Isoveli valvoo

Äidin silmäleikkausreissu Espooseen oli onnistunut, ja palautin äidin ja Enskan eilen kotiin Savonlinnaan. Ukkeli oli lähtenyt edellispäivänä Intiaan ja päässyt sinne jo perillekin, ja hän lähetteli jatkuvasti matkalla viestejä, että missä te olette ja miten te nyt vasta siellä olette. 😆

Taas mennään.

Enska jaloittelemassa Imatralla.

Ukkelia hermostutti selvästikin auto (pysyisikö se tällä kertaa ehjänä), vaikkei hän sitä ääneen sanonutkaan, ja äitikin oli hieman jännittynyt, mutta kaikki meni tällä kertaa onneksi hyvin. En silti uskalla vielä ruveta suunnittelemaan mitään Viron-matkaa. Ajellaan nyt ensin vähän täällä Suomessa ja tarkkaillaan tilannetta.

Evästimme Nesteellä, ja äiti käski ottaa kuvan lehtipihviannoksensa päällä olevista heinistä. 😆

Meikäläisen lihapullat. Nyt on lautasmalli kunnossa, kun kastiketta on puoli lautasellista. 😆

Ajelemisesta tuli mieleeni, että ukkeli latasi sekä omaan kännykkäänsä että minun puhelimeeni ärsyttävän sovelluksen, jolla pystyy seuraamaan esimerkiksi auton akun lataustilaa, polttoainemäärää ja ajokilometrejä. 

Oikein rupesi vituttamaan, että ukkeli pystyy sieltä Intiasta käsin kyttäämään, kuinka paljon ajelen autolla. Jos nyt päräyttäisin esimerkiksi Lappiin, reissu tuskin jäisi ukkelilta huomaamatta, kun auton ajokilometrit lisääntyisivät äkkiä usealla tuhannella. Onneksi auton paikannus ei sentään ole päällä!

Kun eilen illalla tutkailin tuota sovellusta, kävi ilmi, että sillä voisi ilmeisesti myös esimerkiksi lukita ja avata auton ovet. Ties mitä muuta sillä voi tehdä! Mietin, pitäisiköhän minun poistaa koko sovellus, etten saa aikaiseksi sillä mitään vahinkoa...

Toki teknologia voi tuoda myös iloa ajamiseen, ja erityisesti olen nauttinut siitä, että autossa voi kuunnella musiikkia kännykästä Bluetooth-yhteyden kautta (Audissahan ei tämmöistä "luksusta" ollut). Äidin kanssa liikenteessä ollessa kuuntelemme yleensä radiota – lähinnä Novaa – mutta eilen oli pakko laittaa Spotifysta hetkeksi aikaa (äidin sanoin) jumputusmusiikkia, jotta pysyin hereillä. Novan musiikki kun on usein karmeaa "ranteet auki" -tyyppistä depressiivistä vuodatusta.

Spotifykin tunnistaa auton. 😊 (Soimassa tämänhetkinen lempibiisini.)

Meillä kesti matkanteossa siksi hieman pitkään, että pysähdyimme kyläilemään äidin ystävän luona Kotkassa. Ystävän luona vierailusta oli tarkoitus tulla jokakesäinen perinne, mutta viime vuonna käynti jäi välistä, kun olin niin huonossa kunnossa, että en pystynyt oikein istumaan autossa. 

Olen muistellut monesti viime kesää ja sitä, miten hirveä se oli, kun minulla oli kipuja joka paikassa enkä pystynyt tekemään juuri mitään – en istumaan, en kävelemään pidempiä matkoja enkä oikein makaamaankaan. Tuntui, että koko kroppa hajosi yhtä aikaa. Viime kesä menikin sumussa, monesti sängyssä itkien, kun ulkona paistoi aurinko ja olisi pitänyt nauttia kesästä, enkä minä pystynyt mihinkään.

Vaikka tämä kesä on sujunut aivan toisenlaisissa tunnelmissa (luojan kiitos!!!), olen kokenut tärkeäksi palauttaa aina välillä mieleeni, millainen viime kesä oli. En tykkää menneisyydessä elämisestä enkä varsinkaan menneiden tapahtumien märehtimisestä, mutta välillä on hyvä muistella vaikeita aikoja, jotta tajuaa, miten hyvin asiat tällä hetkellä ovat. Kiitollisuus siitä, että saa olla terve, on valitettavasti sellainen asia, joka unohtuu ainakin itseltäni helposti, ja terveyttä tulee pidettyä itsestäänselvyytenä.

Savonlinnassa suunnistin ensimmäiseksi Prismaan, koska äidin jääkaappi oli luonnollisesti aika tyhjä. Ostotapahtuma oli muuten menestyksekäs, mutta kaupassa piti käydä samojen ostosten takia kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla ei ollut lompakkoa mukana. Helpottaa huomattavasti kaupassa käymistä, jos on jotain, millä maksaa ostokset. 😆

Illalla kerkesin vielä lempipaikalleni, rantakalliolle istuskelemaan – ja vähän valokuvailemaankin.

Illalla piti vielä käydä lähirannassa näpsäisemässä kuva auringonlaskusta.

Auringonlasku Ääslinnassa.

😘

Kakkosta silmään

Autoasioissa on tapahtunut edistystä, sillä tämän viikon keskiviikkona – yhdeksän päivää auton hajoamisen jälkeen – tuli ilmoitus, että vika oli korjattu ja että auto olisi haettavissa. Autoon oli vaihdettu kuulemma polttoainepumppu, eikä korjaus maksanut meille mitään. Nyt ei voi muuta kuin toivoa kädet ristissä, että ongelmat jäisivät siihen!

Viimeistä päivää sijaisautolla liikenteessä.

Talvirengasasiat ovat hyvin ajankohtaisia heinäkuussa, joten pyörittelin talvirenkaita sinne tänne tällä viikolla. Ensin kävin hakemassa sijaisautolla Euromasterilta Audin talvirenkaat (jotka olivat unohtuneet vanhan auton kyydistä), jotta sain ne vietyä Vantaan autoliikkeeseen samalla, kun palautin sijaisauton.

Audin talvirenkaita hakemassa.

Muutamaa tuntia myöhemmin palasin taas Euromasterille, kun vein säilytykseen uuden auton talvirenkaat. Renkaat olivat olleet tilapäisesti kellarivarastossamme, eikä ollutkaan mikään ihan pieni homma saada nostettua renkaat auton kyytiin, sillä ne olivat tosi isot ja painavat. Tulipahan taas todistettua, että salilla käyminen kannattaa, koska treenaamisesta voi olla hyötyä "ihan oikeassa" elämässäkin! Ähertämisessä ei tullut kuin yksi pieni ruhje, joka sekin on jo parantunut.

Ranne otti vähän osumaa rengashommissa.

Tuo viimeisin rengasliikekäynti oli muuten kuudes kerta tänä keväänä/kesänä, kun asioin Euromasterilla, ja toivon, että seuraava asiointikerta olisi sitten vasta talvirenkaita vaihdettaessa syksyllä. 😆 

Talvirenkaista tuli mieleeni, että nastarengaskielto on edelleen voimassa Lönnrotinkadulla. 

Ihmisiä on hyvä muistuttaa heinäkuussakin, että nastarenkailla ajelu ei ole sallittua.

Vielä vähän rengasasiaa, sillä tässä muistaessani on kerrottava jatkotarina sille renkaalle, joka räjähti keväällä. 

Sain hommattua räjähtäneen renkaan tilalle uuden renkaan, mutta ukkeli huomasi muutamaa päivää myöhemmin, että uudessa renkaassa ei näyttänyt olevan tarpeeksi ilmaa. Kun kävin mittaamassa rengaspaineen, totesin sen olevan kyseisessä renkaassa vain 0,9 baria, kun sen olisi kuulunut olla 2,4 barin luokkaa. Ilma ei pysynyt renkaassa, vaikka kävin täyttämässä sen pariinkin otteeseen, joten ei muuta kuin Euromasterille tutkituttamaan rengas. Kävi ilmi, että renkaassa oli ruuvi, ja kumi oli sen takia puhki. Samassa renkaassa oli siis ensin naula ja sitten ruuvi, ja tuntui ihan mahdottomalta käsittää, miten tuollaista voi edes sattua. Tuli väkisinkin mieleen ilkivalta eli siis että joku oli tehnyt tuon tahallaan. Valitettavasti Jätkäsaaren autohallissa ei ollut videovalvontaa, eikä halli ollut kuulemma edes Saton hallinnassa, joten asia jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Ensi viikolla pitäisi palauttaa äiti Savonlinnaan, mutta vielä on viikonloppu yhteiseloa äidin ja ukkelin kanssa (ukkeli lähtee ylihuomenna pidemmäksi aikaa Intiaan). Eilen kävimme kaikki yhdessä Mattolaiturilla, joten tuli toteutettua kesän perinteinen Mattolaituri-visiitti.

Mattolaituri. 💚

Aiemmin tällä viikolla kävimme äidin kanssa käyskentelemässä Tränskändan kartanon puistossa Espoon Järvenperässä, kun olin lukenut Länsiväylästä kartanon julkisivuremontista.

Kartanon puisto oli todella viehättävä, ja kummastutti, että en ollut tiennyt tämmöisestäkään paikasta aiemmin mitään. 

Puistossa on myös Espoon paksuin puu, yli 300 vuotta vanha tammi, joka on ympärysmitaltaan noin 5,5 metriä.

Espoon paksuin puu.

Kartanon takaa löytyy myös kuninkaallinen käymälä, joka on peräisin 1860-luvulta. 

Huussi rakennettiin Aleksanteri II:n vierailua varten, ja tiettävästi keisari myös käytti kuusikulmaista käymälää vieraillessaan Suomessa vuonna 1863.

Träskändan kartanon kiehtovasta historiasta voit lukea lisää täältä. 

Keisarista päästäänkin kätevästi aasinsiltaa pitkin Putiniin. Äiti tykkää ostaa päivittäin Iltalehden, mutta viime aikoina äiti on ollut suivaanutunut siitä, että jokaisen Iltalehden kannessa on Putin. Minä en oikein uskonut äidin väitettä, joten oli tehtävä pieni empiirinen tutkimus ja kaivettava esiin kaikki äidin meillä ollessaan ostamat Iltalehdet. Ja kyllä: Putin oli jokaisen lehden kannessa lukuun ottamatta viikonlopun lehteä! 

Pohdimme äidin kanssa, miksi ihmeessä Putinista pitää jauhaa joka päivä ja miksi hänen naamansa pitää tunkea joka päivä lehden kanteen. Ihan kuin ihmiset eivät muuten muistaisi, millainen tyypi rajan takana huseeraa ja mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu. Pitääkö asiaa oikein hieroa ihmisten naamaan joka hemmetin päivä?

Loppukevennyksenä kaksi Hesarista bongattua hauskaa Fingerporia:

Kivaa viikonlopun jatkoa! 

😘

Enska isolla kirkolla

Enska tuli äidin kanssa Ääslinnasta pääkaupunkiseudulle, ja seikkailut ovat taas maistuneet. Mitä kaikkea jännää suuresta kaupungista löytyykään!

Pihakeinusta päivää! Täälläkö ne asuntomessut oli?

Trooppista kasvillisuutta Espoossa.

Ootteko ennen nähneet karhua trampoliinilla?

Tästä tuli tikkuja persiiseen.

Kaikilla fillareilla pääsee Alepaan.

Jumankekka. Onkos toi nyt se metro?

Tilasin taksin, ja tämä tuli.

Kuka tää hiton komee jätkä on?

Missä ne Esplanadin palmut on? Yhtään en nähnyt!

Prisman kuuma kesäale.

Saunahattuja isopäisille.

Ajelin hissillä pari tuntia, ja sitten riitti.

Karhu-mainos.

Kivaa kesää, t. Enska! 🐻 😘