Demokratia kaikilla mausteilla

Andhra Pradeshissa käytiin eilen täytevaalit, joiden tarkoituksena oli täyttää yksi edustajanpaikka parlamentin alahuoneeseen Lok Sabhaan ja 18 paikkaa osavaltion parlamenttiin. Vaikka vaalit eivät olleet kansallisella tasolla ajatellen kovinkaan merkittävät, niistä saatiin silti aikaiseksi viikkokausia jatkunut show.

Vaalipäivän aamuna, kun äänestys ei ollut vielä alkanutkaan, äänestäjien määrän ilmoitettiin olevan 4 613 589. Äänestäjistä suurin piirtein puolet oli miehiä ja puolet naisia, mutta mukana oli myös ensimmäistä kertaa kolmannen sukupuolen edustajia. Näitä "muita" oli mukana 13 kappaletta. Äänestäjien määrä tiedetään ennakolta siksi, että äänestäjäksi pitää rekisteröityä etukäteen. Kaikki rekisteröityneet eivät kuitenkaan välttämättä käy äänestämässä, ja äänestysprosentti lasketaan rekisteröityneistä ihmisistä; ei siis kaikista mahdollisista äänestyskelpoisista kansalaisista. Kun äänestäjä on käynyt äänestämässä, hänen etusormensa merkataan musteella, joka ei lähde pesussa pois, jottei sama henkilö pysty käymään äänestämässä kahta kertaa.

Minulta jäi kerran Intiassa sormi niin pahasti oven väliin, että se oli mustana useamman viikon. Monet vitsailivat minulle, että oletko käynyt äänestämässä, kun sinulla on musta sormi (silloin sattui olemaan vielä vaalitkin).

Presidentti Pratibha Patil näyttää musteella merkattua sormeensa vuoden 2009 vaaleissa. (Kuva: Hot News.)

Intian demokratiasta puhuttaessa mainitaan usein, että Intia on yksi niistä harvoista maista, joissa huonotuloiset ja alemmin koulutetut käyvät hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja ahkerammin äänestämässä. Jos ajattelee naiivisti, köyhien äänestämisinnon voisi ajatella johtuvan siitä, että heillä on enemmän tarvetta muutokseen kuin rikkailla - uusi hallinto voisi ehkä tuoda parannusta köyhien oloihin. Tämähän on tietysti täyttä kukkua. Suurin syy siihen, miksi köyhät käyvät rikkaita ahkerammin äänestämässä, on se, että heille äänestäminen on suhteessa kannattavampaa toimintaa. Eihän äänen antaminen nimittäin mitään ilmaista hommaa ole, vaan siitä pitää saada maksu!

Joskus ennen muinoin ihmiset kävivät kuulemma äänestämässä ihan ilmaiseksikin, mutta nykyään kaikki tietävät intialaisen demokratian pelisäännöt: äänestäjät osaavat vaatia äänestään palkkion, ja politiikkaan havittelevat tietävät maksaa äänistä. Äänestäjät voivat saada palkkionsa rahana - summa voi olla esimerkiksi 1000 tai 2000 rupiaa, joka on köyhälle aika hyvä raha. Äänestyspalkkio voidaan maksaa muutoinkin kuin rahana - naiset saattavat saada äänestyspalkkiokseen vaikkapa kultaa tai hopeaa ja miehet pullon viinaa. Hyvätuloisten ei tarvitse juosta tällaisten porkkanoiden perässä, joten heillä ei ole motiivia äänestääkään. Poliitikot tietävät tämänkin varsin hyvin, ja siksi he kalastelevatkin äänestäjiä lähinnä maaseudulta.

Väkijoukkoa kuuntelemassa vaalipuhetta Narasannapetassa. (Kuva: The Hindu)

Poliisit pysäyttelevät vaalien alla ahkerasti ajoneuvoja ja tarkastavat niitä siltä varalta, että niissä yritetään salakuljettaa suuria rahasummia tai muita artikkeleita, jotka on tarkoitettu äänestäjien lahjomiseksi. Näiden vaalien alla poliisi löysi käteistä 420 miljoonan rupian (noin 6 miljoonan euron) edestä ja arvotavaroita, kuten kultaa ja hopeaa, 120 miljoonan rupian edestä. Lisäksi löytyi myös suuria määriä alkoholia. Vaikka ehdokkaiden vaalibudjeteista (lue: lahjuskassoista) ei tarkkaa tietoa olekaan, se kuitenkin tiedetään, että vaalibudjetit ovat olleet näissä vaaleissa suuremmat kuin koskaan aiemmin.

Hallitsevan kongressipuolueen uhkaajaksi nousi vaalien alla YSR-kongressipuolue, joka perustettiin sen jälkeen, kun Andhra Pradeshin pääministeri, kongressipuolueeseen kuulunut, Y.S. Rajasekhara Reddy kuoli helikopterionnettomuudessa vuonna 2009. Politiikka on Intiassa hyvin vahvasti henkilöitynyttä, ja tärkeän henkilön poismeno saa ihmiset tolaltaan. YSR oli hyvin suosittu hahmo ihmisten keskuudessa, ja monet tekivät hänen kuolemansa jälkeen itsemurhan tai kuolivat järkytyksen takia sydänkohtaukseen. YSR:n kuolemaa on spekuloitu paljon, ja monet ovat sitä mieltä, että hänen kuolemansa ei ollut mikään onnettomuus vaan murha ja että helikopteri räjäytettiin.

Uuden YSR-puolueen johtohahmoksi nousi pian YSR:n poika, Jagan, joka kampanjoi vaalien alla voimakkaasti, jotta puolue saisi vaaleissa mahdollisimman monta edustajanpaikkaa. Vaalikampanjointi sai kuitenkin ikävän lopun, kun Jagan vangittiin toukokuun 27. päivänä korruptiosyytösten ja muiden rahasotkujen takia. Monen mielestä vangitseminen oli hallitsevan kongressipuolueen taktinen veto: kongressipuolue pelästyi Jaganin saamaa valtaisaa kannatusta, joten Jagan piti saada telkien taakse. Kuulustelujen ja vangitsemisen ajankohta - vain pari viikkoa ennen vaaleja - viittaisi siihen, että asiassa saattaa olla hyvinkin perää. Vaikka vangitsemispäätös tuli CBI:lta, moni on sitä mieltä, että ratkaisun takana oli itse asiassa kongressipuolueen johtaja, Sonia Gandhi, joka pitää CBI:ta sätkynukkenaan.

Jaganin namaste-tervehdys vankilan ovelta. (Kuva: Deccan Chronicle)

Vangitseminen ei kuitenkaan tuottanut haluttua tulosta, sillä vaikka Jagan istui telkien takana, puolueen raivokas kampanjointi jatkui. Jaganin äiti - edesmenneen YSR:n vaimo - ja Jaganin sisar jatkoivat maakuntakierroksia ja saivat puolelleen valtavan määrän ihmisiä. Nähtäväksi jää, tuottiko äidin ja sisaren kampanjointi toivotun tuloksen, sillä ääntenlaskun tulokset selviävät 15. kesäkuuta.

Vaalikampanjointi on Intiassa hurmoshenkistä, ja meno saattaa muistuttaa joskus parastakin karnevaalitunnelmaa. Lauantaina, toiseksi viimeisenä vaalikampanjapäivänä, havahduin hirvittävään kadulta kuuluneeseen meteliin. Syöksyin tietenkin parvekkeelle katsomaan, mitä kadulla tapahtui. Siellähän oli vaalitunnelma ihan parhaimmillaan. Meidän kotikatumme varrella on kyseisen YSR-puolueen puoluetoimisto, ja sinne tämä kulkuekin oli kai menossa. Sini-valko-vihreät liput edustavat puolueen värejä.



Kun katselimme vaalien alla televisiosta vaalihumua, appiukko kysäisi, onko Suomessakin vaalien alla samanlaista. Suomalaisen ja intialaisen vaalikampanjoinnin vertailu huvitti minua - kerroin appiukollekin, että Suomessa istutaan vaalien alla vaaliteltassa ja juodaan kahvia.