Terveiset Goasta! Lomailu on nyt ohi, ja tätinikin on jo päässyt perille takaisin Suomeen. Vaikka lomalla oli kiva olla, ja eron hetki on aina haikea, täytyy tunnustaa, että on taas ihan kiva olla kotona - pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja vastailla anopin puheluihin, ottiko hänen poikansa lounaan mukaansa vai.
Meinasin ensin tunkea kaiken Goa-asian yhteen postaukseen, jotta pääsisin pikaisesti muihin asioihin, mutta totesin, että asiaa on aivan liian paljon yhteen postaukseen. Goasta on siis tulossa höpinää parin postauksen verran, ja sitten pääsen taas toivottavasti muihin juttuihin.
Olen aiemmin kertonut käyneeni Goassa yhden kerran, vuonna 2004, ja silloin olimme Goassa muistaakseni nelisen päivää. Kävin kyseisenä vuonna ensimmäisen kerran elämässäni Intiassa, ja ukkeli arveli, että kolmen viikon pakettimatka Goaan Finnairin tilauslennolla olisi minulle pehmeä lasku Intiaan. Emme tietenkään viipyneet Goassa koko kolmea viikkoa, vaan olimme Goan hotellissa matkan alussa vain yhden yön. Heti seuraavana aamuna lensimme Chennaihin, josta jatkoimme ukkelin kotiin Nelloreen. Matkan lopussa vietimme taas kolmisen päivää Goassa, ennen kuin palasimme Suomeen.
Nuo Goassa viettämäni päivät jättivät minulle niin huonon kuvan Goasta, että päätin, että en enää koskaan matkustaisi sinne. Suurin syy Goa-inhoni syntymiseen oli huutelu, kaikenlaiset törkeät kommentit ja ehdotukset, joita sain kuulla jatkuvasti kaduilla liikkuessani. Törkeyksiä oli joka lähtöön, jopa ihan suoria seksiehdotuksia, liikuin sitten yksin tai ukkelin kanssa. Olin tuolloinkin hyvin peittävästi pukeutunut, joten en ollut mitenkään erityisesti "tyrkyllä", ja siksi tulinkin siihen tulokseen, että Goassa huudellaan samalla tavalla ilmeisesti kaikille naisturisteille. Päätin, että minun ei tarvitsisi sellaista enää kuunnella.
Koska tarkoitus oli viettää hotellissa vain muutama päivä, olimme varanneet kaikkein halvimman hotellin, joka osoittautui ihan hirveäksi murjuksi. Kylppärissä ei mikään toiminut ja siellä oli muistaakseni ainakin sammakoita ja torakoita, sähköt olivat suuremman osan vuorokaudesta poikki kuin päällä, ja hotellihuone oli muutenkin kokonaisuudessaan ihan aliarvoinen. (En ole mikään luksusta vaativa tyyppi, mutta hotellissa saisi kyllä minun mielestäni olla toimivat peruspalvelut.) Hotelli oli Candolimissa, rannalle menevän tien varrella, ja turistirihmakaman tyrkyttäjät ärsyttivät nekin suunnattomasti. Rannat olivat aivan hirveässä kunnossa verrattuna esimerkiksi Välimeren alueen rantoihin, joita olin nähnyt enemmänkin, eikä siellä ollut minkäänlaisia palveluja (tyyliin vessat tai pukukopit). Goan palvelut olivat muutenkin niin alkeelliset verrattuna muuhun Intiaan (tämän tulin tietämään tietysti vasta siinä vaiheessa, kun olin käynyt siellä muualla Intiassa), että ihmettelin, miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti tulla lomailemaan Goaan, saati sitten asua siellä.
En siis ollut etukäteen kovin innostunut Goan lomasta, mutta päätin kuitenkin viedä tätini sinne, kun pakettimatkalaisille Goa tuntuu olevan jonkinlainen Intian synonyymi. Ajattelin, että tädistäni oli kiva nähdä sekin paikka. Samalla saisin itsekin tarkistaa käsitystäni Goasta yhdeksän vuoden tauon jälkeen, ja jos Goa tuntuisi edelleenkin yhtä kauhealta paikalta, voisin ihan luvan kanssa pysyä sieltä jatkossa poissa. Ainakin voisin sanoa yrittäneeni.
 |
| Matka alkaa! |
 |
| Takanamme nukkui koko matkan ajan lentoemäntä pää pöydällä. Hän ei ollut ilmeisesti työvuorossa? |
Olin etukäteen varautunut Goan lentokentällä hirveään säätämiseen taksien kanssa. Meidän oli nimittäin tarkoitus ottaa lentoasemalta prepaid-taksi Calanguteen, ja koska olen Delhin lentoasemalla tottunut siihen, että taksikuskit ovat toinen toistaan epäluotettavamman oloisia ja töykeitä, eikä heillä ole hajuakaan hotellien sijainnista, ajattelin että Goassa meno olisi vähintäänkin samanlaista, koska siellä on enemmän turisteja.
Yllätys prepaid-taksin luukulla oli siis suuri, kun emme ehtineet taksin maksettuamme edes lähteä metsästämään taksia, vaan meidät tuli hakemaan jonkinlainen työntekijä, joka puolestaan vei meidät vapaan taksinkuljettajan luokse. Kuljettaja käski meidän seurata häntä ulos ja odottamaan häntä siellä, kunnes hän kävisi hakemassa autonsa. Noin viiden minuutin kuluttua mies kurvasi eteemme. (Ilmastoimaton prepaid-taksi lentokentältä Calanguteen maksoi 1100 rupia; ilmastoitu olisi maksanut 1500.) Kaiken lisäksi kuljettaja tiesi hotellimme heti ensi kuulemalta, joten saatoimme istua loppumatkan suhteellisen rennolla mielellä (ellei oteta huomioon kuljettajan päätähuimaavaa ajotyyliä). Prepaid-taksisysteemi toimi Goassa siis äärimmäisen hyvin ja joustavasti!
Olin varannut hotellimme
travelgurun kautta, koska tavallisesti käyttämällämme
makemytripillä ei ollut enää vapaita huoneita haluamaani hotelliin. En ollut käyttänyt travelgurua aiemmin, mutta olin hyvin tyytyväinen heidän palveluihinsa, sillä sieltä soiteltiin vielä peräänkin erikoistoiveistamme huoneen suhteen (huone ei maan tasolla, erilliset vuoteet), jotta kaikki varmasti järjestyisi.
Olin ennen hotellin varaamista lukenut ahkerasti TripAdvisorin kommentteja ja tullut siihen tulokseen, että hotelli
Resort de Coracao olisi meille aika sopiva. Toinen vaihtoehto olisi ollut
Terra Paraiso, joka oli lähempänä rantaa mutta kauempana palveluista. Kävelymatkat osoittautuivat kuitenkin niin lyhyiksi, että näin jälkeenpäin viisasteltuna olisi ehkä kuitenkin kannattanut varata Terra Paraiso, koska sen allasalue näytti niin paljon viihtyisämmältä ja isommalta, ainakin hotellin portilta katsottuna. Ei meidänkään hotellissa mitään vikaa ollut, mutta hotellin allasalue oli tosiaan aika pieni ja keskeisellä paikalla.
 |
| Hotellin uima-allasalue illalla... |
 |
| ... ja päivällä. |
Respassa meidät vastaanottanut mies kyseli, olemmeko käyneet Goassa aikaisemmin, ja kun totesin käyneeni siellä kerran vuonna 2004, mies huudahti Goan muuttuneen sen jälkeen todella paljon. Saman olin itsekin havainnut jo taksimatkan aikana, sillä matkalla oli näkynyt kansainvälisiä merkkiliikkeitä ja muutenkin modernin näköisiä kauppoja, joita en edelliseltä käynniltäni muistanut.
 |
| Hotellimme vieressä oli jättimäinen Pizza Hut. |
 |
| Ja lähellä oli oikein nykyaikainen supermarketti, josta sai muun muassa leipää, hygieniatuotteita, tuoreita vihanneksia, alkoholia ja tupakkaa, eli siis vähän kaikkea. |
 |
| Hyvä maamerkki hotellillemme oli St. Anthony Chapel. |
Kun Goasta puhutaan, mieleen tulee tietysti ensimmäisenä ranta. Ranta olikin hieno ja pitkä.
Ranta oli päistään rauhallisempi, mutta keskellä Calanguten päärannan tuntumassa oli menoa ja meininkiä, suoraan sanottuna jo vähän liikaakin.
En itse kyllä menisi ottamaan aurinkoa sinne, missä humalaiset intialaiset miesryhmät kippaavat kaljaa ja ties mitä ja juoksevat silmät päässä seisoen kilpaa mereen - eikä näitä miesjoukkoja ollut yksi tai kaksi vaan todella monta. Järjestyspoliisit ja pelastushenkilökunta partioivat rannalla tiuhaan tahtiin, eikä mikään ihme, sillä kumpaakin varmasti todella tarvitaan.
 |
| Hengenpelastajat partioivat rannalla useammallakin jeepillä. |
Goaan - tai ainakin Calanguteen - pätee kyllä todellakin se sanonta, että siellä turistit (niin länsimaiset kuin intialaisetkin) ja paikalliset nauttivat rantaelämästä sulassa sovussa, kukin omalla tyylillään.
 |
| Huomatkaa nännikorut! |
En ole koskaan erikoisemmin pitänyt auringonotosta, koska minusta se on niin äärimmäisen tylsää puuhaa (mitä kaikkea muuta siinä ajassa ehtisikin tekemään ja näkemään!), mutta nyt auringonotto ei ole fyysisestikään enää oikein mahdollista minulle. Viime kesänä Suomessa puhjennut aurinkoihottuma räjähti nimittäin taas Goassa valloilleen, ja pahaa pelkään, että siitä on tullut minulle loppuelämän mittainen riesa. En tiedä, mistä tämmöinenkin ongelma mahtoi yhtäkkiä viime kesänä tulla, kun minulla ei ole ennen ollut mitään aurinkoihottumaa. Nyt sain taas kaulani, korvanaluseni ja otsani täyteen kutisevia, isoja näppylöitä, joihin ei auta oikeastaan muu kuin auringosta pois pysyminen. (Siksi olen tuossa kuvassakin suojautunut kaikenmoisin rätein.) Atarax auttaa toki kutinaan, ja Hydrocortison myös, mutta varsinaista ongelmaa ei taida poistaa mikään muu kuin auringolta piileskely. Onneksi en ole mikään himoauringonottaja, koska silloin saattaisi harmittaa paljon enemmän - tai ehkä minulle ei olisi tullut koko ongelmaa, jos oleilisin normaalistikin paljon auringossa. Mene ja tiedä.
 |
| Illalla yhdessä beach shackissa. Naama on yhtä punainen kuin pöytäliina, hihii. |
Kun kävimme päivällä rannalta tultuamme yhdessä rantabaarissa (tai beach shackissa, kuten niitä Goassa kutsutaan), aurinkotuoleja kaupannut nainen tuli kyselemään meiltä, mistä olemme. Kun kävi ilmi, että olemme Suomesta, hän ihmetteli, mitä me vielä Goassa teimme, kun viimeinen lento Suomeen oli lähtenyt kuulemma edellispäivänä. En tiedä, uskoako naista vai ei - lopettavatko suomalaiset matkanjärjestäjät Goan-matkansa tosiaan jo näin aikaisin? Kun nainen kuuli, että minä asun Hyderabadissa, hän muuttui kummastuneen näköiseksi ja kysyi: "Jos sinä kerran asut Hyderabadissa, niin miksi sinä sitten olet noin valkoinen?". Nainen (ja moni muukin ehkä?) ilmeisesti oletti, että kaikki ulkomaalaiset tulevat Intiaan auringon perässä.
En itse pidä siitä, että rannalla tullaan tyrkyttämään kaikenlaista palvelua (hierontaa, manikyyriä, pedikyyriä ja niin edelleen) tai myymään tavaraa koruista riikinkukon sulkiin, mutta moni näytti ottavan palveluja vastaan ja ostavan rihkamaakin.
Sekin tuli todettua, että paikalliset miehet tulevat edelleenkin Goaan katselemaan vähäpukeisia länsimaalaisia - yksikin poikajoukko meinasi nyrjäyttää niskansa, kun he katselivat kahta rantavedessä kävellyttä bikinipukuista naista. Kiihkeästi suudellut venäläispariskunta tuli sekin ikuistettua yhden intialaisnuorukaisen toimesta, vieläpä oikein monella otoksella.
Tässä oli varmaankin riittävästi höpinää Goasta näin yhdellä kertaa. Lopullisen tuomioni Goasta annan sitten seuraavassa postauksessa!
