Olin kuvitellut, että puistossa on vain tylsiä puuveistoksia, mutta paikasta oli kyllä tylsyys kaukana! Minulle puisto jätti ristiriitaisen olon: toisaalta on hienoa, että joku on tehnyt noin valtavan työn ja tuottanut aivan omannäköistään taidetta, mutta toisaalta puisto myös kummastutti ja kammotti. Mitä on mahtanut liikkua sellaisen ihmisen mielessä, joka on tehnyt tällaisia patsaita?
Erityisesti patsaiden kasvot olivat minusta todella karmaisevia - ja samalla myös kiehtovia. Osalla patsaista on kuulemma suussaan ihan oikeat (jonkun suussa olleet) hampaat; yhdellä jopa Rönkkösen oman isän hampaat! Silmiäkin oli pakko jäädä tuijottelemaan, sillä osalla oli lasisilmät ja joillakin oli silmien tilalla pienet lamput.
Patsaita oli niin paljon (viitisensataa), että puisto vaikutti paikoitellen suorastaan patsasviidakolta. En kyllä ikinä uskaltaisi kävellä puistossa pimeässä!
Taiteilija itse kuoli vuonna 2010, ja puisto on päässyt taiteilijan kuoleman jälkeen hieman ränsistymään. Monet patsaat kasvoivat sammalta, mikä teki hahmoista vieläkin absurdimman näköisiä.
Rönkkösen sanottiin olevan erittäin ujo ja sosiaalisesti rajoittunut, ja osittain tästä syystä hän harrasti joogaa, joka antoi hänelle keinoja elämänhallintaan. Jooga onkin puistossa erittäin näkyvässä asemassa, sillä siellä on 250 patsaan joogapuisto, joka on täynnä erilaisia joogaavia hahmoja. En tiennyt vielä puistossa käydessäni Rönkkösen harrastaneen itsekin joogaa, mutta joogaavia patsaita katsellessani tulin siihen tulokseen, että taiteilijan on täytynyt tietää joogasta aika paljon.
Rönkkönen asui patsaspuiston keskellä olevassa talossa, ja joskus hän saattoi istua talossaan tai puutarhassaan katselemassa puistossa kierteleviä ihmisiä.
Puisto on siitä harvinainen paikka, että se on avoinna aina (kellon ja vuoden ympäri), eikä sinne ole minkäänlaista sisäänpääsymaksua. Jos ajelee Parikkalan ohi, täällä kannattaa ehdottomasti pysähtyä, vaikkei mikään taiteen ystävä olisikaan. Rönkkösen taide edustaa suomalaista nykykansantaidetta (ITE-taidetta,) ja patsaspuisto on samalla sen suurin ja merkittävin kokonaisuus. Puisto antaa ajattelemisen aihetta, ja rehevässä puutarhassa upeiden kukkien keskellä viihtyy kauniina kesäpäivänä erinomaisen hyvin.
Mestari on poissa - veistospuisto jäi
Parikkalan patsaspuisto herää henkiin
Täähän on just mahtava patsaspuisto, varsinkin toi joogapuisto! Mä haluaisin niin päästä täällä käymään! :-)
VastaaPoistaToi joogapuisto oli hieno, mutta jotenkin vähän hämmentävä. Se oli päässyt myös rehevöitymään aika pahasti. Toivottavasti puistolle löytyy ylläpitäjiä, että sitä voisi ihastella vielä pitkään.
PoistaVoi juku kun tuonne pääsisikin, taitaa olla liian kaukana! Tuossa lähellä Lahdessa on kuitenkin Olavi Lanun puisto, siellä on vähän vastaavia ihmishahmopatsaita.
VastaaPoistaMinä en ole vielä ihan päättänyt, tykkäsinkö tuosta puistosta vai en. Jollakin tapaa hieno paikka ja jollakin tapaa karmea. Ehkä ne olivat ne hampaat ja hurjat ilmeet, jotka vähän pelottivat. :-) Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa.
PoistaTonne menisin heti, jos olisi lähempänä. En ole koskaan kuullutkaan tästä.
VastaaPoistaMinä ajan tuosta ohi aika usein, mutta en ole koskaan käynyt, kun en ole aiemmin tajunnut, miten erikoinen paikka se on.
PoistaAika hurjan näköistä nuo patsaat tuolla vihreässä metsässä ja sen yhden patsaan hampaat ....kuulostaa aika makaaberilta,mutta tuonne haluaisin minäkin mennä noita katsomaan;sen verran erikoiselta tuo puisto vaikuttaa...
VastaaPoistaMakaaberi on juuri oikea sana kuvaamaan puistoa!
PoistaMinua ihmetytti sekin, että miksi niin monella patsaalla pitää olla suu auki, mutta ehkä tarkoituksena onkin esitellä niitä hampaita...
Tosiaan aika kummallista ja karmivaa, ei ehkä mun suosikkitaidetta... Varmaan näkisin painajaisia seuraavana yönä, jos tuolla kävisin :D
VastaaPoistaMulla oli ihan sama pelko! :-D Olin ihan varma, että nuo naamat tulisivat uniin, mutta onneksi ei sentään.
Poistavoi hitsi mieletön paikka ja tyyppi en oo koskaan kuullutkaan ois kiva tutustua..taitaa olla aika kaukana tampereelta?
VastaaPoistaIhan tuntematon tyyppi oli mullekin, mutta rupesi kiehtomaan niin paljon, että mun pitää hakea sen elämänkerta kirjastosta. Katsoin oikein tiehallinnon sivuilta, paljon tonne on matkaa Tampereelta, ja olihan se tosiaan aika kaukana, 370 kilsaa. Höh.
PoistaOlen nähnyt kuvia tästä patsaspuistosta ennenkin, mutta en koskaan tältä kantilta ja näin läheltä esiteltynä, aika hurjaa tosiaan. Mutta mielenkiintoista kieltämättä, menisin heti käymään jos ei olisi niin kaukana,ja ihan väärällä suunnalla :)
VastaaPoistaKäy ihmeessä, jos satut joskus tuolla suunnalla liikkumaan. Kaikessa karmivuudessaan ajatuksia herättävä paikka!
PoistaEhkä jonain kesänä tai syksynä lähetään retkelle tonne:)
VastaaPoistaMä kerkesin jo lukaista sen Rönkkösen elämästä kertovan kirjan, ja nyt suunnittelen jo uutta käyntiä puistoon, kun tiedän asiasta enemmän. Siellä kun on yksi geokätkökin. :-D
PoistaHei! Muutama vuosi sitten sattumalta myös retkeillessämme tuonne eksyttiin. Silloin se oli vielä siisti ja siellä kasvoi valtavsti erilaisia kukkia, mm mielettömän isoja valkovuokkoja, en tiedä mitä ne olivat, mutta en koskaan ennen sellaisia ollut nähnyt. Siellä oli kunnon käytävät ja se kukkameri oli uskomaton kokemus. Lapset puhuvat siitä joskus vieläkin, oli se senverran kummallinen kokemus!
VastaaPoistaIhanaa lukea näitä sinun matkakertomuksiasi.
Voi kiitos. :-)
PoistaTuolla puistossa oli nytkin tosi paljon kukkia. Harmi vaan, kun oli sellainen sateinen ja harmaa päivä, etteivät ne oikein päässeet oikeuksiinsa. Kauniilla säällä puutarha on varmasti upea näky!
Minä kiinnostuin tuosta kummallisesta puistosta ja erikoisesta taiteilijasta niin, että luin Rönkkösen elämästä ja taiteesta kertovan kirjasen. Pitää ehkä joskus kirjoitella muutama sana hänestäkin, oli siinä sen verran erikoinen tyyppi!