Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 7. kesäkuuta 2012

Tontti keskellä ei-mitään & monsuunin merkkejä

Kävimme ukkelin kanssa katsomassa yhtä tonttia lähellä Himayat Sagar -järveä Hyderabadin ulkopuolella. Tontti oli kukkulan päällä, joten sinne piti hieman kavuta.


Onneksi nousu ei ollut kovinkaan vaivalloinen, vaikka aurinko porottikin ihan suoraan pilvettömältä taivaalta.

Ylhäältä aukesivat mukavat näköalat ympäröivälle maaseudulle. 



Järvikin näkyi, ja kaukana horisontissa häämöttivät myös Hyderabadin laita-alueen uudet, jättimäiset toimistorakennukset.

Viehätyin paikasta ja lähialueesta oikein kovasti. Jotkin paikat ovat sellaisia, että niissä tuntee olonsa heti kotoisaksi, ilman että viehätyksen syytä osaa edes tarkemmin selittää. Tämä paikka oli juuri sellainen. Voisin kuvitella itseni totaalisen hyvin asumaan tänne, vaikka lähistöllä ei ollut edes mitään kovin kummoisia palveluja.

Kävelymatkan päässä tontista oli pieni kylä, josta löytyy varmaankin kaikki tarvittavat peruspalvelut, eikä kaupunkiinkaan ole matkaa kuin 20 kilometriä.


Kävimme pyörähtämässä kylän laidalla, ja kyläkin vaikutti viehättävältä, hieman uneliaalta paikalta. Ikään kuin siellä olisi ainainen sunnuntai.


Poispäin ajellessamme näimme aloe vera -viljelyksiä.


Aloe verat oli istutettu jostakin syystä vieri viereen pyöreälehtisten kaktusten kanssa.


Näimme myös nättejä kukkapeltoja, joissa kasvatetaan kukkia myyntiin.


Tämä taas on jonkinlainen taatelipalmu, ellen aivan väärässä ole.


Himayat Sagar -järvi on yksi niistä vesialueista, joista Hyderabad saa juomavetensä.


Järvessä uidaan, pestään pyykkiä ja sitä myös roskataan surutta.


Hyderabadin vesitilanne on ollut tänä kesänä huonompi kuin koskaan aikaisemmin, ja vedestä on ollut monin paikoin huutava pula jo pitkään. Monet ovat joutuneet turvautumaan kaupungin vesitankkeriautoihin, jotka tuovat vettä 5000 litran tankeissa. Meidänkin talon juomavesi on tuotu tankkiautolla jo parin kuukauden ajan. Kaupungin laillisten autojen lisäksi Hyderabadissa on satoja "yksityisyrittäjiä" eli laittomia tankkiautoja, jotka käyvät varastamassa veden surutta sieltä mistä saavat.

Joskus tankkiautoja katsellessani tulee mieleen, että kuinkakohan suuri osa vedestä loppujen lopuksi pääsee perille. Tankkiautot ovat yleensä nimittäin aina niin piripintaan täytettyjä, että jos tiessä on pienikin töyssy tai monttu, vettä loiskuu tielle ämpärikaupalla. Joskus autoissa on suorastaan reikiä, joista valuu vettä tielle tasaisena norona.


Kesän kuumuus on pahentanut huonoa vesitilannetta, enkä edes uskalla ajatella, kuinka monta ihmistä ja eläintä on tämänkin kesän aikana kuollut janoon. Yhtenä päivänä satuin liikennevaloissa vesitankkiauton taakse, ja tien vieressä päivysti lauma kerjäläislapsia, jotka tulivat koputtelemaan valoihin pysähtyneiden autojen ikkunoihin. Yksi tyttö - olisiko ollut kuuden, seitsemän vanha - ei tullutkaan kerjäämään keneltäkään mitään, vaan hän meni tyhjän vesipullon kanssa edessäni olleen tankkiauton taakse. Tyttö yritti kaikin voimin kääntää tankkiauton hanan sulkijan auki, pitäen samalla pulloa hanan alla. Vaikka tyttö kuinka yritti ja yritti, hän ei saanut hanaa auki, ja hanasta valui pulloon vain muutama onneton tippa. Lopulta tyttö antoi periksi ja kaatoi pulloon valuneen lirunkin pois. Minua alkoi ahdistaa ihan hirveästi: miten julmaa taistelua elämä täällä joskus onkaan.

Pian tämän jälkeen yksi kerjäläispoika tuli koputtamaan käsi ojossa ikkunaani. En koskaan anna kerjäläisille - varsinkaan lapsille - mitään, mutta nyt ojensin pojalle ikkunan raosta vesipullon jämän, joka oli pyörinyt autossani. Siitä oli hetkellisesti varmasti paljon suurempi apu kuin muutamasta lantista, jotka eivät päätyisi lapselle kuitenkaan.

Kaikkien elämä helpottuu kohta ainakin vähän, kun monsuuni- eli sadekausi alkaa. Monsuuni saapuu manner-Intiassa aina ensimmäisenä Keralaan, jonne se saapuu normaalisti kesäkuun ensimmäisen päivän paikkeilla ja josta se sitten etenee hiljalleen muualle Intiaan. Joka vuosi viimeistään toukokuun alussa alkaa hirveä spekulointi siitä, tuleeko monsuuni ajallaan vai myöhässä ja millaiset sateet tänä vuonna saadaan. Ilmatieteen laitos antaa säännöllisin väliajoin ennusteita monsuunin etenemisestä ja saapumisajankohdasta, ja ennusteet muuttuvat jatkuvasti. Tulee aina mieleen suomalainen vääntäminen juhannuksen säästä tai siitä, missä päin maata saadaan nauttia valkoisesta joulusta. Smiley

Monsuuni saapui Keralaan muutama päivä sitten, hieman myöhässä, ja sen on arvioitu saapuvan Hyderabadiin muutaman päivän päästä. Monsuuni tarkoittaa sitä, että aurinkoiset päivät ovat aika lailla ohitse monen kuukauden ajaksi, kun taivaan täyttävät pilvet ja sadettakin saadaan, aika usein ukkosten kera. Lämpötilat laskevat, ja Hyderabadin normaalisti kuiva ilmasto muuttuu niin kosteaksi, että pyykkien kuivattaminenkin on vaikeaa. Vaikka en mitenkään rakasta intialaisen kesän kuumuutta ja jatkuvaa hikoilua, kesä on silti minusta miellyttävämpi vuodenaika kuin monsuunikausi. En pidä monsuunin pimeistä päivistä, jatkuvasta kosteudesta ja säiden arvaamattomuudesta: suhteellisen kaunis ilma saattaa muuttua hetkessä kaatosateeksi. Joitakin muutoksia säätilassa oli jo tänä aamuna nähtävissä, sillä ulkolämpötila alkoi aamulla pitkästä aikaa kakkosella eikä kolmosella, ja keittiön hanasta tuleva vesikin oli kylmää. En muista, milloin hanasta on tullut viimeksi kylmää vettä.

Nyt on semmoinen aika vuodesta, että joka paikka tursuaa mangoja. Mangopuutarhan omistavilla ihmisillä on mangoja enemmän kuin he ehtivät syödä, ja meillekin on jo pari sukulaista soitellut ja tarjonnut mangoja. Appivanhemmillakin on maaseutumökkinsä yhteydessä mangopuutarha, ja sieltä laitettiin viime viikolla kolme isoa laatikollista mangoja tulemaan bussikyydillä Hyderabadiin. Minä ja ukkeli saimme yhden kenkälaatikollisen oman puutarhan mangoja, ja voi hyvänen aika, miten hyviä ne ovatkin. Voisin elää loppuelämäni mangoilla!

 

15 kommenttia:

  1. Voi ei niin se kai on ,että suurimmat sodat käydään vielä juomavedestä,pohjoismexicossa on paikkoja joissa ei oo satanu kohta kahteen vuoteen ja inkkareita kuolee jakoon ja nälkään kanssa:(
    Noi katukset näyttää nopal kaktuksella mikä tosi yleinen syötävä mexicossa.niistä leikataan piikit pois suikaleiden ohuiksi,maustetaan suolalla,sitruunalla jne,si ne saa odotella limastuu ja pehmiää vähän,si tomaatti silppua,korianteria jne ja siinä on hyvä täyte sämpylöihin,tacoihin jne yleensämlihan kanssa lisäkkeenä tai quasadillassa loppusilauksena:)
    Kivan näköinen maapaikka ois aika kiva talo tuollaisessa,puutarhoineen jne:)

    VastaaPoista
  2. <3 oma mango puu on kyllä eka istutus kun löydetään meidän maapläntti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaa jännältä tuo kaktusresepti. Tahtoisin päästä kokeilemaan tai ainakin maistamaan. Olisi pitänyt pölliä tuolta pellolta muutama palanen; harmi kun en tajunnut, kun en tiennyt että niitä voi syödäkin.

      Satuin muuten juuri tänään katsomaan Masterchef Australian jakson, jossa kilpailijoiden piti valmistaa meksikolaista ruokaa kaktuksista. En kyllä ois ite keksinyt mitään! Kaktuksia kutsuttiin enkuksi nimellä ”prickly pear”, ja kun vähän googlettelin, niin kyseessä näyttäisi olevan juuri tuo mainitsemasi nopal. Hitsi että olisikin kiva päästä kokeilemaan, miltä kaktus maistuu!

      Minulla on kanssa haaveissa mangopuu. Mahtaakohan se tarvita kovastikin hoitoa... kun en oikein osaa hoitaa kasveja. Mutta ehkä pelkkä vesi riittää, kun en usko, että esim. tuota meidän parvekkeen alla olevaa mangopuutakaan mitenkään erityisesti hoidetaan.

      Kaunis profiilikuva sulla. :-)

      Poista
  3. Ensin ajattelin että ette kai muuta tuonne,mutta järvikin on ihan lähellä ja avaralta näyttää.,,

    Täälläkin vesipula on tuttua.Aina kesäisin ja jos talvella ei ole satanut kunnolla niin kehoitetaan säästämään vettä. Yritänkin kierrättää vettä sen vuoksi ,ainakin jonkun verran,ja muutenkin hieman nuukailla sen kanssa. Toivottavasti monsuunikausi ei ole liian paha. Meillä alkaa kohtapuolin se kamala pitkä kostea aika,mutta ei tippaakaan sadetta.Tuollainen monsuunisade olisi toisaalta kiva,niin kaikki olisi vihreää. Mangojen aika on ihan lähellä,sillä eilen näin ensimmäiset mangot.Hinta oli tosin vielä korkea,joten en ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän nykyään olla lotraamatta veden kanssa, ja olen aika tarkka myös siitä, että juomavedellä ei pestä esim. astioita. On se vaan ihmeellistä, miten hyvää vesi Suomessa on – ja että sitä tulee ihan hanasta laskemalla! Ei tällaisia asioita oikein opi arvostamaan, jos ei ole vähän aikaa toisenlaisissa oloissa.

      Kaikkein hirveintä on juuri se kuuman ja kostean yhdistelmä, kuten teilläkin taitaa kesällä olla. Täällä kun ei ole kesällä ollenkaan kosteaa, vaikka kuumaa onkin, niin pystyy vielä jotenkuten olemaan. On se kyllä huimaa, miten monsuunikausi muuttaa kaiken niin vihreäksi.

      Poista
  4. Olipas tyhjän näköinen kukkula, minä kun vierastan puuttomia paikkoja, mutta kai siellä kasvaa jos istuttaa.. tuleekohan vettä jostain? Sitä meikäläinen ekana ajattelee kun vesi on täälläkin kysyttyä ainetta. Täällä säännöstellään ympäri vuoden niin, että sitä jaellaan vain tiettyihin aikoihin päivässä, joskus joutuu olemaan ilman viikkojakin, just noiden reikäisten vedenjakeluautojen varassa :) Meillä tosin ei ole ongelmaa enää, kun tehtiin tarpeeksi iso säiliö.. ja tänä tävena sitä on taivaaltakin sadellut padot täyteen. Juomavesi silti ostetaan aina pullotettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan on vähän tyhjän näköinen kukkula, mutta toisaalta näkee sitten hyvin joka suuntaan. Ja näkyisi myös varmaan itse, jos tuohon talon rakentaisi... Vesitilanne oli tuolla kuitenkin kuulemma ihan hyvä.

      Onpa sielläkin veden kanssa vaikeaa. Minusta olisi hirveän vaikeaa elää tuommoisen säännöstelyn kanssa, mutta kai siihenkin tottuu, jos pakko on. Moni asia tuntui Intiassakin aluksi ihan ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta niin sitä on vain tottunut kaikkeen. Mekin ostetaan juomavesi pullotettuna, vaikka hanavettä voisi kai juoda, jos sitä keittäisi, mutta en ole jaksanut siihen hommaan ruveta, enkä oikein edes luota hanaveteen sen jälkeen kun ukkeli sairastui sitä (raakana) juotuaan.

      Poista
  5. Tervehdys! Tulin jattamaan puumerkkia - loysin joku aika sitten sairaan kivaan blogiisi, mutta onnistuin sittemmin hukkaamaan osoitteen... Kirjoitat tosi kivasti ja jannat on paikat siella pain palloa! Terkkuja Meksikosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva että löysit tänne uudestaan ja jätit vielä puumerkinkin. :-) Lämmitti mieltä kovasti. <3 Terkkuja myöskin täältä Intiasta sinne Meksikoon; Meksikosta on tullut minulle uusi toivepaikka, jonne haluaisin vielä joskus päästä käymään.

      Poista
  6. Wau, mitka maisemat. Muistan, kun me etsimme tonttia ja vuosi siihen meni. Ajeltiin ympari pitajia melkein paivittain ja kyseltiin ihmisilta. Meilla kun sana kulkee suusta suuhun, paikallisilla ei ole mitaan varsinaisia kiinteistovalittajia.
    Laitettiin heti mangopuu kasvamaan puutarhaan. Siihen tuli jokin tauti ja se kasvaa kituuttamalla. Laitettiin toinen puu ja toivotaan, etta se olisi vahan elinvoimaisempi. Nuo kaktukset ovat ilmeisesti Opuntia-lajia. Meillakin myydaan niita kaktushedelmia kesaisin, mutta minuun uppoaisi ihan varmasti paremmin tuo ninohin mainitsema resepti. Tykkaan blogistasi ihan mahdottomasti :) Hyvaa monsuunikautta ja laitahan hienoja myrskykuvia meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa kuulla. <3

      Täälläkin sana kulkee eteenpäin myös suusta suuhun, mutta myös kiinteistövälittäjien kautta. Tuon tontin viereisen tontin osti eräs tuttava, ja sitä kautta mekin tontista kuulimme. :-)

      Voi harmi, että mangopuullenne kävi noin! :-( Jos se siitä vielä piristyisi – tai ainakin se toinen puu alkaisi tuottamaan hedelmää...

      Monsuunin saapuminen on taas siirtynyt muutamalla päivällä. Ei oikein ennusteet pidä paikkaansa. :-D

      Poista
  7. Katsastatteko siis tonttia itsellenne? Rakentaminen Intiassa olisi varmaan aikamoinen kokemus, kun se on sitä jo Suomessakin :)
    Itse tykkään sateesta ja ukkosesta, joten monsuunissa tuntuu olevan jotain viehätystä. Ajatukset olisivat varmaan hiukan toiset, jos sen todella kokisi ja ilma olisi viikkotolkulla kostean nihkeä :)

    Ihana laatikollinen mangoja!

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään ihan itsellemme. Appivanhemmat ovat etsineet sopivaa tonttia jo pitkään, ja nyt saattoi ehkä lykästää. Anoppi on jo pitkään haaveillut siitä, että voisi viljellä vihanneksia ja muuta sellaista, ja tuolla olisi ainakin lääniä viljellä. :-)

      Minäkin kyllä tykkään kunnon rankkasateesta ja ukkosesta, aina silloin tällöin. Jatkuvasta sateesta en pidä, kun se vaikeuttaa käytännön elämää täällä niin paljon. (Viemärit tulvivat, vaatteet ovat jatkuvasti kurassa, pyykit eivät kuivu, ei voi mennä mihinkään ulos jne.)

      Mangot ovat tehneet kauppansa, ja laatikko on nyt tyhjä. :-)

      Poista
  8. Aivan ihanat maisemat oli kyllä tuolta tontilta! Oih! Ah, minäkin ajattelin että te olette sitä itselle hankkimassa.

    Vedenpuute on kyllä kamalaa. Täällä oli useamman vuoden ajan sellaista että koko ajan tuli vaan tiukemmat säännöt että minkä verran vettä saa käyttää ja milloin saa kastella kukat jne. Minua alkoi ihan pelottamaan kun vesivarat laski ihan älyttömän alas. Tuntui että miten sellainen on edes mahdollista.. ei Suomessa sellainen kyllä tulisi edes mieleen! Onneksi sitten n. puolitoista vuotta sitten sää muuttui ja sen jälkeen ollaan saatu paljon sadetta ja vesivarat on hirmuisen hyvällä mallilla. Ihana kun ei ole tarvinnut murehtia siitä. Täytyy sanoa että sen kuivan ajan jälkeen en ole kyllä ikinä valittanut sateesta. Tuntuu että antaa tulla vaan sitä vettä! :) Täällä onneksi ei ole yleensä niin kosteaa kuin siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheaa, että siellä Australiassakin on pulaa vedestä! En olisi jotenkin ikinä osannut kuvitella. :-( No ihan varmasti kyllä tuommoisen säännöstelyn jälkeen sade on tervetullutta, ihan milloin vain. Varmasti minäkin ajattelisin sateesta toisin, jos olisin joutunut oikein kituuttamaan veden kanssa. Toivotaan sinne sitten paljon sateita. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3