Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


torstai 11. lokakuuta 2012

Tollywood

Varoitan heti alkuun, että tämä raapustus on täynnä sitä itseään eli intialaista elokuvaa, ja vielä tarkemmin sanottuna Tollywood-elokuvaa. Bollywood-aiheinen postauskin on tulossa joskus myöhemmin, mutta ensin ajattelin kuitenkin kirjoitella telugunkielisestä Tollywoodista, koska se on minulle Bollywoodia paljon tutumpi.

Kun ulkomailla puhutaan intialaisesta elokuvasta, tarkoitetaan yleensä hindinkielisiä Bollywood-elokuvia. Bollywood-elokuvat ovat kuitenkin vain yksi osa intialaista elokuvamaailmaa. Intiassa on nimittäin paljon paikallista elokuvatuotantoa, joka on erittäin suurimittaista, tuottavaa ja paikallisesti paljon suositumpaa kuin Bollywood-elokuvat. Andhra Pradeshin elokuvateollisuuden tuotoksia kutsutaan Tollywood-elokuviksi, joiden näkyvin ero Bollywood-elokuviin on tietysti kieli, telugu. Itse elokuvatkin ovat hieman erilaisia Bollywood-elokuviin verrattuna, koska ne on tehty miellyttämään lähinnä täkäläistä yleisöä.

Tollywood-elokuvien päätuotantopaikka on täällä Hyderabadissa, ja Hyderabadissa on myös yksi maailman suurimmista elokuvastudioista, Ramoji Film City. Ramojin maisemia voikin bongata monesta Tollywood-elokuvasta. Tollywood-elokuvat tehdään erittäin suurella budjetilla: luin jostakin, että yhden Tollywood-elokuvan tanssikohtauksen (jonka kesto on noin 4-5 minuuttia) hinnalla voitaisiin tehdä kokonainen iranilainen elokuva.

Tollywoodin ja Bollywoodin lisäksi Intiasta löytyvät vielä ainakin Kollywood (Tamil Nadun tamilinkielinen elokuvatuotanto) ja Mollywood (Keralan malajalinkielinen elokuvatuotanto).

 Pari äskettäin päivänvalon nähnyttä Tollywood-elokuvaa: Rebel (yllä) ja Shirdi Sai.

Ylemmästä Rebel-elokuvan mainosplakaatista nousi kohu, koska päänäyttelijä Prabhas on siinä tupakka suussa. Mainos antaa kuulemma faneille sellaisen kuvan, että tupakointi on jotenkin hienoa. Täällä pitää aina esittää tupakoinnin vastaiset mainokset sellaisten elokuvien alussa ja aikana, joissa tupakoidaan, mutta kiellettyä tupakointi ei valkokankaalla ole.

Suuteleminen sen sijaan oli vielä muutama vuosi sitten valkokankaalla suuri tabu. Syynä oli kai lähinnä se, että minkäänlaiset julkiset hellyydenosoitukset - suutelusta puhumattakaan! - eivät ole täällä suotavia, vaan hellyydenosoitukset pitää suorittaa muiden katseilta piilossa. Kun monet perheet käyvät elokuvissa yhdessä, olisi varmasti kaikille osapuolille shokeeravaa nähdä yhtäkkiä isolla valkokankaalla imuttelua. Suuteleminen on kuitenkin yleistynyt Tollywoodissakin viime aikoina huomattavasti, vaikka ei valkokankaalla vieläkään mitään kielareita nähdä: tavallisimmin suudelmat ovat sellaisia, että huulet laitetaan vastakkain - ja katsoja saa arvata loput. Näitä huulikosketuksia kutsutaan nimellä "lip lock", enkä tiedä, onko tämä "huulilukko" intialaisten oma kiertoilmaus suutelemiselle, vai käytetäänkö sitä muuallakin. Peittojen heiluttelua tai muuta vastaavaa täkäläisissä elokuvissa ei todellakaan kannata odottaa näkevänsä, vaan touhu on ennemminkin sellaista, että "kierretään kuumaa puuroa" ja "annetaan ymmärtää". Viittaukset fyysiseen kanssakäymiseen tehdään yleensä tanssin keinoin, ja joskus pari saattaa tanssiessaan kiehnätä toistensa ympärillä hyvinkin nolon näköisesti. Smiley

Intialaiset ovat myös erittäin taitavia välittämään erilaisia tunnelmia ja tunteita pelkän katseen avulla. Musiikkikin toimii erinomaisena tunnetilojen välittäjänä. Täkäläiset elokuvat ovatkin länsimaisiin elokuviin verrattuna hyvin hienoviritteisiä: Tollywood-elokuvassa luodaan vielä kaihoisia katseita, kun länsimaisessa elokuvassa jo naidaan keittiön pöydällä.

Pieni tunnelmapala elokuvasta 100% Love. Kappaleen nimi on Dhooram Dhooram.



Jokin aika sitten valittiin Intian edustaja Oscar-mittelöihin, ja sinne selvisi lopulta Bollywood-elokuva Barfi!. Kahdeksastatoista ehdokkaasta vain yksi oli Tollywood-elokuva, ja täällä on käyty runsaasti keskustelua siitä, miksi Tollywood-elokuvat eivät kelpaa ehdolle elokuvamaailman karkeloihin tai filmifestivaaleille. Suurimpana syynä pidetään sitä, että Tollywood-elokuvat tehdään yleisöä, ei kriitikoita varten. Yleisö täällä haluaa massaelokuvia, kaupallisia masala-elokuvia, jotka on tehty kaikki samasta muotista ja joista puuttuu realismi. Elokuvia katsotaan viihteen vuoksi, ja siksi niissä halutaan nähdä laulua, tanssia, upeita maisemia, elämää suurempaa draamaa ja kunnon tappeluja. Kukaan ei halua ottaa riskiä ja tehdä sellaista elokuvaa, joka viehättäisi kriitikoita ja kansainvälistä elokuvayleisöä mutta jota yleisö ei tulisi lainkaan katsomaan. Eihän siinä olisi edes mitään järkeä!

Väkivalta on täkäläisissä filmeissä joskus aika pöyristyttävää. Veitset heiluvat, pyssyt paukkuvat ja veri virtaa, ja miestä hakataan maahan oikein urakalla. Sankarille ei tietenkään tapahdu koskaan mitään, vaan hän voi hoidella vaikka sata miestä naarmuuntumatta yhtään!

Tappelukohtaus Happy-nimisestä elokuvasta. (Tähtenä on Allu Arjun, jonka tarvitsee tapellessaan kuulla musiikkia. Valitettavasti patterit ovat soittimesta loppuneet, mutta kun musiikkia alkaa kuulua, miehiä alkaa kaatua!) 



Yksi huomattava ero Tollywood-näyttelijöissä Bollywoodin tähtiin verrattuna on se, että täällä tähdet ovat minusta paljon luonnollisempia ja jotenkin "kotikutoisempia" kuin Bollywoodissa, jossa pukeutuminen on viimeistä asustetta myöten harkittua ja kroppa viimeisen päälle treenattu. Mikä minua erityisesti nykyaikana ilahduttaa, on se, että täkäläiset näyttelijättäret ovat normaalipainoisia, eivätkä mitään luuviuluja. Intialaiset vaatteetkin ovat monesti sellaisia, että ne eivät paljon armoa anna!


Kuvassa on pian ensi-iltaan tulevan Damarukam-elokuvan mainos, jonka bongasin kadun varrelta viime viikolla. Naispääosaa esittää Anushka, jolla on tuossa kuvassa päällään ghagra choli -asu, joka jättää keskivartalon kokonaan paljaaksi.

Tollywoodin miehet saavat olla vaikka vähän lihaviakin, eikä se yhtään vähennä heidän suosiotaan. Tanssitaitoa ylikilot saattavat toki haitata, ja se onkin sitten jo huomattavasti vakavampi juttu. Sellainen tähti, joka ei tanssi kunnolla, ei ole tähti eikä mikään!

Tollywoodin parhaana tanssijana pidetään tätä nykyä ehkä Jr. NTR:ää, joka on saanut koulutuksen klassisessa intialaisessa tanssissa, kuchipudissa.

Tässä pieni kooste Jr. NTR:n taidoista. Tehkääpäs perässä. Smiley



Toki Tollywoodistakin löytyy sliipattuja ja treenattuja tyyppejä, kuten oma inhokkini Allu Arjun.


En tiedä, mikä tässä tyypissä mättää, mutta minua alkaa oksettaa, kun vain näenkin hänet. Smiley

Allu Arjun on ollut viime aikoina otsikoissa muun muassa sen takia, että hän muutti äskettäin Hyderabadin laitamille uuteen luksustaloon, jonka puhutaan olevan kaupungin tämän hetken tyylikkäimmin suunniteltu talo. Siellä on muun muassa kaksi makuuhuonetta, jotka ovat ylhäältä avoimet, jotta sängystä voi ihailla yöllistä tähtitaivasta. Kuulostaa ihan kivalta, mutta entäs sitten hyttyset, muut ötökät ja - liskot?


Allu Arjunin näyttelijäkaveri Ram Cheran ja erityisesti tämän vaimo Upasna olivat talon nähdessään aivan haltioissaan, ja nyt hekin meinaavat rakennuttaa samantyylisen, mutta vieläkin hienomman talon.

Tollywoodissa viikset kuuluvat asiaan, varsinkin vanhemman polven näyttelijöillä (miehillä siis Smiley). Viiksiä pidetään kai jonkinlaisena miehisyyden merkkinä, ja siksi sellaiset täytyy olla.

Ravi Teja, Nagarjuna ja Balakrishna.

Balakrishna on muuten yksi niistä näyttelijöistä, jotka asuvat tässä meidän naapurustossa. Heillä tapahtuu aina kaikkea kummallista. Viime kesäkuussa heille tehtiin iso koruryöstö sillä aikaa, kun mies oli itse kuvaamassa uutta elokuvaansa toisaalla, vaikka taloa ympäröi monta metriä korkea muuri ja vielä sähköaitakin kaiken huipuksi. Useita vuosia takaperin näyttelijä itse yritti humalapäissään ampua kotonaan yhden elokuvatuottajan ja astrologin ja huhujen mukaan lopuksi vielä itsensäkin, mutta epäonnistui siinä, koska pyssystä olivat kudit loppu. Mies päästettiin kuitenkin vapaaksi syytteistä, koska "todisteet puuttuivat".

Meitä vinosti vastapäätä asuu näyttelijä Srihari, joka kuuluu hieman iäkkäämpään näyttelijäkaartiin ja joka on nyt ruvennut näyttelemisen sijasta ohjaamaan. Srihari ilmoitti ohjaajaksi ryhtymisestään syntymäpäivänään elokuun 15. päivä, jolloin minä olin valitettavasti vielä Suomessa. Valitettavasti siksi, että Sriharilla oli jättimäiset synttäribileet, ja minä missasin hyvät naapurikyttäilyt. Smiley

Maaliskuussa Srihari halusi päästä Guinessin ennätysten kirjaan laskemalla taivaalle samanaikaisesti suuremman määrän kiinalaisia paperilyhtyjä kuin missään muualla on aiemmin tehty. Mies rikkoi ennätyksen, ja taivaalle nousi 12 000 paperilyhtyä.


Pari viikkoa ennen elokuvan varsinaista ensi-iltaa täällä pidetään aina elokuvamusiikin julkistamistilaisuus, jossa kaikki elokuvan musiikkikappaleet julkaistaan cd:llä.

Rebel-elokuvan musiikinjulkaisemistilaisuus syyskuussa. Päätähti Prabhas on neljäs oikealta.
Musiikki on erittäin olennainen osa Tollywood-elokuvaa (ja intialaisia elokuvia yleensäkin), ja sen avulla pyritään saamaan lisää väkeä teattereihin. Joskus kuitenkin elokuva voi tehdä mahalaskun, vaikka musiikki olisi saanut kuinka paljon julkisuutta. Joku ehkä muistaa Kolaveri Di -nimisen kappaleen, josta kirjoittelin aiemmin ja joka nousi ennen näkemättömään suosioon. Itse elokuva (tamilielokuva nimeltä 3) ei kuitenkaan menestynyt, koska kaikki hypetys oli perustunut tähän yhteen lauluun, eikä itse elokuva enää vastannutkaan ihmisten suuria odotuksia. 

Olen viime aikoina ollut aivan hullaantunut Eega-elokuvan kappaleeseen nimeltä Nene Nani Ne, joka on minusta aivan älyttömän kaunis. Kuunnelkaa ihmeessä! Smiley


Olen puhunut toistaiseksi lähinnä vain miesnäyttelijöistä, mikä johtuu siitä, että Tollywoodin elokuvamaailma on hyvin mieskeskeinen. Kun Bollywoodissa on paljon suuria naisnäyttelijöitä (mm. Katrina Kaif, Kareena Kapoor, Priyanka Chopra), jotka ovat vähintään miesnäyttelijöiden veroisia tähtiä, Tollywoodissa naiset jäävät aika lailla miesten varjoon. Toki täälläkin on tunnettuja naisnäyttelijöitä, joista tämän hetken kuumin nimi on ehkä Tamanna (kuvassa), mutta naisen rooli elokuvissa on lähinnä kai pönkittää miehen roolia.

Olen miettinyt, mistä tämä mahtaa johtua. Kertooko se ehkä sukupuolten välisistä eroista Intiassa laajemminkin? Onko Andhra Pradesh elokuvamaailman ulkopuolellakin enemmän miesten maailma kuin esimerkiksi Bollywoodin Mumbai? Luulen, että tämä pitää ainakin osittain paikkansa, ja ehkä siksi miehiä pidetään täällä sankareina ja naisia vain jonkinlaisina koristeina. Ehkä miestähtien suosio kertoo jotain faneistakin ja siitä, mitä nuoriso täällä ihannoi: miehistä voimaa, komeutta ja karismaa. 

Tollywood-elokuvissa pitää olla myös komediaa, ja ehdottomasti tunnetuin Tollywood-koomikko on Brahmanandam. Tykkäsin ennen Brahmista kovastikin, mutta nyt hänestä on mennyt niin sanotusti vähän maku, kun hänen pitää tunkea itsensä ihan jokaiseen elokuvaan. Kaiken lisäksi Brahmin huhutaan olevan oikeassa elämässä todella ilkeä ihminen, joka käy vain kuittaamassa esiintymisestään aivan hirveät palkkiot.

Nykyiseksi komediahahmosuosikikseni onkin noussut Sunil, jolle tuntuvat lankeavan aina naismaiset koomikon roolit. Suomalaisittain katsottuna telugukomedia on varmasti ihan hirveää ylinäyttelemistä, mutta minusta siinä on sekin etu, että ei tarvitse osata edes kieltäkään, ja silti alkaa naurattaa. Smiley Täältä voi katsoa pienen näytteen Sunilin ja Brahmin komediasta (pätkän paras osa tulee heti alussa).

Brahmi ja Sunil.
Brahmanandam pitää muuten hallussaan Guinessin ennätystä: hänelle on kertynyt eniten elokuvarooleja maailmassa (857 kappaletta). Ennätys syntyi vuonna 2010, ja nyt rooleja on kyllä jo rutkasti enemmän. Sen takia hän luultavasti tunkeekin itsensä joka elokuvaan!

Lopuksi vielä muutama Tollywood-leffavinkki. Elokuvissa on englanninkielinen tekstitys ja ne voi katsoa suoraan streamina (onkohan tuo nyt oikea sana Smiley), joten niitä ei tarvitse ladata koneelle.


1. Oye!

Mukava draamaelokuva vuodelta 2009, jossa on hieman komediaa mutta jota katsoessa saattaa tarvita myös nenäliinaa. Elokuvassa pääsee näkemään vähän Intiaakin ja matkustamaan muun muassa laivalla ja junalla. Tuhkatkin viedään Ganges-jokeen.

Elokuvan pääosissa ovat suloinen Siddharth ja suhteellisen tuntematon Shamili. Sivuosassa (vakuutusmyyjänä) nähdään edellä mainitsemani Sunil, jonka ilmeiden ja elehtimisen katsominen on minusta aina yhtä viihdyttävää. Kohtaus, jossa Sunil nähdään ensimmäisen kerran, on kuvattu muuten samaisella hinduhautausmaalla, jolla minäkin jokin aika sitten pyörin. Taustalla näkyy jopa samoja hautoja, joita kuvasin. 

Elokuva on kymmenen minuutin pätkissä, ja linkki vie ensimmäiseen pätkään. Seuraava osa ilmestyy aina sivun oikean laidan yläkulmaan, joten osien välillä sumpliminen ei ole mitenkään hankalaa. Ruudussa välillä näkyvä blogimainos vähän ärsyttää.


2.  Businessman

Mumbaihin sijoittuva rikoselokuva vuodelta 2012, jonka pääosassa nähdään ehkä tämän hetken kuumin Tollywood-nimi Mahesh Babu. Elokuva sisältää aika paljon mäiskimistä ja muuta väkivaltaa, joten jos väkivaltaa kammoaa, en suosittele tämän katsomista. Naispääosassa on myös erittäin suosittu Kajal Agarwal. Elokuva on ladattu nettiin kokonaisuudessaan, joten sen voi katsoa yhtä soittoa yhdellä hiiren klikkauksella. 

Elokuvan musiikki on minusta aika mukavaa kuunneltavaa, ja elokuvan aikana kuullaan muun muassa kaksi viimeaikaista suosikkikappalettani, Sir Osthara ja Chandamama Navve (joka muuten päättyy siihen kuuluisaan "huulilukkoon"!) Elokuvassa kuullaan (ja nähdään!) myös hupaisa intialaisversio italialaisesta Bella ciao -kappaleesta.

Elokuvassa on yksi hyvä lausahdus, joka tiivistää minusta (kyynisesti ajateltuna) hindulaisuuden ytimen erinomaisen hyvin:

 "Worshipping God is a business deal. If we know that God does not give us money, success or health, then no one will worship God."


3. Manmadhudu

Tämä vähän vanhempi komediaelokuva vuodelta 2002 kertoo miehestä, joka vihaa naisia, ja se on saanut inspiraationsa Mel Gibsonin Mitä nainen haluaa -elokuvasta. Elokuva on minusta hauska ja harmiton, joten tätä katsoessa ei tarvitse hirveästi päätään vaivata. Elokuvassa käydään myös Pariisissa (ajelemassa muun muassa liukuportailla). Smiley

Miespääosassa nähdään Nagarjuna ja naispääosassa Sonali Bendre. Elokuvan musiikki on minusta aika karmeaa ja tanssikohtaukset lähinnä vaivaannuttavia, mutta onneksi niiden yli voi hypätä. Smiley

Tämäkin elokuva on kymmenen minuutin pätkissä, ja linkki vie ensimmäiseen pätkään. Seuraava osa ilmestyy aina sivun oikean laidan yläkulmaan.

Kannattaa rohkaista mielensä ja katsoa!

Kuvalähteet: Rebel poster, Shirdi Sai poster, Allu Arjun1, Allu Arjun2, Allu Arjun house, Ravi Teja, Nagarjuna, Balakrishna, Sky lanterns, Rebel audio release, Tamanna, Brahmanandam, Sunil, Oye! poster, Businessman poster, Manmadhudu poster.

23 kommenttia:

  1. En olekaan tuntenut muuta kuin Bollywoodin, mutta sieltähän löytyy näköjään vaikka mitä muutakin. Meistä kannatti käydä Intiassa elokuvissa, ihan jo vaan katsomassa sitä yleisöä, joka tulee sinne lasten ja imeväistenkin kanssa koko perhe joukolla. Ne leffat taitaa olla sellaisia, ettei siinä paljon kielitaitoa tarvitse. Meidän leffa oli hindiksi ja vähän englantia mukana, mutta kyllä me luullaan, että ymmärrettiin se juoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin täkäläistä komediaa ymmärtää ihan ilman kieltäkin. :-) Ja elokuvat on Intiassa tosiaankin käymisen arvoinen paikka, jos vielä sattuu pääsemään ihan ensiesitykseen. (Siellä voi kyllä olla silloin aikamoinen kaaos.) Hieman noloa tunnustaa, mutta minä en ole vieläkään käynyt Intiassa leffateatterissa katsomassa paikallista leffaa! Teatterissa olen kyllä käynyt, ihan katsomassa jonkun elokuvankin (jenkkileffan), mutta paikallinen elokuva on vielä kokematta. Monta kertaa on pitänyt mennä, mutta aina se on jostain syystä jäänyt. Onpahan jotain mitä odotella. :-)

      Poista
  2. Huippu postaus kaikki tälläiset on niin kivoja kun saa tietää kaikkea uutta ja kiinnostavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Oho, oletkos sinä jo vaihtanut maanosaa. :-)

      Poista
  3. Olen joskus nähnyt jonkun intialaisen elokuvan, ja tanssikohtaukset ovat ehkä meikäläiselle vähän liikaa, mutta tosiaan se, mitä ei näytetä, on usein paljon vaikuttavampaa, kuin se, mistä paljastetaan kaikki.

    Ja muuten, eka kuva Allusta toi mun mieleeni Will Smithin (joka ei tod. kuulu suosikkinäyttelijöihini) ja mitä viiksiin tulee: sitä päivää saadaan varmaan odotella, että ne tulevat muotiin Suomessa... :D

    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulle tuotti aluksi suunnatonta myötähäpeää katsoa tanssikohtauksia. En voinut käsittää, että joku ihan oikeasti tosissaan vetkuttaa itseään silleen. :-D Mutta nyt kun olen nähnyt vähän tyyliikkäämpiäkin kohtauksia ja löytänyt elokuvista mieleistä musiikkiakin, olen alkanut suorastaan odottaa tanssikohtauksia! Olen ajatellut, että ne tuovat jonkinlaisen tauon elokuvan katsomiseen; ei tarvitse keskittyä mihinkään, vaan voi vain nauttia tanssikohtausten visuaalisuudesta, kun sata ihmistä tanssii upean värisissä vaatteissa jossakin meren rannalla tai muuta vastaavaa.

      Nyt kun sanoit, niin joo, kyllähän Allu vähän muistuttaa Will Smithiä, joka ei ole muuten munkaan suosikki. Toivottavasti viikset ei ikinä tule Suomessa muotiin - kammoan niitä yli kaiken! :-D

      Poista
  4. Olipa kattava katsaus intialaiseen elokuvamaailmaan! Enpäs tiennytkään että on muitakin woodeja,kuten Mollywood ;Kollywood jne,vähän hassua;D
    Jaffassa oli muuten aikonaan elokuvateatteri ,jossa näytettiin vain Bollywood-leffoja (ehkä muitakin woodeja,en tiedä) mutta en tiedä jos se on enään olemassa.
    Kaunis kappale tosiaankin tuo Nene Nane ne..
    Tuo Allulla on muuten todella hyvin trimmattu yläkroppa vaikke munkaan makuun ole;D
    Kun olin nyt Jaffassa toissapäivänä,näin siellä ison ryhmän intialaisia turisteja.Naisilla oli ihanat sarit päällä,BLogiystävä,jolle näytin paikkoja,ja joka on käynyt Intiassa,sanoi heidän olevan eteläisestä Intiasta,tumman ihonvärin perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no mutta Hollywoodia täällä ei kuitenkaan ole, ja sekös intialaisia varmaan harmittaa. ;-D

      Allu Arjunissa ärsyttää varmaan se, kun se luulee (tietää?!) olevansa hyvännäköinen, ja siitä oikein paistaa se läpi. Yöks.

      Eteläisessä Intiassa ihmiset tosiaan ovat paljon tummempia kuin pohjoisessa. Pohjoisintialaisia voisi luulla värinsä perusteella esim. Välimeren alueen ihmisiksi, kun he ovat niin vaaleita. Pohjoisessa on myös sennäköistä porukkaa, että heitä voisi luulla kiinalaisiksi, mutta kyllä hekin ihan intialaisia ovat. :-)

      Poista
  5. Varsinainen tietopläjäys. Kiitos. Minä jumiuduin vain noihin viiksiin. Ne on ihan kamalia. Turkissakin oli jossakin vaiheessa "viiksipakko", joten nauran estottomasti ystävieni entisille viiksikuville. Viikset tekevät miehestä kun miehestä itseään paljon iäkkäämmän näköisen, siis täällä. Lisäksi ne keräävät ruoan tähteet ja ovat muutenkin kaikkea muuta kun seksikkäät tai komeat. Toivottavasti viikset pysyvät siis vain intialaisilla näyttelijöillä pakollisina... Tai jos joku löytää tämän väitteeni kumoavan todisteen komeasta viiksivallusta, niin saa laittaa linkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä viiksistä! En ymmärrä, miten kukaan mies voi haluta pitää tuommoisia rumia ja ylimääräisiä karvatiivistymiä naamassaan, kun ne tosiaan vanhentavatkin lähes poikkeuksetta. Sitten jos on kaupan päälle vielä partakin, niin voi kiesus – ikää tulee ainakin 15 vuotta lisää. Ilmeisesti intialaisten (miesten? naisten?) mielestä viikset kuitenkin ovat jotenkin puoleensavetävät, koska ei kai niitä muuten niin monella olisi... Mun mies on joskus sanonut alkavansa kasvattaa viiksiä, mutta mies ei ole saanut siihen minulta lupaa, eikä kyllä tule koskaan saamaankaan. ;-)

      Poista
  6. JOitakin kertoja tuli Intiassa elokuvissa käytyä. Ekalla kerralla en ollenkaan osannut käyttäytyä, en todellakaan tunnistanut Intian kansallislaulua ja ihmettelin biisin puoliväliin saakka miksi ihmiset seisoo jne ennenkuin blondilla välähti.
    Koko perheellähän siellä tosiaan ollaan elokuvissa. Enpä vaan itse olisi pientä taaperoani vienyt katsomaan esim. 2012-leffaa, sen verran väkivaltainen ja pelottava elokuva on lapselle, tätä ihmetteli tosissaan meidän teini pienten lasten itkiessä kauhua elokuvissa. K-18 leffoina siellä oli sitten jotain harmittomia komedioita (länsimaissa k7),joissa nyt satuttiin länsimaista liplockia harrastamaan ja hieman paljasta napaa tai olkapäätä näyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kanssa ihmetyttää tuo, että väkivallassa ei ole muka mitään pahaa, mutta paljaassa pinnassa ja liplockeissa on. Jo pelkästään telkkarisarjoissakin on ihan hirvesti väkivaltaa eikä pelkästään vain iltamyöhällä vaan pitkin päivää. En tajua, miksi sitä pitää ylipäänsä olla elokuvissa ja sarjoissa niin paljon. Kai se semmoinen mäiskiminen ja potkiminen on intialaisten mielestä jotenkin hienoa?

      Poista
  7. Täälä ollaan siivottu kotia kuntoon paripvää ,nyt alkaa viimein koti oleen kunnossa,eli voin keskittyä puutarha leikkeihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaleikit kuulostaa oikein mukavilta. Mä olen kyllä niissä ihan surkea. :-)

      Poista
  8. Ihan mahtava postaus sinulta taas :) Intia on kyllä ihan omanlaisensa maa. Kauanko sinulta muuten meni opetellessa kieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos. :-) En osaa tarkalleen sanoa, miten kauan minulta on kulunut kielen opettelemiseen, kun en ole koskaan opiskellut sitä sillä tavalla yhtäjaksoisesti. Monta vuotta kuitenkin. Ollaan oltu välillä Suomessa ja välillä Intiassa, ja Suomessa kielen opettelu on aina tupannut jäämään ja opitkin vähän unohtumaan, joten takapakkiakin on tullut. Suomessa telugun oppimateriaaliakaan (ainakaan mitään modernimpaa) ei ole juurikaan saatavilla.

      Enkä osaa kieltä vieläkään todellakaan mitenkään täydellisesti, ja varsinkin puhevalmiudessa (erityisesti monimutkaisemmissa lauseissa) on paljon toivomisen varaa. Ymmärrän kyllä puhetta aika hyvin.

      Poista

  9. Olipas taas kerran mielenkiintoinen postaus. En tiennyt ennestään kuin tuon Bollywoodin, vaikka olisihan pitänyt arvata ettei noin monipuolisessa maassa olla yhden tuotantolaitoksen varassa. Jäin ihmettelemään, miksi siinä 100% Love -elokuvassa ne nuoret kumartelivat ja tavoittelivat paikalle tulleiden jalkoja (tai jotain), mikä eleen tarkoitus mahtaa olla?

    Kyllä täällä Suomessakin on jonkinlainen viiksimuoti menossa. Monella arviolta 20-25-vuotiaalla trendikkäällä nuorella miehellä on näkynyt viiksiä jo muutaman vuoden (ainakin täällä Turussa). En tykkää viiksistä vanhemmila miehillä, tulee mieleen lähinnä 70-luku ja kuvittelenkin viiksien pariksi aina leveälahkeiset housut :) Noita nuoria se vanhenemisvaikutus ei tee vielä ihan ikälopun näköisiksi ja osa niistä jopa näyttää hyvältä, kun ei olla niin teinin näköisiä. Että täällä sitä vaan nuoria miehiä tiiraillaan.. ;)

    Te tunnutte asuvan siellä vähän niin kuin paikallisessa Beverly hillssissä, kun elokuvatähtiä majailee joka kulmalla :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalkojen koskettaminen on ele, jolla osoitetaan kunnioitusta vanhemmille ja korkeammassa asemassa oleville ihmisille. Käytännössä se siis tarkoittaa esim. omia vanhempia tai heitä vanhempia ihmisiä. Vanhempi puolestaan koskettaa nuoremman päätä ja toivottaa eleellä siunausta ja menestystä nuoremmalle.

      Minulle tuo jalkojen koskettaminen on erittäin vieras tapa, enkä muista olenko koskaan nähnyt sitä ”livenä”. Tässäkin tavassa on varmaan taas alueellisia, luokka- ja perhekohtaisia eroja, kuten kaikessa muussakin Intiassa. Mies kävi kerran kylässä tuttaviensa luona Pohjois-Intiassa, ja siellä perheen nuoret lapset olivat koskettaneet mieheni jalkoja. Mies oli ollut vähän hämmentynyt, mutta oli kuitenkin kokenut sen ihan mukavaksi eleeksi.

      Enpä ole koskaan kiinnittänyt huomiota suomalaisten miesten viiksiin. Täytyy varmaan ensi Suomen-reissulla katsella nuorukaisia sillä silmällä. ;-)

      Tämä alue on tosiaankin näyttelijöiden ja muiden julkkisten suosiossa, joten kai tätä jonkinlaiseksi Hyderabadin Beverly Hillsiksi voisi kutsua. :-) Me asutaan kyllä ihan tavallisessa kerrostalossa ja kyttäillään paremman tekemisen puutteessa ökyrikkaita naapureita. :-D

      Poista
  10. Ooh, kiitos tästäkin postauksesta :-) Tahtoisinpa todellakin nähdä viimeinkin joko jonkun vanhan tai uuden telugufilmin. Tai luulen tahtovani. Ehkä mieleni muuttuisi sitten kumminkin esim. juuri tuon mainitsemasi sukupuoliongelman takia, eli naisten tehtävä on pönkittää miehiä. Hindinkielisissä filmeissä naiset ovat tosiaan vahvoja toimijoita ja olivat sitä jo itse asiassa alkuaikoina, tosi moni mustavalkoinen klassikko ja jopa klassikkojen klassikko Mother India vedetään läpi nimenomaan sankarittaren johdolla.


    Juuri kirjoitin leffa-arvostelun Bollywood-filmistä jossa tanssii Prabhudeva, joka on tehnyt paljon teluguleffojakin (enemmän kuin hindinkielisiä) vaikkakin eniten tamiliksi.

    VastaaPoista
  11. Ja tuo Allu Arjunon minustakin kyllä todella lipevä yökkis, yh! Samaa sarjaa Bollywoodin puolella on edustanut John Abraham, joka tosin alkaa olla jo keski-ikäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähissä ovat nämä leffapostaukset minulla, kun olen päässyt sinuksi paikallisten elokuvien kanssa vasta ihan vastikään. :-)

      Ei sukupuoliroolit minusta kaikissa elokuvissa ole niin selvästi läsnä, joten kyllä sinäkin uskaltaisit jonkin telugu-elokuvan katsoa. :-) Esim. tuo Oye! on siinä suhteessa ihan hyvä. Madmadhudua en sen sijaan kyllä suosittele katsottavaksi, koska sen päähenkilö on oikea sovinisti.

      Minua John Abraham on jopa miellyttänyt (noin ulkonäöltä siis; yhtään hänen elokuvaansa en ole kyllä nähnyt, hih), mutta Allu Arjun on yli-inhokkini!

      Oo, pitääkin tulla katsomaan, mitä olet kirjoitellut!

      Poista
  12. Voi ei, eikö täällä kukaan tykkää Allu Arjunista! Pakko tunnustaa, että se on mun suosikki ja tanssii ihan mielettömän hyvin, eikä toi kroppakaan mikään paha oo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no hyvä että löytyi joku, joka myös tykkää Allu Arjunista. :-) Makuasioitahan nämä ovat. Minä en ole koskaan oikein tykännyt liian kauniista kiiltokuvapojista; minusta miehessä pitää olla vähän särmää. Myöskään tyrkyllä olevat lihakset ei ole mun juttuni. :-D Allu Arjun tanssii kyllä hyvin, mutta minä liputtaisin sillä saralla Jr. NTR:n puolesta. :-)

      Poista