Turistina

Tässä tulee taas pieni kuvapläjäys viime päivien touhuiluista. Lepäämään ei vieläkään ole ehditty, mutta josko vaikka huomenna?

Eilen läksimme ajelemaan paikallisjunalla Secunderabadiin, kun siellä oli lukemani mukaan Monda Market, jossa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ajattelin muutenkin, että pieni junamatka ja tuommoinen tori voisi olla mielenkiintoinen kokemus vieraalle, kun siellä on niin erilaista kuin täällä meidän kulmilla. Tuommoisissa paikoissa Intia on hyvinkin sellainen, jollaiseksi moni Intian ehkä päässään mieltää: meluisa, kaoottinen, likainen, täynnä ihmisiä, eläimiä, kaupustelijoita ja jätteitä. Kontrasti on niin suuri näihin uudempiin kaupunginosiin verrattuna, että tuntuu melkein siltä, kuin olisi käynyt toisessa maassa!

Jos haluaa nähdä mahdollisimman monta intialaista kerralla, kannattaa mennä jollekin isolle rautatieasemalle. Rautatieasemalla ei nimittäin tarvitse yksinäisenä kärvistellä! Väkeä on asemalla välillä niin paljon, että liikkuminen ei onnistu muuten kuin väkimassan imussa. Junamatkailu on Intiassa erittäin suosittua; se on helppo kenen tahansa nähdä. 

Tavarakin kulkee kätevästi raiteilla.

Paikallisjuna oli myöhässä jo lähtöasemalle tullessaan, ja matkaan Secunderabadin asemalle kului 40 minuuttia, vaikka siihen olisi kuulunut mennä vain 15 minuuttia. Juna pysähtyi matkalla useamman kerran, ja välillä seisottiin pahalle haisevan radanvarsikaatopaikan ja välillä jätteitä kelluvien lampien vieressä. Ovet ovat junissa koko ajan auki, joten hajut ja äänet tulevat junassa erittäin lähelle.

Välillä taas pysähdyttiin rautatiesillalle, ja avoimesta junan ovesta olisi voinut hypätä vaikkapa jonkin kuorma-auton lavalle.

Matkustimme naisten vaunussa, jonka toisessa päässä on kaltereilla erotettu ykkösluokka ja toisessa kaltereilla myöskin erotettu inva-tila. Täällä on naisille omat vaunuosastonsa, millä yritetään taata naisille edes jonkinlainen turvallisuus junamatkan aikana. Miehet kun ahdistelevat naisia täpötäysissä junissa ja busseissa sekä verbaalisesti että ihan fyysisestikin kourimalla ja koskettelemalla muka vahingossa.

Naisten vaunu ei kuitenkaan ole mikään turvallisuuden tae, ja nytkin vaunuosastossamme oli pitkältä toistakymmentä miestä, ja yksikin ukko seisoi takanani epämiellyttävän lähellä minua. Siirryimmekin sitten kauemmas toiseen oviaukkoon. Yhdellä asemalla naisten vaunussa matkustaneet miehet saivat kuitenkin lähtöpassit, kun asemapoliisit tulivat ajamaan miehet ulos pitkien keppien avulla. Samoin ajettiin pois luvattomat matkustajat ykkösluokasta ja inva-vaunusta. Yksi ukko yritti vielä hypätä naisten vaunuun junan ollessa liikkeellä, mutta poliisi loikkasi ukon perään kuin jänis, ja ajoi ukon ulos. Poliisien läsnäolo ja valvonta tuntui aika mukavalta, kun siitä tuli sellainen tunne, että naisten turvallisuuteen yritetään ihan tosissaan panostaa.

Takaisin päin tullessa naisten osastossa oli aika tyhjää eikä miehiäkään ollut mukana.

Monda Market itsessään oli maalaistorin kaltainen vihannes- ja hedelmätori, mutta sitä ympäröivillä kaduilla myytiin kaikkea muuta tavaraa.

Riisinkeittimiä kaikissa väreissä.

Minusta oli aika outoa, että torilla oli niin hyvät valikoimat pastaa. Kuka ihme tulee ostamaan vihannes- ja hedelmätorille pastaa? Olin ihan jo aikeissa ostaa sitä, kun ajattelin, että pasta on torilla varmasti halvempaa kuin kaupassa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun näin kukertavan kikertävät pastalaadut. Ties mitä väriaineita niissäkin on taas käytetty!

Meille sattui pieni onnettomuuskin, kun kävelimme hieman liian läheltä yhden lehmän huiskivaa häntää. Lehmä oli ilmeisesti juuri virtsata lorotellut, kun sen häntä oli niin märkä, ja kun lehmä huiskautti häntäänsä, roiskeet lensivät minun hihalleni ja tätini naamalle.

Syyllinen. Tuo isompi siis.

Seuraavana päivänä ajelimme taas junalla, hieman toisenlaisella tosin, sillä kävimme Hyderabadin eläintarhassa. Minulla on eläintarhasta ennestään huonoja muistoja juurikin ukkojen lääppimisen takia (ilmiötä kutsutaan Intiassa nimellä eve-teasing, joka on minusta ihan utopistinen nimitys naisten ahdistelulle), mutta onneksi olen saanut sieltä myöhemmin hyviäkin muistoja.

Koska Hyderabadin eläintarha on yksi Intian suurimmista, se on ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka siellä saa kyllä takuuvarmasti jalkansa kipeiksi ja vaikka koko päivän kulumaan.

 

 

Kävimme myös Golkondan linnoituksessa, josta olen kertonut jo aiemminkin. Nyt oli kaunis auringonpaiste, joten kuvia oli vähän kivempi ottaa kuin viimeksi, jolloin Golkonda näytti kovin synkältä paikalta.

Huomisen päivän ohjelmaa ei vielä tiedetä, mutta tuskin sekään hirveästi lepäilyä sisältää.

Apinamaista menoa

Päivittelen tässä hieman kuulumisiani ja pahoittelen samalla, että en ole ehtinyt lukemaan muiden blogeja - enkä taida paljon ehtiäkään lähimmän parin viikon aikana, jos meno vieraani kanssa jatkuu samanlaisena kuin tähän asti. Yritän kuitenkin antaa tulevaisuudessa elonmerkkejä hieman tiheämmin - jos ei muuten, niin ainakin kuvien muodossa.

Saavuimme Hyderabadiin keskiviikkona, ja olin aika yllättynyt, kun parin viikon takainen pommi-isku ei näy täällä arjessa mitenkään. Täällä uudemmassa osassa kaupunkia ei voisi kyllä mistään arvata, että kaupungissa on mitään terrori-iskua tehtykään! En sitten tiedä, millainen on tilanne vanhassakaupungissa, mutta sekin varmasti selviää, kun pian on tarkoitus mennä sinnekin suunnalle.

Lämpöä täällä on ihan riittämiin, vaikka kesä on vasta aluillaan. Asteita on päivisin 36 ja yöllä vähän päälle kahdenkymmenen. Kävimme eilen ajelulla Medakin kaupungissa, ja luonnon kuivuus kauhistutti. Miltähän luonto mahtaa näyttää parin kuukauden päästä kesän loppupäässä?

Medakin matkan parasta antia olivat hupaisat apinat, joita oli tien vieressä pilvin pimein. Jotkut olivat käyneet kippaamassa apinoille tien viereen tomaatteja, riisiä ja banaaneja, jotta raukat saisivat edes jotain syödäkseen.

Apinat olivat villejä ja sen verran pelottavan näköisiä, että oli parempi ihailla niitä autosta sisältä. Jotkut oikein sähähtelivät ja näyttelivät hampaitaan. Ainoastaan noita riisikupilla hääräviä apinoita uskalsin mennä kuvaamaan ihan läheltä, kun paikalle oli pysähtynyt toinenkin auto, ja perhe oli ulkona katselemassa apinoiden syömistä. Muutenkin ajattelin, että apinat olivat niin keskittyneitä ruoan kahmimiseen, että niillä ei ollut aikaa hypätä niskaani. Touhusta piti tietysti ottaa pieni videonpätkäkin.



Medakissa kävimme katsomassa taas Medakin kivikirkkoa, joka on yksi Aasian suurimmista.

 

 

Kirkossa ei saisi ottaa sisällä valokuvia, mutta olimme niin ovelia, että menimme sisään sivuovesta, eikä kukaan sanonut minulle kamerasta mitään. Ilahduin kovasti, kun sain otettua sisälläkin kuvia.

 

Anoppi kutsui minut ja tätini syömään eräänä päivänä anopin kuuluisia masala dosia, ja tätinikin tykästyi näihin intialaisiin lättysiin kovasti. Anoppi on joutunut viimeiset pari viikkoa tekemään kaikki kotihommat itse, kun hänen kotiapulaisensa lähti kotikaupunkiinsa juhlistamaan tyttärensä ensimmäisiä kuukautisia. Olin luullut, että nämä kuukautisseremoniat ovat käyneet nykypäivän Intiassa harvinaisiksi, mutta yhä vieläkin - ainakin joissakin yhteisöissä - tytön tuloa hedelmälliseen ikään juhlitaan hyvinkin näyttävästi. Kotiapulaisen perheessäkin juhlitiin monta päivää, ja tytölle hankittiin komeita sareja ja kultakoruja, ja ruokapöydät notkuivat.

Kotiapulaisen poissaolessa anopin apulaisena on toiminut autonkuljettaja, joka on - tavanomaisten autonkuljettajan töittensä lisäksi - saanut luututa lattioita, pestä astioita ja käydä ostamassa vihanneksia. Sääliksi käy poikaparka!

Eräänä iltana kävimme käsityöpuisto Shilparamamissa, josta olen kertonut aiemmin jo monet kerrat. Nyt puistosta löytyi taas jotain ihan uutta, kun päädyimme syyskuussa avattuun veistospuistoon, jossa oli tehty hauskoja veistoksia kaikenlaisesta romumateriaalista.

 

Veistospuistossa oli kiva näköalapaikka, josta aukesivat hienot näköalat yli uudemman Hyderabadin.

Shilparamamissa on ihana kuljeskella varsinkin illan pimennyttyä, kun siellä on niin tunnelmallista.

Eilisen Medakin-retken jälkeen polveni on taas vaihteeksi hieman väsynyt, joten taidamme (?) ottaa tänään ihan rauhallisesti. Kohta lähdemme talomme katolle ottamaan aurinkoa ja katsomaan, josko saisimme naamaamme kauniin punaisen värin.

Mukavaa viikonalkua kaikille!