksantena, Armin van Buuren oli käynyt toukokuun 29. päivänä, ja muitakin tunnettu dj:itä ja artisteja näkyi olevan tulossa Tallinnaan. Epistä.

Ajattelin Kadriorgin puiston olevan minun mieleeni, kun tykkään puistoista muutenkin.

Olin kuitenkin vähän pettynyt: puisto oli sinänsä ihan hieno mutta ei minusta mitenkään erikoinen tai mieleenpainuva. Ehkä asiaan vaikutti pilvinen sää; aurinkoisella säällä puisto olisi voinut tuntua paljon viehättävämmältä.

Kadriorgissa sijaitsee muuten Tallinnan suurin lasten leikkialue, ja jokin tivolin tapainenkin siellä oli. Huomio siis kaikki lapselliset Tallinna-matkalaiset!

Kadriorgin palatsin taidemuseo eestä ja takaa.

Kadriorgin taidemuseokin oli oikein hienon näköinen, mutta jotenkin vähän tylsä. Onneksi oli maanantai ja museo oli kiinni, ettei sentään tarvinnut sisällä käydä. Tuskin olisin käynyt muutenkaan. 

Tuolla tien päässä (kaivakaa suurennuslasit esiin) näkyy Russalkan muistomerkki, jota mainostetaan opaskirjassa "voimallisen näköiseksi" ja "Tallinnan katukuvan hätkähdyttävimmäksi veistokseksi". Minä en kyllä hätkähtänyt yhtään.

Veistoksia ja museoita paljon mielenkiintoisempia olivat minusta vanhat - ja vähän uudemmatkin - tallinnalaiset puutalot, joita matkan varrella näin.

Nyt kaikki puutarhurit huomio! Tulossa on Kukkapillin ensimmäinen (ja mahdollisesti myös viimeinen) puutarhavinkki.

(Tässä postauksessa on ollut jo kahden vessanpöntön kuva. Ehkä mukaan saadaan vielä kolmaskin pönttö.)

Herkullinen ruoka-annos, ainakin nimestä päätellen.

Tallinnan hätkähdyttävimmän veistoksen takana oli kivan näköinen ranta. Ei taida kuitenkaan soveltua uimiseen, kun rannalla oli uimakielto.

Koirakin löytyi kameraan.

Keskustorilla pyörähdin myös - torillahan saattaa olla vaikka mitä herkkuja myynnissä.

Tämä tori näytti kylläkin vähän autiolta.

En osannut ostaa oikein mitään, mutta yhtäkkiä huomasin jonottavani venäläisten mammojen kanssa pienen kojun edessä. Pitihän sitä nyt jonossa seisoa, kun kerran oli kuumia piirakoita luvassa ja kun kerran muutkin jonottivat. Tulin ostaneeksi beljasheja ja tseburekkeja, joita en sitten kuitenkaan syönyt, kun ne olivat muuttuneet jäähtyessään inhottaviksi rasvaisiksi palluroiksi. Hyvä ostos siis.

Lopuksi vielä eräs ikimuistoinen tapahtuma, joka sattui minulle hotellissa yön pimeinä tunteina.

En viitsinyt laittaa valoa kylpyhuoneeseen, kun arvelin, että löytäisinhän minä pöntölle pimeässäkin. Niin löysinkin. Haasteellinen osuus olikin vasta edessäpäin. Haparoin käsikopelolla ovea, ja sainkin oven lopulta auki. Hämmästyin kuitenkin suuresti, kun seinä oli vastassa, yritin mihin suuntaan tahansa. Missä se sänky oli?

Pian tajusin, että olin avannut kylpyhuoneen oven sijasta suihkukaapin oven (kaappi oli ihan kylpyhuoneen oven vieressä, ja kummassakin oli samantyyliset lasiovet). Tämän huomion tehtyäni hihittelin kopissa yksikseni ja yritin haparoida joka suuntaan ja löytää ovea. Hihittely vaihtui pian kuitenkin paniikin poikaseksi: mitä jos en löytäisikään kopista ulos? Onneksi ukkeli oli kuullut törmäilyni ja huusi huoneen puolelta, oliko minulla jokin ongelma. Ja niin saapui uljas ritari pelastamaan vaimonsa suihkukopin syövereistä.

Kuvan kylpyhuoneella on osuutta asiaan.