Missä iässä on sopivaa kertoa koiralle, että hänet on adoptoitu?


lauantai 12. lokakuuta 2019

Onnellinen perhe

Tämä viikko on ollut siitä erikoinen, että olen ollut Boliviassa yksikseni. Ukkeli lähti maanantaina Medellíniin, eikä vielä ole varmaa tietoa, milloin hän palaa. Joskus tulevalla viikolla kumminkin. Ukkeli kysyi kyllä, halusinko lähteä hänen mukaansa, mutta jäin mieluummin Santa Cruziin. Ihmiseksi, joka ei olisi millään halunnut tulla Boliviaan, viihdyn täällä yllättävän hyvin. 😜

Sääkin on täällä niin paljon parempi kuin Medellínissä. Toki välillä on ollut viileää ja satanutkin, mutta enimmäkseen on ollut aurinkoista ja lämmintä. Sade oli siinäkin mielessä hyvä juttu, että Bolivian metsäpalot loppuivat vihdoin, kun taivaalta saatiin sammutusvettä. On ollut jopa muutama kohtuullisen tuuleton päivä, ja huomasin, että tuulettomuus ei olekaan välttämättä kovin hyvä juttu. Tuuli kuitenkin laittaa ilman liikkeelle, eikä kuumuus ole niin tukahduttavaa. Jos ei tuule yhtään, kuumuus ei pelkästään leiju ilmassa, vaan se hohkaa jotenkin myös maasta, ja tuntuu kuin olisi voileipägrillissä.

Tässä mie pulikoin (siis tuolla aikuisten puolella!).


Nuo ylemmässä kuvassa näkyvät keskeneräiset tornit tulevat olemaan kai toimistorakennuksia. Täkäläiset rakennusmiehet ovat kyllä aika sitkeää porukkaa, kun he pystyvät olemaan tuolla yläilmoissa paahtavassa kuumuudessa ja hirveässä tuulessa. Aina kahdentoista aikaan soi sellainen pieniäänistä kirkonkelloa muistuttava kello kolme kertaa, ja olen miettinyt, voisiko se olla ihan vanhanajan vellikello, jolla ilmoitetaan ruokatunnin alkamisesta. Yhdeltä kello soi uudestaan, mutta neljä kertaa.

Ukkeli on aina vähän pelkeillään, että minulle sattuu jotakin, kun olen sellainen tavan tunari (ovenkarmit ahdistelevat, liikennemerkit kävelevät päälle jne.). Viime aikoina olen joutunut kasvien hyökkäysten kohteeksi. Ensimmäinen murhayritys oli varsin vaatimaton, ja tuloksena oli vain verta vuotava haava käsivarressa. Haava tuli sen seurauksena, kun kävelin liian läheltä yhtä vaarattomalta näyttänyttä pusikkoa, jonka oksat kätkivätkin sekaansa isoja piikkejä. Toinen murhayritys oli jo parempi. Kävelin jälleen liian läheltä yhtä kasvia – jotain suikulapalmua, mikä lienee – ja yksi oksa osui päähäni.

Kuvan kasvilla on osuutta asiaan.
Oksa ei ollutkaan mikään tuulessa löyhyvä lötkö palmunlehvä, vaan se oli kova ja terävä kuin miekka. Minulta rupesi valumaan ohimolta jotan, ja luulin ensin, että se oli hikeä, mutta se olikin verta. Onneksi oli sentään nenäliinoja mukana, jotta saatoin kävellä Lambilla päätäni pidellen. Siinä oli taas ukkelilla ihmettelemistä, kun olin saanut pääni auki törmäämällä palmuun. 

Torstai-iltapäivänä lähdin Uberilla kaupunkiin hieman käppäilemään ja katselemaan. Olen joskus valitellut, kun Santa Cruzissa ei ole mitään nähtävää ja tekemistä, vaikka kyllä joka paikassa on nähtävää, jos vain pitää silmänsä auki. Jo ihan pelkkä kaduilla kuljeskelu voi olla ihmeen antoisaa, ja ihmisten katselu se vasta mielenkiintoista onkin.  

Suunnistin ensimmäiseksi kaupunginpuistoon, Parque Urbanoon, jossa olin käynyt kerran ennenkin. Minulle ei ollut jäänyt puistosta mikään kovin erityisen myönteinen kuva, sillä puisto oli ollut minusta aika ankea. Nyt tajusin, että olin ollut liikkeellä väärään aikaan, sillä eihän täällä viitsi kukaan olla ulkona päivän kuumimpaan aikaan (paitsi suomalainen turisti). Puisto oli nyt myös paljon vehreämpi kuin muistin, mikä johtui varmaan keväästä.

Puiston itäisen sisäänkäynnin luona myytiin muun muassa mehuja.



Tässäkin puistossa oli muuten noita oransseja lintujen syöttöpurkkeja. Kuvassa näkyvässä lukee, että "tykkään siemenistä ja hedelmistä; ruoki minua".


Näillä rouvilla oli esitteitä aiheesta "kuinka saada onnellinen perhe". En käynyt tiedustelemassa, että mitenkäs se onnistuisi. Jehovantodistajia näyttivät olevan, eli uskovaiseksi pitäisi varmaan ruveta.

Kaupunginpuisto on todella suuri, ja siellä on kivasti harrastuspaikkojakin.

Skeittauspaikka. (Vai onko tämä skeittausta? Keski-ikäinen muumio ei olekaan nyt ihan varma.)









Käyhän se tietysti näinkin.


Mehumyyjät koolla. Noista keltaisista pömpeleistä myydään maissimehua (somo).


Sitten olinkin kävellyt puiston läpi ja tullut puiston länsipäähän. Salossa liehui komeasti Santa Cruzin lippu.


Santa Cruzin kaupungilla on oma lippu (kaksi vihreää raitaa ja keskellä valkoinen raita), ja sitä näkee kaupungissa melkeinpä enemmän kuin kansallista Bolivian lippua.

Grilliherkkuja.
Rahalla saa ja taksilla pääsee.
Toisessa pikkupuistossa näytti olevan meneillään jonkinlainen tapahtuma, ja kaarsin tietysti uteliaana kameroineni paikalle.

Tytöt näyttivät harjoittelevan jonkinlaista tanssiesitystä.


Pojilla taas oli orkesteri koossa, ja mietinkin, olisiko tässä ollut jokin koulun tapahtuma alkamassa.


Eikö olekin taidokas linnunpesä?

Syy, miksi olin oikeastaan lähtenyt kaupungille, oli se, että halusin nähdä Etelä-Amerikan keskikohdan. Olin törmännyt netissä väitteeseen, että Etelä-Amerikan maantieteellinen keskipiste sijaitsisi Boliviassa ja Santa Cruzissa, Plazuela Calleja -nimisessä puistossa.

Kartalta katsottuna väitetty keskipiste näytti olevan minusta ihan väärässä paikassa, ja keskipisteen kuuluisi olla ennemminkin Brasiliassa.

Plazuela Calleja on aivan liian lännessä ollakseen keskellä Etelä-Amerikkaa.
Tarkempi googlettaminen paljastikin, että Etelä-Amerikan keskipiste on tosiaan Brasiliassa, Mato Grosson osavaltiossa, Cuiabán kaupungissa. Se näyttääkin jo paljon uskottavammalta.


Brasilia on muuten aika jäätävän kokoinen, kun Boliviakin on jo kolme kertaa isompi kuin Suomi. Pitihän se tämäkin laskea, ja tulos oli semmoinen, että Brasilia on 25 kertaa Suomen kokoinen.

Mistä tuollainen legenda, että Etelä-Amerikan keskipiste olisi Santa Cruzissa, on saanut alkunsa, sitä en tiedä. Uskomus näyttää kumminkin elävän vahvana.

Aukion laidalla olevan ravintolan seinässäkin lukee, että "syöt juuri Etelä-Amerikan keskustassa".
Kun googletin ennen lähtöäni Plazuela Callejaa, kävi ilmi, että aukiolla oli tehty perusteellinen remontti ja että aukio oli avattu yleisölle juuri edellisenä iltana. Tämäpäs sattui!

Vaikka aukio oli pieni, se oli minusta tosi viehättävä, ja huomasi kyllä, että aukiota oli vastikään uudistettu, kun kaikki suorastaan kiilteli uutuuttaan.







Aukiolla ei ollut mitään mainintaa siitä, että nyt oltaisiin Etelä-Amerikan keskipisteessä, mutta siellä oli kyllä tolppa, johon oli merkitty etäisyyksiä Etelä-Amerikan muihin kaupunkeihin.


Aukion ympäristökin oli varsin tunnelmallinen.


Kuvia olisi vielä paljon lisää, mutta taidan jättää ne toiseen kertaan, kun olihan tätä jo tässäkin.

Loppuun kumminkin vielä ah-niin-ihanan ulkomaalaisviraston kuva, joka on tarjonnut minullekin runsaasti jännittäviä hetkiä.

Voiko olla rumempaa rakennusta? Ei voi!

Pitäisi käydä taas ulkomaalaisvirastossa, kun emme ilmeisesti olekaan lähdössä takaisin Medellíniin vielä silloin kuin oli alun perin tarkoitus, vaan lähtö siirtyy ainakin marraskuun alkuun. Suomalainen saa maahan tullessaan 30 päivän turistiviisumin, joka ei ole muuta kuin leima passissa. Jos oleskelua haluaa jatkaa tämän jälkeen, jatkoaikaa pitää käydä anomassa ulkomaalaisvirastossa (maksimioleskeluaika maassa ilman varsinaista viisumia on 90 päivää). Jollei tätä tee, joutuu maksamaan maasta poistuessaan sakot. Koska jo pelkkä ajatus ulkomaalaisvirastosta ahdistaa, taidan valita jälkimmäisen vaihtoehdon ja maksaa lentokentällä ne sakot. Vanha Bolivian-viisumini meni vanhaksi toukokuussa, joten siitä ei ole minulle enää mitään iloa.

Odotan tulevaa yötä vähän ahdistuneena, sillä joku teki taas viime yönä remppaa, ja seinään hakkaamista ja nakuttelua kesti aamuneljään. Remontin ääniä on kuulunut muinakin iltoina, mutta ne ovat sentään loppuneet puolenyön aikoihin ja alkaneet uudestaan "vasta" kuuden jälkeen aamulla. En voi käsittää, eikö täällä ole mitään sääntöjä, mihin aikaan talossa saa meluta. Nähtäväksi jää, onnistuuko nukkuminen (metelöinti alkoi eilenkin vasta puolenyön jälkeen).


12 kommenttia:

  1. Oli kiva käydä taas Boliviassa. :-)

    VastaaPoista
  2. Rehut ovat vaarallisia, hyökkäävät viattomien ihmisten kimppuun! Onneksi selvisit pienin pintanaarmuin kahakasta :D

    Kiinnostavia kuvia taas. Paikallaan seisova kuumuus on tosiaan helvetillistä, vaikka näin syksyn tarjoillessa esimakua muun muassa sateiden ja kovien tuulten merkeissä, alkaa se helvetillinen kuumuuskin kiinnostaa ;D Jotenkin se kesä meni taas liian nopeasti.

    Tyylikkäältä näyttää tuo uudistettu Plazuela Callejan aukio. Todellakin näyttää siltä, että se kiiltää. Ihastuttavan paljon on muraaleja ja muita seinämaalauksia. Ja muutenkin värejä käytetty mm. noissa opastekylteissä. Sen Edificio Uapaynkin (toiseksi alin kuva siis) voisi koristella jotenkin, ettei olisi niin ruma!

    Onko luvassa isokin sakko, jos et hommaa jatkoaikaa maassaololle? Voi olla, että itsekin valitsisin mieluummin sakot (elleivät ole ihan kohtuuttomat) jos vaihtoehtona olisi mahdollisesti tuntitolkulla jonotusta asian hoitamisen tiimoilta.

    Toivottavasti sait nukuttua!? Keskiyön remonttireiska naapurissa kuulostaa painajaiselta. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Rehuja pitää kyllä vältellä kaikin keinoin. :-) Kaiken lisäksi ne levittäytyvät törkeästi tuolla lailla jalkakäytävälle.

      Niinhän se usein on, että alkaa kummasti kaivata sitä säätä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole tarjolla. :-D Kuumalla kaipaa viileää ja viileällä kuumaa jne. Mä ottaisin nyt taas ihan mieluusti pari tuuletonta päivää.

      Täällä onkin tosi paljon muraaleja ja seinämaalauksia. Vaikka ne eivät ole aina mitään erityisen taidokkaita, niin minusta ne ovat silti valtavan kiinnostavia. Kuriositeettina muuten mainittakoon, että tuon Edificio Uapayn nimi on oikeasti Edificio Guapay, mutta nimestä on pudonnut G-kirjain pois. :-D

      Sakko ei muistaakseni ollut kovin iso, mutta en ole ihan varma. Mutta mieluummin otan tosiaan sen kuin lähden ulkomaalaisvirastoon istumaan. Tosin nythän kaikki sujuisi varmasti jo rutiinilla, kun tiedän systeemit, mutta enpä taida siltikään innostua.

      Kiitos, sain nukuttua jotenkuten. Remppamies ei ollut illalla töissä, mutta sen sijaan hän aloitti nakuttelunsa aamulla 5.35. Sunnuntaiaamuna. :-(

      Poista
  3. Meillä kävi lääkäriasemalla työskennellessäni muutaman kerran puistotyöntekijä tikkauttamassa itsensä, kun oli palmut vähän ahdistelleet, että helpolla pääsit, kun vaan pintanaarmun sait.

    Mulle jotenkin osui vaan silmiin, miten harvalla on kuvissa kännykkää. En tiedä miten yleisiä ne siellä esim. vanhempien ihmisten keskuudessa on, mutta eipä noilla kuvien nuorillakaan ole. Miksi suomalaisten pitää joka hemmetin paikassa olla nenä kiinni puhelimessa?

    Toinen mitä mietin on, että saako puistoihin viedä koiria? Olihan tuossa kuva, missä pikkupoika oli koiran kanssa, mutta onko se luvallista? Mua ärsyttää Kanarialla, ettei puistoihin saa viedä koiria. Logiikan sen taustalla tajuan juu, mutta ei se ole koiran elämää, jos ei pääse muuta nuuskuttelemaan kuin lyhtypylväitä ja talojen nurkkia.

    Ja jospa tuo "kaksi keskipistettä" johtuu, että toiseen on otettu mukaan vesialueet ja toiseen vain maa? En tiedä, en jaksanut miettiä sen tarkemmin, mutta tulipahan mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no onpa kiva kuulla, että en ole ainoa, jota palmut ovat ahdistelleet. Mutta että oikein tikkejä. :-O

      Olet muuten ihan oikeassa siinä, että täällä näkee vähemmän ihmisiä nenä kiinni kännykässä. Uskon, että kaikilla kumminkin on jonkinlaiset kännykät, mutta ehkä täällä sosiaaliset suhteet ovat sen verran arvossaan, että kännykkää ei räplätä muiden ihmisten seurassa samalla lailla kuin jossain muualla.

      En ole ainakaan nähnyt missään kieltoja, että puistoon ei saisi viedä koiria, ja olen nähnytkin puistoissa koiria. Mutta jotenkin minusta tuntuu (tämä on siis ihan mutu-tieto), että bolivialaisilla on vähemmän koiria lemmikkeinä kuin esimerkiksi kolumbialaisilla. Kolumbiassa koirat ovat kuninkaita (ei siis haittaa yhtään; tykkään koirista), ja ne saa viedä ostoskeskuksiinkin, jopa kauppoihin, mutta ei kuitenkaan ravintoloihin. Ravintoloiden ulkopuolella on usein jonkinlainen koiraparkki vesikuppeineen.

      Voi olla hyvinkin mahdollista, että myös vesialueet on otettu mukaan, kun on haettu keskipistettä. Enpä osaa minäkään sanoa, miten asia on. Pitäisi taas varmaan googlettaa. :-)

      Poista
  4. Hauska toi kuva aukiolta , "tätikuva" 🤭🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tädit ovat hauskoja kaikkialla, samoin kuin papat. ;-)

      Poista
  5. Ihania kuvia! Varsinkin tuo puukuja jossa kolme henkilöä. Ihana myöskin uima-allas. Houkuttelee varmaan pulahtamaan :-D Toisaalta ihmettelen kun aina saat allaskuvat ilman ihmisiä, käykö niissä ketään? Minä lilluisin varmaan kaiket päivät tuolla ;-)

    Jännää myöskin tuo miten erilaista on eri kulttuureissa ja maissa. Tuolla hyvin värikästä ja kaunista täällä melkoisen harmaata. Täällä säännöt minkä värisiksi talon voi maalata ym. Toisaalta täällä kenties muuten käytännöllisempää säitäkin ajatellen. Mutta olisi kiva jos noi muraalit yleistyisivät ja värit muutenkin rakennuksissa.

    Melko tappava palmu! On myös kaktuksia jotka näyttävät pehmeiltä kun pumpuli, mutta kun koskettaa on käsi piikkejä täynnä.. Luonto osaa ;-D Ole retkilläsi varovainen <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että viihdyit kierroksella mukana. <3 Otin ensin tuo puukujakuvan ilman henkilöitä, mutta sitten nuo henkilöt ilmestyivät kujalle ja päätin ottaa vielä toisenkin kuvan ihmisten kanssa. Ihmiset tekevät valokuvat minusta aina vähän kiinnostavammiksi.

      Aika usein altaalla on joku muukin aurinkoa ottamassa, mutta uimassa ihmiset eivät täällä juurikaan käy. Toki se saattaa johtua siitäkin, että tuo allas ei ole lämmitetty, ja vesi voi olla viileämpien päivien jälkeen aika vilakkaa. Mutta lämpimämpien päivien jälkeen vesi on ihan mukavan lämpöistä. Matkaa uimassa en ole koskaan nähnyt ketään (muuta kuin itseni).

      Värit ovat täällä kyllä arvossaan, ja tykkään itsekin niistä kovasti. En ymmärrä, miksi Suomessa käytetään värejä niin säästellen. Mutta ehkä värit eivät kuulu skandinaaviseen ajatteluun tai ehkä värejä ei pidetä tyylikkäinä. Ja olet varmasti ihan oikeassa siinä, että hillityt värit ovat järkevämmät säidenkin puolesta.

      Kaktuksia en ole muuten täällä hirveästi nähnytkään. Mutta ehkä niin on parempi. ;-DD

      Poista
  6. No voi noita murhaavia kasveja, mutta onneksi ei käynyt pahemmin 😏💚
    Hienot maisemat altaalta,.💙 ja hieno uimapaikka muutenkin, onko tuo sama kuin viimeksi? Kiva että Santa Cruzkin tuntuu nyt kivalta Muistan edellisen viisumijuttusi tuolla, tosi hankalaa, ja tsemppejä uuden viisumin hakuun
    Kuukausi on lyhyt aika, esim. Venezuelassa viisumi oli 3 kk, ja sen jälkeen piti olla hieman Colombiassa tau USAssa, ja sitten oli taas uusi viisumi.Tosin Venezuelassa sen viisumin olisi saanut myös lahjuksilla 😏
    Brasilia onkin valtava. Just eilen luin jutun Brasilian suurimmasta tai melkein suurimmasta kahviyhtiöstä, joka on puoleksi täkäläisen Fazerin vastineen omistama, ja miten tuo maan suuruus on haastavaa yrityksille.
    Kiva puisto,puistot ovat kyllå ihania levähdys ym. paikkoja 💚💚Miten paljon Santa Cruzissa on nyt asteita? Täällä edelleenkin melkein 30 astetta päiväsaikaan
    Tulit muuten mieleeni kun postasin ruokablogissa kolumbialaisesta papupadasta, joka on kotoisin Antioquiasta, eli missä Medellinkin sijaitsee. Oletkohan syönyt siellä sellaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo allas on tosiaan sama kuin viimeksi, ja se on kyllä yksi iso syy siihen, miksi viihdyn täällä niin hyvin. Olen jopa käynyt pari kertaa saunassa uimisen jälkeen, kun aiemmin en käynyt saunassa kertaakaan. Altaan lähettyvillä on siis kaksi saunaa, höyrysauna ja kuiva sauna. Ne eivät kuitenkaan ole aina päällä.

      Kolumbiassa on sama systeemi, että siellä saa olla enintään kolme kuukautta yhtäjaksoisesti ilman viisumia, ja sitten pitää käydä jossakin muualla, jotta saa viisumin uusittua. Yhden kalenterivuoden aikana Kolumbiassa saa olla kuitenkin enintään 180 päivää ilman viisumia. Mulla tämä Boliviassa oleskelu katkaisee Kolumbia-päivät sillä lailla näppärästi, että tuo 180 päivää ei ihan tule täyteen, eli selviän ilman Kolumbian-viisumin hakemista. :-)

      Brasilia on tosiaan mielettömän iso. En ole aiemmin oikein hahmottanut maan kokoa. Sielläkin olisi varmasti vaikka mitä nähtävää. Iguazun putoukset tulevat nyt ekana mieleen...

      Parque Urbano oli yllättävänkin viihtyisä paikka, ja on vähän harmi, että se on niin kaukana täältä meiltä, että sinne ei ihan viitsi lähteä kävelylenkille.

      Santa Cruzissa on ollut kuumimpina päivinä 35-36 astetta, mutta tavallisimmin lämpötila on ollut siinä vähän yli 30. Yölämpötilatkin ovat siinä kahdenkymmenen tienoilla.

      En ole syönyt Medellinissä papupataa, enkä ole koskaan törmännyt sellaiseen. En ole suuri papujen ystävä, joten en tiedä, söisinkö sitä, vaikka olisi tarjollakin. Tosin voisihan se olla vaikka kuinka hyvää. Pitääkin tulla katsomaan, kuinka sinä olet pavut valmistanut. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3