Tontti keskellä ei-mitään & monsuunin merkkejä

Kävimme ukkelin kanssa katsomassa yhtä tonttia lähellä Himayat Sagar -järveä Hyderabadin ulkopuolella. Tontti oli kukkulan päällä, joten sinne piti hieman kavuta.

Onneksi nousu ei ollut kovinkaan vaivalloinen, vaikka aurinko porottikin ihan suoraan pilvettömältä taivaalta.

Ylhäältä aukesivat mukavat näköalat ympäröivälle maaseudulle. 

Järvikin näkyi, ja kaukana horisontissa häämöttivät myös Hyderabadin laita-alueen uudet, jättimäiset toimistorakennukset.

Viehätyin paikasta ja lähialueesta oikein kovasti. Jotkin paikat ovat sellaisia, että niissä tuntee olonsa heti kotoisaksi, ilman että viehätyksen syytä osaa edes tarkemmin selittää. Tämä paikka oli juuri sellainen. Voisin kuvitella itseni totaalisen hyvin asumaan tänne, vaikka lähistöllä ei ollut edes mitään kovin kummoisia palveluja.

Kävelymatkan päässä tontista oli pieni kylä, josta löytyy varmaankin kaikki tarvittavat peruspalvelut, eikä kaupunkiinkaan ole matkaa kuin 20 kilometriä.

Kävimme pyörähtämässä kylän laidalla, ja kyläkin vaikutti viehättävältä, hieman uneliaalta paikalta. Ikään kuin siellä olisi ainainen sunnuntai.

Poispäin ajellessamme näimme aloe vera -viljelyksiä.

Aloe verat oli istutettu jostakin syystä vieri viereen pyöreälehtisten kaktusten kanssa.

Näimme myös nättejä kukkapeltoja, joissa kasvatetaan kukkia myyntiin.

Tämä taas on jonkinlainen taatelipalmu, ellen aivan väärässä ole.

Himayat Sagar -järvi on yksi niistä vesialueista, joista Hyderabad saa juomavetensä.

Järvessä uidaan, pestään pyykkiä ja sitä myös roskataan surutta.

Hyderabadin vesitilanne on ollut tänä kesänä huonompi kuin koskaan aikaisemmin, ja vedestä on ollut monin paikoin huutava pula jo pitkään. Monet ovat joutuneet turvautumaan kaupungin vesitankkeriautoihin, jotka tuovat vettä 5000 litran tankeissa. Meidänkin talon juomavesi on tuotu tankkiautolla jo parin kuukauden ajan. Kaupungin laillisten autojen lisäksi Hyderabadissa on satoja "yksityisyrittäjiä" eli laittomia tankkiautoja, jotka käyvät varastamassa veden surutta sieltä mistä saavat.

Joskus tankkiautoja katsellessani tulee mieleen, että kuinkakohan suuri osa vedestä loppujen lopuksi pääsee perille. Tankkiautot ovat yleensä nimittäin aina niin piripintaan täytettyjä, että jos tiessä on pienikin töyssy tai monttu, vettä loiskuu tielle ämpärikaupalla. Joskus autoissa on suorastaan reikiä, joista valuu vettä tielle tasaisena norona.

Kesän kuumuus on pahentanut huonoa vesitilannetta, enkä edes uskalla ajatella, kuinka monta ihmistä ja eläintä on tämänkin kesän aikana kuollut janoon. Yhtenä päivänä satuin liikennevaloissa vesitankkiauton taakse, ja tien vieressä päivysti lauma kerjäläislapsia, jotka tulivat koputtelemaan valoihin pysähtyneiden autojen ikkunoihin. Yksi tyttö - olisiko ollut kuuden, seitsemän vanha - ei tullutkaan kerjäämään keneltäkään mitään, vaan hän meni tyhjän vesipullon kanssa edessäni olleen tankkiauton taakse. Tyttö yritti kaikin voimin kääntää tankkiauton hanan sulkijan auki, pitäen samalla pulloa hanan alla. Vaikka tyttö kuinka yritti ja yritti, hän ei saanut hanaa auki, ja hanasta valui pulloon vain muutama onneton tippa. Lopulta tyttö antoi periksi ja kaatoi pulloon valuneen lirunkin pois. Minua alkoi ahdistaa ihan hirveästi: miten julmaa taistelua elämä täällä joskus onkaan.

Pian tämän jälkeen yksi kerjäläispoika tuli koputtamaan käsi ojossa ikkunaani. En koskaan anna kerjäläisille - varsinkaan lapsille - mitään, mutta nyt ojensin pojalle ikkunan raosta vesipullon jämän, joka oli pyörinyt autossani. Siitä oli hetkellisesti varmasti paljon suurempi apu kuin muutamasta lantista, jotka eivät päätyisi lapselle kuitenkaan.

Kaikkien elämä helpottuu kohta ainakin vähän, kun monsuuni- eli sadekausi alkaa. Monsuuni saapuu manner-Intiassa aina ensimmäisenä Keralaan, jonne se saapuu normaalisti kesäkuun ensimmäisen päivän paikkeilla ja josta se sitten etenee hiljalleen muualle Intiaan. Joka vuosi viimeistään toukokuun alussa alkaa hirveä spekulointi siitä, tuleeko monsuuni ajallaan vai myöhässä ja millaiset sateet tänä vuonna saadaan. Ilmatieteen laitos antaa säännöllisin väliajoin ennusteita monsuunin etenemisestä ja saapumisajankohdasta, ja ennusteet muuttuvat jatkuvasti. Tulee aina mieleen suomalainen vääntäminen juhannuksen säästä tai siitä, missä päin maata saadaan nauttia valkoisesta joulusta.

Monsuuni saapui Keralaan muutama päivä sitten, hieman myöhässä, ja sen on arvioitu saapuvan Hyderabadiin muutaman päivän päästä. Monsuuni tarkoittaa sitä, että aurinkoiset päivät ovat aika lailla ohitse monen kuukauden ajaksi, kun taivaan täyttävät pilvet ja sadettakin saadaan, aika usein ukkosten kera. Lämpötilat laskevat, ja Hyderabadin normaalisti kuiva ilmasto muuttuu niin kosteaksi, että pyykkien kuivattaminenkin on vaikeaa. Vaikka en mitenkään rakasta intialaisen kesän kuumuutta ja jatkuvaa hikoilua, kesä on silti minusta miellyttävämpi vuodenaika kuin monsuunikausi. En pidä monsuunin pimeistä päivistä, jatkuvasta kosteudesta ja säiden arvaamattomuudesta: suhteellisen kaunis ilma saattaa muuttua hetkessä kaatosateeksi. Joitakin muutoksia säätilassa oli jo tänä aamuna nähtävissä, sillä ulkolämpötila alkoi aamulla pitkästä aikaa kakkosella eikä kolmosella, ja keittiön hanasta tuleva vesikin oli kylmää. En muista, milloin hanasta on tullut viimeksi kylmää vettä.

Nyt on semmoinen aika vuodesta, että joka paikka tursuaa mangoja. Mangopuutarhan omistavilla ihmisillä on mangoja enemmän kuin he ehtivät syödä, ja meillekin on jo pari sukulaista soitellut ja tarjonnut mangoja. Appivanhemmillakin on maaseutumökkinsä yhteydessä mangopuutarha, ja sieltä laitettiin viime viikolla kolme isoa laatikollista mangoja tulemaan bussikyydillä Hyderabadiin. Minä ja ukkeli saimme yhden kenkälaatikollisen oman puutarhan mangoja, ja voi hyvänen aika, miten hyviä ne ovatkin. Voisin elää loppuelämäni mangoilla!