Kokateetä ja savustusta

En ole koskaan nähnyt kolumbialaisissa marketeissa kokateetä, mutta kun menin täällä Santa Cruzissa ostamaan lähikaupasta vihreää teetä, huomasin siinä vihreiden teepakettien vieressä kokateetä. Sitä oli ostettava heti kokeeksi!

Kokasta ja kokaiinista mitään tietämättömälle (kuten itselleni) kokateestä tulee heti ensimmäisenä mieleen kokaiini. Saakohan kokateestäkin jotain kiksejä? Pikainen googletus kuitenkin paljasti, että kokateellä ei ole todellakaan mitään huumaavia vaikutuksia. Kokateetä voisi ajatella ennemminkin terveysjuomana kuin pikatrippinä toiseen todellisuuteen.

Teen valmistuksessa ei ole käytetty mitään muuta kuin kokapuun lehtiä.

Kokateellä sanotaan olevan paljon hyviä terveysvaikutuksia. Kokateetä – ja kokapuun lehtiä yleensä – käytetään vuoristotaudin ehkäisyyn, sillä koka vilkastuttaa verenkiertoa ja parantaa hapen kulkeutumista aivoihin. Koka edistää myös ruoansulatusta, minkä tähden kokateetä tarjotaankin usein aterian jälkeen. Muihin (väitettyihin) terveysvaikutuksiin kuuluvat muun muassa karieksen ja osteoporoosin ehkäiseminen, fyysisen vastustuskyvyn parantaminen, turvotuksen vähentäminen, keskittymis- ja huomiointikyvyn sekä muistin parantaminen, kolesterolin alentaminen ja vanhenemisen ehkäiseminen. Nyt sitten vain kokateetä juomaan, niin saan elää terveenä ja ikinuorena!

Miltä kokatee sitten maistui?

Oma mielipiteeni on, että ei yhtään miltään. Tee näytti ja tuoksui ihan vihreältä teeltä, ja makukin oli hyvin samanlainen – heinämäinen ja mitäänsanomaton. Ei jatkoon. Koska en huomannut teellä edes mitään myönteisiä vaikutuksia (yhden kupposellisen jälkeen pitäisi toki huomata heti radikaaleja muutoksia 😆), en taida ryhtyä kokateen ystäväksi. Kyllä minä voin sitä silloin tällöin juoda, kuten vihreää teetäkin, mutta en mitenkään himoitse seuraavaa kupillista.

Kokaiinilla ja kokalla on toki yhteys, sillä kokaiinia saadaan kokapuun lehdistä. Kokalehtien kokaiinipitoisuus on kuitenkin hyvin pieni, vain alle yhden prosentin, joten kokaiinin valmistukseen tarvitaan valtava määrä kokalehtiä. Jotta saataisin yksi kilo puhdasta kokaiinia, lehtiä tarvitaan 300–400 kiloa. Tästä pystyy helposti päättelemään, että pienillä takapihaviljelmillä ei pitkälle pötkitä, vaan tarvitaan valtavat viljelmät, ennen kuin toiminta on kannattavaa. Kokaiinin valmistusprosessi on myös kohtalaisen monimutkainen, joten kokaiinia ei todellakaan keitellä missään kotikeittöissä.

Jos kokaiinin valmistuprosessi kiinnostaa, tässä on helposti ymmärrettävä ja lyhyt video aiheesta:



Löysin myös Coca-Colan historian, kun siitäkin oli joskus aiemmin puhetta. Vapaasti suomennettuna syntytarina menee näin:

Coca-Cola on saanut nimensä kokaiinista (coca) sekä kolapähkinästä (cola), joka on kofeiinipitoisempaa kuin kahvi. 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa oli syntynyt vastustusta alkoholia kohtaan, joten apteekkari John Stith Pemberton päätti kehitellä juoman, jossa ei olisi yhtään alkoholia mutta joka kuitenkin piristäisi. Lopulta hän patentoi juoman, Coca-Colan, johon tuli muun muassa kokaiinia, kofeiinia ja kolapähkinää. Tätä uutta juomaa mainostettiin vuonna 1900 seuraavasti: Jos sinua väsyttää, ota Coca-Cola, ja väsymyksesi lähtee.

Yritys alkoi kuitenkin saada pian valituksia siitä, että se myi pullotettua huumetta, minkä seurauksena juomasta poistettiin kokaiini vuonna 1902. Kokapuun lehtien käyttöä Coca-Colassa kuitenkin jatkettiin ja jatketaan edelleen. Stepan Company, joka tuottaa Coca-Colan valmistuksessa tarvittavaa kokalehtiuutetta, on itse asiassa ainoa yritys Yhdysvalloissa, joka saa tuoda laillisesti maahan kokapuun lehtiä. Lehdet tuodaan maahan enimmäkseen Perusta, mutta vähemmässä määrin myös Boliviasta.

Minusta on mielenkiintoista, että kokapuun lehtiä ei mainita Coca-Colan ainesosalistassa lainkaan, vaan valmistusaineissa puhutaan vain "kasvisuutteista". Ehkä ihmiset yhdistävät mielessään niin vahvasti kokan ja kokaiinin, että kokan maininta saisi ihmiset kauhistumaan ja Coca-Colan myynnin laskemaan (tai sitten nousemaan 😆).

Ei Coca-Colaa vaan soijakastiketta. Hinnoittelua bolivialaiseen tyyliin.

Täällä elettiin viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa vähän ankeita aikoja, kun ilmassa oli niin paljon savua. Olikohan se lauantaiaamu, kun avasin makuuhuoneen oven ja tulin keittiöön, kun huomasin niin pistävän savun hajun, että oli pakko laittaa ilmastointi päälle. En ensin tajunnut, mistä haju tuli, mutta kun katsoin ulos ikkunasta, tajusin sen tulevan ulkoa, sillä koko maisema oli utuisen savuinen (enpä tullut ottaneeksi kuvaa). Tilanne oli samanlainen monena aamuna sen jälkeenkin.

Savusaasteiden syynä ovat metsäpalot, jotka ovat syntyneet kaskeamisesta. En ole ihan varma, vastaako suomen sana 'kaskeaminen' täysin täkäläistä chaqueos-termiä, mutta luulen niin, koska metsää poltetaan sitä varten, että saataisiin lisää viljelys- tai laidunmaata. Kun metsää poltetaan ilman minkäänlaisia varotoimenpiteitä, ja maasto on kuivaa, palot pääsevät helposti leviämään epätoivotuille alueille.

Kaskeamista harrastetaan Boliviassa joka vuosi näihin aikoihin, ja myös maastoon levinneitä metsäpaloja syntyy vuosittain. Paloja on ollut tänä vuonna kuitenkin poikkeuksellisen paljon, sillä Evo Moralesin hallitus antoi luvan kontrolloituun metsän polttamiseen, jos tarkoituksena on maanviljelyalueen laajentaminen. Ympäristöaktivistit syyttävätkin paloista Moralesin hallitusta, sillä kuka polttamista kontrolloi ja miten. Voimakkaat tuulet ovat levittäneet paloja entisestään ja kuljettaneet savun muun muassa Santa Cruziin. Metsäpalot ovat tuhonneet Boliviassa tähän mennessä jo yli 5,3 miljoonaa hehtaaria metsää, ja tilanne on monin paikoin katastrofaalinen. Erityisen paha tilanne on Chiquitanian alueella Santa Cruzin departementissa, jossa tuli on aiheuttanut valtavia tuhoja ainutkertaiselle Chiquitanon sademetsälle.

Savutilanne taisi olla pahin maanantaina, jolloin ilmanlaatu oli niin huono, että ihmisiä – erityisesti riskiryhmiin kuuluvia – kehotettiin välttämään pidempiaikaista ulkona oleskelua ja fyysistä rasitusta sekä käyttämään hengityssuojaimia. Minä en tiennyt tuollaisista ohjeista vielä maanantaiaamuna mitään, joten mitäpä tein? Läksin tietysti pitkähkölle kävelylenkille.

Kymmenen jälkeen ilma oli jo kirkastunut.

Näin yhdessä puistossa tällaisia puihin ripustettuja pulloja, jotka oli leikattu toiselta puolelta auki ja jotka sisälsivät siemeniä linnuille. Pullon kyljessä oli tekstejä hastagilla #SOSChiquitania, joten näillä on selvästikin haluttu muistaa Chiquitanian paloissa menehtyneitä eläimiä. Tässä pullossa lukee "kotini on liekeissä; pidä huolta minusta", ja tuli oikein tippa silmään, kun rupesin miettimään kaikkia metsäpaloissa kuolleita eläimiä. Voi surkeuden surkeus.

Käveleminen tuntui varsinkin alkumatkasta hankalalta, enkä olisi jaksanut eteenpäin, kun olo tuntui jotenkin niin raskaalta. Mietin, että ehkä edellisen päivän salitreeni painoi vielä, tai ehkä syynä oli kuumuus. Lämpötila nousi maanantaina 36 asteeseen, mutta ei tuolloin aamupäivällä vielä niin kuuma ollut; ehkä vain jotain 30 astetta. Toki jaksamattomuuden syynä saattoi olla savukin, vaikka sitä ei enää näkynytkään – mene ja tiedä.

Talo vuokralla.

Läheisten yliopistojen ympäristö jaksaa viehättää minua, koska alueella on niin eläväinen meininki.

Erityisesti lounasaikaan alueella on hauska kävellä, kun kokonaiset kanat pyörivät grilleissä ja kadun varrelle asetelluista avogrilleistä nousee huumaava tuoksu. Ravintolat ovat varsin yksinkertaisia värikkäine muovituoleineen, mutta ne ovat erittäin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa, jotka haluavat syödä edullisesti grillattua kanaa ja riisiä.

Kello tulee kohta puoli yhdeksän, ja minä odottelen, että ukkeli tulisi töistä, että pääsisimme lähtemään syömään. Eipä tässä muuta!

Muiskis! 😘