Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Savupilvestä ilmestyy mies

Jäin viime postauksessa pizzan tekoon, joten jatketaanpa siitä. Terkkuja pizzamestari Stanstalle! 😘

En ole koskaan ollut mikään kovin intohimoinen pizzan syöjä ja vielä vähemmän sen tekijä, koska en ole oikein sisäistänyt pizzan ideaa. Minun pizzani pitää olla mahdollisimman runsas, ja ukkeli sanookin aina, että pizzastani ei erota, onko se pizza vai piirakka 😆. En vain kerta kaikkiaan osaa tehdä pizzaa muutamalla täytteellä, vaan aina pitää olla sitä, tätä ja tuota, ettei pizzasta vain tule mikään köyhäilypizza. Kuivahiivaakaan en tykkää käyttää, koska kuivahiivaleipomukseni ovat menneet lähes poikkeuksetta pieleen. Nyt ei ollut kuitenkaan muita vaihtoehtoja kuin käyttää kuivahiivaa, sillä en edes tiedä, saako Hyderabadista tuorehiivaa jostain. Kuivahiivankin olin tuonut Suomesta. 

Tällä kertaa taikinani kohosi kuitenkin pirun hyvin! Johtui ehkä siitä, että rohkenin kerrankin lämmittää nesteen tarpeeksi lämpimäksi?

Täyteaineet valmiina.
Kuivatun basilikankin olin tuonut Suomesta. Oikeasti pizzaan kuuluisi tietysti oregano (sille, joka siitä tykkää), mutta ajattelin, että basilika on intialaisille helpommin lähestyttävä ja monikäyttöisempikin kuin oregano. Chilihiutaleitakin lisäsin, koska ajattelin, että intialaisten pizzassa pitää olla pientä särmää. 🤭 Anopin suolapurkki näytti kummallisen tutulta, ja kävikin ilmi, että purkki on joskus kauan sitten Suomesta tuomani paprikapurkki, joka on nyt periytynyt anoppilaan suolapurkiksi. 

Anopin uunin maksimilämpötila on 230 astetta, joka näytti kuitenkin riittävän ihan hyvin pizzalle. Kunnollista uunipeltiä ei ollut, joten oli tehtävä kaksi pienempää pizzaa. 

Valmis pizza.

Pizzasta tuli yllättävän hyvä, ja kaikki tykkäsivät (tai ainakin niin he väittivät) – jopa autonkuljettaja, joka vei pizzaa mukanaan kotiinsakin. 😊 Minusta pizza oli ihan jees, vaikka kaikkea olisi saanut olla paljon enemmän, ja jotain proteiiniakin olisi saanut olla mieluusti mukana (en syö ikinä kasvispizzaa). 

Kermaomenasta kyseltiin edellisen postauksen kommenttilaatikossa, joten laitan tähän kuvan kermaomenasta halkaistuna, kun söin kyseisen hedelmän aiemmin tällä viikolla. 

Hedelmäliha on valkoista ja hyvin makeaa, ja sisällä on paljon isoja mustia siemeniä, joita ei tietenkään syödä. En osaa oikein kuvailla, millaista hedelmäliha on koostumukseltaan, mutta ehkä jotain sellaista, jos risteyttäisi omenan ja banaanin. Olen ärsyttävän tarkka kermaomenan kypsyyden kanssa, sillä jos kermaomena on pikkuisenkaan ylikypsä, en pysty syömään sitä, kun siinä on (mielestäni) sellainen ylikypsä maku. 

Perjantai-iltana kävimme ukkelin kanssa Makau-nimisessä ravintolassa, joka oli näyttänyt kerran ohi ajaessamme kiinnostavalta. Ravintola oli kahdessa (vai kolmessa?) kerroksessa, ja sisustus oli oikein viihtyisä. 

Ravintolan sisäänkäynti.

Palvelussa oli lievästi sanottuna toivomisen varaa. Gin tonicit olivat mallia tee-se-itse, ja alkuruokaa saimme odotella hulppeat 45 minuuttia. Tarjoilija ei kuitenkaan antanut meidän tilata pääruokaa ennen kuin alkuruoka oli saapunut, koska "pääruoan valmistumisessa kestäisi vain 10 minuuttia". Mikäs helvetin logiikka tässä on? 

Minun pääruokani – Chicken Thali – oli kuitenkin tosi hyvä, kun taas ukkelin pääruoka ei. Itse asiassa minun oli ollut tarkoitus syödä pastaa tai muuta vastaavaa, kun listalla oli paljon länsimaisia ruokiakin, mutta houkutus vei voiton. 🤭

Chicken Thali eli Kodi Vepudua, Chicken Masalaa, Jeera Dalia, riisiä, rotia ja raitaa. Slurps!

Minun teki mieli lasillista punaviiniä, joten ukkelikin päätti ottaa viiniä, vaikka hänellä oli jo aavistus, että se ei kannattaisi. Ukkeli ei mielellään tilaa viiniä Intiassa muualla kuin tasokkaissa hotelleissa, koska viinit ovat muualla usein hirveää kuraa, eikä tarjoilijoilla ole hajuakaan, miten viinit pitäisi tarjoilla.

Valitettavasti ukkeli aavisti oikein, sillä viini oli todella omituisen makuista, mutta hintaa sillä kuitenkin oli: 1500 rupiaa (16,8 euroa) per lasi! Kaksi lasia viiniä veroineen teki siis 3500 rupiaa (39 euroa), mikä on aivan järkyttävä hinta. Jeesus sentään! Eipä tarvitse enää haaveilla viinistä. 

Kotiapulainen kävi taas tällä viikolla kotikaupungissaan hakemassa leskeneläkkeensä, joka on 3000 rupiaa kuukaudessa. Me siis kulautimme ukkelin kanssa alle puolessa tunnissa kurkustamme alas koko kotiapulaisen eläkkeen, ja vielä vähän päällekin! Tällaista tämä elämä Intiassa on – erittäin eriarvoista ja epäsuhtaista. Yksi matkustaa koko yön bussilla kotikaupunkiinsa, jotta saa 3000 rupian eläkkeen ja muutaman muun valtion myöntämän edun, kuten 20 kilon riisisäkin, sokeria ja muita peruselintarvikkeita, ja toiset istuvat elitistisessä ravintolassa imuroimassa naamaansa kallista viiniä ja sitten kehtaavat valittaa, että viini oli ihan paskaa.

Kotiapulainen on palannut reissultaan ja tiskaa tiskejä tiskinurkkauksessa.

Ukkeli oli kehitellyt yksin Intiassa ollessaan tavan käydä lauantaiaamuisin Starbucksissa kahvilla ja croissantilla, ja jatkoimme tätä perinnettä nyt yhdessä. Minä tosin jätin croissantin syömättä, kun olin syönyt kotona anopin (maailman parhaita) dosia. 🤭

Tuossa lähellä sijaitsevan toimistokompleksin keskellä on viihtyisä sisäpiha, jonka ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita.

Ihana koristeellinen polkupyöräriksa.

En yleensä tykkää käydä Intiassa ulkona kahvilla, koska kahvi on tavallisesti aivan ylihinnoiteltua laatuunsa nähden. Starbucksin French Press oli kuitenkin yllättävänkin hyvää, joten voin kahvitella siellä toistamiseenkin (löytyi sentään tällainenkin paikka 😆).  

Edellisellä viikolla olimme käyneet Third Wave Coffee -nimisessä paikassa, ja kahvilan pysäköinti oli jo melkein käynyt hermoilleni. Minähän kirjoittelin aiemmin, että moni asia oli ehtinyt jo ärsyttää mutta että yrittäisin ottaa ärsytyksen poikasen mahdollisuutena henkiseen kasvuun. Kummasti nuo sairastelut kuitenkin taas muistuttivat, miten naurettavaa on ärsyyntyä jonninjoutavista asioista, kun terveys on kuitenkin ykkösasia. 

Kadun varrella sijaitsevien kauppojen ja ravintoloiden ongelma täällä on se, että parkkipaikkoja ei ole riittävästi, kun liikkeen eteen mahtuu vain rajallinen määrä autoja. Monessa paikassa ongelma on ratkaistu niin, että autoja pysäköidään liikkeen eteen kahteen riviin. Ensin täytetään eturivi ja sen täytyttyä takarivi. 

Mikäli on pysäköinyt autonsa eturiviin, ei luonnollisestikaan pääse lähtemään pois, ennen kuin taakse pysäköity auto on siirretty pois tieltä. Hyvällä tsägällä tien vieressä on vielä poikittain autoja, joiden täytyy myös siirtyä edestä pois, ennen kuin pääsee lähtemään mihinkään. 

Takarivin auton avaimet ovat yleensä tallessa pysäköintihepuilla, jottei autojen omistajia tarvitse hälyttää paikalle, mutta nuo pysäköintiheput eivät ole aina ihan tilanteen tasalla. Nytkin he näkivät, että me olimme lähdössä, mutta kukaan ei tuntunut oikein tietävän, kenellä meidän takanamme olevan auton avaimet olivat. 

Tässä seison ja vilkuilen merkitsevästi parkkiukkojen suuntaan, mutta ketään ei näytä kiinnostavan takanamme olevan auton siirtäminen.
Sain onneksi hillittyä mieleni ja odoteltua ihan rauhassa, että jotain alkoi tapahtua, ja pääsimme lähtemään. Se kun on nähty niin monta kertaa, että käämien polttaminen ei auta mitään, vaan päinvastoin jättää itsellekin paskan fiiliksen koko tilanteesta.   

Starbucksin viereen oli ilmestynyt Q Mart Convenio, jonka halusin käydä katsastamassa. Q Mart on kauppa, josta saa monia länsimaalaisia tuotteita. Q Martissa tuli käytyä aiemmin useinkin, kun appivanhemmat asuivat vielä Srinagar Colonyssa, sillä Q Mart oli kävelymatkan päässä anoppilasta. Hyderabadissa asustellessamme Q Mart oli ainoa paikka, josta saattoi mahdollisesti etsiskellä (ylihintaisia) Weetabixeja. Harmi vain, kun Weetabixeissa oli usein ötököitä.

Tämä kyseinen Q Mart Convenio on kompaktimpi kuin normaalit Q Martit, ja se on avoinna käsittääkseni ympäri vuorokauden. 

Tutkiskelin kaupan hyllyjä pieteetillä ja bongasin kaupasta monia sellaisia tuotteita, joita ei muista kaupoista saa: laajan valikoiman erilaisia pastoja, aasialaisia maustekastikkeita, proteiinivalmisteita, couscousia, Intian oloissa harvinaisempia juustoja (kuten parmesaania ja mascarponea), jotain makkaroita ja niin edelleen. Vihannekset, hedelmät, riisit ja sen sellaiset olivat kuitenkin ihan samoja kuin muissakin kaupoissa, mutta huomattavasti kalliimpia. Laatukin oli varmasti huonompi, koska kauppa näytti sellaiselta, että siellä ei tavara oikein kierrä.

Proteiinivalmisteita.

Katselin proteiinipatukoita, ja niiden hinnat näyttivät vaihtelevan 55 ja 75 rupian (60 ja 84 sentin) välillä. En kuitenkaan ostanut niitä enkä muitakaan hyllyn tuotteita, koska en käytä koskaan mitään proteiinijauheita. En tiedä suurin piirtein mitään ällöttävämpää kuin keinotekoinen proteiinijauhe. Mieluummin syön kanaa, kananmunaa tai muuta vastaava, ja jos proteiinipitoista ruokaa ei ole saatavilla, sitten olen ilman sitä ja syön sitä, mitä on. Proteiinipatukka menee kyllä silloin tällöin, mutta proteiinipatukoistakin kelpuutan vain kahta lajia, joita toin mukanani Suomesta:

Näissä on ravintoarvotkin kohdallaan: energiaa on kohtuullisesti, rasvaa ja sokeria vähän ja proteiinia paljon. Makukin on 5/5! Erityisesti tuo Crispy Brownie on niin 😋.
Koska en kehdannut lähteä Q Martista ostamatta mitään, päätin ostaa kokeeksi kuivattuja mustikoita. Voisin laittaa niitä esimerkiksi puuron joukkoon, jos/kun vielä joudun syömään puuroa.

Kuivattuja marjoja Q Martissa.

Luulin, että noita marjoja otettaisiin itse, ja nappasin tyhjän pussin käteeni, mutta laatikoiden vieressä istunut poika sinkoutui ylös kysymään, mitä saisi olla. Vasta sen jälkeen huomasin, että laatikoissa oli oikein lukotkin, joihin vain kyseisellä pojalla oli avain. Ei täällä mennä noin vain itse arvokkaita marjoja käpälöimään. Karpalot olivat halvimpia (110 rupiaa eli 1,25 euroa per 100 grammaa), mutta esimerkiksi kuivatut vadelmat kustansivat 490 rupiaa (5,5 euroa) per sata grammaa. 

Eilen illalla kävimme ukkelin kanssa taas random-ajelulla, ja loppuun vielä muutama kuva matkan varrelta. 

Kuvasin ajaessani tuota jättimäistä Intian lippua ja säpsähdin, kun tuo tietä ylittävä mies olikin yhtäkkiä edessäni. Kannattaisi ehkä keskittyä vain ajamiseen. 😳

Aiemmin jonkin postauksen kommenteissa kerroin, että jos tietä suunnitellaan sellaiselle alueelle, jossa on temppeli tai jokin muu pyhä elementti, tie rakennetaan niin, että temppeli saa jäädä paikalleen. 

Tässäkin temppeli on jätetty keskelle tietä.
Illalla tilasimme taas hieman erilaiset dosat, Benne Dosat, Davanagere Benne Dosasta. 

Meikäläisen rulla. Saapa nähdä, mitä tämä pitää sisällään!

Dosat oli kääritty hauskasti banaaninlehtiin.

Perunatäyte ja chutney oli jemmattu myös banaaninlehtien väliin.

Naapurilla oli viime yönä bileet, jotka kestivät johonkin puoli kolmeen asti, ja mietiskelin siinä yön pimeinä tunteina, että täällä ei taida olla mitään sääntöjä kellonajoista, jolloin asukkaiden pitää olla hiljaa. En kyllä sellaista olettanutkaan, mutta viimeöinen mekkala oli kyllä jotain ihan käsittämätöntä. Musiikit pauhasivat täysillä ja ihmiset huusivat ja lauloivat. Tuossa viereisessä asunnossa asuu kuulemma iäkkäät muslimivanhemmat ja heidän ehkä vähän yli kolmekymppinen, naimaton poikansa. Poika on kuulemma kova ryyppäämään, ja joskus oksentelevaa poikaa on kannettu portilta aamuviideltä kotiin.

Aamulla näin, kuinka joku mies kävi hakemassa naapurista tyhjiä pulloja ja tölkkejä sekä kaksi tyhjää viinipullolaatikkoa. Tyhjiä pullosäkkejä oli yhteensä neljä (laskin 😆), ja jos bileiden hyvyys on missään suhteessa kulutetun alkoholin määrään, niin jo mahtoi olla mahtavat pirskeet! Toivottavasti saamme nukkua ensi yönä ilman meteliä.

Lopuksi vielä video siitä, kuinka Intiassa myrkytetään asuinalueilla hyttysiä. Ensin myrkyttäjä kiertää härvelinsä kanssa pihalla ja sitten hän käy läpi kaikki talojen yleiset tilat kerros kerrokselta. Meteli on ihan hirveä, ja niin on hajukin.

Kivaa sunnuntai-iltaa! Meikäläinen lähtee nyt lenkille.

16 kommenttia:

  1. Minäkään en ole pizzaihminen, mutta jos sitä joskus vedän niin preferoin täytteitä ja niitä saisi olla paljon. Itse asiassa sen pohjan voisi jättää kokonaan pois :D Että ei ehkää pizzaa minulle sitten kuitenkaan. Sinun valmistama pizza näyttää kyllä herkullisesta!

    Kermaomena olikin sitten ihan uusi tuttavuus minulle. Näyttääkin aika erikoiselta. Tuli mieleen enemmänkin pähkinä :D

    Makau näyttää tyylikkäältä paikalta, mutta 45 minuuttia on kyllä aika pitkä aika odotella sapuskaa. Ainakin olisi hyvä mainita jo tilatessa tuo odotusaika. Minä juon muuten tosi harvoin kahvia muualla kuin himassa. Osin johtuu siitä, että juon kahvia vain aamuisin ja osin sitten siitä, etten pidä täkäläisestä kahvista, joka on minun makuuni tervaa. Olen laimean litkun ystävä ja sitähän saa Suomesta aika monesta paikasta. :D

    Minulla kulkee patikoilla repussa mukana vegaaninen pelastusproteiinipallo, mutta eitä ei ole tehty jauheesta. En tykkää minäkään syödä proteiinipatukoita, mutta ovat mukana siltä varalta, että energiat loppuu kesken patikan. On käynyt muutaman kerran niin ja pallo on pelastanut eli saa energiaa jatkaa. En kyllä söisi niitä ”huvikseni”.

    Ihana postaus taas ja voi että näitä kuviasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, että sen harvan kerran, kun pizzaa syön, niin se saisi kyllä olla mahdollisimman hyvää! En viitsi haaskata elämääni huonoon pizzaan (sitähän haaskautuisikin monta minuuttia 🤣). Mä kyllä tykkään pizzapohjastakin, eikä haittaa vaikka pizza olisi pannupizzakin. Itse asiassa tykkäänkin enemmän pannupizzoista, vaikka en ole syönyt sellaista varmaan kymmeneen vuoteen.

      Kermaomenasta tulee kieltämättä vähän mieleen pähkinä. Unohdin sanoa tuossa, että kermaomenalla on monta muutakin suomenkielistä nimeä, kuten annoona ja kirimoija.

      En ymmärrä, miten meidän alkuruoassa saattoi kestääkin niin kauan. Ilmeisesti ukkeli onnistui tilaamaan erityisen haasteellisen/harvoin tilatun annoksen. Kyselimme annoksen perään kahdesti, ja hieman ennen annoksen saapumista tarjoilija kävi ilmoittamassa, että annos on tulossa kohta. Liput liehumaan ja fanfaarit soimaan. 🤣

      Minä taas olen vahvan kahvin ystävä, mutta Suomessa menee ne litkutkin paremman puutteessa, jos hinta ei ole paljon päälle kahden euron. Täällä vituttaa maksaa jotain 500 rupiaa kahvista, joka on ihan paskaa, eikä pyydettyä maitoakaan muisteta tuoda pöytään, saati sitten lusikkaa, jolla kahvia voisi sekoittaa. Jälkimmäisestä viisastuneena ostin marketista sellaisia puisia sekoitustikkuja, joita mulla on nyt käsilaukun sivutaskussa oikein arsenaali. 😅

      Mullakin on muuten patikoilla mukana aina prodepatukka ja usein jotain muutakin syötävää, koska on tosiaan aika kurjaa, jos energiat loppuu kesken matkan. Normiarjessa (Suomessa siis) mun syöminen ja liikkuminen on niin säännöllistä, että silloin en patukoita tartte. Noissa kuvaamissani patukoissa on se huono puoli, että ne ovat vähän turhankin hyviä, eli saatan joskus syödä tuommoisen huviksenikin illalla, jos ei uni tule. 🤭 Niin kuin se mitään siihen unentuloon auttaisi!

      Kiitos kommentistasi, Elegia! 🤗

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com6.11.2023 klo 9.47

    Mahtavaa lomaa vietät , en löydä oikeen sanoja miten kuvailisin sun aikaa/lomaa sielä mun näkökulmasta. Sanotaan vaikka näin: Minä meen samaa reittiä joka päivä samaan töihin . Sinä näet ja koet joka päivä uutta ja erilaista , ei vaan viikon verran kuten yleensä lomalaiset vaan kuukausia. Sitt sulla on vielä oma huone sielä 🤗Mahtavaa ! 😊😊🥰🥰😍😍Kiva kun saan nähdä tätä sun maailmaa , (ei turistimaailmaa) näin blogin kautta 😊
    Ravintolan sisustuksessa käytetty paljon viherkasveja ,kivan näköstä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Ulrika. 🥰 Täkäläinen elämä täällä näyttää varmasti ihan erilaiselta sieltä käsin. Arkeahan tämä meidän oleskelukin on, ja välillä masentaa. Oon itse asiassa maannut koko illan sängyssä ja miettinyt syntyjä syviä. kun mikään ei ole huvittanut, ja on ahdistanutkin (semmoiset asiat, jotka olen luultavasti kehitellyt vain omassa päässäni ongelmiksi asti). Tyhmää, miten tällainen mielentila ottaa joskus vallan. Mutta toivottavasti huomenna on taas aurinkoisempi (tai edes normaalimpi) mieli.

      Mäkin tykkäsin tosi paljon ravintolan sisustuksesta. Miinuspuoli noissa kasveissa oli se, että ne vetävät puoleensa hyttysiä, joita olikin ravintolassa muutama...

      Mukavaa viikon ja marraskuun jatkoa! 🤗 ❤️

      Poista
  3. Olipa upeita "seinäkkeitä" niissä random-ajelun kuvissa. Vau! Ja myös ne koristeelliset riksat olivat kauniita, juuri tuollaisia ajattelenkin koko Intian olevan täynnä. :)
    Mikä viini voi maksaa tuollaisia summia siellä? Täällä Suomessakin, jossa on tosi kallista viiniä rafloissa, saa tuolla hinnalla hyvää viiniä. Mutta onneksi sinun ruoka oli sentään hyvää. Ja osa noita kuivatuista marjoistakin näyttää olevan tosi kallista, kuten vatut!
    Eilen oli taas uutisissa juttua, miten saastunutta siellä Intiassa - oliko se nyt pääkaupunki? - on; toivottavasti siellä on asiat paremmin. Joko sinun keuhkot ovat parantuneet?
    Mukavaa oleilua siellä, toivottavasti jaksat paremmin kuin viime viikolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaiset taitavat kaikenmoiset valokoristelut, totesin ajelulla ukkelillekin. Ja kivaa on se, että valot eivät liity mitenkään pelkästään jouluun, kuten meillä (kun eihän täällä edes juhlita joulua), vaan valoista saa nauttia ympäri vuoden. Toki juhlasesonkina (kuten nyt) valokoristeluja on enemmän.

      Tuo viini oli jotain Shirazia elli tuontiviiniä. Ukkelihan sen tilasi, enkä minä edes katsonut listaa. Jos olisin nähnyt hinnat, en olisi missään nimessä halunnut viiniä, vaikka olisihan se pitänyt tietää, sillä alkoholilla saa nostettua ravintolalaskun täällä monesti ihan uusiin sfääreihin. Kotimaisia viinejä olisi saanut melkein puolta halvemmalla, mutta ukkelilla ei ole kovin iso luotto intialaisiin viineihin.

      Jotkin tuotteet maksavat täällä kyllä ihan järjettömän paljon. Mutta sitten joitakin juttuja, kuten esim. yrttejä ja lehtivihanneksia, jotka maksavat meillä maltaita, saa täällä ihan naurettavan edullisesti.

      Delhi (eli Intian pääkaupunki) on tosiaan saanut viime aikoina taas vähän huonoa mainetta olemalla maailman saastunein kaupunki. Hyderabadissa asiat ovat sentään onneksi huomattavasti paremmin, vaikka kyllä täälläkin on menty viime aikoina yli terveellisten saastelukemien.

      Mun keuhkot eivät ole vielä parantuneet, mutta ovat onneksi jo jonkin verran paremmat. Mulla nämä flunssat ja muut vastaavat menevät aina keuhkoihin (astmaatikko kun olen), eikä mulla ollut nytkään mitään muita oireita (kuumetta ja yskää), kuten ukkelilla ja anopilla. Mutta yleisesti ottaen oloni on ainakin fyysiseti paljon parempi kuin viime viikolla. Henkisestä puolesta en sitten osaakaan sanoa... 🤭

      Poista
  4. Popeda sen hyvin tiivistää, mistä mun ruokavalio koostuu; "Lihaa ja perunaa". Olen sitä mieltä, että pizza ym. pasta ei ole ruokaa, mutta kyllähän sitä tulee silti syötyä. Mä olen vaan sen verran täytenirso, että jos joskus jäänkin kauemmaksi aikaa tuijottamaan listaa, päädyn yleensä joko jauheliha- (+ tomaatti + juusto) tai tonnikala (+ juusto + tomaatti) pizzaan. Näiden lisäksi siihen saa maksimissaan änkeä vielä valkosipulia, oreganoa tai jalapeñoa.

    Kiva, että tekemäsi pizza maistui! Näyttää ainakin oikein maukkaalle. Söittekö muuten sormin vai haarukalla ja veitsellä?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, sinulla on oikein hyvän kuuloinen perusruokavalio. Mä söisin täällä mielelläni enemmänkin ei-kasvisruokaa (lähinnä nyt siis kanaa ja kalaa), varsinkin treenipäivinä, mutta koska anoppilan ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen, en jaksa vaatia mitään erityispalveluja, kuten että tilataan (mun takiani) kotiinkuljetuksella jotain kanaa. Monesti salipäivinä paistan pari munaa, mutta sekin on alkanut kyllästyttää. Sillä siis mennään, mitä on, mutta on pakko sanoa, että on jo vähän ikävä omaa ruokavaliota Suomessa.

      Sormin syötiin pizzaa, ja jäin oikein miettimään, että mitenkäs sitä edes syödään haarukalla ja veitsellä. 😅

      Poista
  5. Eilisaamuna jo kurkkasin postaustasi ja silmäyksellä näin... että on varattava "Intian matkaan" enemmän aikaa ja kaffetta... tänään se järjestyi. Sielun silmin jo kiisin tuon fillaririksan kyydissä makustellen kermamomenaa (mielenkiintoinen - voi että mitä kaikkea sitä onkaan vielä tässä maailmassa maistamatta, vaikka aktiivinen SYÖJÄ olen yrittänyt olla)

    Hih - minä en ole muuten varmaan koskaan (missään) käynyt kahvilla!!
    Olen oikeasti todella pihi... en haluaisi rahojani oikeastaan "tuhlata" mihinkään muuhun kuin lentoihin (jotka nekin on oltava mahdollisimman halvat) johonkin sellaiseen paikkaan jossa en ole vielä käynyt. Eli meillä on aina säästöliekki päällä seikkailuihin...

    "Pizzaa" on kyllä usein... ainakin kerran viikossa...
    vai voiko noita kaalipohjaisia edes kutsua pizzaksi? Hih...

    Turun keskusta voisi ottaa Intialaisin parkkeeraussysteemin käyttöön...
    hih - palaisikohan käämit? Varmaan... Periaatteessa paikkapaikka löytyy maan alta nykyään todella helposti (toriparkki&louhi), mutta hinnoittelu
    ihan OUT, muidenkin kuin vain näin extrapihin mielestä!!
    No - eipä mulla sinne autolla mitään asiaa olekaan...

    Ollappa meilläkin banaaninlehtiä - niihin olisi kiva kääriä vaikka mitä!!

    Kiitos jälleen tästä "matkasta" - jotain niin ainutlaatuista... ettei osaa sanoin kuvata... avarrat maailmaani ihanalla tavalla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä mun postaukset taitavat olla kaikki vähän sellaisia, että niihin pitää varata enemmän aikaa. Kukkapilli ei taida olla kiireisille ihmisille sopiva blogi. 🤭

      Olet kyllä säästänyt pitkän pennin, jos et ole käynyt missään kahvilla! Enkä usko, että olet menettänyt mitään! Kahveissa on ihan hirveät katteet, ja leivonnaisetkin maksavat nykyään ihan hirveästi. Niitä me ei kyllä ukkelin kanssa harrasteta, mutta monelle ei maistu paljas kahvi, ja kympinkin saa nykyään menemään helposti kahviin ja leivonnaiseen. Ja sekin on vain hyvä, jos on mielessä kirkkaana, mihin haluaa rahansa säästää ja sijoittaa. Sillä tavalla on helppo säästää, kun on, mitä tavoitella. 😊

      Sinun pizzasi ovat minusta kyllä oikein gourmet-pizzoja, ja kaiken lisäksi vielä monta kertaa terveellisempiä kuin tavan pizzat.

      Hihii, intialaisen parkkisysteemin saa toki kopioida, mutta meillä Suomessa on tuo autojen parkkeerauspalvelukulttuuri sen verran heikoissa kantimissa, että en tiedä, miten pysäköinti siellä järjestyisi. Ja luulen, että kyllä siinä aika monella ehtisi käämit palaa, kun odottelisi, että milloin joku mahtaa tulla siirtämään autonsa edestä pois. 🤣Parkkihallit ovat pääkaupunkiseudullakin ihan hirveän hintaisia, eikä kadunvarsipysäköintikään ole enää mitään edullista, saati sitten ilmaista, kun melkein kaikki parkkikiekolliset paikat on muutettu maksullisiksi.

      Minäkin toivottaisin banaaninlehdet tervetulleiksi suomalaisiin kauppoihin. Mutta tuskin osaisin käyttää niitä yhtä kekseliäästi kuin sinä.

      Kiitos taas ihanasta kommentistasi, ja leppoisaa (ja herkullista) illan jatkoa! 😘

      Poista
  6. Kiva postaus jälleen.

    Jäin miettimään, että kuinkakohan myrkyllistä tuo hyttysmyrkky oikein onkaan?
    Dosaa pitäisi päästä maistamaan. Pitääkö tässä lähteä Lontooseen sen perään? Vai saako Suomesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, tappaako tuo myrkky hyttyset, mutta ihmiselle se tuskin on mitään terveellistä hengitettynä. Myrkyn haju on kertakaikkisen kamala (sellainen kerosiinin ja jonkin muun sekoitus), ja ukkeli huusi mulle, että laita nyt edes maski, kun seisot siellä ulkona haistelemassa sitä myrkkyä. 🤭

      Suosittelen dosa-matkaa Lontooseen, jos noista pitää valita. 🤣 Toki Intiassa pääsisit ihan autenttisten makujen äärelle, mutta chutneyt sinun kannattaisi ehkä jättää herkkävatsaisena väliin... En yhtään tiedä, saako dosaa nykyään Suomesta.

      Poista
  7. Kiitos kehuvista terveisistä sekä kermaomenavalistuksesta!
    Tuli mieleen, että voisikohan paistaa ensin pannulla öljyssä mausteita ja lisätä sitten siihen sienet ja kasvikset hetkeksi ennen pizzan päälle laittamista? Enemmän makua.
    Kiitos taas - olen viettänyt blogissasi varmaan vähintään tunnin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hyvä idea! Et ole suotta pizzamestari. 😊 Kasviksiin saisi tosiaan huimasti lisää makua, jos ne paistaisi ensin kevyesti (ja maustaisi) tai paahtaisi uunissa. Otan tämän kokeiluun seuraavalla kerralla, kun/jos teen kasvispizzaa. 🤭

      Kiva jos olet jaksanut lueskella Kukkapilliä. 😘

      Poista
  8. Onpas ihanaa päästä lukemaan Intia-postauksiasi. Olen vain kerran käynyt Intiassa ja muistan eriarvoisuuden tunteen, joka silloin syntyi, vaikka olin tosi nuori ja melkein persaukinen. Sen perusteella voin hyvinkin kuvitella miltä tuntui ajatella oman viinilasin ja kotiapulaisen kuukausipalkan hintaa.

    Hahaa, voin kuvitella mitä päässäni pyörisi, kun olisin parkkipaikalla autossani ja odottelisin löytääkö avainpojat edessä jumittavien autojen avaimia. Olisin aivan hermoheikko! Sulla varmasti kasvaa hermojen pituudet siellä :D

    Lopuksi vielä, että söisin ilomielin sun pizzaa. Se näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intia on kyllä haastava paikka vielä näin monen vuoden jälkeenkin. Viimeksi tänään jouduin taas sellaisten tunteiden valtaan, jollaisia en ole ennen kokenut. Yritän nähdä jotakin positiivista siinä, että Intia koettelee, mutta joskus henkisen kasvun mahdollisuus ja muu vastaava tuntuu ihan tyhjänpäiväiseltä lässytykseltä. 🙄

      Mutta pinna kyllä pitenee täällä, se on myönnettävä. Vaikka eilen multa meni taas hermot tilanteessa, jossa ei olisi pitänyt, mutta yllättäen siitä oli jotain hyötyäkin. 🤭

      Kiitos! Itse en fanittanut pizzaani, mutta hyvä jos se näyttää ainakin kuvassa hyvältä. 😅

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3