Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Demokratia kaikilla mausteilla

Andhra Pradeshissa käytiin eilen täytevaalit, joiden tarkoituksena oli täyttää yksi edustajanpaikka parlamentin alahuoneeseen Lok Sabhaan ja 18 paikkaa osavaltion parlamenttiin. Vaikka vaalit eivät olleet kansallisella tasolla ajatellen kovinkaan merkittävät, niistä saatiin silti aikaiseksi viikkokausia jatkunut show.

Vaalipäivän aamuna, kun äänestys ei ollut vielä alkanutkaan, äänestäjien määrän ilmoitettiin olevan 4 613 589. Äänestäjistä suurin piirtein puolet oli miehiä ja puolet naisia, mutta mukana oli myös ensimmäistä kertaa kolmannen sukupuolen edustajia. Näitä "muita" oli mukana 13 kappaletta. Äänestäjien määrä tiedetään ennakolta siksi, että äänestäjäksi pitää rekisteröityä etukäteen. Kaikki rekisteröityneet eivät kuitenkaan välttämättä käy äänestämässä, ja äänestysprosentti lasketaan rekisteröityneistä ihmisistä; ei siis kaikista mahdollisista äänestyskelpoisista kansalaisista. Kun äänestäjä on käynyt äänestämässä, hänen etusormensa merkataan musteella, joka ei lähde pesussa pois, jottei sama henkilö pysty käymään äänestämässä kahta kertaa.

Minulta jäi kerran Intiassa sormi niin pahasti oven väliin, että se oli mustana useamman viikon. Monet vitsailivat minulle, että oletko käynyt äänestämässä, kun sinulla on musta sormi (silloin sattui olemaan vielä vaalitkin). Smiley

Presidentti Pratibha Patil näyttää musteella merkattua sormeensa vuoden 2009 vaaleissa. (Kuva: Hot News.)

Intian demokratiasta puhuttaessa mainitaan usein, että Intia on yksi niistä harvoista maista, joissa huonotuloiset ja alemmin koulutetut käyvät hyvätuloisia ja korkeasti koulutettuja ahkerammin äänestämässä. Jos ajattelee naiivisti, köyhien äänestämisinnon voisi ajatella johtuvan siitä, että heillä on enemmän tarvetta muutokseen kuin rikkailla - uusi hallinto voisi ehkä tuoda parannusta köyhien oloihin. Tämähän on tietysti täyttä kukkua. Suurin syy siihen, miksi köyhät käyvät rikkaita ahkerammin äänestämässä, on se, että heille äänestäminen on suhteessa kannattavampaa toimintaa. Eihän äänen antaminen nimittäin mitään ilmaista hommaa ole, vaan siitä pitää saada maksu!

Joskus ennen muinoin ihmiset kävivät kuulemma äänestämässä ihan ilmaiseksikin, mutta nykyään kaikki tietävät intialaisen demokratian pelisäännöt: äänestäjät osaavat vaatia äänestään palkkion, ja politiikkaan havittelevat tietävät maksaa äänistä. Äänestäjät voivat saada palkkionsa rahana - summa voi olla esimerkiksi 1000 tai 2000 rupiaa, joka on köyhälle aika hyvä raha. Äänestyspalkkio voidaan maksaa muutoinkin kuin rahana - naiset saattavat saada äänestyspalkkiokseen vaikkapa kultaa tai hopeaa ja miehet pullon viinaa. Hyvätuloisten ei tarvitse juosta tällaisten porkkanoiden perässä, joten heillä ei ole motiivia äänestääkään. Poliitikot tietävät tämänkin varsin hyvin, ja siksi he kalastelevatkin äänestäjiä lähinnä maaseudulta.

Väkijoukkoa kuuntelemassa vaalipuhetta Narasannapetassa. (Kuva: The Hindu)
Poliisit pysäyttelevät vaalien alla ahkerasti ajoneuvoja ja tarkastavat niitä siltä varalta, että niissä yritetään salakuljettaa suuria rahasummia tai muita artikkeleita, jotka on tarkoitettu äänestäjien lahjomiseksi. Näiden vaalien alla poliisi löysi käteistä 420 miljoonan rupian (noin 6 miljoonan euron) edestä ja arvotavaroita, kuten kultaa ja hopeaa, 120 miljoonan rupian edestä. Lisäksi löytyi myös suuria määriä alkoholia. Vaikka ehdokkaiden vaalibudjeteista (lue: lahjuskassoista) ei tarkkaa tietoa olekaan, se kuitenkin tiedetään, että vaalibudjetit ovat olleet näissä vaaleissa suuremmat kuin koskaan aiemmin.

Hallitsevan kongressipuolueen uhkaajaksi nousi vaalien alla YSR-kongressipuolue, joka perustettiin sen jälkeen, kun Andhra Pradeshin pääministeri, kongressipuolueeseen kuulunut, Y.S. Rajasekhara Reddy kuoli helikopterionnettomuudessa vuonna 2009. Politiikka on Intiassa hyvin vahvasti henkilöitynyttä, ja tärkeän henkilön poismeno saa ihmiset tolaltaan. YSR oli hyvin suosittu hahmo ihmisten keskuudessa, ja monet tekivät hänen kuolemansa jälkeen itsemurhan tai kuolivat järkytyksen takia sydänkohtaukseen. YSR:n kuolemaa on spekuloitu paljon, ja monet ovat sitä mieltä, että hänen kuolemansa ei ollut mikään onnettomuus vaan murha ja että helikopteri räjäytettiin.

Uuden YSR-puolueen johtohahmoksi nousi pian YSR:n poika, Jagan, joka kampanjoi vaalien alla voimakkaasti, jotta puolue saisi vaaleissa mahdollisimman monta edustajanpaikkaa. Vaalikampanjointi sai kuitenkin ikävän lopun, kun Jagan vangittiin toukokuun 27. päivänä korruptiosyytösten ja muiden rahasotkujen takia. Monen mielestä vangitseminen oli hallitsevan kongressipuolueen taktinen veto: kongressipuolue pelästyi Jaganin saamaa valtaisaa kannatusta, joten Jagan piti saada telkien taakse. Kuulustelujen ja vangitsemisen ajankohta - vain pari viikkoa ennen vaaleja - viittaisi siihen, että asiassa saattaa olla hyvinkin perää. Vaikka vangitsemispäätös tuli CBI:lta, moni on sitä mieltä, että ratkaisun takana oli itse asiassa kongressipuolueen johtaja, Sonia Gandhi, joka pitää CBI:ta sätkynukkenaan.

Jaganin namaste-tervehdys vankilan ovelta. (Kuva: Deccan Chronicle)
Vangitseminen ei kuitenkaan tuottanut haluttua tulosta, sillä vaikka Jagan istui telkien takana, puolueen raivokas kampanjointi jatkui. Jaganin äiti - edesmenneen YSR:n vaimo - ja Jaganin sisar jatkoivat maakuntakierroksia ja saivat puolelleen valtavan määrän ihmisiä. Nähtäväksi jää, tuottiko äidin ja sisaren kampanjointi toivotun tuloksen, sillä ääntenlaskun tulokset selviävät 15. kesäkuuta.

Vaalikampanjointi on Intiassa hurmoshenkistä, ja meno saattaa muistuttaa joskus parastakin karnevaalitunnelmaa. Lauantaina, toiseksi viimeisenä vaalikampanjapäivänä, havahduin hirvittävään kadulta kuuluneeseen meteliin. Syöksyin tietenkin parvekkeelle katsomaan, mitä kadulla tapahtui. Siellähän oli vaalitunnelma ihan parhaimmillaan. Smiley Meidän kotikatumme varrella on kyseisen YSR-puolueen puoluetoimisto, ja sinne tämä kulkuekin oli kai menossa. Sini-valko-vihreät liput edustavat puolueen värejä.



Kun katselimme vaalien alla televisiosta vaalihumua, appiukko kysäisi, onko Suomessakin vaalien alla samanlaista. Suomalaisen ja intialaisen vaalikampanjoinnin vertailu huvitti minua - kerroin appiukollekin, että Suomessa istutaan vaalien alla vaaliteltassa ja juodaan kahvia. Smiley

16 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus:)Kylläpä on kyseenalaista vaalikäyttäytymistä,kun käydään äänestämässä palkkion toivossa. Täälläkin on vaalitouhu enemmän Suomen kuin Intian kaltaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisen vaikea minusta on uskoa sitä, että ihmisiä lahjotaan viinalla äänestämään!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ainakin meikäläisittäin ajateltuna. Täkäläisittäin ajatellen ihan normitoimintaa. :-D

      Poista
  3. Joka kerta kun luen sinun blogipostauksia, niin aina tulee sama ajatus 'On se Intia vaan kyllä erikoinen maa'. Minä olisin niin hukassa siellä! Iik! Miltä sinusta tuntuu, tuleeko Intiasta ikinä vähemmän korruptoitunut maa? Täälläkin äänestys on kyllä ehdottomasti enemmän Suomen kaltaista, paitsi että täällä on äänestyspakko, jos on Australian kansalainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, äänestyspakko!? No ei sekään oikein kivaa kyllä ole, että on pakko käydä äänestämässä. Mitäs sitten jos on vaikka sairaana tai ei pääse jostain muusta syystä äänestämään?

      Kyllä minäkin olin aluksi täällä aika hukassa. Kaikki toimi ihan erilailla kuin kotona Suomessa, enkä ymmärtänyt tätä maata ja varsinkaan ihmisiä ollenkaan. Mutta jotenkin olen vaan hiljalleen tottunut tähän kaikkeen, jopa niin, että olen alkanut pitää kaikenlaisia ihmeellisiä juttuja ihan normaaleina. :-)

      Jos ihan suoraan sanon, niin en usko, että korruptio ikinä häviää Intiasta tai edes paljon vähenee nykyisestä. Olen aina sanonut, että jos Intiasta halutaan kitkeä korruptio kokonaan pois, täältä pitää poistaa kaikki ihmiset. :-) Kaikki ovat ihan liian tottuneita korruptioon ja siihen, että asiat toimivat, miten toimivat. Ihmiset ovat täällä minusta aika itsekkäitä ja lyhytnäköisiä, eikä ihmisillä ole täällä sellaista yhteiskunnallista vastuuntuntoa, kuten esimerkiksi Suomessa. Sen näkee kaikessa, lähtien jo siitä, että roskat voi käydä kippaamassa naapurin puolelle tai kadun viereen – pääasia, että ne saadaan omalta tontilta pois.

      Intialaiset käyttävät sellaista sanontaa, että väliä on vain lopputuloksella; ei sillä, miten siihen päästään. Kaikki keinot ovat siis sallittuja, rikollisetkin. Korruptiolla tulee rahaa helposti, ja ei kai kukaan helposta rahasta kieltäydy. Rehellisyydellä saa ehkä sädekehän päänsä päälle, mutta onhan se nyt paljon mukavampaa ajella isolla bemarilla ja asua luksuslukaalissa kuin paistatella sädekehän lämmössä.

      Poista
    2. Tulipa tuosta naapurin puolelle roskien kippaamisesta mieleen se kun jonkin aika sitten koulukaveri valitti siitä kun naapuriin oli muuttanut intialainen perhe (mikä oli kait vasta muuttanut Australiaan) ja sieltä aidan toiselta puolelta jatkuvasti lenteli roskaa hänen takapihalleen.. tuli pizzalaatikoita sun muuta. Huokaus. Ei taida olla oikein hyvä juttu täällä. hih. :)

      Pitäisiköhän minun toivoa vieläkin että sinulla menisi niin hermot Intian kanssa että muuttaisitte Melbourneen.... :) Ei täälläkään kyllä voi kaikkeen luottaa yhtä hyvin kuin Suomessa, mutta... :)

      Meillekin tulee aina välillä sellaisia ilmoituksia että pitäisi ilmoittautua äänestäjiksi. Joopa joo, arvaa vaan että ei kyllä aleta sellaiseen. hahaa! Jos ilmoittautuu äänestäjäksi, niin sitten on pakko äänestää JOKA kerta kun on joku äänestys. Ärsyttävää! En tiedä kyllä että mitä tapahtuu jos ei käy äänestämässä. Pitääpä tutkia asiaa!

      Poista
    3. Jotkut intialaiset joutuvat kyllä vähän opettelemaan uusia siisteyskäsityksiä, kun ne lähtevät ulkomaille. Minä olin aikoinani yhdessä firmassa henkilöstöpuolella töissä ja järjestelin mm. intialaisten asuntoasioita. Yksille intialaisille oli iso yllätys kun asunto ei siivoutunutkaan itsestään, vaan se piti itse siivota. :-D Yhdet asukkaat taas eivät koskaan pyyhkineet hellaansa käytön jälkeen, ja sitten kun he olivat muuttamassa pois, vuokraemäntä sai ihan hirveät hepulit, kun se liesi oli ihan musta eikä sitä saanut millään puhtaaksi.

      Minähän olisin valmis muuttamaan Melbourneen milloin vain, mutta kun meillä riippuu aina ukkelista nämä jutut...

      Ei ole kyllä yhtään kivaa, jos äänestäminen on pakkopullaa. En minäkään sitten kyllä varmaan ilmoittautuisi äänestäjäksi.

      Poista
    4. Hihii! Ja Suomesta ei niin helposti löydy halpaa tiskaajatyttökään (minä vieläkin haaveilen sellaisesta...) :)

      Poista
    5. Mutta sinullahan on se tiskaajapoika. ;-) Minä ainakin ottaisin mieluummin sellaisen!

      Poista
    6. Höh, no niinpä onkin!!! Hyvä on vielä tiskaamaankin ja ah, ihanaa silmänruokaa. Hihii! :) Työskentelee ruokapalkalla. :)

      Poista
    7. Hihii, ja palkka taitaa olla aika hyvä, mitä olen ruokablogiasi lueskellut. Taitaa olla melkein miljonääri se sinun tiskarisi. ;-)

      Poista
  4. Hei! Olen muutaman viikon ajan lukenut blogiasi, ja täytyy sanoa että se on todella mielenkiintoinen! Kiitos mielenkiintoisista teksteistä, kuvista ja videoista, on tosi kiva nähdä "eläviä tilanteita"! Intia vaikuttaa mielenkiintoiselta maalta hyvine ja huonoine puolineen, ja on mukava kuulla miten elämä suomalaisena siellä sujuu! Monet asiat (kuten juuri tuo äänestäjien lahjominen) ovat esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa samalla lailla, tosin tässä tapauksessa lahjovat lähinnä ruoalla. Ja jos eivät jaa kaikkea ruokaa mahdollisille äänestäjille, niin antavat ruokasäkkien pilaantua ja heittävät ne sitten pois sen sijaan, että käyttäisivät ne paremmin. Onkin kiva vertailla kertomuksiesi perusteella, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia on intialaisessa toimintatavassa ja vaikka joidenkin lattarimaiden tavassa!
    Tulipa pitkä viesti..mutta kiitos siis tästä loistavasta blogista! :)
    T. Mape

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihan hirveästi, ja tosi kiva kun jätit kommentin!

      En tunne latinalaista Amerikkaa kovin hyvin, mutta sen mitä olen siitä lueskellut, monet asiat tuntuvat olevan siellä tosiaan aika samalla mallilla kuin Intiassa. Intia on tosiaan mielenkiintoinen maa, kun kulttuuri, väestö, luonto ja kaikki muukin on täällä niin monimuotoista, että kaikille löytyy varmasti jotain kiinnostavaa. Huonoja puolia täällä on paljon, mutta niin on hyviäkin. Kun niiden huonojen puolien kanssa oppii elämään, hyviä puolia tuntuu olevan enemmän. :-)

      Poista
  5. Tottahan bemari lämmittää enemmän kuin sädekehä, ja senhän voi myydäkin, mikä sädekehän kanssa on vaikeampi juttu :D Vaalit oli täälläkin hiljattain ja kel oli sormi mustana oli täyttänyt kansalaisvelvollisuutensa. Minullakin kyllä oli musta sormi, mutta ei onneksi samasta syystä kuin sinulla, vaan siksi että kävin antamassa sormenjälkeni poliisilaitoksella taas kerran :) Äänistä täällä ei kyllä makseta (kielletty sen jälkeen kun 90-luvulla ääriryhmät käyttivät sitä hyväkseen), kaikkee muuta vilppiä voi kyllä olla, vaikka enemmän ääniä kuin äänestäjiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, bemarinhan voi vielä myydäkin: :-)

      Mitä ihmettä, sormenjälkiä... Kyllä sielläkin tapahtuu kaikkea kummallista! Hehe, jotenkin olisin voinut kuvitellakin, että ei sielläkään äänestys ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mene.

      Poista