Anopilla oli tänään asioita kaupungille, ja koska appivanhemmat ovat tällä hetkellä ilman autonkuljettajaa, anoppi pyysi minut kuskiksi asioilleen. Anoppilaan on nyt kuitenkin löytynyt uusi kuljettaja, ja hän aloittaa uudessa työssään kahden päivän päästä keskiviikkona.
Anopin kauppa-asia oli minusta hieman erikoinen: hänen piti käydä yöpaitakaupassa ostamassa yöpaitoja tyttärelleen eli mieheni siskolle. Koska en ole ennen yöpaitakaupassa käynytkään (en edes tiennyt, että yöpaitoihin erikoistuneita kauppoja on olemassakaan!), läksin suurella mielenkiinnolla mukaan. Tämmöiset pienet erikoispuodit sijaitsevat yleensä vanhemmissa kaupunginosissa, joissa en tavallisesti hirveästi pyöri, koska minulla ei ole niihin oikeastaan mitään asiaa. Itse tykkään ostaa kaiken isommista liikkeistä, vaikka pienemmissä liikkeissä on tietysti isompi valikoima, asiantuntevampi palvelu ja halvemmat hinnat.
Saavuimme paikalle aivan liian aikaisin, sillä kauppa aukesi vasta yhdeltätoista. Saimme kuitenkin ajan ihan hyvin kulumaan, sillä lähistöllä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja ostettavaa.
Anoppi halusi mennä ensimmäiseksi käymään temppelissä, jonne minä en tällä kertaa viitsinyt mennä sisään. Jäinkin mieluummin kadulle odottelemaan ja kuvailemaan, koska kadulla oli paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa.
Metallisastiakauppa ja iloinen myyjäpoika.
Temppelimyymälä, jossa oli myynnissä muun muassa valmiiksi pussitettuja pakkauksia, joita ihmiset voivat ostaa temppeliin vietäväksi.
Anopin kauppa-asia oli minusta hieman erikoinen: hänen piti käydä yöpaitakaupassa ostamassa yöpaitoja tyttärelleen eli mieheni siskolle. Koska en ole ennen yöpaitakaupassa käynytkään (en edes tiennyt, että yöpaitoihin erikoistuneita kauppoja on olemassakaan!), läksin suurella mielenkiinnolla mukaan. Tämmöiset pienet erikoispuodit sijaitsevat yleensä vanhemmissa kaupunginosissa, joissa en tavallisesti hirveästi pyöri, koska minulla ei ole niihin oikeastaan mitään asiaa. Itse tykkään ostaa kaiken isommista liikkeistä, vaikka pienemmissä liikkeissä on tietysti isompi valikoima, asiantuntevampi palvelu ja halvemmat hinnat.
Saavuimme paikalle aivan liian aikaisin, sillä kauppa aukesi vasta yhdeltätoista. Saimme kuitenkin ajan ihan hyvin kulumaan, sillä lähistöllä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja ostettavaa.
Anoppi halusi mennä ensimmäiseksi käymään temppelissä, jonne minä en tällä kertaa viitsinyt mennä sisään. Jäinkin mieluummin kadulle odottelemaan ja kuvailemaan, koska kadulla oli paljon mielenkiintoisempaa katseltavaa.
Temppelin kenkäsäilytys.
Pieni räätälinliike ja räätäli aukaisemassa pakettia.
Mitähän tuolta mahtaa paljastua?
Paikallispuhelin.
Kauden hedelmiä.
Temppelimyymälä, jossa oli myynnissä muun muassa valmiiksi pussitettuja pakkauksia, joita ihmiset voivat ostaa temppeliin vietäväksi.
Katunäkymää alueelta.
Anopin käytyä temppelissä menimme metalliastiakauppaan, jossa kävimme anopin kanssa jo kaksi vuotta sitten. Myyjä oli sama ja yhtä tympääntyneen oloinen kuin ennenkin, ja hyllyt tursusivat tavaraa ihan vanhaan malliin.
Painekeittimiä vinoissa pinoissa.
Anoppi miettii, mitä ostaisi.
Olimme täällä tällöin.
Kun saavuimme yöpaitakaupan eteen, kauppa ei ollut vieläkään auki, vaikka kello oli jo yksitoista. Menimme siis vielä vastapäiseen puja-kauppaan, jossa myytiin kaikenlaisia tykötarpeita hindujen kotipalvontaseremonioihin.
Myynnissä oli muuan muassa suitsukkeita, kynttilöitä, kamferia, öljyä, tulitikkuja, pieniä metalliastioita ja värijauheita.
Nämä otetaan.
Aukesihan se yöpaitakauppa vihdoinkin!
Intialaiset naisten yöpaidat (nighties) eivät ole mitään aviomiehen viettelyasuja, vaan ne ovat muodottomia isoja kaapuja, joiden sisään mahtuisi hyvin neljän hengen perhe. Koska yöpaidat ovat kuitenkin ilmeisen mukavia, naiset saattavat kuljeskella näissä yöpaidoissa pitkälle päivään. Niitä käytetään ilmeisesti siis myös oloasuina.
Värit ja kuositkaan eivät taida noudattaa minkään maailman muotia...
... mutta valinnanvaraa ainakin on.
En itse voisi ikimaailmassa kuvitella käyttäväni tällaista kaapua yöpukuna, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että aikani anopin ostosten tekoa katseltuani minäkin innostuin. Mitä hittoa! Kyllä minunkin pitää tällainen ostaa, jos ei muuta, niin ihan hupimielessä. Ovathan nämä niin halpojakin, että ei haittaa, vaikka yöpaita jäisi kokonaan käyttämättäkin!
Aika kiva yöpaita Hippu;D Mulla on tasan kaksi yöpaitaa;Marimekon pitkiä raidallisia sellaisia,joita käytän vain kun on äärimmäisen kylmää,muuten olen au naturel yöllä.
VastaaPoistaHauskasti kuvasit teidän shopping-retkeänne;niin ihanan värikästä taas:) Hyvin muuten laitettu kenkähyllyt temppeliin tulijoille!
Yaelian, mulla on ihan sama juttu yöpaitojen kanssa kuin sinullakin: en käytä niitä. :-) Saa olla aika kylmä, ennen kuin käytän yöpaitaa. Flanellipyjamia mulla on kyllä monta ja niitä käytänkin Suomessa, mutta lähinnä iltaoloasuina, jotka riisutaan pois sänkyyn mennessä. ;-) Mutta tämä kaapu oli pakko ostaa, jos nyt vaikka innostuisin käyttämään yökkäriä... tai ainakin tuota voi käyttää oloasuna jossain maaseudulla, missä ei ole muita ihmisiä lähimaillakaan. :-D Eikä haittaa, vaikka tulisi muutama lisäkilokin – tuon sisään kyllä mahtuu.
VastaaPoistaKenkähylly olikin harvinaisen järjestelmällinen, kun siinä oli numerot ja kaikki! Luksusmalli. :-)
:D Anoppini kayttaa yksinomaan nightieseja/kotimekkosia kotona ollessaan ja kieputtautuu sariin ainoastaan kun on menossa jonnekin - yokkarissa voi liehua myos silloin jos tulee vieraita, ellei kyseessa ole joku erityinen juhla kotona tai ennakkoon tiedotettu visiitti.
VastaaPoistaVoi pojat minkalaisia kotimekkoja mulle hommattiin vauvan tuloa varten... Niita kaytiin metsastamassa monesta kaupasta ja imetysta ajatellen rintamuksessa oli joko suorasukainen vetskari tahi pitka nappirivisto tai viela parempaa, salataskun rintojen kohdalla! On siis olemassa erityisia imetys-kotimekkojakin. Voi kuosien kammottavaa kirjoa ja silmiakirvelevia variyhdistelmia!
Mutta kaikesta tasta (anopin) vaivannaosta huolimatta en vain osannut pukeutua noin isoihin ja joustamattomiin (erittain tarkea ominaisuus kun kellahdat jalleen kerran uupuneena pitkaksesi torkkumaan vauvan kanssa samaan aikaan...) kaapuihin!
Molemmat kalyni muuten pukeutuvat kotona AINA nightieseihin ja toinen heista heittaa viela huivin rintamuksen peitoksi, ilmeisesti siveyden vuoksi (koska kylmahan talossa ei todellakaan ole...)?
Oikeaoppisesti nightien alle myos kuuluu laittaa alushame ja minun mielestani se vain lisasi ylimaaraisena joustamattomana kerroksena yopuvun kayttohankaluutta!
Aivan ihana tuo sinun yökkäri! Minä en kyllä pystyisi nukkumaan tuo päällä. huh huh!
VastaaPoistaHei, minusta alkaa tuntumaan että minun pitäisi tulla Intiaan vaateostoksille.. siellä on niin reippaankokoisia vaatteet, niin nehän ehkä mahtuisi minullekin :). Vielä parempi olisi kyllä jos sinä tulisit tänne minulle laihdutuskokiksi ja ulkoiluttajaksi. Hihii! :)
Ihana oli taas katsoa kaikkia noita kuvia. On siellä vaan monenlaista. Tuo metallipoika kyllä ehdottomasti halusi flirttailla sinun kanssa :).
Meillä joku maideista aina siivoamaan tullessaan vaihtoi tuollaisen yöpaidan päälle ja lähtiessään pukeutui taas sariin.
VastaaPoistaAnonyymi, voi yöks. Miten joku voi nightiesissa koko päivän... :-) Mulla olisi niin nuhjuinen olokin, jos olisin koko päivän yöpaidassa, että itseäni oikein iljettäisi.
VastaaPoistaHihii, imetys-kotimekot kuulostavat aika pelottavilta. :-D En muuten tajua sitä, eikö noista kotimekoista/nightieseista voisi tehdä nätimpiä. Niissä voisi olla paljon kivempia värejä ja kuvioita! Pitääkö niiden olla aina niin hirveän näköisiä?! Mutta ehkä kotimekko on sellainen asu, jota ”kukaan ei näe kuitenkaan”, niin siihen ei viitsitä panostaa...
Näinkin kaupassa sellaisia vaaleankeltaisia paksuja puuvillapötkylöitä, joita oli tarkoitus käyttää yöpaidan alla. Mikähän idea siinäkin on, että nightiesin alle pitää laittaa vielä alusmekkokin? Vai onkohan sen tarkoituksena vain maksimoida hirveys? :-D
Laura, en minäkään kyllä tuo päällä pystyisi nukkumaan, mutta ehkä siinä voi kekkuloida illalla ennen nukkumaan menoa. Muutenkin inhoan yöllä sitä, jos vaatteet kiertyvät ja kiristävät. Ja tervetuloa vaan vaateostoksille Intiaan! :-) Monilla on semmoinen käsitys, että kaikki intialaiset on hirveän siroja ja pieniä, vaikka totuus on yllättävän usein ihan toinen. Jo nuorisossa on aika paljon ylipainoisia, mikä johtuu kyllä intialaisesta ruokavaliosta... syödään paljon uppopaistettuja ja öljyisiä juttuja ja tietenkin makeisia. Nam. :-) Ja jos ei valmiita vaatteita löydy kaupasta, niin räätälit tekevät mittatilaustyönä halvalla.
Minä tulisin kyllä ihan mieluusti kokiksi ja ulkoilukaveriksi sinulle. :-)
Hihii, flirttailusta en tiedä, mutta nätisti poika hymyili. :-)
Suzhouren, no onpa erikoinen työasu! :-DD
Kiitokset mahtavasta blogista! Huomaamattani ehdin lukaista koko blogin läpi, ja paljon uutta Intia tietoa kertyi taas! :)
VastaaPoistaPakko kuitenkin ahdistella muutamalla kysymyksellä, ehkä osaisit vastata niihin; Kuinka helppoa/turvallista on opiskelijatytön matkustaminen Intiaan, ja mihin kannattaisi suunnata jos turistirysät ei kiinnosta vaan enemmänkin kulttuuri? Kuinka paljon sarit yleensä maksavat?
Kiitos, anonyymi. :-)
VastaaPoistaVaikka itselleni ei mitään varsinaisia vaaratilanteita ole eteen tullutkaan, en silti lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan yksin matkustamista Intiaan, varsinkaan naiselle (käsitin, että olet lähdössä matkaan yksin). On rasittavaa, kun kaikki yrittävät tyrkyttää koko ajan jotakin (myytäviä tuotteita, opaspalveluja, taksipalveluja jne.), vaatia jotakin (kerjäläiset), tai sitten vain tehdä tuttavuutta ulkomaalaisen kanssa. Minulla on ainakin puolet matkustamisen ilosta pois, jos joutuu koko ajan hätistelemään ihmisiä pois ja olemaan varuillaan tyyliin ”mitähän tuokin tyyppi on vailla”. Yksin matkustaessa tilanteen ärsyttävyys vielä korostuu. Yksin matkustaminen aiheuttaa usein ihan käytännön ongelmiakin, kun kukaan ei ole vahtimassa tavaroita (esim. jos menee junassa vessaan), vaan niitä pitää kuljettaa koko ajan mukana. Lisäksi Intiassa matkustaminen on useimmiten aika kaoottista sähläämistä ja taistelua omasta tilasta, joten kyynärpäätaktiikkaa joutuu harjoittelemaan ihan varmasti. Lippuluukullakin saa joskus taistella melkein henkensä kaupalla, eikä siinä auta muu kuin tunkea kaikkien intialaisten ukkojen väliin huutamaan itsekin kurkku suorana...
Mutta oikealla asenteella Intiassa pärjää kyllä varmasti yksinkin, ja matkasta voi tulla oikein mukava ja antoisa. Uusia ystäviä löytää ainakin varmasti. :-) Minusta tärkeintä on kuitenkin muistaa olla koko ajan olla pikkuisen varuillaan, eikä luottaa kehenkään tuntemattomaan sataprosenttisesti, vaikutti tämä kuinka ystävälliseltä tahansa. Ihmisten taka-ajatuksista kun ei koskaan tiedä. Etenkään miesten kanssa ei kannata tehdä lähempää tuttavuutta, koska Intia on yhä enimmäkseen niin konservatiivinen maa, että väärinkäsityksiä tulee ihan varmasti. Jo pelkkä silmiin katsominen saattaa antaa joillekin ihan väärät luulot.
En osaa näin äkkiseltään neuvoa mitään yksittäistä kulttuurimatkailupaikkaa, mutta minusta suuremmissa kaupungeissa on ainakin tosi paljon nähtävää. On museoita, taidetta, käsitöitä, temppeleitä, arkkitehtuuria ja historiaa, ja tietysti paljon ihmisiä ja ihan tavallista arkielämää, jonka seurailu on minusta Intiassa kaikkein antoisinta. :-)
Sarian hinnat lähtevät käsittääkseni noin tuhannesta ja kahdesta tuhannesta rupiasta (15-30 euroa) ylöspäin, ja ylärajaa ei sitten olekaan. ;-)
Hih, hauskaa että siellä on yöpaidat, joita pidetään päivisinkin, täällä taas päivämekot joita pidetään öisinkin. Suurin piirtein sama asia ja mallikin. Yleensä ovat täällä sentään vähän koristeellisempia. Erittäin kätsyjä kun lähtee yökylään.
VastaaPoistaSirokko, onpa hassua, että siellä toimitaan juuri päinvastoin. :-) Satuin muuten eilen kävelemään muutaman yöpaitakaupan ohi (kyllä ne nyt vainoavat minua!), ja näin, että kyllä täälläkin on koristeellisempia malleja saatavilla. Ovatkohan nämä rumat kummituskaavut mallia ”anoppi”... :-D
VastaaPoistaKommentoin tätä vanhempaa postausta...koska rakastan nightieseja! Ei, tämä ei ollut vitsi. Olen juuri niin saamaton, että voin ilolla löllyä sellaisessa koko päivän. Toin näitä valloittavia ihanuuksia jopa mukanani Suomeen ja soisin niiden leviävän rentouden loistokkaassa voittokulkueessa vaikka ympäri maailmaa.
VastaaPoistaSaattavathan ne toki olla erotiikantappajia. En ole kysynyt tätä mieheltäni. Minulle ne ovat vastustamattomia, mutta olenkin neitimäinen mekkoihminen! Miehen toinen sisko on kyllä yrittänyt vieroittaa minua kotimekoista vetämällä esiin pelätyn tätikortin: ”You look like an auntie, you should try a pyjama”. Tulkitsen tämän niin, että 25-vuotiaana näytän vihdoinkin ikäistäni kypsemmältä. :D
Omasta mielestäni olen sitä paitsi yöpaitaostoksilla jotenkin aina pitkällisen etsimisen jälkeen onnistunut löytämään juuri sen koko kaupan ainoan aidosti tyylikkään yöpaidan. Kaikki muut kuin valitsemani Aivan Erityislaatuinen Yksilö ovat toki olleet printeiltään ihan kauheita. Toisaalta myös ne noudattavat hirveyden estetiikkaa: kun jokin on tarpeeksi kitchiä, se alkaa jo olla tyylikästä. Eikä epilepsiakohtauksia aiheuttavassa kuviossa edes näy, vaikka ruokaakin räiskyisi etumukselle.
Vein viimeksi Intiasta myös äidilleni tuliaisiksi kaksi intialaista yömekkoa. Äitini rakastui niihin ja vietti puuvillapötkylöissään koko joulunpyhät.
No jopas on. :-D Voin antaa tämän omituisuuden anteeksi, jos todellakin onnistut löytämään kaupan ainoan tyylikkään yöpaidan, hihii! Minä en onnistunut niitä tyylikkäitä näkemään, ja kuvani nighties-maailmasta jäikin vähän yksipuoliseksi. ;-)
PoistaMinä kyllä tiedän, mitä meidän äiti olisi nighties-tuliaisesta ollut mieltä. :-D Ostin siskolleni piruuttani yhden yöpuvun, enkä ole koskaan nähnyt hänen sitä käyttävän. Varmaan meni matonkuteiksi. ;-)