Jos pää on mennyttä, ei kannata murehtia kampauksesta.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Puisia unelmia

Kävin jokin aika sitten tutustumassa muutamaan uuteen helsinkiläiseen kerrostaloalueeseen ja purnasin tuolloin nykyajan rakentamistyylistä, jota tuntuvat leimaavan väriläiskä-ajattelu ja akvaarioparvekkeet sekä monet muut minun silmiini omituisilta näyttävät ratkaisut. Jäin miettimään, miltä uusilla puutaloalueilla sitten mahtaisi näyttää, kun pääkaupunkiseudulle rakennetaan kumminkin uusia puutalojakin. Olisivatko puutaloalueet hyvin samantyylisiä kuin kerrostaloalueet, vai olisivatko ne aivan erilaisia? Puutalot eroavat tavallisista kerrostaloista jo tietysti ainakin kokonsa puolesta, mutta voisihan niitä väriläiskiä ja akvaarioparvekkeita olla puutaloissakin.

Asiasta piti ottaa selvää, joten lähdin tutustumaan muutamaan uuteen puutaloalueeseen. Tämä kierros vie Puu-Myllypuroon, Viikin puukerrostalokortteliin sekä Honkasuolle.

Puu-Myllypurosta kerrotaan seuraavaa:

"Yhteisöllisyyden ja koskemattoman luonnon lisäksi alueella on korkeatasoista, kokeilevaa puurakentamista. Entisaikojen tunnelmaa huokuvat puutalot ovat modernin puurakentamisen taidonnäyte. Talot ovat muunneltavia, energiapihejä, ekologisia ja nykyajan korkeiden asumisstandardien mukaisia.

Yhteisöllisyyttä ja arkielämän ekotekoja suosivia ratkaisuja on paljon; yksi lähtökohdista on talojen avautuminen pihakaduille. Näin syntyy kodikas ja eloisa katumiljöö, jossa elämä ei piiloudu neljän seinän sisään vaan jatkuu luontevasti katualueella. Varsinkin kesäisin pihakadut ovat asukkaiden yhteisiä olohuoneita.

Puu-Myllypuron tunnelma syntyy puisista pientaloista; kaupunkimaisista, viihtyisistä katutiloista ja asukkaiden yhteisöllisyyteen houkuttelevista ratkaisuista."

Voisin kuvitella, että tuommoiset rauhalliset katualueet ovat omiaan erityisesti lasten puuhiin, ja lapsiperheitä alueella varmasti suurimmaksi osaksi asuukin.

Puu-Myllypuro on kokonaisuudessaan hyvin värikäs alue: on niitä väriläiskiä mutta myös värikkäitä taloja.





Hieman neutraalimpaa väritystäkin löytyi.


Yksi asia, jota nykyajan rakentamisessa ihmettelen, on ikkunoiden pienuus. Miksi ihmeessä taloihin tehdään nykyään niin pienet ikkunat? Jos minä rakentaisin talon, haluaisin ikkunaa koko seinän leveydeltä. Mutta ehkä taloissa onkin pihan puolella isommat ikkunat, sillä kukapa nyt näyteikkunassa haluaisi asua.

Alueella oli myös muutamia pienkerrostaloja, joista osa miellytti silmää, osa ei.






Sitäkin ihmettelen, onko talot pakko rakentaa aina niin tolkuttoman lähelle toisiaan, vaikka eiväthän tontit näillä leveysasteilla tietysti mitään ilmaisia ole. Juuri tämän aamun Hesarissa muistutettiin, että kahdeksan metriä on vähimmäisetäisyys naapuritaloon, ja se on minusta aika vähän.




Jollakin tapaa pidin Puu-Myllypurosta, vaikka en itse haluaisi siellä asuakaan. Alue oli minusta kokonaisuudessaan harmoninen, ja rakennukset olivat sopusoinnussa sekä keskenään että ympäristön kanssa. Väritkin tuntuivat jotenkin luonnonläheisiltä, vaikka osa väreistä olikin melko kirkkaita. Puu-Myllypuro oli siis kaiken kaikkiaan miellyttävä yllätys.

Viikin Latokartanon puukerrostalokorttelista kirjoitetaan seuraavasti:

"Latokartanon puukerrostalokortteli on arkkitehtuuriltaan hyvin lämminhenkistä ja viihtyisää. Kerrostaloja on kahta tyyppiä, jotka ovat molemmat pistetalon eri variaatioita. Osassa rakennuksista on harjakatot ja osassa pulpettikatot. 

Rakennusten julkisivuissa on käytetty näyttävää yli 30 senttimetriä leveää ja 42 millimetriä paksua Metsä Woodin Kuningaspaneelia, joka on valmistettu liimapuusta. Pisimmillään jopa 12 metriä pitkä julkisivupaneeli luo taloille harmonisen ja selkeän linjan. Paneeleissa on käytetty kahta eri ruskean sävyä seinäpinnasta riippuen. Myös parvekkeiden liimapuurakenteet jatkavat samaa puurakentamisen tuntua korostavaa värimaailmaa."

Tältä näyttävät lämminhenkiset paneelitalot:








Minusta talot näyttivät kovin synkeiltä, muodottomilta möhkäleiltä, mutta toisaalta: enhän minä arkkitehtuurista mitään ymmärräkään. Parvekkeetkin olivat taas niitä akvaarioparvekkeita, joilla on kiva käydä näyttäytymässä. Vaaleampi väritys olisi keventänyt minusta talojen yleisilmettä huomattavasti, vaikka onhan ruskea tietysti luonnonläheinen väri.

En tiennyt, mitä pistetalo tarkoitti, joten siitä oli otettava selvää.

"Pistetalo ja lamellitalo ovat kaksi kerrostalon perustyyppiä. Pistetaloissa porraskäytävä on keskellä ja asunnot sen ympärillä, talo on yleensä hahmoltaan tornimainen ja sijaitsee erillään naapureistaan. Asunnot avautuvat tornin joka suuntaan. Tyypillisessä lamellitalossa taas on useampia porraskäytäviä, talo on hahmoltaan matalampi ja pitkänomainen sijaiten usein kadun varressa." 

En lämmennyt Latokartanon puukerrostaloille ollenkaan. Alueesta jäi taas vähän sellainen maku, että rakennuksilla oli tavoiteltu jotain erikoista, mutta lopputulos ei ollut kovin onnistunut.

Kerrostalojen taakse oli nousemassa muutama pientalo, jotka olivat vähän värikkäämpiä yleisilmeeltään. 


Naapurit ovat mukavasti kivenheiton päässä.

Lopuksi kävin Honkasuolla Myyrmäen kupeessa.

Honkasuosta kerrotaan seuraavaa:

"Honkasuo on Helsingin suurin uusi puurakentamisalue. Alue sijaitsee Luoteis-Helsingissä, Malminkartanon pohjoisreunassa. Entinen metsä- ja niittyalue muuttuu vuoteen 2020 mennessä 1 600 asukkaan kaupunginosaksi. Puurakenteiset talot ovat kaksi-nelikerroksisia, ne maalataan värikkäiksi ja vierekkäisten rakennusten tulee olla eri sävyisiä. Honkasuon sydän on Perhosniitty-puisto kaupunkiviljelypalstoineen."

Honkasuo oli minulle yllätys, sillä olin kuvitellut, että rakentaminen olisi jo paljon pidemmällä. Se olikin kuitenkin vasta aivan alkuvaiheessa, ja valmiina oli vasta muutama talo.

Tyhjä aukio.









Työmaaparakkejako näistä on tulossa?


Honkasuo oli siis varsin nopeasti katsottu. Pitänee käydä tuolla uudestaan, kun taloja on valmiina enemmän.

Tällainen kierros tällä kertaa!

23 kommenttia:

  1. Jotenkin en lämpene näistä millekään. Samaa mieltä: monissa erikoisuuden tavoittelua. Missä viihtyisyys? Makuasioita toki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuasioitahan nämä tosiaan ovat. Mutta minustakin viihtyisyys ja asumismukavuus unohdetaan ihan liian usein, kun tärkeämpää tuntuu olevan tehdä jotakin erikoista ja "hienoa".

      Poista
  2. Pieniä ikkunoita mekin aina ihmetellään. Sen ymmärtää jossain kuumissa maissa, mutta esim. täällä Saksassa voisi kyllä tehdä kunnon ikkunat, että olisi valoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen miettinyt, että voisivatko pienet ikkunat olla täällä Suomessa sitten jonkinlainen lämmönsäästöjuttu? Vai ovatko ne vaan taas yksi näistä nykyajan (omituisilta vaikuttavista) trendeistä?

      Poista
  3. Kiva postaus!
    Minusta tuo puu-Myllypuro on kivan värikästä ja jotenkin siitä tulee mieleen vanhan ajan puukeskustat. Se on selvästi enemmän minun makuuni kuin puu-Latokartano.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen!

      Puu-Myllypuro viehätti minuakin paljon, paljon enemmän kuin Latokartano. Siinä oli tosiaan vähän sellaista vanhanajan charmia.

      Poista
  4. Onpa tosiaan tiuhaan rakennettu, olen huomannut saman tendenssin muuallakin Suomessa, vaikka tilasta ei olisikaan puutetta. Ehkä puutarhat ei enää ole huudossa (melkein jo kuin täällä, missä rakennetaan seinästä seinään). Tuollaisista puukylistä tulee ensimmäiseksi mieleen Turun palo, mutta taidan vain olla pessimistisellä tuulella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin nurmikon leikkaamista on vähemmän, kun piha on pienempi. :-)

      Mutta vakavasti puhuen minua kyllä ahdistaisi asua talossa, jonka piha, vaikka pienikin, olisi ihan naapurin silmien alla. Mutta ehkä muut ihmiset ovat vapautuneempia kuin minä eikä heitä vaivaa samalla lailla naapureiden läheisyys.

      Poista
  5. Hieno kierros,Puu-Myllypurosta en ollutkaan ennen kuullut.Tykkään tehdä bussi/ratikkamatkoja uusiin kaupunginosiin kun olen Helsingissä,kaupunki on niin kasvanut siitä kun siellä asuin vaikka ei siitä niin kauheasti vuosia ole. Pienet ikkunat tosiaankin.Minulla oli Helsingin asunnossani tosi suuret ikkunat,joista pidin paljon,täällä on pienet ikkunat,johtuen auringosta ja lämmöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu-Myllypuro onkin aivan uusi asuinalue, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sinne käsittääkseni vasta viime vuoden lopulla. Bussi/ratikkamatkat eri kaupunginosiin kuulostavat tosi hauskoilta! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että omia kotiseutuja ei pitäisi unohtaa ja matkustaa aina jonnekin kauemmas, kun omilla kotiseuduillakin saattaa olla paljon sellaista, missä ei ole koskaan tullut käyneeksi.

      Poista
  6. P.S. Oletko koskaan käynyt kierroksella Pikku Huopalahdessa.Rakastan edelleenkin entistä asuinaluettani,joka on mielestäni niin ihana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kulkenut monesti Pikku Huopalahden ohitse, mutta en ole koskaan tehnyt sinne kunnon tutustumiskierrosta. Se(kin) paikka on siis vielä tutkimatta!

      Poista
  7. Nuo "lamminhenkiset paneelitalot" vasta rumia ovatkin. Ja muutkin ahtaasti rakennettuja. Niinkuin Suomessa olisi tilasta puutetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä. Mun päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu, miten kukaan voi pitää noita taloja "lämminhenkisinä".

      Poista
  8. En yleensä töistäni puhele, mutta Honkasuon alueen pientalot ovat hyvinkin tuttuja ;).
    Lämminhenkisiksi en minäkään modernia ulkonäköä kuvailisi, mutta sisätiloja kylläkin. Siellä kun tulevat esiin kaikki hirren ylivertaisen hyvät ominaisuudet. Hyvä ja terveellinen sisäilma, erityinen tunnelma ja ekologisuus tietty. Muista makuasioista en lähde kiistelemään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis puhun vain näitten Honkasuon hirsitalojen puolesta, muita en tunne. Ulkopuolelta näyttävät nekin miltä tahansa puuverhoilluilta taloilta. Vaadittavat lisäeristykerrokset ovat ulkokuoren ja hirren välissä. Pelkällä hirrellä kun ei nykyisten energiatehokkuusvaatimusten mukaan saa enää rakentaa juurikaan kesämökkiä kummempaa.

      Poista
    2. Olipa mukava saada asiantuntijan näkemystä asiaan! Kiitos. :-)

      Itse tulen tuominneeksi talot kovin helposti pelkän ulkonäön perusteella, mutta toisaalta miten muutenkaan niistä voisi mielipiteen muodostaa, kun eihän niihin sisällekään pääse.

      Minä en tiennyt hirren hyvistä ominaisuuksista mitään, mutta nyt olen taas sivistynyt hieman. :-) Kävin itse asiassa lukemassa hirrestä vähän lisääkin, ja nyt olen sitä mieltä, että hirttä pitäisi käyttää ehdottomasti enemmänkin.

      Poista
    3. Hyvä Satu. Oot tosi nopea ja hyvä oppimaan :)

      Poista
    4. Hihii, kiitos! Google on hyvä apu. ;-)

      Poista
  9. Olet taas käynyt kiertelemässä meidän iloksemme, kiva juttu! Näytti minunkin silmään aika kivalta tuo Puu-Myllypuro, voisin jopa kuvitella asuvani jossain tuollaisella alueella. Naapurit ovat tosiaan aika lähellä nykytaloja, siinä mielessä vanha talo on kivempi. Meilläkin Suomessa on pihasauna ihan rajassa kiinni ja seinän takaa alkaa naapurin pihasauna, kätevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ole tuollaista aluetta vastaan sinällään mitään, mutta palvelut saisivat olla lähellä. En tykkää siitä, jos jokaisen asian takia pitää lähteä matkojen taakse.

      Vanhoissa taloissa on tosiaan yleensä isommat tontit kuin nykytaloissa. Ehkä ajanviettotavatkin ovat muuttuneet, eikä nykyään enää edes kaivata niin isoja pihoja kuin ennen?

      Poista
  10. Puu ei välttämättä tarkoita kaunista. Minun olisi kuulunut syntyä joskus vuosia sitten, kun kaikki moderni näyttää niin kolkolle. Persoonattomalle. Mutta onneksi on niitäkin, jotka muuttavat tuonne mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaankaan tarkoita; nähtiinhän se jo näistäkin taloista. Onneksi olette löytäneet oman, persoonallisemman talon. :-)

      Poista