Sirkustemppuja

Vaalit ovat nyt takana, ja arkeen on palattu. Palaan vaalitulokseen postauksen lopussa, sillä tulos on tätä kirjoittaessani edelleen auki.

Perjantaina oli todettava, että alkoholia ei todellakaan saisi ennen maanantaita. Kaupan alkoholiosasto oli ympäröity paksulla teipillä, josta roikkui "kuiva laki" -lappusia (ley seca). Ukkeli palasi Medellínistä perjantain ja lauantain välisenä yönä, eikä lennollakaan ollut tarjoiltu alkoholia. Samalla lennolla oli tullut väkeä Argentiinasta ja muualta Etelä-Amerikasta valvomaan vaaleja ja ääntenlaskentaa.

Autolla liikuminen oli kielletty koko sunnuntaipäivän, ellei ollut saanut erityislupaa autoiluun. Autoja näkyi minusta kuitenkin yllättävän paljon, vaikka tiet olivatkin pääosin tyhjät.

Bolivialaiset ovat kuitenkin ilahduttavan kekseliäitä. Jos kerran autoa ei saa käyttää, sitten kaivetaan muut kulkuneuvot esille.

Toki kävellenkin pääsee – ja polkupyörällä.

Nyt hyppään vaalipäivästä hieman taaksepäin, eli sekalaista kuvakoostetta pukkaa. Kuljeskelin ukkelin poissaollessa vähän siellä sun täällä, ja kuviakin kertyi melkoinen määrä, mutta ennen kuin pääsen niiden kimppuun, on laitettava näitä vanhempia kuvia kävelylenkeiltä. (En oikein itsekään tajua, mitä yritän selittää, mutta eipähän ole ensimmäinen kerta.)

Vakkarilehtikioskini.

Jos haluaa saada päivän lehden, on oltava ajoissa liikkeellä. Aamupäivän jälkeen on enää turha tulla kyselemään.

Lehtikioskin vieressä on lounaspaikka, jossa myydään muun muassa kanaa eli polloa. Boliviassa tuskin on ravintolaa, josta ei saisi polloa! Luin viime viikolla, että jokainen bolivialainen syö vuodessa 43 kiloa kanaa. Määrä tuntui minusta suurelta, mutta kun kulutuksen laskee päivää kohti (= 117 grammaa), se ei enää tunnukaan kovin paljolta. Eihän se vastaa edes yhtä rintafilettä.

Jos osaa pitää silmänsä auki, tienvarsilla voi nähdä kaikenlaisia veijareita.

Pieni googlettaminen paljasti, että tämä on ilmeisesti Teius teyou -lisko, joka tunnetaan myös nelivarpaisena teguna. (En tiedä, onko otuksella suomenkielistä nimeä.) Tämän värikkään kaverin kyllä muistaa nähneensä!

Tämä lisko oli väritykseltään vaatimattomampi, mutta naama oli jotenkin kovin sympaattinen.

Tätä ei tarvinnut googlettaa. 😆

Just tätähän mie olen ettinytkin! Otanpas tästä vähäsen.

Onpas tiukassa.

Eikö se perkule nyt lähde.

Haha, yrittänyttä ei laiteta!

 
Eläinosastolta puuosastolle. Puut lopettelevat kukkimistaan, ja jotkin ovat jo pudottaneet kaikki kukkansa, mutta joissakin on vielä väri-ilottelua jäljellä.

Liekkipuu (kiitos Jaelille tunnistamisavusta!).

Jakaranda.

Kultasade (kai?).

Mangokausi alkaa olla kohta käsillä.

Silta yli ihanan... avoviemärin.

Rakastan bolivialaisilla pikkukaduilla kuljeskelua, kun koskaan ei voi tietää, mitä niiltä löytää.

Huone vuokrattavana.

Sanoisinko, että varsin mielenkiintoisen näköinen kuntosali.

Katuja yhdistävät kujat ovat joskus vähän epäilyttävän näköisiä, mutta ihan hyvä näitäkin on kävellä.

Sitten vähän isompaa bulevardia.

Vaalitulos on antanut odottaa itseään, sillä vaalit ovat olleet melkoinen farssi. Ensimmäisten, sunnuntai-iltana kahdeksalta julkaistujen vaalitulosten mukaan Evo oli saanut 45,28 prosenttia äänistä ja Mesa 38,16 prosenttia. Äänistä oli laskettu tuolloin 83,76 %. Näytti siis selvästi siltä, että oli tulossa toinen äänestyskierros, joka järjestettäisiin joulukuun 15. päivä. Yhtäkkiä ääntenlaskenta kuitenkin keskeytettiin, eikä enempää tuloksia tullut. Evolla ei ollut muuta sanottavaa kuin se, että hän saisi kyllä maaseudulta niin paljon ääniä, että toista kierrosta ei tulisi, vaan hän voittaisi vaalit suoraan ensimmäiseltä kierrokselta.

Mitä pidempään tauko ääntenlaskennassa kesti, sitä levottomammaksi kansa tuli, ja heräsi epäilys äänten manipuloinnista ja vaalipetoksesta. Levottomuudet ja väkivaltaisuudet eri puolilla maata lisääntyivät. Ääntenlaskennan jäädyttäminen kesti tähän iltapäivään asti, jolloin tilanne olikin yllättäen muuttunut. Viimeisimpien tietojen mukaan, kun äänistä on laskettu 95,22 %, Evo olisi saamassa 46,86 prosenttia äänistä ja Mesa 36,73%. Eroa olisi siis 10,13 prosenttiyksikköä, joka riittäisi takaamaan Evolle voiton suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Eiköhän tämä peli ole siis jo selvä. Seuraava kysymys onkin sitten sen, millaiseen kaaokseen maa ajautuu äänestystuloksen takia.

Minä menen nyt nukkumaan, mutta sen vielä sanon, että olenpa taas onnellinen siitä, että saan elää maassa, jossa ei tarvitse sietää tällaista pelleilyä. 

Edit. muutama minuutti myöhemmin. 
Luin juuri, että Santa Cruzissa ja koko Boliviassa suunnitellaan täydellistä lakkoa, jonka pituus olisi "määrittelemätön". Lakko alkaisi jo huomenna tiistaina kello 12. Yöunet kaikkosivat aika tehokkaasti, kun rupesin miettimään, että jäämmekö nyt ukkelin kanssa jumiin Boliviaan.  

Epävarma tulevaisuus

Sunnuntaina on Boliviassa yleisvaalit, joilla valitaan maalle presidentti, varapresidentti sekä kansanedustajat. Eletään siis varsin jännittäviä aikoja. Suurin kysymys on tietysti se, pääseekö Evo Morales jatkoon jo ensimmäiseltä kierrokselta, vai tuleeko vaaleissa toinen kierros.

Minulla on epämiellyttävä aavistus, että Evo voittaa vaalit jo ensimmäisellä kierroksella, vaikka maan tulevaisuuden takia toivoisin muunlaista tulosta. Moni pelkää, että jos Evo jatkaa presidenttinä, Bolivia ajatuu diktatuuriin ja kokee pian Venezuelan kohtalon.

(Kuva: La Razon.)

Viimeisimmän mielipidemittauksen tulokset näyttävät siltä, että Evo saisi ensimmäisellä kierroksella 36,2 prosenttia äänistä ja Carlos Mesa 26,9 prosenttia. Ensimmäiseltä kierrokselta pääsee suoraan presidentiksi, jos saa yli 50 prosenttia äänistä tai jos saa yli 40 prosenttia äänistä ja ero toiseksi tulleeseen on yli kymmenen prosenttiyksikköä. Tilanne on siis todella tiukka, sillä Evo on varsin lähellä tuota neljääkymmentä prosenttia. Toki mielipidemittaukset ovat aina vain mielipidemittauksia, mutta tosiasia on kuitenkin se, että nämä vaalit ovat kahden kauppa, sillä kukaan muu kuin Mesa ei voi laittaa Evolle kampoihin.

Félix Patzin vaalimainos lehdestä.

Virginio Leman.

Oscar Ortiz ja puhtaat kädet.

Evon ei pitäisi olla ehdokkaana ollenkaan, sillä kansa äänesti vuoden 2016 helmikuussa (51,3 prosentin enemmistöllä) presidentin kolmatta virkakautta vastaan. Evo oli tuolloin jo toista kautta presidenttinä, ja hän oli luvannut olla asettumatta ehdokkaaksi enää seuraavissa vaaleissa, jos kansa päättäisi niin. Toisin kuitenkin kävi, ja Evo on ehdolla taas. (Tuleva hallintokausi olisi Evolle itse asiassa jo neljäs perättäinen, sillä ensimmäistä hallintokautta ei lasketa, koska kahden perättäisen kauden rajoitus tuli perustuslakiin vasta vuonna 2009). Vaikka kansa äänesti kolmatta virkakautta vastaan, korkein oikeus päätti kuitenkin vuotta myöhemmin, että hallintokausien määrää julkisissa viroissa ei rajoiteta, vaikka perustuslaissa määrättäisiinkin toisin. 

Kansan mielestä Evon ehdokkuus on perustuslain vastainen – mitä se tietysti onkin – ja se on johtanut mielenilmauksiin ja mellakointeihin.

Kaduilla näkyi jo viime vuonna "Bolivia dijo no" -kirjoituksia ("Bolivia sanoi ei"), mutta näin vaalien alla lauseet todella konkretisoituvat.

Evo itse on sitä mieltä, että hänen tehtävänsä on palvella kansaa vielä viisi vuotta, jotta hän voisi saattaa työnsä loppuun ja jotta hän voisi hyödyntää kokemustaan kansan hyväksi. Vastaehdokkaatkin ovat Evon mielestä hyväksyneet hänen ehdokkuutensa sillä, että he ovat asettuneet ehdokkaiksi Evon rinnalle. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että Evo on rakastunut valtaan ja haluaa pitää siitä kiinni keinolla millä hyvänsä. Jos Evo saa jatkaa vielä seuraavat viisi vuotta, on hyvin mahdollista, että hän on ehdokkaana vielä seuraavissa vaaleissakin.

Suurin osa kansasta on kuitenkin sitä mieltä, että Bolivia tarvitsee muutosta. Mielipidetiedusteluissa neljättä sijaa pitävä eteläkorealaissyntyinen Chi Hyun Chung ("Bolivian Donald Trump") on tästä hyvä osoitus. Chung on esittänyt muun muassa sellaisia mielipiteitä, että kuolemanrangaistus pitäisi palauttaa Boliviaan ja että Bolivian poliisilaitos tulisi lakkauttaa kokonaan ja luoda sen tilalle jokin toinen instituutio, joka palvelisi kansaa paremmin. Vaikka Chungin ajatukset tuntuvat järjettömiltä, ne ovat kuitenkin uponneet otolliseen maaperään, sillä vielä pari kuukautta sitten Bolivian politiikassa ei tiedetty Chungista mitään, ja nyt hän on jo mielipidemittauksissa sijalla neljä.

Evo lupaa kansalle turvallista tulevaisuutta – siis sitä samaa, mitä ennenkin. Ilmeisesti aika moni haluaakin juuri sitä, koska Evon kannatus on noinkin korkea. Täällä Santa Cruzissa on erittäin Evo-vastainen ilmapiiri, ja koska Evon kannattajia ei ole näkynyt oikein missään, olen vähän ihmetellyt, keitä Evon kannattajat sitten oikein ovat. Ilmeisesti Evon kannatus onkin suurempaa maaseudulla kuin kaupungeissa. Tosin mielipidetiedusteluihin – ja oikeastaan koko vaaleihin – täytyy suhtautua varauksella, sillä yleinen mielipide on se, että Evo kontrolloi kaikkea Boliviassa, eikä vastaehdokkailla ole oikeastaan edes mahdollisuutta voittaa. Kaikki keinot on kuitenkin otettu käyttöön, ja esimerkiksi Bolivian entinen presidentti ja Evon vastaehdokas vuoden 2005 vaaleissa, Jorge "Tuto" Quiroga, on sanonut äänestävänsä taktisesti Mesaa ja kehottaa myös muita tekemään samoin.

Minä äänestän Mesaa. Kuva: La Razón.

Mesa on ainoa, josta voi olla minkäänlaista vastusta Evolle, joten kansan täytyy nyt yhdistää voimansa, ja antaa äänensä Mesalle.

Sunnuntaina jännitysnäytelmä siis ratkeaa, kun 6 974 363 bolivialaista marssii ääniuurnille. Äänestäjien määrä tiedetään noin tarkkaan siksi, että äänestäminen on Boliviassa pakollista.

Koska samoilla vaaleilla valitaan sekä presidentti ja varapresidentti että kansanedustajat, tarvitaan hieman monimutkaisempi äänestyslippu.

Äänestyslippu on kaksirivinen. Ylärivillä ovat presidenttiehdokkaat ja varapresidenttiehdokkaat ja alarivillä kunkin puolueen kansanedustajaehdokkaat (omalta äänestysalueelta). Rivit ovat toisistaan riippumattomat, eli äänestäjä voi valita presidenttiehdokkaan yhdestä puolueesta ja kansanedustajaehdokkaan toisesta. Toki molemmat saa valita myös samasta puolueesta. Kummallekin riville saa kuitenkin laittaa vain yhden rastin, tai muuten ääni on hylätty (kuten vaihtoehdossa 3).

Äänestyspaikat aukeavat sunnuntaina kello 8, ja äänestysaikaa on kahdeksan tuntia. Äänestyspaikat näyttivät olevan aika samanlaisia kuin meillä Suomessakin, kuten kouluja. 72 tunnin vaalihiljaisuus alkoi torstaina keskiyöllä, mikä tarkoittaa sitä, että enää ei saa kampanjoida eikä yrittää vaikuttaa millään lailla äänestäjien päätökseen, vaan äänestäjille tulee taata rauhallinen harkinta-aika. Lisäksi voimaan astuvat perjantaina keskiyöllä yleiset järjestyssäännöt, joilla on tarkoitus taata se, että äänestyspäivä tulee sujumaan rauhallisesti.

Messu kuitenkin pidetään Santa Cruzin keskustan katedraalissa vaalipäivänä neljä kertaa.

Järjestyssäännöissä määrätään mm. seuraavaa:

• Alkoholinkäyttö on kielletty perjantaiyöstä maanantaihin 21.10. kello kahteentoista asti niin julkisilla paikoilla kuin yksityisissä tiloissakin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että alkoholia ei saa ravintoloista eikä hotelleista, eikä sitä saa juoda kotonakaan. Tällä pyritään varmistamaan, että alkoholi ei vaikuta kenenkään äänestämiseen ja että yleinen rauha säilyy.
• Kaduilla liikennöinti on kielletty koko sunnuntain ajan muilta paitsi niiltä ajoneuvoilta, joilla on vaalilautakunnan myöntämä lupa. 
• Tuli- ja teräaseita ei saa olla mukana julkisilla paikoilla, ellei niiden hallussapitoon ole ammatin puolesta oikeus. 
• Vaalialueelta toiselle ei saa liikkua. 
• Julkisilla paikoilla ei saa kokoontua, eikä mielipidettä jonkun ehdokkaan puolesta tai vastaan saa esittää julkisesti.
• Kaikenlaiset mielenosoitukset, kulkueet ja nälkälakot ovat kiellettyjä.  

Maanantaina sitten nähdään, miltä bolivialainen arki näyttää vaalien jälkeen. Hieman kyllä hermostuttaa, miten ihmiset tulevat reagoimaan, jos ja kun Evo voittaa.

Jos seinät osaisivat puhua

Piti jatkaa edellisestä, mutta näin tänään kävelylenkillä jotain sellaista, että on pakko päästä heti jakamaan se.

Satuin kulkemaan ohi jättimäisen rakennuksen, joka oli selkeästikin hylätty.

Kadun varressa luki paikan nimikin, Gran Centro Coliseum, ja ajattelin ensimmäiseksi, että tämä oli ollut varmaankin ostoskeskus.

Seisoin pitkän aikaa tien toisella puolella rakennusta katsellen ja puntaroiden, mitä tehdä. Rakennus näytti varsin vaarattomalta, ja tyhjinä ammottavat oviaukot huutelivat kutsuvasti. Lopulta tuumasin, että ketään ei varmaan haittaisi, jos kävisin vähän vilkaisemassa sisälle.

Myöhemmin kotona googleteltuani sain selville, että tämä oli ollut yökerho. 

Ensinäkymä ovelta.

Tältä tiskiltä oli myyty (pylväissä olevista hinnoista päätellen) mm. voileipiä ja kahvia sekä kanaa pinaatilla ja stroganovilla(!).

Yökerho oli suljettu vuoden 2016 lokakuussa toisen santacruzilaisen, Red Lips -nimisen yökerhon kanssa samaan aikaan. Yökerhojen omistaja, Marco Hernán Cámara, oli aiemmin pidätetty La Pazissa epäiltynä ihmiskaupasta ja prostituutiosta. Toiminnan keskuksena oli ollut Cámaran omistama Katanas-yökerho La Pazissa, joka oli suljettu jo aikaisemmin, mutta paritusta oli harjoitettu myös näissä santacruzilaisissa yökerhoissa.  

Mietin taas, että olisi mukava päästä aikakoneella hieman ajassa taaksepäin ja nähdä, millainen paikka yökerho oli ollut, kun se oli vielä toiminnassa. Prostituutiota ja muuta vastaavaa en kyllä välittäisi olla todistamassa, mutta olisi kiva nähdä rakennus täydessä loistossaan.

Olisi tehnyt mieli käydä yläkerrassakin, mutta ei ole hyvä koetella onneaan liiaksi. Ahneella on paskainen loppu jne. Menin siis ulos katsomaan siipirakennusta.

Koko prostituutiovyyhti alkoi purkautua, kun Cámaran tytär, Nohemy Cámara, ilmiantoi isänsä. Nohemy oli pakotettu työskentelemään isänsä yökerhossa La Pazissa 15-vuotiaasta asti, joten hän oli nähnyt omin silmin, kuinka "tanssijattaria" ja "seuraneitejä" tuotiin La Paziin Paraguaysta, Brasiliasta ja Panamasta. Tytöille luvattiin, että he pääsisivät tekemään Boliviassa mallin töitä hyvällä palkalla, mutta kun he pääsivät maahan, heiltä otettiin passit pois ja heidät pakotettiin prostituoiduiksi uhkailemalla ja väkivaltaa käyttäen. Lisäksi tytöt pakotettiin käyttämään huumausaineita, jotta he pystyisivät "toimimaan tuottoisammin".

Siipirakennuksen tilat olivat varsinaisesta yökerhosta erilliset, joten tänne pääsi kulkemaan myös ulkokautta. Erinomainen paikka laittomuuksien harrastamiseen.

Näinkin laajamittaista rikollisuutta ei harjoiteta ilman, että myös viralliset tahot ovat sotkeutuneet asiaan. Katanas-yökerhollakin oli yhteyksiä muun muassa ulkomaalaisvirastoon ja poliisiin, joiden yhteyshenkilöt tiesivät varoittaa (rahallista korvausta tai yökerhon tarjoamia palveluksia vastaan) tulevista ratsioista. Yökerhot oli varustettu salahuoneilla, joihin tytöt piilotettiin ennen tarkastuksia.

Hissit ovat pysähtyneet ikuisiksi ajoiksi.

Rojua ja lasinsirpaleita oli kaikkialla.

Prostituutiota esiintyy Etelä-Amerikassa luultavasti paljon suuremmassa mittakaavassa kuin kukaan osaa arvata. Medellínissäkin prostituutio kukoistaa, ja vaikka se ei ole (enää) erityisen näkyvää, vähäpukeisia tyttöjä näkee silti päivystämässä Medellínin suosituimman turistialueen Parque Llerasin ympäristössä. Eikä niitä tarinoita ole vain yksi tai kaksi, kun joku ulkomaalainen mies on lähtenyt kahden nätin tytön matkaan ja herännyt seuraavana päivänä puolikuolleena ja kaiken mukanaan olleen omaisuutensa menettäneenä. Pahimmassa tapauksessa on lähtenyt henkikin, niin kuin siltä turkkilaiselta professorilta, joka treffasi kaksi Tinderistä löytämäänsä paikallista tyttöä ja jonka jäännökset löytyivät parin viikon kateissaolon jälkeen eräästä rotkosta.

Lähteet:
Allanan dos locales por caso 'Katanas'
Caso Katanas
El escándalo del caso Katanas salpica a funcionarios
Todo lo que hay detrás del Katanas 
A prisión red que habría drogado y asesinado a profesor turco en Medellín