Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Linja-autossa on tunnelmaa

Tällä viikolla on ollut pitkästä aikaa hyvät ilmat, eikä koko viikon aikana ole tainnut sataa pisaraakaan – ainakaan siellä, missä minä olen sattunut kulloinkin olemaan. Sateettomat ja osin aurinkoiset päivät ovat olleet oikein mukavaa vaihtelua epävakauden ja jatkuvien ukkoskuurojen jälkeen.

Joskus sataa ja paistaa yhtä aikaa.
Iltarusko.
Erikoinen ilmiö.


Koska vapunpäivänä oli niin kaunis ilma, päätimme lähteä ukkelin kanssa kaupunkiin. Vapunpäivä on täälläkin vapaapäivä ja työväen juhla, ja kaupungilla oli meneillään massiivinen työväenmarssi.

(Huomatkaa sateenvarjot, jotka toimivat aurinkovarjoina, sillä aurinko porotti varsin voimakkaasti suoraan päälaelle.)




Tästä tuli muuten mieleeni, että täkäläisessä El Colombiano -lehdessä huomioitiin taannoin Suomen vaalitulos! Artikkeli oli pieni, mutta oli kuitenkin aika huikea lukea kolumbialaisesta lehdestä, kuinka äärioikeistopuolue Verdaderos Finlandeses ("Todelliset suomalaiset") oli saanut Suomen eduskuntavaaleissa äänivyöryn.


Koska vapunpäivä oli pyhäpäivä, suurin osa keskustan liikkeistä oli suljettu. Muistin, kuinka kaupunkikierroksen opas oli joulukuussa kertonut, että kun Medellínin keskustan liikkeet sulkevat illalla ovensa, keskustaan jäävät vain kodittomat ja huumeidenkäyttäjät. Tämän huomasi vapunpäivän katukuvasta selvästi, sillä kodittomia näkyi järkyttävän paljon. Ihmiset makasivat kuka missäkin, eikä ohikulkijoita tuntunut kiinnostavan heidän kohtalonsa.






Tietysti mitä kukaan yksittäinen ihminen voi kodittomien hyväksi tehdäkään, varsinkin jos on kyse huumeidenkäyttäjistä, joiden jokainen peso menee huumeisiin. Joka tapauksessa näky oli minusta todella järkyttävä ja sai miettimään taas monenlaisia asioita.


Coltejer-rakennus. Huomatkaa köysien varassa roikkuvat maalarit(?).
Tällä kaverilla on kova homma, kun pitää kannatella seinää 24/7. Ilmankos hänellä onkin tuommoinen sikspäkki.
Ukkeli bongasi katumyyjällä hedelmiä, jotka hän oli tunnistavinaan.


Saimme kuulla hedelmän olevan nimeltään mamoncillo, ja maistiaisiakin saimme. Ostimme pussillisen, mutta kun kysyimme myyjältä hintaa, hän ei olisi ottanut hedelmistä minkäänlaista maksua!

Yleinen vessa.

Ukkeli kertoi luulleensa noita Kulttuuripalatsin vieressä kasvavia puita seinään liimatuiksi kuviksi. Hän tajusi puiden olevan oikeita vasta kun ne rupesivat huojumaan tuulessa. 😁

Ehdotin ukkelille, että lähdettäisiin käymään Arvin luonnonpuistossa, kun siellä saattaisi olla vähän viileämpääkin kuin kaupungissa. Matkustimme siis ensin metrolla Acevedoon ja sieltä kahdella eri köysiradalla ylös luonnonpuistoon.


Tulin muuten tietämään senkin, että sillä minun Cívica-kortillani voi maksaa useammankin henkilön matkan. Erittäin näppärää!

Arvista tuli mieleeni, että ukkelin siskon piti tulla perheineen käymään Medellínissä huhtikuun lopulla, mutta ei hän sitten tullutkaan. En tiedä, mihin suunnitelma lopulta kaatui. Todennäköisesti siihen, että ukkelista ei voi koskaan olla varma, missä päin hän milloinkin on. Seuraavaksi ukkelin veljen ja yhden serkun piti tulla tänne toukokuun lopussa, mutta nyt näyttääkin siltä, että ukkeli on menossa itse silloin Intiaan. Sitä ennen ukkeli menee joksikin aikaa ilmeisesti Boliviaan, joten minulla on tiedossa aika paljon yksinäisiä päiviä.

Arvin herkkuja.


Edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta kokapuun lehdistä, joita on käytetty Etelä-Amerikan maissa eräänlaisena luonnonlääkkeenä aikojen alusta. En ole törmännyt kokatuotteisiin täällä kaupungissa, mutta Arvissa näytti olevan tarjolla jos jonkinlaista kokatuotetta.

Tarjolla olisi ollut mm. kokateetä, rommia kokalla, kokapuun lehtiä sekä kokajauhetta.
Googletin tuota kokajauhetta, ja selvisi, että sillä näyttää olevan vaikka mitä terveysvaikutuksia. Kokajauhe ehkäisee muun muassa osteoporoosia ja vähentää masennusta.

Arvissa käppäillessä tuli nälkä, joten oli mentävä syömään. Saimme eteemme ruokalistat, mutta kuulimme, että listan annosten lisäksi tarjolla olisi myös grillikanaa suoraan hiiligrilliltä (al carbón). Se kuulosti hyvältä, mutta varmistelin vielä, mitä muuta annokseen kuuluisi: herkkusienikastiketta, perunoita, salaattia, arepaa ja avokadoa. Vesi herahti kielelle, joten tilasimme annokset.

Ruoka ei ihan vastannut odotuksia.


En tiedä, oliko keittiöstä loppunut ruoka, vai ovatko annokset yleensäkin tällaisia. "Salaatti" oli neljä paperinohutta tomaattiviipaletta, avokadoa oli noin sentin paksuinen viipale, eikä arepakaan ollut kokonainen vaan puolikas (toinen puolikas oli ilmeisesti ukkelin lautasella). Mutta kana oli kuitenkin hyvää, ja herkkusienikastikkeenkin näki ilman suurennuslasia.

Ukkeli halusi palata Arvista takaisin kaupunkiin bussilla, joten menimme odottelemaan bussipysäkille. Pienen odottelun jälkeen pysäkille saapuikin bussi, jossa luki Medellín. Bussissa oli vielä tässä vaiheessa hyvin tilaa, ja edessä häämöttävä matka tuntui varsin rattoisalta. Mitä pidemmälle matka kuitenkin eteni, sitä enemmän bussiin tuli väkeä, ja lopulta bussi oli niin täynnä, että viimeksi tullut matkustaja joutui roikkumaan ovenraossa. Tie vuorilta alas oli todella mutkainen, ja koska bussin vauhti oli kova, meinasin pudota jokaisessa mutkassa penkiltä (istuin käytävän puolella). Tunnelma oli kuitenkin kohdillaan, ja meillä oli ukkelin kanssa niin hauskaa, että vajaan puolentoista tunnin kieputus ei tuntunut loppujen lopuksi ollenkaan pahalta.

Me istuimme etupenkissä, mutta tämä pariskunta keksi mennä etu-etupenkkiin.
Huomasimme olevamme aika korkealla.

Olisin halunnut ottaa matkalla ikkunasta kuvia, mutta se ei oikein onnistunut, kun piti pitää lähes koko ajan kaksin käsin jostain kiinni.

Tässä paras yritelmäni:

Jossakin kylässä matkan varrella.

Ukkeli ehdotti auton vuokraamista täksi viikonlopuksi, mutta minua ajatus ei – normaalista poiketen – oikein innostanut. Vuokra-autossa on aina se ongelma, että autoa on vähän niin kuin pakko käyttää, ettei mene rahat hukkaan. En nyt oikein jaksaisi sellaista pakonomaista kiitämistä paikasta toiseen.

Niinpä lähdimme käymään tänään bussilla ja metrolla eteläisessä Medellínissä Sabanetassa, jossa olemme käyneet ennenkin ja johon olemme tykästyneet kovin.

Verenluovutusta Sabanetan keskusaukiolla.

Istuimme taas tuossa tutussa kuppilassa, mutta sillä erotuksella, että emme ottaneet tällä kertaa olutta vaan kahvia ja coca-colaa. Olutkin on alkanut tökkiä viime aikoina, ja jo pelkkä ajatuskin oluesta jotenkin etoo. Koinkin Perun-matkan jälkeen melkoisen ahaa-elämyksen, sillä tajusin: jos kerran alkoholijuomat ovat alkaneet tökkiä niin pahasti, niin mikäs pakko minun on niitä sitten juoda! Olutta on nimittäin tullut otettua monesti ihan vain tavan vuoksi, ilman että olen yhtään miettinyt, haluanko oikeasti olutta vai kenties jotain muuta.

Olenkin nyt päättänyt olla ilman alkoholia niin kauan, kunnes minusta tuntuu taas oikeasti siltä, että tekisi jotain drinksua mieli. En tiedä, milloin drinksut mahtavat taas maistua, mutta ainakin tällä hetkellä tuorehedelmämehut tai kylmä coca-cola maistuvat niin paljon paremmilta kuin mikään alkoholipitoinen.

Kaikkea lemmikillesi. ❤


Luulin ensin, että nämä olivat rumpuja, mutta ukkeli arveli näitä jonkinlaisiksi säilytysastioiksi. Jäi arvoitukseksi, mitä nuo oikeasti olivat.

En muista, olenko jo aiemmin kertonut, että olen äärimmäisen viehättynyt kolumbialaisten ystävällisyydestä. Erityisesti tykkään täkäläisestä hissikäyttäytymisestä, vaikka siihen sopeutuminen tuottikin aluksi hieman vaikeuksia, kun olin tottunut jurottamaan hississä ja välttelemään kontaktia muiden ihmisten kanssa viimeiseen asti.

Täällä on sellainen tapa (oli hissi missä tahansa, esimerkiksi ostoskeskuksessa), että hissiin astuja tervehtii aina jo hississä olevia, ja hissistä pois jäävä hyvästelee hissiin jäävät. Siis jos joku astuu hissiin, jossa on jo väkeä, hän sanoo buenos días/tardes/noches tai hola, ja kun hän jää pois, hasta luego. Minusta muiden hissimatkustajien tervehtiminen on tosi kiva tapa, ja hissimatkakin sujuu luontevammin, kun ollaan ikään kuin jo tuttuja.

Sabanetan jälkeen vein ukkelin lounaalle Envigadoon, talomuseo Otraparteen. Olin käynyt Otrapartessa jo yksinäni aiemmin ja ihastunut paikkaan kovasti. Pidän erityisesti museon suuresta puutarhakahvilasta, joka onkin lukemani mukaan yksi Medellínin suosituimmista kahviloista.

Tässä on vain osa kahvilasta; kahvila jatkuu vielä tuonne rakennuksen taakse.

Ukkelikin tykästyi paikkaan, joten käymme tuolla vielä varmasti (monta kertaa) uudelleen!

Talo, joka on nyt siis muutettu museoksi, kuului filosofi ja kirjailija Fernando Gónzalesille, joka asui talossa vuodesta 1957 kuolinvuoteensa 1964 asti. 

Muutama kuva itse talosta:

Eipä minulla taas muuta! Toivottavasti siellä Suomessa takatalvi irrottaa pian otteestaan!

26 kommenttia:

  1. Kiva postaus taas❤Vappu täällä ei näkynyt mitenkään, ehkä koska se osui samalle päivälle jolloin oli holokaust-päivän aatto, mutta oankit ja kai jotkut järjestöt ym. pitävät silloim vapaapäivää. Kun asuin täällä ekas kertaa, ja oari viimeiatä vuotta olin pankim pääkonttorissa töissä (pannin nimi edelleenkin Työväen pankki..) niim oli kunnon kulkueet, ja meidän työntekijöidenkin oditettiin osallistuvan siihen.
    Kodittomat kaduilla ovat aina surullinen näky, niitä on Tel Avivissakin.Täällä paljon virallisia(esim.kaupunki)ja yksityisiä tahoja, jotka yrittävät auttaa kodittomia, mutta monet kodittomista eivät edes halua mihinkään turvakotiin, mikä tuli todettua kum yritin järjestää majoitusta turvakodissa eräälle kodittomalle, joka sanoi ettei halua koska siellä on sääntöjä, ja kaduilla hän on vapaa. Mutta esim. muistan miten järkytyin Caracaksessa kun näin nuoren äidin, jolla ihan pieni vauva, joka kiersi autojen välistä kerjäämässä. Mulle tulee näistä sun postauksista aina niin ikävä Etelä-Amerikan aikojani. P, S. Mä aina tervehdin kun meen hissiim,ja joskus poistuessskin, nutta en tiedä onko se välttämättä tapa, en vasn tykkää siitä hiljaisuudesta hississä kun on muitakin siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen toki nähnyt kodittomia aiemminkin, mutta täällä Medellinissä on järkyttänyt kodittomien suuri määrä. Kodittomia näkee makailemassa tuolla keskustan kaduilla todella paljon, ja kaupunkia halkovan joen rannatkin on asutettu. Kuka asuu rannalle kyhätyssä majassa; kuka viemäriputkessa, josta ei tule vettä. Monen kodittoman kohdalla on varmaan juuri noin, että turvakotien ja vastaavien säännöt eivät innosta. Intiassa näki paljon kerjäläisäitejä pienten vauvojen kanssa, mutta täällä kerjäämistä on yllättävänkin vähän.

      Minäkin tervehdin aina kotona (siis oli se Suomessa tai täällä tai jossain muualla) hissiin mennessäni, kun kerran asutaan samassa talossa, mutta tuo oli yllätys, että ihan täysin tuntemattomiakin tervehditään esim. ostoskeskuksessa. Mukava tapa minusta. :-) Mukavaa sunnnuntain jatkoa, Jael! <3

      Poista
  2. Erityisen ihana on tuo ensimmäinen sade-paiste-kuva.

    Myös minua järkyttää kaduilla asuvat kodittomat. Varsinkin San Diegossa heitä näytti olevan erityisen paljon.

    Minäkin muuten tervehdin lähes poikkeuksetta ihmisiä hississä. Sellainen tapa on tainnut tarttua jostakin, mistä lie maailmalta, ja on mielestäni kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sade näytti todella erikoiselta, kun pisarat olivat isoja, ja aurinko sai ne näkymään ihan epätodellisen selvinä. Kuvassa sade ei näy tietenkään samalla tavalla kuin livenä, mutta kyllä tuosta jonkinmoisen käsityksen saa.

      Kun kadulla näkyy niin valtavasti kodittomia, ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen, että eikö asialle voisi tehdä jotakin. Mutta ongelma on niin suuri, että sen ratkaiseminen kokonaan on varmaan sula mahdottomuus.

      Minä en taitaisi uskaltaa astua Suomessa täpötäyteen kauppakeskuksen hissiin ja tervehtiä hississä olevia ihmisiä. Mitä ihmiset siitäkin ajattelisivat - varmaan että tuolla on jokin ruuvi löysällä. ;-D

      Poista
    2. Ihan varmasti ruuvejani on epäilty kerran jos toisenkin.

      Jotkut nyökkäävät kyllä tunnollisesti takaisin, mutta osa pälyilee hermostuneesti seiniä. Ihan käsipäivää en sentään heittäydy kaikille toivottelemaan ;-DD

      Poista
    3. Ihana Leena. <3 Pidä tyylisi! :-)

      Ja parempi varmaan, ettet rupea kättelemään. Päädyt pian jonnekin Iltiksen lööppeihin, että Krunikassa liikkuu epäilyttävä nainen, joka kättelee hississä ihmisiä. ;-D

      Poista
  3. Kiitos taas kuvallisesta minimatkasta ulkomaille. Helpotti ehkä hieman omaa matkakuumetta... Toivottavasti sitä viimeistään syksyn loskakeleistä pääsisi jonnekin muille maille vierahille.

    Suomessa tuntuisi kyllä todella oudolta tervehtiä kauppakeskuksen hississä olijoita, oman entisen asuintalon kahden hengen hississäkin tuli tervehdittyä ihmisiä korkeintaan nyökkäyksellä, mistä huolimatta välillä se riitti keskustelun avaukseksi. Ehkä täällä pohjoisessa hissiervehdystä ei pidettäisi niin outona.

    Takatalvesta ei voitane täällä edes puhua, kun lunta on maassa vielä monin paikoin ja järvetkin jäässä. Eilen pyörälenkillä taivaalta tuli vaihdellen rakeita, räntää, vettä ja auringonpaistetta. Villahousuista huolimatta meinasi kankuille tulla kylmä. Keskiviikoks onkin sitten luvattu pahimmillaan 15 senttiä uutta lunta. Toisaalta olen siitepölyallergikkona kiitollinen tästä säästä etenkin kun pääsen lähtemään etelään jossa koivun siitepölyaika on jo ohitse, silloin kun kukinta täällä alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuisi omituiselta tervehtiä Suomessa hississä laumaa tuntemattomia ihmisiä, ja varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tervehdykseen vastattaisiin vain hiljaisella tuijotuksella, tuntisin itseni ihan omituiseksi hiippailijaksi. :-D

      Hyvä jos ei kuitenkaan ollut ihan takatalvesta kyse! Minä olen aina huolissani keväällä linnuista ja muista luontokappaleista, että jos ne ovat jo ehtineet aloittaa kevätpuuhat, ja sitten tuleekin kasa lunta niskaan.

      Hyvä, että pääset siitepölyjen alta pois! Pyöräilysääsi kuulostaa kyllä melkoisen vaihtelevalta. :-)

      Poista
  4. Ne köysissä riippuvat miehet siinä kerrostalon kupeessa saattavat olla pikemminkin ikkunanpesijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ensin ajattelin, mutta kun tuolla seinällä ei näy ikkunan ikkunaa...

      Poista
  5. Oli taas niin paljon kivaa asiaa, etten enää muista, mitä meinasin kommentoida :).

    Sitä vaan mietin, että ei mahda mamoncillojen myynti nollahinnoilla oikein lyödä leiville. Olisko tullut poikkeuksellisen suuri sato, josta myyjä haluaa vaan päästä eroon.

    Ja onnittelut oluen vaihdosta alkoholittomiin. Ilmeisen helpoltakin muutos kuulostaa. Samansuuntaista on ollut täällä meneillään, koska muakin on alkanut lempparini valkoviini tökkiä, eikä huvita sitäkään juoda vaan tavan vuoksi. Ajattelin kokeilla Kombuchaa tilalle :). Ei ole aavistustakaan miltä maistuu, mutta sitä on nyt niin paljon hehkutettu, että päätin testata.

    Terkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se mitään. :-) Kiva että kuitenkin kommentoit. <3

      En ole kyllä aiemmin törmännyt tuollaiseen, että myyjä on valmis antamaan tuotteitaan ilmaiseksi! Herätti epäilykset, mutta ihan hyviä ne hedelmät kuitenkin olivat. Liian suuri sato olisi kyllä hyvä selitys asialle!

      Alkoholijuomien vaihtaminen alkoholittomiin on onnistunut ihmeellisen hyvin. Tosin nyt minusta on sitten tullut ns. hankala asiakas, kun en voi tilata baarissakaan olutta. Eilen kävimme ennen syömistä yhdessä baarissa, ja totesin, että baarissa ei ehkä kannata tilata suurin toivein mitään hedelmäjuomia, vaan kannattaa pysytellä esimerkiksi pullotetussa kivennäisvedessä. Tilaamani "fruit punch" ei ollut nimittäin hedelmiä nähnytkään, vaan se oli valmistettu varmaan jostain valmiista hedelmäsoseista ja jostakin muusta, mitä en uskalla edes ajatella. Ulkonäkökin oli niin luotaantyöntävä, että puolet jäi juomatta.

      Suurin ihme tässä alkoholittomassa elämässä on ollut se, että olen ruvennut nukkumaan ällistyttävän hyvin. Skeptisenä ihmisenä en tosin usko, että hyvät yöunet johtuisivat todellakin alkoholin poisjättämisestä ja että tämä on pysyvä ilmiö, vaan uskon, että tämäkin on vain jokin vaihe, ja univaikeudet palaavat taas kohta. Toisaalta olen kyllä aina tiennyt, että pienikin määrä alkoholia vaikuttaa yllättävän paljon mun nukkumiseeni, mutta on vaikea uskoa, että se vaikuttaisi kuitenkaan näin valtavasti.

      Minäkään en ole koskaan muuten maistanut Kombuchaa, mutta pitäisi kyllä joskus ehdottomasti maistaa. Ja tsemppiä sinulle, jos päätät vaihtaa valkkarit johonkin muuhun! Silloin on minusta paras aika kokeilla alkoholitonta elämää, kun juomat tökkivät, koska silloin on ainakin motivaatiota. En ole koskaan innostunut näistä "tipaton tammikuu" -jutuista, joissa paine tulee ikään kuin ulkoapäin.

      Terkkuja sinullekin! <3

      Poista
  6. Ihania kuvia jälleen. Varsinkin iltarusko ja sadekuvat! Hienosti huomaat noi pienetkin jutut jotka varmaan jää monelta bongaamatta esim. ukkelipatsas joka kannattelee taloa ja ne roikkujat talon seinällä :-)
    Lisäksi on maa mikä hyvänsä kyseessä niin lähestulkoon aina istuskelijoina baarien/kahviloiden terdeillä päivisin on noi ukkelit. Heillä tuntuu olevan aikaa siihen eli ollappa ukko ;-D

    Onko momoncillo maultaan vähän kuin litsi? Tuskin myyjä viitsisi liian isoa satoaan tulla jakelemaan ilmaiseksi mihinkään. Eli joko hän halusi olla ystävällinen turisteille tai sitten hurmaantui sinusta tai ukkelista tai kenties molemmista ;-)

    Ite olen huomannut joskus ruokapaikoissa lähes suuttuvani kun saan annoksen eteeni. Yleensä se näyttää liian pieneltä ja mitättömältä mitä oli kuvitellut tilatessaan. Joka ikinen kerta käy kuitenkin ettei meinaa jaksaa annostaan syödä kuitenkaan loppuun asti. Eli turha närkästyminen etukäteen. Tosi tuo sinunkin kana annos ei kyllä vastaa mielikuvaa jonka saisi kun tilaisi kunnon hiilillä grillattua kanaa ja mikä pettymys tuo avokado viipale, en kestä!

    Ihan hemmetin hienoo, että oot alkoholia jättänny vähemmälle <3
    Turhaahan sitäkään joka päivä juo. Mutta tosiaan varoppa sitä kokistakin! Koukuttaa varmasti.

    Mistä tunnistaa maalaisen? Hän sanoo päivää ja kiitos jokaiselle ja seisoo keskellä rullaportaita.. heh heh. Ite kyllä olen tottunut tervehtimään esim samassa talossa asuvia. Mutta en kyllä tervehdi isoissa ostoskeskuksissa tai vastaavissa hississä olijoita. Vaikka välillä on kiva häkellyttää ihmisiä noilla epämääräisillä tempauksilla :-D

    Takatalvi sai kyllä täällä valkoisen lumipeitteen muutamaan kertaan aikaiseksi. Tänään kuitenkin jo korvasieniä keräilemässä käytiin ja saatiinkin mukava satsi.

    Ainiin kuullostaa pelottavalta linja-auto matka alaspäin vuorilta..

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit kuvista. :-) Täällä korkeuksissa tulee nuo taivaan ilmiöt havainnoitua erityisen hyvin. Eilen näkyi elosalamoita, ja Orionin tähtikuvio oli tuossa vuorten yläpuolella ihan nurinniskoin, siis suomalaisittain ajateltuna.

      Hih, se on kyllä totta, että kadunvarsikahviloissa ja -baareissa istuskelevia ukkeleita löytyy joka maasta. Mutta sehän on kuin lukisi päivän uutiset, kun istuskelee siinä katselemassa ihmisiä ja kylän tapahtumia. :-)

      Mamoncillo oli tosiaan vähän kuin litsi! Sisällä oli iso kivi (en muista onko litsissä), ja se itse hedelmä, joka oli kiven ympärillä oli vähän sellainen geelimäinen. Hedelmä oli kyllä mulle aikamoinen pettymys, kun se hedelmäosa ei oikein irronnut kovallakaan imeskelyllä siitä kivestä, joten mamoncillossa ei ole oikeastaan juuri mitään syötävää. Tai sitten sen syömisessä on joku taktiikka, joka ei mulle avautunut.

      Mulle suurin pettymys tuossa annoksessa oli salaatti, kun olin kuvitellut lautaselle ison ja möyhevän salaatin, jossa on sitä, tätä ja tuota, ja sitten lautasella on neljä aneemista tomaatinviipaletta! Kysyinkin ukkelilta ensin, että missä se salaatti on, ja ukkeli selvensi, että se on varmaan nuo tomaatit. Hintaa annoksella kumminkin oli melkein kaksi kertaa enemmän kuin niissä lautasellisissa, joita olen ostanut siellä lounaspaikassa, jossa ruoka punnitaan painon mukaan. :-/

      Olen kyllä yllättynyt, miten kivalta alkoholiton elämä on tuntunut. :-) Ihan kuin mielikin olisi jotenkin tyynempi. Voi tosin olla, että tämäkin on jokin ohimenevä ilmiö, ja pian on taas kyrpä otsassa. :-D

      Hyvä kuvaus maalaisesta, ja varmaan pitää (ainakin osittain paikkansakin)! Tosi maalainen on kuitenkin sellainen, joka ei edes uskalla mennä rullaportaisiin, koska ne tuntuvat liian pelottavilta (t. nimimerkillä "anoppi" :-D).

      Mie en ole tainnut koskaan edes maistaa korvasientä! Taas löytyi aukko sivistyksestä. Muistakaahan nyt keittää ne hyvin ennen syömistä, vaikka tuskin tarvitsee neuvoa! :-)

      Kesäisempää viikkoa! <3

      Poista
  7. Heti hissiteemaan käsiksi! Kanariallakin tervehtivät hississä mennen tullen ja minua se huvittaa. Kerrankin yks ukkeli tuli hissiin, tervehti, ajettiin yks kerros ylös (3 sek.) ja se jäi pois ja hyvästeli. Huvittavaa minusta. Mutta kivempi kuin tuppisuisuus (hieno sana!). Ukko tekee välillä Suomessa julkisten tilojen hisseissä kiusatakseen suomalaisia. :D

    Ja ukkelisi tavoin minäkin luulin noiden puiden olevan maalattu tohon seinään. Ajattelin vaan, että ovatpa hienon 3D-vaikutelman saaneet aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti tuo kolmen sekunnin hissimatka. :-D Mutta olen ehdottomast samaa mieltä, että tervehtiminen on kumminkin kivempaa kuin tuppisuisuus. Hississä voi olla joskus vähän epämukavaa muutenkin, eikä tuppisuuuna oleminen ainakaan yhtään helpota tilannetta.

      Ai miten näen jo mielessäni ukkosi kiusaamassa suomalaisia. :-D Joskus on mukava koetella ihmisten rajoja. Itse en pystyisi tekemään mitään tuollaista, kun mulla ei pokka kestäisi. Olen varma, että saisin hirveän hihityskohtauksen, jolle ei tulisi ikinä loppua.

      Kävimme pari päivää sitten Starbucksissa, ja siellä tuli mieleen juttu, jonka olin kuullut jostain (olisiko joku lukija joskus kertonut tämän?). Starbucksissahan kysytään aina henkilön nimeä, joka sitten laitetaan mukiin ja jolla huudetaan henkilöä hakemaan kahvinsa. Tämä tarinan kertonut henkilö kertoi huvittelevansa ulkomailla Starbucksissa niin, että hän sanoo nimekseen jotain ihan hullua, kun eiväthän Starbucksin työntekijät tiedä, mikä on Suomessa oikea nimi ja mikä ei. Mulle tuli mieleen, että mun olisi pitänyt sanoa nimekseni Muna, ja sitten sieltä tiskiltä olisi huudettu Munaa hakemaan kahvinsa. :-D Repesin kuitenkin jo ajatuksesta niin totaalisesti, että en varmaan ikinä pysty toteuttamaan tuota.

      Onhan nuo puut kyllä aika epätodellisen näköisiä!

      Poista
    2. :'D Itkunaurua... Mä niiiiiiiiin kokeilen joskus tota Starbucks-juttua!! Kanarialla on sellainen pikkusämpyläravintolaketju (hieno sana), jossa myös tilaus haetaan omalla nimellä.... hmmm... buhahahaaaa...

      Poista
    3. Voi kun voisin olla sillä hetkellä kärpäsenä katossa. :-) Hupaile sie minunkin puolestani, kun oma kantti ei kestä. Vaikka vielä pystyisinkin sanomaan tiskillä nimekseni esimerkiksi sen Munan, niin tuskin pystyisin enää hakemaan kahvia, kun nauraisin kippurassa lattialla, kun Munaa kuulutettiin tiskille. :-D

      Poista
  8. Kivoja kuvia taas nytkin! Kodittomia ei täällä koti-Suomessa juuri näy, vaikka onhan heitä. Nyt en enää muista, mitä minun piti kommentoida! Aikamoista vauhtia olette bussissa tulleet, nähtävästi ihmisiä ei pelota moinen vauhti.
    Tuo tervehtiminen on niin kulttuurinen juttu; kun olin asunut vuoden Baselissa vaihdossa ja tulin tänne ja uuteen asuntoon, niin ihmiset täällä kummastelivat, kun halusin sanoa käsipäivää. Se ei oikein täällä kuulunut asiaan. Baselissa ihmettelin vuokraemännälleni, että miksi tuntemattomat ihmiset tervehtivät minua kadulla. Vastaus oli, että he tietävät, että asun täällä jossain lähellä. Toinen asia, mikä siellä Sveitsissä ja myöhemmin Saksassa oli minulle vaikeaa, oli ihmisten nimien mainitseminen puheessa. Piti opetella siihen. Täällä ei tartte ja minun nimimuisti on tosi huono.
    Mutta kivannäköistä tuolla seudulla on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessakin on tosiaan kodittomia, mutta katukuvassa heitä ei juurikaan näy. Ja jos näkyisikin, niin heitä ei ehkä tunnistaisi samalla tavalla kuin täällä, kun kodittomat makailevat keskellä katua.

      Minä ihmettelin, kun minä meinasin pudota bussissa penkiltä, mutta käytävällä seisovilla ihmisillä ei näyttänyt olevan mitään vaikeuksia pysyä pystyssä. Syytän hamettani, joka oli (ehkä) erityisen liukasta kangasta. :-D

      Kättely taitaakin olla aika harvinainen tapa maailmalla. Pitäisi oikein tutkia, harrastetaanko sitä muualla kuin Suomessa, ja jos, niin missä. Tuosta kadulla tervehtimisestä tuli mieleen, että täälläkin esimerkiksi kadunlakaisijat tervehtivät, kun kävelee ohi. Sekin tuntui aluksi tosi hassulta, mutta nyt kun siihen on tottunut, tapa on minusta oikein kiva.

      Intiassa mainitaan myös usein toisen nimi häntä puhutellessa, jos siis on kyse läheisestä ihmisestä. Minullakin oli siinä opetteleminen, enkä taida osata taitoa ihan vieläkään. Mutta sekin on aika kiva tapa, kun se tuo puheeseen sellaisen läheisen sävyn ja huomioimisen tunteen.

      Kyllähän täällä olisi tutkimista vaikka kuinka, mutta nyt olen näköjään vähän jämähtänyt tänne kukkulalle. Täytyisi lähteä taas seikkailemaan, kun bussitkin menevät ihan tuosta talon ohi.

      Poista
  9. Upeat liekehtivät taivaat noissa kahdessa kuvassa. Ensimmäinen kuvakin, jossa on kaupunkinäkymä lintuperspektiivistä on jotenkin utuisen ihana! Sataa ja paistaa samaan aikaan: kuulostaa ihan Brittilältä :D

    Luulin, että vappu on vain pohjoismainen ilmiö, mutta taas oppi uutta. Täällä ei vappua juhlita, mutta eilen oli bank holiday. Täälläkin näkyy kodittomia. Jotkut makaavat kaupan vierustalla tai liikkeiden ovisyvennyksissä niiden ollessa kiinni. Heillä on ihan patjat ja peitot. Jotkut asuvat teltoissa puistossa, josta heidät sitten häädetään muualle säännöllisin väliajoin.

    Ihanan monipuolisesti kuvia taas! Näitä katselee ilolla, vaikka alkaa oma matkajalkaa hieman kutkuttaa. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin ymmärtänyt, että siellä Brittilässä sataa aika usein. Kiva jos paistettakin saadaan välillä sekaan. :-)

      Vappu tuntui olevan täällä hyvin erilainen juhla kuin esimerkiksi Suomessa. Karnevaalitunnelma ilmapalloineen ja skumppineen oli kaukana, ja juhla oli todellakin työväen juhla marsseineen ja protesteineen. Jännä muuten, miten suomalaiset juhlivat monia juhlia jo aattona (tyyliin vappuaatto, juhannusaatto, jouluaatto), ja varsinaisena juhlapäivänä juhlat onkin jo juhlittu. Olisi kiva tietää, mistä tämäkin johtuu! Tietysti jos juhlimiseen kuuluvat alkoholipitoiset juomat, niin onhan se kätevää, että on se yksi rokulipäivä, ennen kuin tarttee palata töihin. :-D

      Minä en ole nähnyt keskustan kodittomilla patjoja ja peittoja, mutta olen nähnyt niitä kodittomilla, jotka nukkuvat Medellinin jokeen laskevissa kuivissa viemäriputkissa. Metro kulkee joenvartta pitkin, ja ensimmäinen kosketukseni Medellinin kodittomiinkin olivatkin juuri nuo joenvarren kodittomat. Tuntui ihan hirveältä nähdä, millaisissa paikoissa ihmiset joutuvat nukkumaan.

      Nyt sitten vaan vaikkapa patikkaretkeä suunnittelemaan. ;-) <3

      Poista
  10. Ihania pikkuretkiä! Niitä oli kiva lukea :)

    Muistan hyvin kuinka olin järkyttynyt kodittomien määrästä San Franciscossa, kun asuin lähistöllä nuorena naisena. Ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin tuohon ikävään ilmiöön. Toki silloin jo olin kuullut, että Suomessakin elää kesäisin ilman kotia, mutta tuohon aikaan suuri osa heistä kuitenkin pääsi talvella asuntolaan tai sitten vankilaan. Kodittomuus on niin surullista :(

    Ihanat nuo iltaruskokuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! <3

      Nyt kun mainitsit San Franciscon, niin minäkin muistin nähneeni siellä aika paljon kodittomia. Tosin he olivat keskittyneet tiettyihin paikkoihin (muistan yhdenkin sillanalustan), eikä heitä näkynyt niin "levällään" pitkin katuja kuin täällä Medellinissä.

      Kodittomuus on kyllä todella murheellista. Tulee mietittyä, mitä kaikkea kodittoman elämässä on mahtanut tapahtua, että hän on päätynyt siihen pisteeseen. Joskus kun olen lukenut jonkun kodittoman tarinaa, on tuntunut, että kaikki saattaa olla loppujen lopuksi niin pienestä kiinni. Kun yksi asia menee vikaan, menee pian toinenkin, ja kohta on mennyt kotikin alta. Pitäisi minunkin muistaa aina olla kiitollinen omasta kodistani eikä valittaa, kuinka meillä on ruma koti tai kuinka sitä tai tätä. Oikein hävettää.

      Poista
  11. Suomessa tilaisivat varmaan ambulanssin, jos joku sanois päivää hissiin astuessaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ehdottomasti piipaa-auton paikka, jos joku avaa suunsa turhan päiten. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3