Voi ehkä näyttää siltä, etten tee mitään, mutta tosiasiassa odotan aktiivisesti ongelmieni poistumista.


sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ei mikään maailman paras olo

Ukkeli on kärsinyt erilaisista ylävatsaoireista, närästyksestä, poltteluista ja kivuista jo varmasti ainakin 8-9 kuukauden ajan. Hän on käynyt läpi kaksi tähystystä, syönyt kunnioitettavan määrän erilaisia lääkkeitä ja yrittänyt pitää itsensä hengissä sellaisilla ruoka-aineilla (banaani, puuro, pehmeäksi keitetty riisi), jotka ovat tuntuneet edes jotenkin siedettäviltä vatsalle.

Koska mies ei ole pystynyt juomaan kahvia, coca-colaa ja teetä tai syömään mausteisia ja happamia ruokia, minun on pitänyt yrittää syödä ja juoda näitä kahden edestä, jotta edes jonkinlainen tasapaino säilyisi meidän perheessä. Loogista, eikö totta?

Lopputulos? Ei varmaankaan ole vaikea arvata.

Omat ongelmani alkoivat kummallisena nykimisenä rinnassa, jossakin ruokatorven alaosan ja ylävatsan tienoilla. Nykimistä oli aluksi vain silloin tällöin, kunnes vaiva muuttui melkein sietämättömäksi, ja illalla nukahtaminenkin oli vaikeaa sen takia. Tunne oli todella inhottava, vähän niin kuin elohiiri jossakin sisällä. Pelkäsin ensin, että kyse on jostakin sydänjutusta, kunnes tajusin, että vaiva paheni aina kahvin ja coca-colan jälkeen. Vasta siinä vaiheessa osasin yhdistää nykimisen vatsavaivoihin. Masu on nyt sanonut sopimuksensa lopullisesti irti, sillä se ei huoli sisäänsä mitään hapollista tai mausteista, tai muuten saan kärsiä seuraamuksista: ylävatsaa alkaa koskea ja poltella todella pahasti.

Nyt on tietysti helppo olla jälkiviisas ja todeta, että ei ehkä olisi kannattanut syödä niin mausteisia ruokia ja juoda niin paljon cokista ja kahvia. (Äiti varmaankin kommentoisi tähän, että turha se on enää persettä rypistää, kun paskat on jo housuissa. :-D) Kun mies kyseli aina ravintoloissa vähemmän mausteisia vaihtoehtoja, minä valitsin listalta oikein uhallani kaikkein tulisimman vaihtoehdon, esimerkiksi spicy masala dosan, jonka välissä on todella tulista gunpowderia.

Emme ole ukkelin kanssa ainoita ihmisiä Intiassa, jotka kärsivät tällaisista vaivoista. Itse asiassa vatsahaavat, kaikenlaiset ylävatsa- ja ruokatorvioireet ja happovaivat ovat Intiassa niin tavallisia, että uskaltaisin väittää niiden olevan melkeinpä Intian yleisin terveysongelma. Mitään tieteellisiä todisteita minulla ei asiasta ole, mutta empiiriset havaintoni viittaisivat siihen suuntaan. Intiassa ruokavalio ja ruokailutottumukset ovat semmoiset, että ei ole mikään ihmekään, jos vatsa ei tykkää: Ruoka on mausteista, rasvaista ja aika usein myös uppopaistettua. Ateriat ovat raskaita, eikä kukaan oikeastaan syö hedelmiä tai salaatteja, paitsi ehkä joskus jonkun virttyneen salaatinlehden ravintolan buffetpöydässä. Eräskin ystäväni naureskeli minulle kerran, kun latasin jälkiruokabuffetissa lautaselleni kaikkea muuta kuin hedelmiä, että nyt sinusta on tullut intialainen, kun jätät hedelmät syömättä!

Eräs tuttava meni vatsahaavansa takia niin huonoon kuntoon, että hän joutui olemaan sairauslomalla peräti puoli vuotta. Nyt hän on tervehtynyt mutta ei ilmeisesti yhtään viisastunut, koska hän laittaa ruokaansa edelleen peräti kaksitoista (12!) vihreää chiliä. Jokaisella on joku tuttu, joka on sairastanut vatsahaavan, ja he sitten tietävät kertoa, että vatsahaavasta paranee sillä, että syö pelkkää jogurttiriisiä kuusi kuukautta. Uppiniskaisemmille kerrotaan pelottelutarinoita: etkö muista kuinka se ja se tyyppi joutui niin perusteellisiin tutkimuksiin, että jokainen reikä tutkittiin letkulla. Olisiko se sitten kivaa, mitä?!

Mies kävi muuten kerran ruokatorven tähystyksessä Intiassakin, ja se oli aika mielenkiintoinen toimenpide, vaikka kyseessä olikin hyvätasoinen yksityissairaala (julkisia terveyspalveluja käyttävät Intiassa vain kaikkein varattomimmat). Mies pantiin tähystykseen suoraan lääkärin vastaanotolta, ilman mitään ennakkovalmisteluja. Hän oli syönyt juuri ennen tutkimusta banaanin, vaikka ennen tähystystä pitäisi olla useita tunteja syömättä ja juomatta. Tähystysletku oli ollut mikä-lienee-letku, joka oli nostettu jostain pesualtaasta ja heitetty taas tutkimuksen jälkeen samaan altaaseen. Tutkimus kesti vain muutaman minuutin, ja lopputulos oli se, että miehessä ei ollut mitään vikaa. Onneksi mies sai kuitenkin toimenpiteestä muistoksi hienon värikuvan sisukaluistaan, ettei ollut ihan tyhjä reissu.

Nyt olen samalla puuro- ja banaanidieetillä kuin mieskin, ja on siinä hyviäkin puolia, että meitä on kaksi potilasta samassa taloudessa. Koska olen katsellut miehen syömisiä sivusta jo pitkään, tiedän jo, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Banaanit ovat kova sana, ja niitä on välillä jahdattu useammastakin kaupasta, kun kelvollisia ei ole jostain syystä löytynyt mistään. Puuro on hyvää vatsalle (ja epämiellyttävää löllöä suulle!), ja se pitää keittää aika löysäksi ja jäähdyttää hieman ennen syömistä, koska liian kuumakin saattaa ärsyttää vatsaa. Guava- ja rypälemehu käyvät, mutta happoisemmat mehut eivät missään nimessä. Intialainen (koti)ruoka käy, mutta ilman chiliä, pippuria, tomaattia, sitruunaa, tamarindia, linssejä ja pähkinöitä valmistettuna. Ravintoloista sopivat parhaiten länsimaiset ravintolat, joissa on toivoa edes vähän kevyemmin maustetusta ruoasta. Ateriat tulisi myös yrittää pitää kohtuullisen kokoisina, eikä vetää itseään "pyörittäkää minua, olen pallo" -tilaan.

Sekin hyvä puoli asiassa on, että meillä on jo lääkearsenaali kotona valmiina. En muistanut, että meillä oli Suomesta tuotua Gavisconiakin, joten kävin eilen apteekissa hakemassa geelimäistä nestettä närästykseen. Apteekin setä kertoi annosteluohjeeksi kolme lusikallista päivässä. Kun kysyin, otetaanko lääke ennen vai jälkeen ruokailun, hän käski ottamaan sen ruokailun jälkeen. Hetken päästä hän kuitenkin muutti mielensä: "mutta jos otat lääkkeen ennen syömistä, lääke tekee hyvän vaikutuksen."

15 kommenttia:

  1. Voi että miten kurja juttu! Ja kun lukee tuosta intialaisesta ruokavaliosta,niin täytyy sanoa,että vaikka se on erittäin herkullinen,niin kauhean terveelliseltä se ei kuulosta runsasti vihanneksia ja salaatteja sisältävän täkäläisen ruokavalion rinnalla.
    Aika hurjasti olette joutuneet karsimaan aineksia ruokavaliosta pois. Toivottavasti tuo ei nyt kummallakaan teillä ole mennyt krooniseksi,vaan paranee sitten ruokavalioin muutosten myötä. Minullakin on joitakin ruoka-aineksi,joita rakastan,mutta tiedän niiden kovasti turvottavan vatsaa,mutta tuollaisia vastaavia oireita ei itselläni ole ollut,vaikka syön aika paljon chiliä(teen chilitahnaa melkein viikottain) Sen sijaan poikani,joka on aina tykännyt oikein tulisesta chilistä ,alkoi teininä saamaan niin pahoja vatsa-oireita chilistä,että se jäi hänen kohdallaan pois useaksi vuodeksi.Nyt hän taas käyttää chiliä ,mutta varovaisemmin.
    Paranemisiin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos myötätunnosta, Yaelian. :-)
    Intialainen ruokavalio ei tosiaan ole mikään kauhean terveellinen. En tiedä, mistä syystä täällä ei salaattipuolta juurikaan harrasteta. Eihän niitä vihreitä (eri salaattilaatuja ja sellaisia) ole täällä kyllä oikeastaan saatavillakaan, vaikka kyllä kai ne täälläkin kasvaisivat, jos kysyntää vain olisi. Olen tullut siihen tulokseen, että intialaiset eivät vain yksinkertaisesti tykkää semmoisesta ”terveys”ruoasta, eivätkä he pidä salaatteja ja kypsentämättömiä juttuja edes ruokana. Osittain se voi johtua tietysti tietämättömyydestäkin – ei tiedetä, mikä on terveellistä ja mikä ei – vaikka kyllä täälläkin terveysasioista valistetaan. Ehkä ilmastolla, hygienialla, ja muilla sellaisilla jutuilla on myös jotain tekemistä asian kanssa?

    Mukava, että poikasi pääsi vatsaoireista eroon ja voi taas nauttia chilistä. Kunpa itsekin muistaisi pitää kohtuuden. :-) Sinulla on muuten varmaan niin terveellinen (ja kaikesta päätellen myös herkullinen!) ruokavalio, että chili ei sinulle hirveästi tee hallaa...:-)

    VastaaPoista
  3. Itse asiassa aina luulin,että Intiassa syödään paljon myös vihannekia mutta taitavat kaikki olla pitkään kypsytettyjä sellaisia.Entä hedelmät,niitä kai syödään ihan sellaisenaan?`
    Poika nykyään tosiaankin tilaa poppamies-sivustolta tulisia kastikkeita ja kai voi niistä nykyään nauttiakin. Tofu ja kaalit sen sijaan saa vatsani todella turpoamaan,mutta kipuja en kyllä niistä saa.

    VastaaPoista
  4. Yaelian, se on ihan totta, että kasviksia syödään Intiassa tosi paljon, ja kasvissyöjälle tämä maa onkin paratiisi! Mutta kuten sanoit, kasvikset ovat – jotain sipuli-tomaatti-kurkku -lisukkeita – lukuun ottamatta aina lähes poikkeuksetta kypsennettyjä. Kaiken pitää olla aina läpeensä kypsää, minusta jopa ylikypsää. Syynä voi olla myös se, että pehmeitä vihanneksia voi olla helpompi syödä sormin kuin jotain al dente-kasviksia. Hienommista hotelleista saattaa saada useampiakin erilaisia raakasalaatteja, mutta harvoinpa niissä tulee käytyä.

    Hedelmiä syödään kyllä paljon ja ihan sellaisenaan! Nyt on mango-kausi juuri parhaimmillaan, ja vesimelonitkin ovat ihanan makeita ja mehukkaita. Söin juuri jääkaappikylmää vesimelonia, ja voi että oli hyvää. :-) Kun joku vielä poistaisi ne siemenet valmiiksi. ;-)

    VastaaPoista
  5. Voi sua! Täällä annettas vaivaan perunamuussia ja jauhelihakastiketta, jonka ainoa potkua antava aines olisi Felixin ketsuppi ;-D Koita sinnetellä vielä hetki niissä eväissä...

    VastaaPoista
  6. Kaikenlaiset vatsaoireet ovat tuttuja. Koeta etsiä piihappogeeliä. Jos sitä löydät on se kuin viileää samettia vatsalle. Vaikutus on ihan uskomaton.

    Myös elävä ravinto auttaa todella paljon. Ongelmani on että pidän kaikesta epäterveellisestä ja sitten kun maha menee huonoon kuntoon pelastaa sen elävä ravinto smoothieina ja piihappogeeli...

    Taika

    VastaaPoista
  7. Sisko, hyvältä kuulostais. :-) Nam nam. Ilman mausteisia ruokia ja kokista pystyisinkin vielä olemaan, mutta se kahvi! Koko ajan nukuttaa ja päätäkin särkee, kun joutuu olemaan ilman kahvia. Mutta ehkä pieni vieroitus on ihan paikallaan? ;-)

    Taika, googlettelin tuosta piihappogeelistä (en ole koskaan aiemmin siitä kuullutkaan), ja kuulostaa kyllä tosi hyvältä tuotteelta. En vain tiedä, mistä sitä mahtaisi täällä osata lähteä kyselemään, apteekista kai. Kiitos kovasti vinkistä!

    Elävä ravintokin tuntuu ideana ihan hyvältä, ja varmaan sitä söisinkin, jos joku mulle sellaista laittaisi. Kun mulla on sellainen päähänpinttymä, että elävä ravinto on jotenkin kauhean työlästä, ja vaatii sellaista näpertelyä, jota mä en oikein jaksa ruokani eteen tehdä. Mutta ehkä tämä on vain mun harhaluulo ja hyvä tekosyy jatkaa epäterveellistempien ruokien syömistä. ;-)

    VastaaPoista
  8. vau! No enpä olisi kyllä ikinä tullut ajatelleeksi tätäkään! hui! pelottavaa! Australiassa syödään tosi paljon kasviksia.. tänne vain! :) Toivottavasti teidän kummankin massut ovat pian paremmassa kunnossa. Nyt pitää vain juoda niitä lasseja.. olisiko ne ollenkaan hyviä mahalle?
    Täytyy sanoa että se tähystys siellä kuulosti kyllä tosi pelottavalle... pelottaisi mennä muutenkin, mutta Intiassa se olisi kyllä kymmenen kertaa pelottavampaa!

    Meillä muuten sanotaan vain että 'turha itkeä kun paskat on jo housuissa'. Hihii! Oli kyllä pakko hihitellä pitkään tuolle sinun äidinkin versiolle. Tuo taitaakin olla Paulin suosikkisanonta suomeksi :).

    mmmm.... nyt alkoi kyllä haluttaa riisipuuroa... sinun pitää keittää sitä joka päivä!

    VastaaPoista
  9. Laura, lassit olinkin unohtanut ihan kokonaan. Mun maha ainakin varmaan sietäisi niitä, mutta ukkelilla on vissiin laktoosi-intoleranssikin, joten se joutuu unohtamaan maitotuotteet ainakin täällä Intiassa. Mutta mä voisinkin pitkästä aikaa tehdä lassia. :-)

    Minä olen kerran ollut (Suomessa sentään) tähystyksessä, ja se oli ihan hirveä kokemus! Iiiik. Sen takia otan tässä nyt mahdollisimman varovasti, etten vaan joutuisi uudestaan tähystykseen, kun jäi niin kauhea trauma siitä.

    Voi, riisipuuro oiskin ihanaa, jos siihen saisi vielä rutkasti kanelia ja sokeria... Nam nam. Pienenä mutkana matkassa on se, että mulla on vielä kaiken lisäksi kaasukin loppu, ja ukkeli on taas Suomessa, joten pitäis ruveta soittelemaan jotain pelastavaa sukulaista hätiin. Eikä mulla ole puuroriisiäkään, mutta kai jostain intialaisesta riisistä saisi intialaisen version. Pitäisköhän kokeilla mikrossa? Eilen tein ruokaa riisinkeittimessä, ja sekin onnistui yllättävän hyvin. Kohta mulla on varmaan joku nuotio keskellä olkkarin lattiaa... :-D

    Hihii, ihan pätevä versio tuo teidänkin sanonta. :-) Kiva että miehesikin tykkää. Suomi maailmankartalle! :-)

    VastaaPoista
  10. tulipa tuosta riisinkeittimestä mieleen että minua aina niin huvittaa kun käyn jalkahoidossa, niin siellä on aina riisinkeitin päällä... siinä pidetään lämpimiä pyyhkeitä. Hihii! :)

    VastaaPoista
  11. Täälläkään ei ole puuroriisiä, mutta onneksi äiti toi sitä viimeksi. Mutta kun en osaa tehdä riisipuuroa. Arborioriisistäkin ehkä voisi tehdä puuroa.. tai no, eipä mulla ole kyllä aavistuskaan :). Hihii!

    VastaaPoista
  12. Vastaankin täällä sinun minun blogiin jättämään kommenttiin... minusta ainakin olisi ihana jos laitat ruokablogiisi reseptejä.. minua pelottaa ruuanlaittaminen.. se tuntuu niin monimutkaiselta ja pelottavalta. Se sinun viimekertainen resepti oli niin kivankuuloinen että kyllä minä aion sitä kokeilla. Minusta olisi ihana jos laitat reseptejä.. ja ehkä niin että on aina paljon kuvia mukana että tällainen tollokin osaa seurata että mitä tapahtuu eri vaiheissa :). Ja saa laittaa sellaisiakin reseptejä mitä muilla on blogeissa!

    VastaaPoista
  13. Laura, ei voi olla totta! :-D Ja minä kun luulin, että riisinkeitintä käytetään vain riisin keittämiseen, mutta se taitaakin olla aika monikäyttöinen kapistus, hih. Naurattaa ihan hirveästi ajatus pyyhkeistä riisinkeittimessä. :-D

    Minäkään en todellakaan ole mikään riisipuuroekspertti. Sen harvan kerran, kun olen sitä tehnyt, olen aina onnistunut polttamaan sen pohjaan! No tuleehan siitä niinkin ihan syötävää, mutta ne ruskeat palaneet kököt puuron joukossa ei ole mitään kauhean kivoja kattella. ;-)

    Älä ihmeessä pelkää ruoanlaittoa! Tietysti aina voi mennä joku vikaan, mutta niin käy aina välillä kaikille. Ja olethan sinä leiponutkin vaikka mitä ihanuuksia, ja minusta leipominen on kyllä paljon pelottavampaa kuin ruoanlaitto. Taikinaa uuniin tunkiessaan ei yhtään tiedä, mitä uunista tulee ulos, hihii. Ruokaa voi edes maistella ja vahtia. Mutta aloita kokeilemalla vaikka jotain tosi yksinkertaista, jotain semmoista, mistä varmasti tykkäät. Ja kiitos, yritän löytää inspiraation (kirjoitin ensin vahingossa 'inspiraadon' :-D), ja postailla ruokapostauksiakin. :-) Kunhan saataisiin nämä vatsat kuntoon, kaasupullo vaihdettua ja vielä valokin keittiöön (keittiöön ei edelleenkään tule valoa...).

    VastaaPoista
  14. Mun mies alkoi ottamaan omeprazolia ja se auttaa hienosti. Sitä löytyy varmaan Intiastakin.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Omeprazole

    VastaaPoista
  15. Kiitos, Allu, vinkistä! Haeskelin tietoa tuosta lääkkeestä, ja sitä pitäisi löytyä Intiasta Omez-nimisenä. Kokeilemisen arvoinen lääke! :-)

    VastaaPoista