Ei niin pientä putkea, ettei reikää keskellä.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Outo tapaus

Olin tulossa eilen aamupäivällä kotiin ja pysähdyin matkalla yhdelle pankkiautomaatille päätien varteen. Kun olin tulossa takaisin autolle, näin, että autoni eteen oli pysäköity autoriksa. Kun suunnistin kohti autoa, autoriksasta nousi ulos poliisi. Miehellä oli khakin värinen paita, joten hän oli tavallinen poliisi eikä liikennepoliisi (liikennepoliiseilla on valkoinen paita). Poliisi lähti kävelemään minua kohti ja ensimmäisenä ajattelin, että mitä pahaa minä olen muka taas tehnyt. Päätin teeskennellä, etten ollut nähnyt koko miestä, ja käynnistin auton. Poliisi tuli kuitenkin seisomaan ihan ikkunani taakse, ja koska hänellä oli ilmiselvästi jotakin asiaa minulle, minun oli pakko hilata ikkuna auki.

Poliisi tahtoi saada kyydin. En ikinä ota ketään tuntematonta kyytiin, enkä ajatellut tehdä poikkeusta poliisinkaan kohdalla. Kysyin, mihin poliisi oli menossa, ja päätin vastata olevani menossa juuri päinvastaiseen suuntaan, sanoisi hän mitä tahansa. Poliisi oli kuulemma menossa tielle numero kaksitoista, ja se sattuikin olemaan sopivasti aivan eri suunnassa kuin se, minne minä olin menossa. "En ole menossa sinnepäin, vaan aion kääntyä tuolta risteyksestä oikealle", vastasin. Poliisi ei kuitenkaan luovuttanut niin helpolla: pääsisikö hän edes liikenneympyrään asti? Koska minun täytyi joka tapauksessa ajaa seuraavaan risteykseen, ennen kuin voisin kääntyä mihinkään, en keksinyt mitään tekosyytä, miksi en voisi ottaa poliisia kyytiin. Niin poliisi sitten kapusi kyytiin. 

Heti kun poliisi oli päässyt istumaan etupenkille, alkoi kyselytunti. Matkaa seuraavaan risteykseen ei ollut kuin parisataa metriä, mutta ruuhkaa oli sen verran, että kysymyksiä ehti sadella. Mistä tulet, mikä on nimesi ja kuinka osaat telugua. Mitä miehesi tekee, missä asutte ja kauanko olette olleet täällä. Mikä nimesi on (uudestaan). Onko teillä lapsia. Onko avioliitto tuore, kun ei ole lapsia. Miksi ei ole lapsia, jos kerran olette olleet niin kauan yhdessä?

Hieman ennen risteystä kysyin poliisilta, mihin voisin jättää hänet, ja hän sanoi tahtovansa liikenneympyrälle asti. Eihän tässä mitään liikenneympyrää ole, mietin kummastuneena. Sitten tajusin, että poliisi ei ollut alun alkaenkaan tarkoittanut tätä risteystä vaan sitä liikenneympyrää, joka oli tien numero 12 alkupäässä. Sinne olisi matkaa pari kilometriä, ja sieltä minun pitäisi vielä ajaa monen kilometrin pituinen ylimääräinen lenkki kotiin. Minua alkoi suututtaa: en kyllä varmasti rupeaisi kenenkään poliisin taksikuskiksi, vaikka hän olisi mikä konstaapeli. Pysähdyin keskelle vasemmalle erkanevien kaistaa ja sanoin kääntyväni risteyksestä oikealle: poliisin pitäisi jäädä tässä pois. Koska olin pysähtynyt kielletyssä paikassa, jonkin matkan päässä seisovan liikennepoliisin kiinnostus heräsi. Hän alkoi katsella suuntaani ja heilutella pamppuaan. Puuttuisi vielä se, että saisin liikennepoliisilta sakot tämän takia!

Poliisi alkoi nousta vastentahtoisesti ylös, mutta sitä ennen hän kaivoi taskustaan kännykän ja pyysi saada puhelinnumeroni. Valehtelin poliisille, että minulla ei ole puhelinnumeroa. Mies hymyili epäuskoisena: "onhan sinulla!" Väitin kuitenkin kivenkovaan, että eipäs ole, eikä poliisilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin nousta autosta ulos. Kun liikennepoliisi näki, millainen tyyppi autostani nousi, hänen kiinnostuksena lopahti. Liikennepoliisi käänsi minulle selkänsä ja jatkoi liikenteen ohjaamista. Liftari-poliisi kiitti kyydistä, enkä jäänyt katselemaan, saiko hän kyydin joltakulta toiselta.  

24 kommenttia:

  1. Huiiiiiiiiiiiiii! Minua olisi pelottanut kamalasti. Iiiiik! Siellä on ihan liian pelottavaa. Kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se poliisi oli kyllä onneksi niin ystävällinen, että ei tullut mieleenkään pelätä. :-) Vaikka eihän ystävällisyys tietysti mitään takaa!

      Poista
  2. Tuo olikin hankala tilanne. Nykyään kun ei voi luottaa edes poliisiin, hui minkähän tekosyyn olisin itse keksinyt.. äkillisessä tilanteessa en varmaan mitään tarpeeksi hyvää ja olisin joutunut ottaan riskin kuten sinäkin. Onneksi siinä oli edes liikennepoliisipaikalla, ei liftari olisi kai kehdannut enempää vaatia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliisiin ei tosiaan voi luottaa, ainakaan täällä, kuten ei vissiin siellä teilläpäinkään. Toista on ehkä jossain Suomessa. Ukkokin totesi, että Intiassa poliisiin voi kaikkein viimeksi luottaa!

      Tietysti tuossa olisi voinut vain viitata poliisille kintaalla ja ajaa pois, mutta minulle tuli kai joku ihmeellinen kohteliaisuuspuuska, kun en sitä vaihtoehtoa siinä tilanteessa keksinyt. :-)

      Poista
  3. Hankala tilanne, mutta onneksi selvisit.

    VastaaPoista
  4. Huu,mitä jos olisi ollut vaikka valepoliisi! Mutta hyvin pääsit liian innokkaasta poliisita eroon;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä koskaan tiedä, mitä susia täällä on lampaitten vaatteissa liikenteessä! :-)

      Poista
  5. Kyllä siellä tapahtuu omituisia juttuja! Onneks sait tyypin ulos autosta vaikka kuinka oli olevinaan poliisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tapahtuu, ja minusta tuntuu vielä, että minä vedän kaikenlaista omituista puoleeni kuin magneetti. :-D

      Poista
  6. Olipas se röyhkeä iskuyritys ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuo kävi minullakin mielessä, mutta sitten ajattelin, että ei kai nyt sentään. :-)

      Poista
  7. Outoa ja pelottavaa. Minä en uskaltaisi täällä ottaa kyytiin poliisiakaan. Vaikka kai se olisi pakko, jos pyrkivät??? Ehkä hän ajatteli ryhtyä sinulle lapsentekijäksi, kun sitä asiaa niin kyseli? Se olisi tyypillistä täkäläistäkin ajattelua. Jos joku ei pysty lasta tekemään, ota joku toinen (hänet). Harvalle tulee mieleen, että lapsettomuus saattaa olla itsehaluttua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mies saattoi hyvinkin ajatella, että pitäähän sitä nyt auttaa naista mäessä. :-D Intialaiset ovat vielä kaiken lisäksi hyvin tuotteliaitakin sillä saralla, ainakin mitä tätä maan väestönkasvua katsoo. :-)

      Olen nähnyt ennenkin poliisien ottavan moottoripyöriltä kyytejä, eikä kukaan ole kyllä näyttänyt hirveästi poliisille vastaan sanovan. En tiedä, ensi kerralla olen ehkä päättänyt tekeytyä kuuroksi ja sokeaksi, jos joku poliisi yrittää minulta vielä kyydin saada.

      Poista


  8. Hei ja terkut taas vaihteeksi toiselta puolelta maailmaa (lennettiin juuri Intiasta pari paivaa sitten ja ollaan ihan hirvittavan jetlagin kourissa)!
    Huh mika "liftari"kokemus! Oliko silla tyypilla siis ihan kaikki poliisivermeet ylla merkkeineen/kokardeineen, voineen ja aseineen tms? Khakin varisia vaatteitahan kayttavat myos muidenkin ammattien edustajat.
    Intialaisten miesten iskuroyhkeydella ei kylla usein ole minkaan valtakunnan rajoja ja vaikka tuollainen ristikuulustelu ei ehka ole kaikkein paras ja romanttisin tapa lahestya... :-D Niin minakin veikkaisin etta siita oli kyse!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja kiitos terkuista. :-) Toivottavasti selviätte jetlagista pian!

      Hehe, en ihan hirveän tarkkaan tarkastellut miehen vermeitä tai etumusta, kun olisi saattanut tulla ukolle väärinkäsityksiä siitäkin. :-) Saattoi siis ihan hyvin olla joku muukin khakiasuinen kuin poliisi! :-D

      Intialaisilla ukoilla ei ole monesti hajuakaan, kuinka lähestyä naista, joten mahdollisesti tuo sitten oli (kolmannen asteen kuulustelu -tyyppinen) iskuyritys. :-) Ulkomaalaiset naiset kun ovat intialaisten miesten mielestä heti valmiita mihin vaan, koska niinhän ne elokuvissakin ovat!

      Poista


  9. Mietin etta meilla pain myos riksakuskeilla on usein khakia ylla, mutta ei kumminkaan sen prameampaa uniformua nimikyltteineen ja niin edelleen.

    Ihastuttava anoppini kerran molaytti, etta valkoisille naisille ei tarvitse kuin huikata kadulla ja vieda ne syomaan jaateloa (siis...?!;-D) niin ne lahtevat mukaan!

    Monen monta kertaa Keralan kaduilla kavellessani viereen hidastaa joko auto tai moottoripyora: Hellooo, can I give you a lift? Keralassa ei muuten ihan hirvean sujuvaa englantia aina puhuta, joten ollaan miehen kanssa naureskeltu etta tuollainen lause on suorastaan hieno suoritus! :-D

    Kunniamaininnan ansaitsevat myos:
    "Hello, is your name Amy?"
    "Heyyy, sexy."
    "Helloo. Fuck?"
    (Ihan oikeasti!! Keskella kirkasta paivaa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällä tyypillä oli ihan univormu, että ei ihan riksakuski ollut kuitenkaan. Täälläpäin riksakuskeilla ei ole muutenkaan mitään erityistä "työasua".

      Hah, onkohan anopin sanoissasi jotain perää... Toivottavasti ei! Mistäs anoppisi muuten tuon tietää, onko hän huikkaillut paljonkin valkoisille naisille kadulla? :-D

      Huh, aika törkeää häirintää siellä teillä päin! Täällä ei onneksi kukaan huutele mitään törkeyksiä, mutta tuijotukseen on saanut tottua. Itse varon edes katsomasta ketään vierasta miestä silmiin, ettei tule väärinkäsityksiä. Kerran istuin autossa liikennevaloissa, ja jäin ajatuksissani tuijottamaan yhtä ukkoa, joka meni tien yli. Mies katsoi takaisin - ja kouraisi muniaan ja lipoi huuliaan! Siinä kaiken kansan nähden. Tuon tapauksen jälkeen olen todellakin varonut katsomasta ketään liian pitkään.

      Kun olin aikoinani Goassa muutaman päivän, siellä ei juuri saanut kadulla rauhassa kävellä, kun ukot heittivät juuri tuollaista fuck- ja sex-läppää - vaikka kävelin oman miehen kanssakin! Sain sen takia hirveän kammon Goaa kohtaan, enkä halua enää ikinä mennä sinne uudestaan. Voisiko se olla jotenkin, että siellä päin on enemmän turisteja, ja siksi miehetkin ovat tuommoisia... Siis jos joku on onnistunut kellistämään valkoisen naisen, niin sana on kiirinyt, ja ukot luulevat, että kaikki valkoiset naiset lähtevät kadulta mukaan. En tiedä, mutta oksettavaa kerta kaikkiaan!

      Poista


  10. Todellakin! On ihan pakko kehittaa sellainen tuijotan tyhjyyteen enka todellakaan vahingossakaan katso ketaan, mutta kumminkin pidan silmat tarkkana etten vaan kompastu mihinkaan ammottavaan kuoppaan tahi astu kuolleeseen rottaan-katse kun kulkee kaduilla jne! Se on aika ikavaa, kun oon loppujen lopuksi ihan sosiaalinen tyyppi ja ymparistoakin olisi mukava katsella. :-)

    Meillapain miehet pistavat verbaaliset kykynsa koetukselle ja tosi monet naiset saavat hihityskohtauksen kun nakevat ulkomaalaisen (vai olenko se vain pohkon nakoinen mina?;-). Ihmisilla on myos tapana ilmaista aaneen etta on bongannut valkoisen naisen ja niinpa koko ajan siella sun taalla kaikuu "MADAMA"! Iskuyritykset, nauraminen ja osoitteleminen ja ihan tuo kommentointikin ovat jokapaivaisena kaurana tosi tuskaisaa valilla, kun itse koittaa vain tehda omia asioitaan, vieda muksua kouluun ja sen sellaista.

    En tieda mista salaisesta lahteesta anoppini on taman tarkean tiedon valkoisista naisista ja niiden haureudesta saanut, mutta varmaan kyseessa on joku tooosi luotettava taho. :-)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. Minä vielä olen ollut aiemmin sellainen, että en ole mitenkään kaihtanut tuntemattomienkaan ihmisten silmiin katsomista, joten täällä on joutunut opettelemaan ihan uusille tavoille. Samaten jos kerjäläiset tulevat hakkaamaan auton ikkunaan, pitää vaan tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen. Onhan tämäkin tietysti yksi taito – tuijottaa vaan yhteen pisteeseen, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. :-D

      Tämä alue, jolla me nyt asutaan on ilmeisesti niin ”sivistynyttä”, että kukaan ei kiinnitä minuun sen kummemmin huomiota. Jotenkin Hyderabad on minusta muutenkin muuttunut parin viime vuoden niin, että täällä saa olla nykyään aika rauhassa. En muista, milloin joku olisi minulle viimeksi huutanut jotain. Tuijottelua tietysti on, mutta olen lakannut välittämästä siitä. Nuo sinun kokemuksesi kuulostavat kyllä aika karmeilta, eikä varmastikaan kyse ole sinun ulkonäöstäsi. :-) Ehkä se missä sinä asut on pienempi paikkakunta tai jotain, ja sinä olet siellä niin suuri nähtävyys, että ihmiset menevät ihan sekaisin. On kyllä tosi inhottavaa, kun itse yrittää vaan saada arkiasioitaan hoidettua eikä sitäkään saa rauhassa tehdä!

      Poista

  11. Minä olisin varmaan painanut kaasua ja jättänyt poliisin sinne! Tai ainakin välttänyt viimeiseen asti puhumista millään kielellä mitä intialainen voisi ymmärtää ja toivonut että kyllästyy jankkaamiseen. :P

    Hassua muuten, minä en muista että minulle olisi kukaan huudellut yhtään mitään missään. Toisaalta minä en kyllä kauheasti yksinäni liikkunutkaan, mitä nyt kävin välillä vihanneksia sun muita ostelemassa. Tuijotukseen on tosin saanut tottua, varsinkin kun mieskin on sen verran vaalea että sitäkin luullaan ulkomaalaiseksi. Hämmennys on kova kun mies avaa suunsa ja sieltä tuleekin hindiä. Sitten alkaakin se kyselytunti kun pitää selvittää mistä päin hän on ja mitä sukua ja mistä vaimo on ja pälä pälä kälkäti. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jotenkin niin häkeltynyt koko tilanteesta, että ei tullut oikein mitään järkevää mieleen. Mutta ainakin tuosta oli se hyvä puoli, että opin olemaan ottamatta edes poliiseja vastaisuudessa kyytiin. :-)

      Minun ukkoni on koko ajan töissä, joten jos en liikkuisi ilman sitä missään, saisin istua koko ajan kotona. Ukkeli ei myöskään jaksa sitä, että mun pitää olla kameroineni joka paikassa, mutta yksin saan kuvata ihan rauhassa. ;-)

      Jännä, että miehesi on niin vaalea! Mulla on kyllä ihan peri-inkkarin näköinen. Viiksiä sillä ei kyllä ole eikä tule. :-D

      Poista
  12. Mies lopetti päivätyönsä kokonaan kun minä muutin Intiaan, pelkäsi kai että mulle tulee kulttuurishokki ensimmäisen viikon aikana ja muutan takaisin Suomeen. Tehdään käännöksiä (hindi-englanti, mies kääntää ja minä naputtelen - yllättävän paljon siinäkin oppii itselle vierasta kieltä) elannon turvaamiseksi ja ollaan siis 24/7 yhdessä, eli aika harvoin tulee lähdettyä mihinkään yksin kummankaan. Ei täälläkään aina ymmärrystä riitä siihen että kamera ulkoilutan vähän joka vaiheessa... "miten monta kuvaa niistä samoista apinoista pitää oikein ottaa?" :)

    Toki hällä on mustat hiukset ja ruskeat silmät (ja aivan uskomattoman pitkät ripset!) mutta iho on tosiaan vain muutaman asteen minun ihoani tummempi. Lieneekö pudonnut pienenä vaalennusvoidetynnyriin kuin Obelix konsanaan? :) Kyllähän hänestä huomaa että voisi olla Intiasta kotoisin, ainakin näin suomalaisen mielestä. Ei kai sitten intialaisten mielestä kun sitä jatkuvasti ihmetellään. Ilmeisesti se, että hän on Gujaratista kotoisin selittää heidän mielestään ihonvärin, tiedä häntä. Minä taas tykkäisin viiksistä kun hällä on muuten niin babyface, mutta kun ne pirulaiset kutittaa ja pistelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika yllättävä ja mielenkiintoinen ratkaisu! Minulle ei tuommoinen sopisi senkään takia, että tarvitsen säännöllisin väliajoin omaa tilaa ja aikaa; minusta tulee hirveän kärttyinen, jos olen ukkelin (tai kenenkään muunkaan) kanssa koko ajan.

      Minullekin voi ihan helposti tulla satakin kuvaa samasta aiheesta, kun pitää ottaa varmuuden vuoksi aina vielä yksi. :-)

      Hih, nauratti tuo viiksijuttu. :-) Miehesi ihonväri kuulostaa intialaisittain aika halutulta. :-)

      Poista