Puisia unelmia

Kävin jokin aika sitten tutustumassa muutamaan uuteen helsinkiläiseen kerrostaloalueeseen ja purnasin tuolloin nykyajan rakentamistyylistä, jota tuntuvat leimaavan väriläiskä-ajattelu ja akvaarioparvekkeet sekä monet muut minun silmiini omituisilta näyttävät ratkaisut. Jäin miettimään, miltä uusilla puutaloalueilla sitten mahtaisi näyttää, kun pääkaupunkiseudulle rakennetaan kumminkin uusia puutalojakin. Olisivatko puutaloalueet hyvin samantyylisiä kuin kerrostaloalueet, vai olisivatko ne aivan erilaisia? Puutalot eroavat tavallisista kerrostaloista jo tietysti ainakin kokonsa puolesta, mutta voisihan niitä väriläiskiä ja akvaarioparvekkeita olla puutaloissakin.

Asiasta piti ottaa selvää, joten lähdin tutustumaan muutamaan uuteen puutaloalueeseen. Tämä kierros vie Puu-Myllypuroon, Viikin puukerrostalokortteliin sekä Honkasuolle.

Puu-Myllypurosta kerrotaan seuraavaa:

"Yhteisöllisyyden ja koskemattoman luonnon lisäksi alueella on korkeatasoista, kokeilevaa puurakentamista. Entisaikojen tunnelmaa huokuvat puutalot ovat modernin puurakentamisen taidonnäyte. Talot ovat muunneltavia, energiapihejä, ekologisia ja nykyajan korkeiden asumisstandardien mukaisia.

Yhteisöllisyyttä ja arkielämän ekotekoja suosivia ratkaisuja on paljon; yksi lähtökohdista on talojen avautuminen pihakaduille. Näin syntyy kodikas ja eloisa katumiljöö, jossa elämä ei piiloudu neljän seinän sisään vaan jatkuu luontevasti katualueella. Varsinkin kesäisin pihakadut ovat asukkaiden yhteisiä olohuoneita.

Puu-Myllypuron tunnelma syntyy puisista pientaloista; kaupunkimaisista, viihtyisistä katutiloista ja asukkaiden yhteisöllisyyteen houkuttelevista ratkaisuista."

Voisin kuvitella, että tuommoiset rauhalliset katualueet ovat omiaan erityisesti lasten puuhiin, ja lapsiperheitä alueella varmasti suurimmaksi osaksi asuukin.

Puu-Myllypuro on kokonaisuudessaan hyvin värikäs alue: on niitä väriläiskiä mutta myös värikkäitä taloja.

Hieman neutraalimpaa väritystäkin löytyi.

Yksi asia, jota nykyajan rakentamisessa ihmettelen, on ikkunoiden pienuus. Miksi ihmeessä taloihin tehdään nykyään niin pienet ikkunat? Jos minä rakentaisin talon, haluaisin ikkunaa koko seinän leveydeltä. Mutta ehkä taloissa onkin pihan puolella isommat ikkunat, sillä kukapa nyt näyteikkunassa haluaisi asua.

Alueella oli myös muutamia pienkerrostaloja, joista osa miellytti silmää, osa ei.

Sitäkin ihmettelen, onko talot pakko rakentaa aina niin tolkuttoman lähelle toisiaan, vaikka eiväthän tontit näillä leveysasteilla tietysti mitään ilmaisia ole. Juuri tämän aamun Hesarissa muistutettiin, että kahdeksan metriä on vähimmäisetäisyys naapuritaloon, ja se on minusta aika vähän.

Jollakin tapaa pidin Puu-Myllypurosta, vaikka en itse haluaisi siellä asuakaan. Alue oli minusta kokonaisuudessaan harmoninen, ja rakennukset olivat sopusoinnussa sekä keskenään että ympäristön kanssa. Väritkin tuntuivat jotenkin luonnonläheisiltä, vaikka osa väreistä olikin melko kirkkaita. Puu-Myllypuro oli siis kaiken kaikkiaan miellyttävä yllätys.

Viikin Latokartanon puukerrostalokorttelista kirjoitetaan seuraavasti:

"Latokartanon puukerrostalokortteli on arkkitehtuuriltaan hyvin lämminhenkistä ja viihtyisää. Kerrostaloja on kahta tyyppiä, jotka ovat molemmat pistetalon eri variaatioita. Osassa rakennuksista on harjakatot ja osassa pulpettikatot. 

Rakennusten julkisivuissa on käytetty näyttävää yli 30 senttimetriä leveää ja 42 millimetriä paksua Metsä Woodin Kuningaspaneelia, joka on valmistettu liimapuusta. Pisimmillään jopa 12 metriä pitkä julkisivupaneeli luo taloille harmonisen ja selkeän linjan. Paneeleissa on käytetty kahta eri ruskean sävyä seinäpinnasta riippuen. Myös parvekkeiden liimapuurakenteet jatkavat samaa puurakentamisen tuntua korostavaa värimaailmaa."

Tältä näyttävät lämminhenkiset paneelitalot:

Minusta talot näyttivät kovin synkeiltä, muodottomilta möhkäleiltä, mutta toisaalta: enhän minä arkkitehtuurista mitään ymmärräkään. Parvekkeetkin olivat taas niitä akvaarioparvekkeita, joilla on kiva käydä näyttäytymässä. Vaaleampi väritys olisi keventänyt minusta talojen yleisilmettä huomattavasti, vaikka onhan ruskea tietysti luonnonläheinen väri.

En tiennyt, mitä pistetalo tarkoitti, joten siitä oli otettava selvää.

"Pistetalo ja lamellitalo ovat kaksi kerrostalon perustyyppiä. Pistetaloissa porraskäytävä on keskellä ja asunnot sen ympärillä, talo on yleensä hahmoltaan tornimainen ja sijaitsee erillään naapureistaan. Asunnot avautuvat tornin joka suuntaan. Tyypillisessä lamellitalossa taas on useampia porraskäytäviä, talo on hahmoltaan matalampi ja pitkänomainen sijaiten usein kadun varressa." 

En lämmennyt Latokartanon puukerrostaloille ollenkaan. Alueesta jäi taas vähän sellainen maku, että rakennuksilla oli tavoiteltu jotain erikoista, mutta lopputulos ei ollut kovin onnistunut.

Kerrostalojen taakse oli nousemassa muutama pientalo, jotka olivat vähän värikkäämpiä yleisilmeeltään. 

Naapurit ovat mukavasti kivenheiton päässä.

Lopuksi kävin Honkasuolla Myyrmäen kupeessa.

Honkasuosta kerrotaan seuraavaa:

"Honkasuo on Helsingin suurin uusi puurakentamisalue. Alue sijaitsee Luoteis-Helsingissä, Malminkartanon pohjoisreunassa. Entinen metsä- ja niittyalue muuttuu vuoteen 2020 mennessä 1 600 asukkaan kaupunginosaksi. Puurakenteiset talot ovat kaksi-nelikerroksisia, ne maalataan värikkäiksi ja vierekkäisten rakennusten tulee olla eri sävyisiä. Honkasuon sydän on Perhosniitty-puisto kaupunkiviljelypalstoineen."

Honkasuo oli minulle yllätys, sillä olin kuvitellut, että rakentaminen olisi jo paljon pidemmällä. Se olikin kuitenkin vasta aivan alkuvaiheessa, ja valmiina oli vasta muutama talo.

Tyhjä aukio.

Työmaaparakkejako näistä on tulossa?

Honkasuo oli siis varsin nopeasti katsottu. Pitänee käydä tuolla uudestaan, kun taloja on valmiina enemmän.

Tällainen kierros tällä kertaa!