Äiti on halunnut jo pitkään käydä Hietaniemen hautausmaalla julkkiksia bongaamassa, mutta hautausmaavisiitti on aina jotenkin jäänyt kaiken muun ohjelman jalkoihin. Syksyllä pääsimme jo hautausmaalle asti, mutta vain ortodoksisen hautausmaan puolelle. Loppuosa hautausmaasta jäi tuolloin näkemättä, kun emme oikein osanneet suunnistaa hautausmaalla, ja pimeäkin yllätti. Tuli ainakin todistettua se, että hautausmailla ei kannata kovin pimeällä hääriä.
Tällä kertaa pääsimme jo ihan varsinaiselle hautausmaalle asti, mutta aivan putkeen ei mennyt tämäkään keikka: tihutti vettä ja oli aika kylmä, ja hautausmaan jättimäinen koko oli meille yllätys. Ajelimmekin hautausmaalla lopulta autolla (portilla ei ollut mitään kieltoa, joten ei kai tullut rikottua lakia), mutta vierailu jäi siitä huolimatta pelkäksi pintaraapaisuksi. Päätimmekin, että tulemme kesällä uudestaan, varaamme koko päivän aikaa ja otamme eväät mukaan. Jospa kolmas kerta sanoisi toden?
Yksi Hietaniemen mielenkiintoisimmista paikoista on Taiteilijanmäki, jonne on haudattu eri alojen taiteilijoita. Taiteilijanmäki sai alkunsa vuonna 1943, kun rinteeseen haudattiin Akseli Gallen-Kallela. Hänen hautansa oli melkoisen massiivinen.
Taiteilijanmäki on nykyään täynnä, joten sinne ei enää haudata ketään. Viimeisen hautapaikan sai vuonna 2010 taidegraafikko Pentti Kaskipuro.
Tailteilijanmäen haudat ja hautakivet olivat useimmiten aika erikoisia, taiteellisiakin.
 |
| Tähän on haudattu harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaa. |
 |
| Tämän henkilön nimestä en saanut tolkkua. |
 |
| Alvar Aallon hauta oli vähän ränsistyneen näköinen. |
 |
| Speden haudalla oli ollut kävijöitä. |
Haudat olivat Hietaniemessä muutenkin hyvin erikoisia, ja niiltä löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia.
En tiedä, mikä ihmeen alue tämä oli. En ole koskaan nähnyt tuollaisia hautakiviä, saati sitten tämmöistä lyhtyrykelmää.
Kappelirakennuksessa oli valtavan kaunis kolumbaario tuhkauurnia varten.
Kellotornin huippua tähyillessäni meinasin taittaa niskani.
 |
| Uusi kappeli. |
Uurnalehto oli erillinen alue Hietaniemenkadun toisella puolella.
Uurnalehdossa ihmettelin näitä paaluja, joissa oli nimiä kylteissä. Ilmeisesti kyseiset henkilöt eivät ole halunneet erillistä hautapaikkaa?
Hietaniemeltä siirrytäänkin sitten vähän eloisampiin tunnelmiin. Luin äskettäin Mun Helsinki -blogista Lasten kaupunki -museosta, ja minulle tuli aivan hirveä hinku päästä sinne, vaikka en taida ihan museon varsinaista kohderyhmää ollakaan.
Äiti suostui lähtemään kaveriksi, ja lopulta paljastui, että oli siellä aikuisillekin paljon kaikkea kivaa katsomista. (Nuoremmille lapsille (kuin minä) olisi ollut tarjolla myös peuhuu- ja leikkipaikkoja, sillä museon idea on elämyksellisyys ja se, että esineisiin saa koskea.) |
| Selvästikin ollaan tultu oikeaan paikkaan. |
Museon yläkerrassa pääsee tutustumaan 1930-luvun kansakouluun ja senaikaiseen esineistöön.
 |
| Vanha koululuokka ja hieman nuorempi museovieras. |
 |
| Höyläpenkki Vallilan kansakoulusta noin 1920-luvulta. Taustalla käsityön opetuksessa käytetty pistomallikaappi 1930-luvulta. |
 | |
| Kaupunginlääkäri Pehr Ulrik Florinin 4-vuotias tytär, joka eli vain 11-vuotiaaksi (1848-1859). |
 |
| Majuri Axel von Kothenin tyttäret hänen toisesta avioliitostaan. Yläpuolella on kuvattu enkelinä heidän sisarensa, joka hänkin kuoli vain 11-vuotiaana. |
Museon ikkunoiden kautta saattoi katsella kivasti Helsingin katunäkymiä.
Paras paikka oli kuitenkin tämän oven takana.
Mummolahan se siellä - tarkemmin sanottuna 1970-luvun mummola. Viikonloppuisin museon mummolassa on ihmeteltävänä ihan oikea mummo (tai vaari), mutta nyt oli tyytyminen vain mummolamaiseen sisustukseen.
Mummolan jääkaappi kyllä hieman ihmetytti, sillä ei meidän mummolla ainakaan ollut jääkaapissa mitään kokonaisia tatteja tai kesäkurpitsoja (vai kurkkuko tuo ryytynyt pötkylä on).
Lopuksi käydään vielä pyörähtämässä yhdessä paikassa, trooppisessa puutarhassa Gardeniassa. Paikka oli pienoinen pettymys - olin kuvitellut mielessäni taas jotain suurempaa ja mahtavampaa kuin hikisen kasvihuoneen.
Saamastani vaikutelmasta kertoo ehkä jotakin se, että mielestäni mielenkiintoisin juttu Gardeniassa oli tämä malesialainen kauppa, jonka tiskillä maata rötkötti kaksi kanaa.
En kyllä oikein ymmärtänyt, miten malesialainen kauppa liittyi Gardeniaan, mutta ehkä sen ei ole niin väliäkään.
Oli Gardeniassa toki kasvejakin.
Kurkuma ja banskut piti tietysti kuvata. Nuo banskut oli muuten ihan minikokoisia, mikä ei käy lainkaan ilmi tuosta kuvasta.
Tämä sali oli kyllä ihan viehättävä paikka.
Kuvassa näkyvä kairapalmu oli minusta vähän ällöttävä, kun sillä oli paksut ilmajuuret. (Juurilla oli jokin hienompikin nimi, mutta en nyt enää muista sitä.)
Nyt ei sitten tällä kertaa enää muuta.
Paitsi mukavaa viikonloppua!
