Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


lauantai 11. marraskuuta 2023

Varastettu sipuli

Kun se lähi-Ratnadeep lopetettiin eikä Vijetha-kauppakaan oikein vakuuttanut, päätin käydä tutustumassa vajaan kilometrin päässä olevaan vähän isompaan D-Mart -nimiseen markettiin. 

D-Martin ovella oli taas ns. ruumiintarkastus metallinpaljastimineen sekä laukkutarkastus, jotka ovat kumpikin hyvin tavallisia täällä. Oletin, että pääsisin näiden jälkeen kävelemään kauppaan, kuten kaikkialla muuallakin, mutta tarkastusta suorittanut nainen sanoikin, että minun pitäisi jättää laukkuni kaupan ulkopuolella olevaan säilöön. Sanoin, että ei onnistu: en varmasti jättäisi käsilaukkuani mihinkään säilöön. Seurasi pieni neuvottelu, johon liittyi toinenkin turvatarkastusnainen. Naiset tinkasivat, että minun pitäisi jättää laukkuni säilöön, mutta minä vänkäsin, että en varmasti jätä. Voisin kuulemma ottaa laukusta lompakon mukaani, mutta en saisi viedä tuollaista "reppua" mukanani kauppaan. Minä närkästyin, että ei minun laukkuni mikään reppu ole. Tämä on käsilaukku! Laukkuni on toki hieman isommanpuoleinen käsilaukku (sellainen shopperi), mutta käsilaukku kumminkin. 🤭

Lopulta sain tarpeekseni ja sanoin, että minä menen nyt kauppaan – laukkuni kanssa – ja jätin naiset ihmettelemään keskenään. Marssin sisään kassi olallani, nappasin oven vierestä ostoskorin ja valmistauduin kauppakierrokselle. En päässyt kuitenkaan sen pidemmälle, kun turvatarkastuksen nainen juoksi perääni huutaen "madam, madam". Ihmettelin, että mitä nyt taas, ja sain kuulla, että naisen pitäisi käydä hakemassa kaupan johtaja paikalle, jotta tämä voisi antaa minulle erikoisluvan asioida kaupassa laukkuni kanssa. Tuumasin, että tämähän nyt naurettavaksi meni. Oikeinko minun piti saada johtajalta siunaus sille, että sain pitää laukkua mukanani? Totesin, että pitäkää kauppanne, ja marssin ulos samaa tietä, jota olin tullutkin. 

Vaihtoehtoja tuumailtuani päätin kävellä yhteen Ratnadeepiin, jonne oli vähän pidempi matka. Pieni kävely ei kuitenkaan haitannut, päinvastoin. Anoppilassa tulee istuttua ihan liikaa! Madhapurin pikkukujat takasivat sen, että kävelymatka ei ollut missään nimessä ainakaan tylsä. 😆

Ken tästä käy... pääsee Ratnadeepiin.

Näissä vihanneskuvissa näkyvätkin oikeastaan kaikki anoppilassa käytettävät vihannekset. Ainoastaan lehtivihannekset ja beerakaya (luffa) puuttuvat.

Yleinen pyykkipäivä?

Intialaiset kadut ovat hämmästyttäviä, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavan kulman takana on. Yhden portin takana saattaa olla karjasuoja ja seuraavan autokorjaamo. Karjasuojat ovat siis keskellä asutusta, mikä takaa sen, että lähiseudun asukkailla ei ole puutetta ainakaan mielenkiintoisista hajuista. 🤭

Nämä puhvelit tuottavat ns. premium-maitoa eli lähimaitoa.

Puhvelinmaito on Intiassa hyvin suosittua, vaikka lehmänmaitoakin käytetään yhtä lailla. Puhvelinmaito on rasvaisempaa ja proteiinipitoisempaa kuin lehmänmaito, joten se sopii siitä syystä erinomaisesti esimerkiksi paneerin valmistukseen. Maitoa ei Intiassa juoda – kuten ei monessa muussakaan maassa – samalla lailla kuin meillä Suomessa, mutta se on muuten lähes välttämätön osa intialaista ruokavaliota, sillä siitä valmistetaan jogurttia, kermaa, gheetä, jälkiruokia ja makeisia.

Whaaat?

Sanomalehdellä vuorattu auto ihmetytti, mutta sitten tajusin, että auto on ehkä maalattu, ja kaikki ei-maalattavat kohdat on suojattu sanomalehdellä. Sanomalehdestä on monesti, kuten olen aiemminkin kirjoitellut.

Kenenköhän se tämäkin pää on?

Tässä saattaisi olla jonkinlainen huonekalukorjaamo. Tai sitten ei. 😆

Sai Baba -temppeli.

Huomenna on yksi vuoden tärkeimmistä – ellei tärkein – juhlista eli valon juhla diwali, ja diwali-koristeita ja ilotulitusraketteja myytiin monessa paikassa. 

Yhdellä kadulla kohtasin todella absurdin näyn. Traktorit ja muut työkoneet olivat kaikki käynnissä, mutta yhtään työmiestä ei näkynyt missään. Koneet kävivät siis yksinään. 😆

Kotiuduttuani anoppilaan löysin käsilaukkuni pohjalta yhden sipulin. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten sipuli oli joutunut kassiini. Paras arvaus oli, että se oli pudonnut aiemmalla kauppareissulla vihanneslaarista laukkuuni (minähän en jaksa koskaan sulkea laukkuni vetoketjua, vaan laukku leuhottaa aina auki). Olin siis ilmeisesti varastanut tietämättäni kyseisellä kauppareissulla sipulin. 🤭

Illalla lähdimme ukkelin ja autonkuljettajan kanssa ostamaan mirchi bajjeja eli täytettyjä vihreitä chilejä sekä tuoreita perunalastuja. Emme päässeet kuitenkaan edes anoppilan asuinalueelta ulos, kun matkamme jo tyssäsi. Jonkun auto tukki tien, ja kun autonkuljettaja kävi kysymässä, mikä oli meininki, kävi ilmi, että auto oli sammunut siihen, keskelle tietä. Niinpä autonkuljettaja joutui työntöhommiin. 

Näin raivaamme esteet tieltä pois.

Makeiskauppa, josta saa myös niitä mirchi bajjeja.

Liikenne takkusi Ayappa Societyssa (= alue Madhapurissa), joten minulla oli hyvää aikaa räpsiä kuvia auton ikkunasta.

Soodamyymälä, josta autonkuljettaja oli käynyt edellispäivänä hakemassa anopille sitruunasoodaa (anopilla on ollut närästys- ym. vaivoja viime päivinä).

Vanha tuttu perunalastumyymälä.

Mirchi bajjeja ei sopinut syödä heti autossa, sillä autonkuljettajan bravuuri on täyttää chilit sipulilla ja maustaa ne sitruunamehulla. Oli siis odotettava kotiin asti, että saimme tätä herkkua. 

Mirchi bajjit valmiina syötäväksi.

Jos joku ihmettelee sitä, miten autonkuljettaja on koko ajan menossa mukana, vaikka hän on "vain" autonkuljettaja, niin selvennykseksi kerrottakoon, että tämä sama autonkuljettaja on ollut ukkelin perheessä jo yli kymmenen vuoden ajan, ja hänestä on tullut – jos ei nyt osa perhettä, koska eihän työntekijöistä voi tulla perheenjäseniä – todella oleellinen osa anoppilan arkea ja läheinen erityisesti ukkelille. Jos ukkeli haluaisi kuun taivaalta, autonkuljettaja yrittäisi varmasti käydä hakemassa sen. 🤭 Muistutettakoon vielä siitäkin, että autonkuljettaja nimesi tyttärensä anopin mukaan. ❤

Sää on ollut reilun viikon ajan tosi omituinen – utuinen ja kostea. Aurinkoa ei ole hirveästi näkynyt, ja vettäkin on tullut muutamana iltana. Sade- eli monsuunikauden pitäisi olla jo kutakuinkin ohi, ja sateet ovat siksi outoja tähän aikaan vuodesta. Samana iltana, kun olimme käyneet hakemassa mirchi bajjeja, rupesin ihmettelemään joskus seitsemän jälkeen avoimelta parvekkeelta kuuluvaa outoa ääntä. Satoiko siellä? Vilkaisu parvekkeelle paljasti, että ulkona tosiaan satoi, ja vaikka sade ei ollut jatkunut kauankaan (ehkä jotain puoli tuntia), kadut jo tulvivat, ja liikenne takkusi.

Mihinkään aiheeseen millään lailla liittymättä pitää ihmetellä sykettäni, joka on ollut viime aikoina tosi alhainen. Minulla on yleensäkin matala syke, mutta nämä viimeaikaiset lukemat ovat olleet sellaisia, että olen miettinyt jo, pitäisikö olla huolissaan. 

Päivän alin syke on ollut 34 ja yön alin 33. Korkeimmasta sykkeestä ei tarvitse olla huolissaan, sillä se on ihan itse aiheutettu (salilla).

Sydän kumminkin lyö vielä, ja se on kai pääasia. Sitä paitsi jos olisin oikeasti huolissani sykkeestäni, menisin kai lääkäriin, enkä päivittelisi asiaa blogissani. 😆

Loppupostaus onkin sitten enemmän tai vähemmän täynnä ruokaa. Jos joku vielä ihmettelee, miten Intiassa saa sisuskalunsa tuhottua, niin tässäpä hyvää oppimateriaalia siihen. 😆

Toissa iltana päätimme käväistä yhdessä chaat-paikassa (chaat = intialainen suolainen välipala), jossa olimme käyneet keväälläkin ja josta olimme tykänneet kovasti. Kyseinen paikka on sekä drive-in-paikka (tilauksen voi tehdä autosta käsin) että tavallinen ruokapaikka, jossa voi syödä myös paikan päällä (pystypöydiltä tosin).

Teimme tilauksen autoon, kuten viimeksikin, ja tilasimme Maharaja Specialin ja Papdi Ragdan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että se edellispäiväinen karjasuoja oli jossakin (aivan liian) lähellä, ja lannan tuoksu tulvi kivasti autoon tilausta tehdessämme.

Ruokalistaa.

Molemmat olivat tosi hyviä, mutta Maharaha Special oli ihan täydellistä: tulikuumaa; rapeaa ja pehmeää; tulista ja hapanta; makeaa ja suolaista. Melkein kuolin, kun oli niin hyvää. 😆

Papdi Ragda.

Maharaja Special.

Eilen illalla kävimme ukkelin kanssa Red Rhino -panimoravintolassa, jossa ukkeli oli käynyt pari kertaa aiemminkin. 

Paikka oli tosi viihtyisä, ja oluetkin olivat ihan jees, vaikka ukkeli hieman valittelikin oluiden laadusta. Minun makuaistini eivät ole niin kehittyneet, että olisin huomannut mitään valitettavaa. 😆

Yksi olut kummallekin jalalle!

Maistelimme tummaa ja vaaleaa olutta, ja sen jälkeen tutustuimme ruokalistan antimiin. Alkuruoaksi otimme RR Chilli Chickenin ja Avocado-crostinit ja pääruoaksi kanabiryania.

RR Chilli Chicken, joka oli niin tulista, että annos saattoi jopa hätyytellä tähänastisen elämäni tulisimman ruoan (joka oli yksi Tom yam -keitto Thaimaassa) paikkaa. Jäin kuitenkin henkiin. 😆
Ikinä ei ole avokadoleipä maistunut niin hyvältä kuin tuon chilikanan jälkeen!

Kanabiryania, jonka kanssa tuli jogurttia (sitä olikin jo kaivattu!).

 Loppuun vielä tällä viikolla sanomalehdestä bongattu uutinen. Hyvä Suomi! 

Me lähdemme kohtapuoliin ukkelin ja autonkuljettajan kanssa käymään appivanhempien tontilla ja ostamaan ilotulitusraketteja. Kivaa viikonloppua!

😘

 

28 kommenttia:

  1. Siinä oli taas kaikenlaista hämmästyttävää! Varmasti nuo kaupan vartijatkin hämmästyivät kanssasi ;) Onkohan kukaan ennen ollutkaan noin päättäväinen. Mietin, ehditkö heittää sen varastetun sipulin juuri siellä kassiisi ;D
    Hyvä ihme, millaisille kujille sinä itsesi järjestät! Kaikkea on vieri vieressä, siis todella kaikkea!
    Nuo ruuat ovat kyllä hmm... ei niin houkuttelevia täältä käsin katsottuna. En tykkää mausteista ;) Varmaan heittäisin veivini, jos joutuisin tuollaista syömään. Ehkä noihin pitää siedättyä syntymästä (tai äidinmaidosta) lähtien.
    Aika alhainen on sykkeesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan olla varmaan joidenkin mielestä tosi ärsyttävä, kun mun on niin vaikea hyväksyä joitakin sääntöjä. 🤭 En tiennyt, että D-Martissa on ihan yleisesti sellainen sääntö, että sinne ei saa viedä kasseja mukanaan. Anoppi ja autonkuljettaja kertoivat tämän mulle myöhemmin. Sipuli ei voinut olla D-martista peräisin, koska en edes ehtinyt vihanneshyllyille asti. 😅

      Tuommoiset "kaikkea löytyy" -kujat ovat ihan tavallisia Intiassa, varsinkin joillakin alueilla. Mutta eipähän ainakaan käy käveleminen yksitoikkoiseksi, kun on niin paljon kaikkea katseltavaa.

      Jos ei tykkää mausteista, niin voin hyvin kuvitella, että intialaiset ruoat eivät houkuttele! Eikä tuommoisia supertulisia ruokia voi tosiaankaan ruveta tuosta vain syömään, koska siitä seuraa varmasti jonkinlaisia ongelmia (vatsa menee luultavasti ainakin sekaisin). Mulla on hyvin monen vuoden siedätyshoito takana, ja siksi pystyn lapioimaan kurkusta alas tuollaista kamaa. 🤭

      Poista
  2. Kiitos taas infopläjäyksestä kuvineen! Mitä ne lilat puikulat siellä kasvishyllyssä ovat? Yritän olla haistamatta karjaa ja poistun keittiöön. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Lilat puikulat ovat munakoisoja. Täällä ei ole sellaisia isoja munakoisoja ollenkaan (siis niitä, mitä saa Suomestakin), mikä ei ole ollenkaan huono asia, sillä en tykkää niistä yhtään. Nämä pienet ovat ihan jees – ja joissakin ruoissa ihan hyviäkin.

      Kiitos! Kivoja kokkailuhetkiä sinulle! ❤️

      Poista
    2. Piirakkapostaus julkaistu... ;)

      Poista
    3. Täytyypä tulla katsomaan. 😊

      Poista
  3. Pääsisinpä mukaan maistelemaan kaikkia noita ruokia. Jos pääsisin, niin seuraavaksi toivoisin, että kestäisipä vatsani ne :)

    Minulle varmaan ottaisi koville sopeutua Intiassa tuohon väkimäärään ja paikkojen kuluneisuuteen ja rähjäisyyteen. Oliko sinulla sellaisia fiiliksiä aluksi, kun vierailit Intiassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin toivon noita ruokia syödessäni! Että kun ei tulisi vain mitään pöpöjä. Yleensähän kuumia ruokia pidetään aika turvallisina, mutta mistä sitä koskaan tietää.

      Voi kuule, kyllä oli sellaisia fiiliksiä! Itse pelkäsin ennen ensimmäistä Intia-visiittiäni (joka oli vuonna 2004) juuri väkimääriä ja niiden luomaa ahdistusta, jos ihmiset tulevat iholle, mutta yllättäen ihmismäärä ei ole koskaan ollut mikään ongelma minulle. Mulle on ihan sama, onko ympärilläni kaksi ihmistä vaiko tuhansia – olen yhtä lailla kotonani kummassakin tilanteessa.

      Mutta tuo paikkojen rähjäisyys todella yllätti. Kun menin ensimmäistä kertaa ukkelin kotikaupunkiin (Nellore) ja näin kaupungin keskustan, mulle tuli melkein paniikki, että ei herranjumala: miten pystyisin viettämään tällaisessa paikassa monta viikkoa! Onneksi havahduin omaan reaktiooni ja tein ihan tietoisen päätöksen siitä, että en rupeaisi vertailemaan Intiaa ja Suomea/jotakin muuta maata, vaan katselisin kaikkea uteliain silmin ja suhtautuisin näkemääni avoimin mielin. Luulen, että tämä päätös on pelastanut minut monelta mielipahalta ja auttanut selviytymään täällä.

      Räikeäisiin varallisuus- ym. eroihinkin on joutunut vain tottumaan. Itse viihdyn melkein paremmin noilla rähjäisillä kujilla kuin liian fiineissä ympäristöissä, sillä varakkaat ihmiset ovat täällä hyvin itsetietoisia ja usein myös hieman teennäisiä (tai siltä minusta ainakin tuntuu), ja minun on vaikea olla sellaisten ihmisten seurassa.

      Poista
  4. Mua nauratti tuo "pitäkää kauppanne" - episodi... ulkomaalainen pistää hösseliksi! Mä mietin Sartsan lailla, että tippuikohan se sipuli "vahingossa" kassiin ennen kuin läksit kalppimaan... :D

    Mä jäin ihmettelemään tota chaat-paikan sandwich-menua. Eihän se kuvassa näy kokonaan, mutta eikö siellä ole yhtään leipää, missä olis jotain lihaa tai vaikka tonnikalaa? Tosi monta veg-leipää näytti kyllä olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan edes ehtinyt sinne vihannesosastolle, joten ei voinut olla D-Martista pöllitty sipuli. 🤭 Mutta oispa ollut noloa, jos mun laukku olisi tarkastettu kauppakäynnin jälkeen, ja laukusta olisi löytynyt se sipuli. 🤣

      Nyt kun ihmettelit Maharajan ruokalistaa, niin piti oikein käydä tsekkaamassa, onko Maharaja kasvisruokapaikka, ja onhan se. 100% Pure Veg. 🤣 Näköjään noissa chaat-asioissa ei ole niin nuukaa, onko annoksissa lihaa vai ei, kun en ollut edes tajunnut sen olevan kasvisruokapaikka.

      Poista
  5. Ai kun tuli taas vesi kielelle noista ruokakuvista!!

    VastaaPoista
  6. No oho, onpas vaikeaa kaupassa asioiminen siellä. Respectit kyllä tomeralle käytöksellesi, josta ei nyt ilmeisesti kuitenkaan ollut apua – mutta aina kannattaa yrittää :D Itsehän hoitelen kauppareissut täällä repun kanssa (koska olen yleensä tulossa vuorilta) ja ihan rauhassa saa marssia sisään.

    Kieltämättä kiinnostava ja varsin toukukas kuja ja kaikenlaista elollista näkyy kujilla hengaavan :D Onko nuo puhvelit aidan takana tai jotenkin muuten niin, ettei tarvitse jännittää liian läheistä kohtaamista? :P

    Muistankin tuon teidän autonkuljettajan, joka on ollut mukana menossa jo kauan. Itse asiassa muistan myös, kun hän sai lapsen. Sitä en muista olenko postaustasi kommentoinut, koska minulla on näitä hiljaisempia kausia välillä luen mutten vain jaksa “sanoa” mitään.

    Ihan mahtavaa nähdä kuviasi Intiasta, koska siten näkee ihan erilaista Intiaa kuin jossain mainoskuvissa. Samoin se kontrasti moniin muihin maihin tulee esille. Aika matala syke sinulle tosiaan, mutta onneksi sentään on syke :D

    Ehkä hieman järkytyin siitä, että ruuissa voidaan käyttää väriaineita. Mainitsit siitä jossain aiemmassa postauksessasi. Kun jotenkin olettaisi, että paljon rehuja sisältävät ruuat ovat noin muutenkin värikkäitä. Nyt meni maailmankuva uusiksi :D :D

    Mutta joo, alan ehkä kutsua sinua jatkossa sipulivarkaaksi :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomeruudesta ei tosiaan ollut hyötyä, vaikka olin päättänyt siinä ulko-ovella, että tätä taistelua en kyllä häviäisi. No, hävisinpä kumminkin. 🤣 Tai oikeastaan annoin luovutusvoiton, kun en jäänyt odottelemaan sitä johtajan erikoislupaa. Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että aina kannattaa yrittää. Tätä periaatetta olen yrittänyt noudattaa – varsinkin sellaisissa jutuissa, jotka meinaavat mennä vilunkipelin puolelle. 🤭

      En katsonut kovin tarkkaan noita puhveleita, mutta oletin, että ne olivat narun päässä kiinni. Yleensä ne ovat – elleivät sitten vaeltele kadulla vapaina 🤣. Puhveleiden takana oli myös vuohia ja kanoja, mutta kanat tuskin olivat mitenkään kiinni, kun kanat harvemmin muutenkaan ovat. 😅

      Kiva, että muistat autonkuljettajan pitkän ajan takaa. 😊 Kun poika tuli anoppilan palvelukseen, hän oli vielä niin nuori, ettei hänellä ollut ajokorttiakaan. Se ei kuitenkaan haitannut pojan palkkaamista, sillä eihän autoa kortilla ajeta. 🤣

      Kiva jos tykkäät Intia-kuvistani. 🥰 Mulle moni asia Intiassa on niin arkipäiväinen, että kuvat jäävät herkästi ottamatta. Ja kontrasti muihin maihin on tosiaankin suuri, ja yhä edelleenkin Intia jaksaa hämmästyttää – viimeksi tänään, kun kävimme ilotulitus"markkinoilla".

      Vihreissä ruoissa väri tuleekin käsittääkseni pelkästään vihreistä kasviksista, mutta punaisia väriaineita käytetään paljon, jotta ruoasta saataisiin houkuttelevamman näköinen. Toki chilijauhekin antaa ruokaan punaista väriä, mutta esimerkiksi tandoorikanaa ei saa pelkällä chilijauheella millään niin punaiseksi kuin mitä se yleensä on. Eivätkä ruokien ravintosisällöt ole muutenkaan aina mitenkään vimpan päälle. Muistan kun luin kerran jonkin tuotteen ainesosaluetteloa, ja sen lopussa luki, että tuote sisältää mausteita yms.. Jäin pakostakin miettimään, että mitähän tuo "yms." piti sisällään...

      Sipulivarashan mä olen, joten siinä mielessä minua voi ihan hyvin kutsuakin sellaiseksi. 😅

      Poista
  7. Ulrika50v.blogspot.com11.11.2023 klo 19.18

    Tosi hauska kauppareissu : mun laukkua ette saa 🤣🤣vähä mua nauratti🤣🤣
    Ihania katuja , noita katuja kävelis kyllä miten kauan vain ilman ett huomaiskaan kuinka monta km on kävellyt .Huonekalukorjaamo oli kyllä paras kauppa 😊
    Jään odottelemaan lisää kuvia❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, kun jotain päättää, niin periksi ei voi antaa. 🤭

      Totta puhut: noilla kaduilla kulkiessa kilometrit taittuvat ihan huomaamatta, kun on niin paljon katseltavaa! Hauskaa, että tykkäsit huonekalukorjaamosta! Minusta se oli... no, aika mielenkiintoinen. 😅

      Kuvia on tulossa taatusti lisää. 🤭 Kivaa viikonlopun jatkoa, Ulrika! 😘

      Poista
    2. Ulrika50v.blogspot.com11.11.2023 klo 19.32

      Huonekalukorjaamon seinällä on oikein yhteystiedot tarvittaessa 😊

      Poista
    3. Nyt vaan puhelinlinjat kuumiksi. 🤭

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta kauppareissusta! On kyllä kujilla paljon nähtävää. Mikähän mahtaa olla röpeliäinen, vähän piikikkään näköinen vihannes (kuvissa vasemmalla alhaalla)? Violettien pitkulaisten munakoisojen arvoitus selvisikin jo. Mukavia Intia-päiviä ja diwalia! -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi, että olit mukana kauppareissulla! 😘

      Röpelöinen vihannes on karvaskurkku eli bitter gourd eli täkäläisittäin kaakarakaya. Se on nimensä mukaisesti karvas/kitkerä, eikä se ole todellakaan mitään mun lempivihannekseni. 😅 Mutta siinä on valtavasti hyviä terveysvaikutuksia ( se mm. alentaa verensokeria), ja siitä syystä pitää yrittää syödä sitäkin joskus.

      Kiitos, ja mukavaa sunnuntaipäivää sinulle! 🤗

      Poista
  9. Hyvää Diwalia ensin - tai on se jo tainnut olla, mutta oli niin rankka viikonloppua, ettei jaksanut aiemmin tehdä mitään. :) Odotan siitä kuvia!!!!

    Olipa taas niin mielenkiintoisia kuvia, että niitä piti kauan katsella ja löytää monia arkisia juttuja. Ne puhvelit taisi olla narun päässä, mutta kyllä siellä taas kaikkea oli. Ja nyt tulee suomalainen pesulakin sinne.

    Mutta tuo oli loistava tuo sinun marssisi kauppaan ja sieltä pois. Saako siellä olla reppua selässä, kun nehän ovat isoja?
    Mitä tuo kulfi on, siis ice-cream & kulfi. Onko se samaa kuin jäätelö? Tehdäänkö jätski lehmän vai puhvelin maidosta?

    Mukavaa ensi viikkoa ja niitä kuvia taas odotellaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos diwalin toivotuksista! Diwali ei mennyt ihan toivotulla tavalla, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin. Harmi kuulla, että sinulla oli rankka viikonloppu, mutta toivottavasti olet jo toipunut siitä!

      Intiaan mahtuu kyllä aina yksi pesula lisää. 🤭 Ja kiva kuulla, että löysit kuvista mielenkiintoista katseltavaa!

      Reppujen kanssa ei taida päästä mihinkään kauppaan, tai näin olen ainakin ymmärtänyt. Kauppojen ulkopuolella on aina säilytyspaikat, joihin isommat laukut pitää jättää. Kassisäilytyksessä on aina vartija, joten ne ovat kyllä ihan turvallisia, mutta periaatteesta en halua jättää käsilaukkuani mihinkään, vaan haluan, että se on aina mukanani.

      Kulfi on perinteistä intialaista jäätelöä, joka on vähän samantapaista kuin normijäätelö, mutta paksumpaa ja hieman erilaista rakenteeltaan. En tiedä, kummasta maidosta kulfi (tai tavallinen jäätelökään) tehdään. Olen joskus kokeillut kulfin tekemistä Suomessa, mutta se oli jokin pikaresepti, eikä kulfista tullut oikeanlaista.

      Kivaa alkanutta viikkoa sinullekin!

      Poista
    2. Ei vaan oli tosi kova mutta raskas; oli kokouksia, väitös ja karonkka. Meni myöhään! Eli silleen raskasta.

      Poista
    3. Ok! Hyvä kuulla, ettei ollut mitään vakavampaa. 😊

      Poista
  10. Minä varmasti kuolisin nälkään Intiassa. En ole käynyt Intiassa, mutta ollut kaksi viikkoa Sri Lankassa. Kierrettiin tanskalaisten kanssa ympäri saarta ja syöty englantilais turisteja varten sovitettua ruokia, ei mitään sörsseleitä. Mutta salmonellan sain joluattaon seisovasta pöydästä ja joudin olemaan pois töistä reissun jälkeen kuukauden. Nuo kaksi ruoka-annosta näyttää iljettäviltä. On kuin madot olisivat löytäneet apajan. Mitä ne mahtavatkaan olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäipä sinulle ikäviä muistoja Sri Lankan matkalta. Todella harmillista, että jouduit olemaan vielä noin pitkään sairaslomallakin. 😬

      Toki Intiasta saa länsimaista ruokaakin, joten ei täällä nälkään kuole. 🤭 Saa pastaa, pizzaa, pihvejä, tortilloja ja vaikka mitä. Itse en vaan viitsi Intiassa syödä länsimaisia ruokia, koska rakastan intialaista ruokaa, varsinkin tätä eteläintialaista (en niitä butter chickenejä ja muita, joita saa suomalaisista ravintoloista), eivätkä intialaisten tekemät länsimaiset ruoat ole useinkaan sellaisia kuin niiden pitäisi. Samalla lailla kuin meillä mukautetaan intialaisia ruokia suomalaiseen suuhun sopivaksi, täällä mukautetaan länsimaisia ruokia intialaiseen suuhun sopivaksi.

      Hih, no nyt kun sanoit, niin hieman madoiltahan nuo ruoan päällä olevat jutut tosiaan näyttävät. 😅 Ne ovat seviä, joka on sellaista rapeaa, kikhernejauhoista tehtyä nuudelia. Ne ovat tosi hyviä ja tuovat ihanasti rapeutta ruokaan.

      Poista
  11. Oih - vuosi sitten olimme juuri Valon juhlan aikaan Intiassa - ikimuistoinen Diwali. Postauksesi on taasen niin ihanan elävästi kirjoitettu, että minähän näin kuin päivunia... sielunsilmin sinut pitämässä kiinni "käsilaukustasi", hih... Minusta on kätevää, kun saa kapsäkin jättää lokerikkoon (ei ole koskaan kadonnut) - mulla tosin onkin aina reppu, ei käsilaukkua, kun en sellaisia omista. Useisiin maihin tullut tuo sama tapa...
    Katu-, vihannes- ja ruokakuvat saa minut kaipaamaan niin seikkailemaan JONNEKKIN!! Rakastan tutkia sivukatuja... pääkaduista seuraavina on aina paljon mielenkiintoisempaa. Oletko muuten pyöräillyt Intiassa?
    Minä haluaisin sinnekkin pyöräilemään (no minnehän en).
    Jaipurissa onnistuimme vuokraamaan pyörät ja polkaisimme Man Sagarin tekojärven ympäri... se oli ainoa, mistä löysimme fillarit.
    Kiitos kun pääsee näin kanssasi kokemaan Intiaa... melkein tunnen tuoksut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos pystyit eläytymään kirjoitukseeni. 🥰

      Minua ahdistaa aina jättää omaisuuttani mihinkään säilöön, ja mieluusti kantaisin kaiken mukanani. Tai no en tietenkään ihan kaikkea. Vähän hankala liikuskella esim. sohvan kanssa. 🤣 Mutta tarkoitin nyt siis laukkuosastoa. Reppu on kyllä toisaalta kätevä, mutta minä en ole jostain syystä ikinä oppinut käyttämään sitä – muulloin kuin patikoidessa ja salille mennessä.

      Tuo on niin totta, että sivukadut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin pääkadut. Pätee niin kävelyyn kuin autoiluunkin. Minulle ei ole tullut mieleenkään pyöräillä Intiassa, koska en viitsi laittaa henkeäni alttiiksi. Ja jos olisi tullut mieleenkin, niin lähipiiri olisi varmaankin estänyt minua pyöräilemästä keinolla millä hyvänsä. 🤣 Kiva että pyöräily onnistui teillä, ja järven ympäri pyöräily kuulostaakin ihan turvalliselta.

      Kivaa viikon jatkoa! 🤗

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3