Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kolumbialaisessa supermarketissa

Nyt on aika tehdä taas perinteinen katsaus paikallisiin supermarketteihin.

Supermarkettivalikoima on Kolumbiassa (tai ainakin Medellínissä) erinomainen, eikä kaupoista ole puutetta. Supermarkettiketjuja on useita, ja kaupat vaihtelevat hinnoiltaan ja valikoimiltaan aika paljon. Käyn itse joko Carullassa tai Éxitossa ihan käytännön syistä (ne sijaitsevat kohtuullisen lähellä). Carulla ja Éxito kuuluvat samaan ketjuun, mutta Éxito on vähän halvempi ja isompi. Éxito muistuttaa valikoimaltaan aika paljon suomalaista Prismaa, sillä sieltä löytyy niin vaatteita, kodinelektroniikkaa, sisustustarvikkeita kuin tietysti ruokaakin. Carulla on pienempi ja hieman kalliimpi, ja sen valikoimat keskittyvät lähinnä ruokaan ja juomaan.

Tästä mennään lähi-Éxitooni.



Tämä kuva on otettu ennen joulua (siksi tonttulakit).
Minulla oli aluksi suuria vaikeuksia asioida täkäläisissä ruokakaupoissa, sillä tavarat olivat minusta jotenkin ihan epäloogisissa paikoissa. Esimerkiksi vessapaperi ja talouspaperi eivät ole samassa hyllyvälissä, vaan vessapaperi on terveyssiteiden kanssa samassa paikassa ja talouspaperi puolestaan tiskiaineiden ja sen sellaisten kanssa samassa paikassa. Vaikka onhan se tietysti järkevää, että alapääosasto ja yläpääosasto pidetään erillään.

Varsinkin alkuaikoina oli hirveän turhauttavaa, kun kaupassa meni aina niin paljon aikaa, kun etsin milloin mitäkin. Yhä edelleenkin, jos tarvitsen jotain erikoisempaa, kuten tässä yhtenä päivänä hunajaa, saan käydä läpi jokaisen hyllyn, ennen kuin tavara löytyy (jos löytyy). Hunajan voisi kuvitella olevan samassa paikassa kuin sokeri ja muut makeutusaineet, mutta siellä se ei nimenomaan ole. Nyt en enää muista, missä hunaja loppujen lopuksi oli, joten toivottavasti en joudu ostamaan sitä ihan pian uudestaan!

Heviosasto on minulle se kaupan tärkein osasto, joten aloitetaanpa sitten vaikka sieltä. (Olen ottanut kuvat suurimmaksi osaksi rupuisalla kännykälläni, joten kuvat ovat vähän kökkeröisiä. Pahoittelut siitä.)

Lähi-Éxitoni heviosastoa.
Toisen Éxiton vihannesosastoa.

Samaisessa kaupassa on näppärä sumutuskastelujärjestelmä salaateille.
Luomuvihanneksia Carullassa.
Pakattuja vihanneksia ja hedelmiä.

Hedelmävalikoima on minusta täällä erinomainen, varsinkin mitä tulee paikallisiin hedelmiin, ja on kiva, kun hedelmien esillepanoon on panostettu yleensä aika paljon.

Avokadot jaksavat tuottaa päänvaivaa! Kaupoissa ei nimittäin ole juuri koskaan heti syötäväksi sopivia avokadoja, vaan avokadot ovat lähes poikkeuksetta kivikovia. Jos siis haluaa syödä avokadoja, niitä pitää ostaa ajoissa, koska niitä joutuu kypsyttelemään huoneenlämmössä useamman päivän. Usein avokadoröykkiön luona on joku toinenkin kopeloimassa avokadoja, ja siinä saa yleensä pari sanaakin vaihdettua, kun valitellaan, että "nada para hoy" (ei mitään täksi päiväksi sopivaa).

Ilahduin taannoin toisessa lähi-Carullassani, sillä sinne oli ilmestynyt syöntikypsien avokadojen laatikko.


Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä nuo eivät olleet sen pehmeämpiä kuin muutkaan avokadot. Mutta pesäpallon pelaamiseen nuo sopisivat varmasti oikein hyvin.

Vihanneksista ja hedelmistä on mainittava myös se, että niitä ei punnita heviosastolla, vaan ne punnitaan aina kassalla. Aika näppärää itse asiassa.

Monessa kaupassa on hedelmä- ja salaattitiskejä, joista saa koostaa itse salaattinsa.



Valikoimat ovat yleensä sen verran huonot ja vihannekset niin virttyneen näköisiä, että niiden ostaminen ei hirveästi innosta. Valikoimat ovat muutenkin aika hedelmä- ja kastikepainotteisia, kun kaipaisin itse enemmän vihanneksia. 

Kaupoissa on myös valmiita hedelmä- ja marjasoseita, mutta en oikein tiedä, mihin ihmiset noita käyttävät. Niillä on kuitenkin ilmeisen paljon menekkiä, kerran tarjontaakin on.




Leipävalikoimat ovat ilahduttavan hyvät, vaikka leivät ovatkin suomalaisittain ajatellen aikamoista höttöä.

Ostin aluksi noista paistopisteistä kokojyvä- tai siemenleipiä, mutta pian huomasin, että se ei meidän taloudessa oikein kannata. Ukkeli syö leipää vain silloin tällöin aamiaiseksi, enkä minä ehdi syömään koko leipää, ennen kuin se kuivuu ja muuttuu murenevuuden takia vaikeaksi leikata. Olen siis ostanut täysjyväpaahtoleipää, joka säilyy kauemmin. Toin myös Suomesta kolme pakettia ruispuikuloita, vaikka jos ihan totta puhutaan, taidan kuitenkin pitää enemmän vaaleammasta leivästä, ainakin näissä olosuhteissa, kun ruisleivän päälle ei ole laittaa niitä juttuja, joita Suomessa laittaisin.

Täkäläisessä tortillavalikoimassa ei ole valittamista.


On vaaleita vehnätortilloja, täysjyvävehnätortilloja, maissitortilloja, kauratortilloja, välimerellisiä tortilloja, kvinoa-tortilloja, chiasiementortilloja, marjatortilloja (kyllä vaan!), pizzapohjaksi sopivia tortilloja, burritos-, wrap- ja fajitas -tortilloja sekä pitaleipiä – ja varmasti vielä joitain muitakin laatuja. 😅

Olen itse ostanut täysjyvä-, chia- ja kvinoatortilloja, ja ne ovat ainakin olleet kaikki varsin hyviä (tosin jompikumpi viimeksi mainituista oli ehkä hieman liian makeaa minun makuuni). Meillähän syödään tortilloja intialaisen ruoan kanssa silloin, jos en jaksa tehdä itse leipiä tai paistaa mitään lättyjä. Parhaimman tuloksen valmistortilloja lämmittäessä saa minusta niin, että heittää tortillan suoraan kaasulieden liekille ja paistaa tortillan siinä, kunnes molemmilla puolilla on ruskeita täpliä. Mikrossa lämmittäminenkin onnistuu, mutta mikrossa tortilloista tulee lötköjä, eivätkä lötkötortillat oikein houkuttele. Seuraavaksi pitäisi ehkä kokeilla marjatortilloja! Tosin ne eivät sopisi välttämättä kauhean hyvin yhteen intialaisten sörsseleiden kanssa, mutta toisaalta voisi tulla uusia makuelämyksiä.

Toinen, mistä täällä ei ole puutetta, ovat arepat.

Arepa-valikoimaa.
On vehnä- ja maissiarepoja, on pellavansiemenillä, kvinoalla ja chiasiemenillä maustettuja arepoja, on ohuempaa ja paksumpaa arepaa, on juustolla ja ilman. En oikein tykkää täkäläisistä arepoista, joten en ole ostanut arepoja kaupastakaan. En ole edelleenkään maistanut venezuelalaisia arepoja, jotka ovat kuulemma paljon parempia kuin nämä täkäläiset kuivat käkkyrät, joita syödään tavallisimmin kai juuston kanssa. Olen kuitenkin edennyt venezuelalaisten arepojen kanssa jo sen verran, että olen etsinyt Medellínistä pari asiallisen kuuloista paikkaa, joista niitä saisi. Nyt pitäisi enää saada lähdetyksi maisteluretkelle! 

Maitoa korvaavia tuotteita on myös paljon.


Saatavilla on ainakin riisi-, kaura-, manteli- ja soijamaitoa. Tykkään itse kuitenkin ihan perinteisestä maidosta, vaikkei se aikuisten juomaa kai nykyään olekaan. Maitoa menee minullakin aika vähän, sillä käytän sitä vain aamupalalla Weetabixien tai murojen kanssa sekä kahvimaitona. Maito myydään täällä pusseissa, kuten Intiassakin, joten maito pitää kaataa aina avaamisen jälkeen kannuun.




Jogurttivalikoima on melkoinen, mutta en ole perehtynyt jogurtteihin sen paremmin, kun en syö jogurttia. Maustamatonta jogurttia menee kyllä joskus intialaisen ruoan kanssa, mutta en ole vieläkään löytänyt täältä hyvää maustamatonta jogurttia. Kreikkalaisia jogurttejakin on varmaan pariakymmentä eri merkkiä, mutta niissä kaikissa on jokin omituinen sivumaku, jota en osaa oikein määritellä. Ne ovat jollakin lailla keinotekoisen oloisia.

Lihavalikoimat ovat täällä suorastaan erinomaiset, ja kalaakin on saatavilla tuoreena, toisin kuin Boliviassa.

Lihatiskien edessä on jakkarat, joilla saa istuskella ja odotella, kun myyjä paloittelee lihan.
Oikein harmittaa, kun emme syö enemmän punaista lihaa, koska liha olisi täällä varsin laadukasta, ja sitä olisi tarjolla joka tarpeeseen. En vain pysty syömään punaista lihaa kovin usein, sillä se alkaa tökkiä hyvin nopeasti.

Kalan kanssa saa sen sijaan olla tarkkana. Kalan tuoreuden kanssa on joskus vähän niin ja näin, ja erityisesti pakatusta kalasta pitää tarkistaa, että se on varmasti pakattu ostopäivänä eikä yhtään aiemmin. Kala pitää myös valmistaa ostopäivänä. Viime viikolla kävi niin, että ostin palan pakattua lohta, mutta menimmekin illalla syömään, ja kala jäi laittamatta. Valmistin kalan sitten seuraavana päivänä, mutta kalassa oli niin omituinen maku, että oli pakko jättää se syömättä. Onneksi ukkeli oli lähtenyt samana päivänä Boliviaan, niin ei tullut enempää sanomista. 😆 Lohi tulee tänne muuten Chilestä, mitä vähän ihmettelen, kun Kolumbiallakin on kuitenkin rannikkoa ja kalastusvesiä.

Suurin osa kalatiskin kaloista on minulle täysin vieraita, enkä ole uskaltanut kokeilla niitä. Tilapiaa olen ostanut ja laittanut, ja se on ollut ihan ok.


Isommissa marketeissa on aina jonkinlainen ravintola, jossa myydään kotiruoan tyyppistä lounasruokaa, joka näyttää olevan äärimmäisen suosittua. Ruokaa myydään myös valmiiksi pakattuna, mutta valikoimat ovat yleensä aika pienet.

Paikallisia erikoisuuksia: monenlaisia tamaleja sekä arroz con lecheä eli eräänlaista riisipuuroa.
Grillikylkeä, kanansiipiä, kinkkuvoileipiä sekä juustolla täytettyjä banaaneja.
Ulkomaisten tuotteiden valikoima on kaupoissa yleensä aika hyvä, mutta tuotteet ovat, kuten muuallakin maailmassa, yleensä aika hinnakkaita.

Vähärasvaisia, sokerittomia, vähäkalorisia ja gluteenittomia tuotteita.

Terveys- ja hyvinvointituotteiden valikoima on myös hyvä, sillä erityisesti hyvin toimeentulevat kolumbialaiset ovat erittäin terveystietoisia ja linjoistaan huolta pitäviä. He (varsinkin naiset) ovat myös viimeisen päälle laittautuneita, ja tunnen itseni usein varsin nuhjuiseksi heidän rinnallaan. Mutta samaa ilmaa tässä kuitenkin hengitetään, joten mitä suotta asiasta itselleen alemmuuskomplekseja kehittelemään.

Éxitossa on erinomainen leikkele- ja juustotiski, josta saa varmasti melkein mitä tahansa leikkelelihoja ilmakuivatusta kinkusta salamiin ja juustoja fetasta sinihomejuustoon. Lisäksi tarjolla on myös vähän eksoottisempia tuotteita, kuten hapankaalia, aurinkokuivattuja tomaatteja, maustekurkkuja ja oliiveja. 

Alkoholia myydään ruokakaupoissa, ja valikoimat ovat kattavat.



Kolumbian kansallisjuomaa aguardienteä.
Aguardiente (agua = vesi; ardiente = polttava) on täällä varsin suosittua, ja olen nähnyt, kun kolmen hengen seurue on tilannut baarissa pöytään pullollisen aguardienteä. Aguardienten alkoholipitoisuus on useimmiten 29%, ja sen maku muistuttaa minusta eniten kreikkalaista ouzoa. Kuten näkyy, aguardienteä saa sekä pulloissa että isoissa ja pienissä pahvipakkauksissa.

Aiemman asuinpaikkamme lähellä oli Carulla, joka oli auki 24/7. Siellä oli rajoitettu alkoholin myyntiä sillä tavalla, että alkoholia ei myyty yöllä kello kahden ja kuuden välillä, mutta muuten alkoholia sai siis ostaa vaikka keskellä yötä.

Kun on saanut ostoksensa kasattua, onkin aika suunnata kassalle. Kassat ovat täällä (varsinkin Éxitossa) jostain syystä äärimmäisen hitaita, ja kassoilla odotteleminen koettelikin aluksi hermojani. Sitten tajusin, että minun on ehkä helpompi muuttaa omaa asennettani kuin kolumbialaisia kassatyöntekijöitä, ja pakotin itseni suhtautumaan jonottamiseen maltilla.

Toinen asia, joka kassoilla ärsyttää, on se, että täkäläiset ihmiset eivät näytä tietävän, mitä tehdä tyhjille ostoskärryille ja -korille sen jälkeen, kun ostokset on ladottu hihnalle. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa työntää kärryt kassojen ohi kaupan ulkopuolelle, mutta ei: ne jätetään pyörimään kassan eteen, jotta seuraava asiakas saa luovia tiensä muoviviidakon läpi, ennen kuin pääsee kassalle.


Täällä on myös sellainen tapa, että ostokset pakataan kassalla automaattisesti pieniin muovipusseihin, ja tuotteet jaotellaan pusseihin jonkin ihmeellisen logiikan perusteella, josta en ole päässyt selville. Onneksi kassa sentään kysyy ensin, haluaako asiakas ostoksensa muovipusseihin. Minulla on yleensä omat kangaskassit mukanani, mikä takaa yleensä myös sen, että saan pakata ostokseni itse. Tämä on tärkeää siksi, että kauppamatkani Éxitoon on melkein puolitoista kilometriä, ja kuljen matkan aina kävellen. Haluan pakata ostokset niin, että paino jakautuu kasseihin tasaisesti, jotta kassit on helpompi kantaa. Onneksi paluumatkalla ei sentään ole kovin pahoja ylämäkiä!

Lopuksi vielä taas muutamat kauppaostokset ja niiden hinnat.







Tässä on ostettu Éxitosta iso paketti leipää, 4 isoa rullaa vessapaperia, 18 kananmunaa, ananas, litran pussia maitoa, 4 banaania, 3 punajuurta, 5 porkkanaa, 500 gramman rasia margariinia, rasia salaattia, 2 sanomalehteä, pussi pinaattia, hammastahna ja 500 grammaa broilerinfileitä. Ostokset maksoivat yhteensä 77 173 pesoa eli 20,7 euroa.

Olen muuten aivan hullaantunut näihin Colgaten Natural Extracts -hammastahnoihin!

Toisessa on makuna inkivääri-kookos ja toisessa sitrushedelmä ja eukalyptus. Erityisesti tuo inkivääri-kookos pitää suun raikkaana niin paljon kauemmin kuin mikään muu kokeilemani hammastahna. Sitten kun tulee aika lähteä Kolumbiasta lopullisesti, minun pitää varmaan ostaa näitä hammastahnoja loppuelämän tarpeiksi mukaani. 



Tässä puolestaan on ostettu Carullasta 6 Corona-olutta, iso purkki munanvalkuaisia, sanomalehti, 2 pulloa light-Colaa, vartalovoide, rasia maustamattomia cashewpähkinöitä, 8 pikkupussia Hatsu-snackejä, 340 grammaa tilapia-filettä, 2 pussia valmisvihannessekoituksia, yksi salaattisekoitus, 6 appelsiinia, 2 tomaattia, 5 sipulia, kookospähkinä ja rasia kevätsipulia.

Ostokset maksoivat 183 687 pesoa eli 49 euroa. Oluiden osuus tästä oli 23 900 pesoa (6,4 euroa), vartalovoiteen 24 400 pesoa (6,5 euroa), munanvalkuaisten 24 750 pesoa (6,6 euroa) ja cashewpähkinöiden 34 300 pesoa (9,2 euroa). Pähkinät ovat täällä muuten aivan järkyttävän kalliita, ja siksi toinkin niitä viimeksi mukanani Suomesta. Munanvalkuaisiakaan en enää osta, vaan ostan pelkästään kananmunia.

Vielä lopuksi oikein isot ostokset Éxitosta. Nämä on ostettu silloin, kun palasimme Perusta, eikä meillä ollut kotona oikein mitään.






Tässä on ostettu 18 kananmunaa, 2 puolen litran pulloa kivennäisvettä, 2 puolen litran pulloa light-Colaa, lattianpesuaine, 4 isoa rullaa vessapaperia, 3 tiskisientä, sanomalehti, 2 pientä purkkia maustamatonta jogurttia, rasia salaattia, 3 perunaa, purkki suolaa, muovipurkki, 3 purkkia tonnikalaa, iso leipäpaketti, litra maitoa, nippu pikkubanaaneja, banaanilastuja, vihannessekoituspussi, paketti roskapusseja, paketti täysjyvätortilloja, 2 avokadoa, paketti litteitä papuja, 6 sipulia, iso pala inkivääriä, paketti viipalejuustoa, kurkku, iso paketti broilerin paistileikkeitä, 3 passionhedelmää, 3 isoa mangoa, parsakaali, 4 tomaattia, 2 valkosipulipakkausta, pieni rasia viipaloitua kaalia, 4 porkkanaa ja 2 pitaijaa.

Ostokset maksoivat 168 922 pesoa eli 45 euroa. Kalleimmat yksittäiset ostokset olivat broileri (14 535 pesoa eli 3,9 euroa), kananmunat (13 600 pesoa eli 3,6 euroa), muovipurkki (11 900 pesoa eli 3,2 euroa) ja tonnikala (11 400 pesoa eli 3,1 euroa).

Aiemmat samantyyppiset postaukseni bolivialaisista ja intialaisista supermarketeista löytyvät täältä: 
Bolivialaisessa supermarketissa
Supermarketissa

Mukavia kauppareissuja itse kullekin!

29 kommenttia:

  1. Mä inhoon yli kaiken käydä ruokaostoksilla eli olen ratkaissut asian niin että tilaan ruat netin kautta , olen jo 7-8 vuoden ajan tehnyt ostokset sitä kautta , Tukholmassa on monta eri nettikauppaa . Kotiinkuljetus on ilmainen tai max 10 € . Hauskaa viikonjatkoa 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen monesti Suomessa ajatellut, että pitäisi joskus kokeilla tuollaista tilauspalvelua (Kauppakassi vai mikä se nyt on Suomessa nimeltään). Mutta homma on tyssänyt siihen, että mun on vaikea luottaa siihen, että vihannekset ja hedelmät on valikoitu "oikein" ja että päiväykset on varmasti katsottu. :-) Mun pitäisi päästä näköjään itse valikoimaan kaikki. Mutta uskoisin, että kerran kun ruoan tilaamisen makuun pääsee, huomaakin sen niin helpoksi, että ei enää viitsi kaupoissa käydä. Pitää kyllä joskus kokeilla ja katsoa, millaista tavaraa sieltä tulee!

      Mukavaa viikonjatkoa sinullekin! :-)

      Poista
    2. Olen saanut pariin otteeseen huo oja vihanneksia , mutta laiton postia kuvan kanssa niin rahat tuli takas ja enemmän mitä vihannes edes maksoi , palvelu pelaa 😎🙂

      Poista
    3. Hyvä kuulla, että homma toimii! Peukku sille!

      Poista
  2. Uusi ruokakauppa tuottaa minullekin aina päänvaivaa, kun pitää omaksua sen logiikka. Täällä tietty eri kaupat suunnilleen noudattelevat samaa logiikkaa eli esim. niitä vessapapereita löytää sieltä, missä on talouspyyhkeet sun muut. Periaatteessa ihan loogista sielläkin, kun on ”päiden” mukaan sijoiteltu niin kuin totesitkin :D

    Ihanan runsas ja värikäs heviosasto! Minulle se on myös kaupan kiinnostavin ja tärkein osio. Täällä joissakin kaupoissa rehut punnitaan vasta kassalla, joissakin paikoissa punnitaan itse. Minä en edelleenkään oikein saa hedelmiä syötyä, mutta muuta rehua menee senkin edestä :P

    Arepa oli minulle ihan uusi tuttavuus, joten opinpa taas jotain! Minua ilahduttaa ”maitokorvikkeiden” laaja valikoima. Itse olen käyttänyt maitoa vain kahviin ja sillekin löysin about vuosi sitten korvikkeen ensin hampusta (oli ihan parasta, mutta sitten menivät uusimaan reseptiä enkä enää tykännyt siitä), jonka vaihdoin jokunen aika sitten kauramaitoon.

    Täällä on ihanan paljon itsepalvelukassoja: en ikinä mene ihmiskassalle, jos vain voin sen välttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kauppojen logiikka on ollut jostain syystä ihan erityisen vaikea oppia, ja tuntuu, että en vieläkään oikein tajua sitä. Erityisen mukavaa on mennä kauppaan väsyneenä tai esimerkiksi salin jälkeen nälkäisenä hakemaan vain ihan "pikaisesti" jotain, jota saa sitten kumminkin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Usein käy vielä niin, että juuri sillä kauppareissulla kaupassa on kaiken maailman tuote-esittelijöitä, jotka haluavat esitellä ja maistattaa sitä ja tätä. Ai elämän ihanuutta. :-D

      Jospa ne hedelmät menisivät paremmin alas, jos tekisit vaikka jotain smoothieita vai mitä ne nyt on? Vaikka olet varmasti jo tätäkin kokeillut. Enkä minä usko, että maailma hedelmien syömättömyyteen kaatuu, jos rehua menee kumminkin muussa muodossa alas. :-)

      Hamppumaidosta en ole vielä kuullutkaan! Kuulostaa erikoiselta, mutta ajaa varmasti asiansa.

      Minäkin käytän Suomessa silloin tällöin itsepalvelukassoja, vaikka mulla onkin niistä jonkin verran traumoja. Aina tulee jokin tenkkapoo, ja pitää kutsua myyjä kumminkin paikalle. Tai jos ei mitään muuta, niin ruutuun lävähtää tieto, että sinut on valittu satunnaistarkastukseen ja myyjän pitää tulla tarkistamaan ostokset. Täällä Kolumbiassa saimme ukkelin kanssa aikaan melkoisen kaaoksen Homecenterissä, kun ostimme hirveän läjän tavaraa, ja päätimme ulospääsyä "nopeuttaaksemme" käyttää itsepalvelukassaa. No siinähän tuli vaikka mitä ongelmaa (puuttui viivakoodeja; viivakoodi oli rutussa, eikä kone lukenut sitä, jne.), ja minä menin jo paniikkiin, kun konekin herjasi vaan, että "poista tavarat lastausalueelta". Jälkeenpäin on naurattanut, mutta silloin ajattelin, että en kyllä ikinä enää mene itsepalvelukassalle. :-D

      Poista
    2. Mä en taas Suomessa voi itsepalvelukassoja käyttää, kun siellä niissä ei voi maksaa käteisellä (mulla ei ole suomalaista pankkikorttia enää). Täällä on toimivat ja hyvät itsepalvelukassat eli hyvin harvoin tulee mitään ongelmia. Maksa yleensä kortilla, mutta joskus jos on rauhallista makselen hiluilla päästäkseni niistä eroon :D

      Poista
    3. Suomessa ei tosiaan voi maksaa itsepalvelukassoilla kuin kortilla, mikä on aika harmillista. Minä olin niin tottunut suomalaiseen korttimaksusysteemiin, etten tajunnut, että täällä voisi maksaa ainakin tuolla Homecenterissä käteiselläkin. Toisella kerralla samaisessa kaupassa jonotin kiltistä normaalikassalle, kun halusin maksaa käteisellä ja kun en uskaltanut mennä enää itsepalvelukassalle, ja myyjä tuli kyselemään, että etkö tulisi itsepalvelukassalle, niin pääsisit nopeammin kassalle. Hän onneksi näytti kädestä pitäen, kuinka käteismaksu tehdään, niin ei tarvinnut panikoida. :-D

      Poista
  3. Mä niin tykkään näistä ruokakauppapostauksista eri maista! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukava kuulla! Kiva, että olit kauppareissulla mukana. <3

      Poista
  4. Minäkin asun maitopussimaassa, mutta täällä maitoa (tai juotavaa jogurttia) ei kyllä kaadeta siitä pussista kannuun, vaan se pussi sijoitetaan omaan yksinkertaiseen muovikannuunsa, josta sitten juomaa kaadetaan lasiin juoyavaksi. Kätevää (ja ilmeisesti ekologisempaa kuin monikerroksiset tetrapakit).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, eipä ole tullut mieleen, että noinkin voisi tehdä! Kiitos ideasta. Tuota voisi vaikka kokeillakin. :-) Lehdessä luki muuten taannoin, että nuo maitopussitkin voisi kierrättää.

      Poista
  5. Ai mä niin rakastan supermarkettipostauksia, ja uusissa maissa se on aina se minne haluan mennä, ja myös Suomessa,koska pitkån poissaolon jälkeen on aina tullut uusia tuotteita 💗Hyvän näköinen marketti, ja kaikki näyttää hyvältä💚Mun omista supermarkettipostauksista on jo aikaa, pitäisköhän tehdä uusi.. Kyllå sun vaan pitää maistaa niitä venezuelalaisia arepoita, hakkaavat kolumbialaiset mennen tullen. Mä tuon aina Helsingistä pussin arepa-jauhoja, koska täällå on vain yksi maahantuoja(kolumbialainen)ja siksi hinta sikakallis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Jael! Minäkin tykkään periaatteessa kuljeskella supermarketeissa, mutta sitten jos se rupeaa käymään työstä (niin kuin täällä on joskus tuntunut), se ei olekaan enää yhtään kivaa. ;-D

      Tee ihmeessä uusi supermarkettipostaus! Minä ainakin lukisin kovin mielelläni. <3

      Kyllä minä meinaan maistaa niitä venezuelalaisia arepoja, mutta en yhtään tiedä, millaisia ne mahtavat täällä Medellínissä olla (siis ovatko ihan autenttisia). Harmittaa, kun en tullut maistaneeksi niitä Limassa, sillä näin siellä montakin venezuelalaista arepa-paikkaa, ja uskon, että ne olisivat olleet siellä hyviä.

      Poista
  6. Ai niin, aguardienteä on tullut maistettua myös Kolumbialaisen ystäväni myös kolumbialainen ystävä omisti täällå pienen aguardiente-panimin, mutta en tiedä toimiiko se vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että aguardiente on tuttua. Minä en ihan hirveästi siihen ihastunut, mutta on sitä kamalampia juomiakin tullut maistettua. Eli menee kyllä alas. ;-D

      Poista
  7. Mäkin tykkään käydä ruokakaupoissa ulkomailla ja ostelen aina mausteita sun muuta ihan vaan vaihtelun vuoksi. Me ei enää osteta perulaisia avocadoja, kun nähtiin telkassa, miten paljon vettä ne kasvit tarvii ja miten farmin työläiset Perussa saa rajoitetun määrän juomavettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mulla, että tykkään kuljeskella ulkomailla ruokakaupoissa! Tästä oli muuten taannoin iltapäivälehdessä juttuakin, että paikallisissa kaupoissa kuljeskelu kuuluu suomalaisten "omituisiin" tapoihin ukomailla. Hitsi, kun en löydä sitä kirjoitusta nyt mistään, että voisin linkata sen tähän.

      Minäkin olin kuullut avokadoista jotain juttua, että niitä ei kannattaisi välttämättä syödä, mutta en ollut tiennyt, että asia liittyy kasteluun ja veden tarpeeseen. Täytyypä etsiä aiheesta enemmän tietoa ja pohtia omaakin avokadon kulutusta.

      Poista
    2. Nyt löysin sen jutun. Tunnustan kaksi kolmesta, eli ruokakaupat ja hautausmaat. :-)

      Poista
  8. Muuten, nyt kun katsoin koneella (kännyn ruudussa kaikki niin pientä..=) tuota arepa-valikoimaa, niin ei ihme että et tykkää niistä.En ikinä nähnyt Venezuelassa tuollaista, ja arepathan, ainakin venezuelalaiset, ovat hyviä vain tuoreina, sen jälkeen ne kuivahtavat niin että rakenne kärsii. Toivottavasti löydät hyvän venezuelalaisen arepa-paikan. Mun lähialueelle avattiin viime vuonna venezuelalainen arepa-paikka, mutta en ole käynyt testaamassa koska teen niitä itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuiva on justiinsa oikea sana kuvaamaan näitä täkäläisiä arepoja! En vaan voi ymmärtää, miten ne ovat niin suosittuja täällä. Ehkä kolumbialaiset eivät ymmärrä arepojen päälle. ;-)

      Ihan mahtavaa, että osaat tehdä arepoja itse!

      Poista
  9. Kiva postaus! Ja heti aluksi "Kiitos!" tiedosta, etten olekaan vielä tylsä aikuinen. Mä nimittäin juon aina ruoan kanssa maitoa ja sen pitää olla täysmaitoa. Kanarialla ärsytti, kun lähes kaikki maito on sitä lämpimässä myytävää (UHT-maitoa?), joka ei kylmene kunnolla, vaikka sen laittais jääkaappiin. Ja sitten taas tuo kylmässä myytävä pussimaito meni siellä parissa päivässä pilalle.

    Tavaroiden järjestyksestä ja maidosta saa kätevän aasinsillan, sillä Suomessa meinaa välillä mennä hermo, kun etsii uudessa kaupassa maitotiivistettä (käytän kahvissa). Se voi olla erikoismaito-, leivonta-, säilyke- tai ulkomaisten tuotteiden osastolla. Tai sitten ei missään noista...

    Ja se tavaroiden pakkaaminen... Grrrr... Meidän lähikauppoihin ei ollut Kanarialla kuin parisataa metriä, mutta mites sen kävelet, kun yhteen muovipussiin laitettiin 2-3 tuotetta ja sitten sulla olikin se kahdeksan muovikassia tavaraa. Ja sitten ängettiin pakasteita ja hedelmiä / vihanneksia samaan pussiin... Lopulta en jaksanut enää olla kohtelias, vaan napsin tavarat pusseista kahteen-kolmeen ja niin, että kylmät oli omassaan. Katsoivat vähän pitkään...

    Ja sitten mulle on käynyt pari kertaa nyt myöhemmin lomilla, että olen unohtanut, että Kanarialla korttimaksulle on minimi ja yrittänyt ostaa esim. pelkän karkkipussin. Selitä siinä sitten jono takana kassalla, että "ups, en muistanu, eikä mulla mitään käteistä oo mukana..." :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, toinen maidon ystävä! :-) Minä käytän tosin kevytmaitoa, mutta maitoa kummminkin.

      Minä en oikein ymmärrä, miten maidosta on tullut viime vuosina niin tuomittu juoma. Melkein järkytyn, kun näin taannoin näitä Oatlyn mainoksia katujen varsilla (Suomessa siis). Rupesin jo ajattelemaan, että pitäisköhän minunkin vaihtaa maito johonkin korvikejuomaan, mutta en ole vaihtanut, ja tuskin koskaan vaihdankaan.

      Mä tein Intiassa noiden lämpimässä myytävien maitopakkausten kanssa niin, että laitoin ne joksikin aikaa pakastimeen. Tosin joskus (eli aika usein) ne paketit unohtuivat pakkaseen, minkä jälkeen maito oli ainakin taatusti kylmää. :-D

      Minä etsin kanssa joskus jotain tuollaista erikoisempaa maitojuttua (ettei olisi ollut juuri samainen maitotiiviste) Suomessa, ja siinä oli kyllä hirveä hakeminen! En muistaakseni edes löytänyt hakemaani.

      Kanarialainen pakkauslogiikka kuulostaa aika samanlaiselta kuin kolumbialainen, eli järjettömältä. :-D Täällä on vielä sellainen tapa, että kaikki ne pikkupussit laitetaan tiukkaan solmuun, jolloin sitä kantokahvaa ei luonnollisesti enää ole. Milläs sitten kantaa retuutat ne 50 pussia.

      Mullakin on Suomessa tosi harvoin (eli ei koskaan) käteistä mukana, mutta täällä maksan ruokakaupoissa nykyään aina käteisellä. Tuolla Exitossa eivät tajua debitin ja creditin eroa, ja maksu menee aina väärältä puolelta, ja yritän muutenkin käyttää korttia sen taannoisen korttikopioinnin jälkeen maksaessa niin vähän kuin mahdollista.

      Poista
  10. Minusta on tosi hauskaa lukea näitä kauppapostauksia, sillä kiertelen niin mielelläni ulkomailla kaupoissa - vaikka ei tarvisi ostaa juuri mitään. Sitten kun asuu jonkun aikaa ja pitää ostaa ruokaa, niin on toinen juttu. Inhosin sitä, kun tuolla Saksassa ja Itävallassa oli niin pieni tiski, ettei siinä juuri mahtunut pakkaamaan ostoksiaan. Lidl joutui Suomessa juuri suurentamaa niitä tiskejä, kun suomalaiset vaan pakkasivat tavaransa siinä eivätkä tehneet kuten Keski-Euroopassa. Ähäskutti!
    Mutta avocadojen ostamisen ja syömisen olen lopettanut juuri sen takia, että niiden kasvatuksessa tarvitaan niin paljon vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan eri asia kierrellä kaupoissa katselemassa kuin ihan tosimielellä, jos pitäisi laittaa jotain ruokaakin. :-) Voi olla ihan hirveän ärsyttävää käydä vieraan maan kaupoissa ensimmäisiä kertoja, kun ei edes tiedä, mitä kaupasta voi olettaa löytävänsä ja mitä ei. Onneksi minä reissailen aina välillä Suomessa, niin voin tuoda sieltä sellaisia juttuja, mitä täältä ei saa tai mitkä ovat täällä ihan järkyttävän kalliita.

      Minulle jäi hieman epäselväksi, että missä ne ostokset sitten pitäisi pakata, jos ei siinä tiskin päässä? Minä kuuluisin takuuvarmasti niihin tapauksiin, jotka pakkaisivat ostoksensa siinä kassan päässä - oli pakkaustilaa tai ei. :-)

      Olen yrittänyt nyt tutkia tuota avokadoasiaa täällä, mutta en ole oikein löytänyt asiasta tietoa. Tuota Hass-lajiketta, jota minäkin useimmiten ostan, kasvatetaan Kolumbiassa, mutta en löytänyt tietoa, liittyykö avokadon viljelyyn täällä kasteluongelmia. Ainakin voisin kuvitella, että ei. En ole katsonut, mistä kauppojen toinen tavallinen avokadolajike (sellainen iso ja vaaleanvihreä) tulee, mutta ainakin Boliviassa se tuli juuri Perusta. Mutta sitä lajiketta en ole enää ostanutkaan, kun ne avokadot ovat minulle liian isoja.

      Poista
    2. Ainakin siellä Saksassa ja Itävallassa ihmiset laittoivat ostoksensa laatikkoon tai siihen samaan ostoskärryyn ja sitten pakkasivat ne joko muualla tai veivät laatikon suoraan autoon. Eihän se ollut kunnon pakkaamista, vaan tavarat heitettiin sinne. :) Minusta Sveitsissä ei ollut tuollaista ongelmaa, mutta siitähän on jo 13-14 vuotta aikaa. Muistan , että esim. siellä Itävallassa päätin, että siellä odottakoon mun takana, laitan tavarani kunnolla reppuun tai kassiin. Siellä ei ollut esim. sellaista kuin täällä on, että kassan jälkeen voi jakaa kolmeen osioon, jotta ostajien tavarat eivät sekaannut. (Selitin ehkä hassusti, mutta kyllä ymmärrät). Tuosta Lidlin jutusta kirjoitettiin lehdissäkin, kun suomalaiset eivät suostuneet siihen Saksan malliin!

      Poista
    3. Kiitos selvennyksestä, hyvin ymmärsin! Kuulostaa siltä, että Saksassa ja Itävallassa kauppaan tultiin lähes yksinomaan autolla. Silloinhan ei ole periaatteessa väliä, vaikka heittäisikin ostoksensa johonkin laatikkoon. Laatikko voi itse asiassa olla kätevämpi kantaakin kuin monta kassia, jos ostokset tarvitsee siis kantaa vain autoon ja autosta kotiin. Puolentoista kilometrin matka voi olla pikkuisen työläämpi kulkea ison pahvilaatikon kanssa. :-D

      Mutta jos on liikkeellä muuten kuin autolla, niin tuntuu hassulta ajatukselta, että ostokset siirretään ensin kassalta muualle ja sitten vasta pakataan. Siinähän tekee saman työn ikään kuin kahteen kertaan. :-) Vaikka toisaalta tuokin on ihan ymmärrettävää, jos kassalla ei ole sitä ostosten erottajaa, eikä tilaa yksinkertaisesti ole.

      Poista
  11. Itse en lukeudu varsinaisesti suurien markettien suurkuluttajaksi. Mieluummin asioin pienemmissä kaupoissa. Silloin kun tarve suuremmille ostoksille niin on kyllä turvauduttava laajemman tuotevalikoiman omaaviin kauppoihin. Mutta näin nojatuoli matkalla tälläinen supermarkettien katselmus on hauskaa ;-D ei tartte itse hikipäässä etsiskellä tuotteita. Muutenkin kiva katsella mitä muualla maailmassa on tarjolla.
    Noi soseethan käy suoraan smoothieen notkistaa vaan hieman jollain nesteellä. Mutta ehkä kivempi kuitenkin marjat kokonaisina.
    Katselin jo kauppareissulla tuota hammastahnaa :-) ei ainakaan sen kaupan valikoimista löytynyt. Olen ostanut itselleni aijemmin Pepsodentin kookoksen makuista sekä katajanmarja-neilikka versiota. Minusta niiden kummankin maku oli tosi pliisu.

    Suomessakin olleet maitopussit käytössä 70-luvun puolelle. Nekin kuulemma asetettiin, juuri niille tarkoitettuihin kannuihin.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en asioi pienemmissä kaupoissa kuin pakon edessä. :-) Ärsyttää, kun niissä ei ole "mitään", ja hinnatkin ovat usein paljon kalliimmat kuin isompien kauppojen (ainakin Suomessa). Mutta onhan se tavaroiden haeskelu isoissa kaupoissa joskus painajaismaista, varsinkin jos on kova nälkä tai jos on väsynyt. Raastaa hermoja hakea jotain maitopurkkia tai vessapaperia sieltä kaupan perimmäisestä nurkasta.

      Nuo soseet olisi tosiaan näppäriä esim. smoothiessa, mutta minua rupesi ällöttämään, kun tutkailin soseiden päiväyksiä (minua tuntuu ällöttävän moni asia ;-D). Nuo soseet säilyvät monta kuukautta, eikä ihan hirveästi houkuttele syödä "marjoja" (tai hedelmiä), jotka ovat olleet samassa muovipakkauksessa monta kuukautta. Helppoja ne kyllä olisivat! Ai niin. Täällä myytäisiin marjoja myös pakkasessa irtotavarana, mutta en ole uskaltanut ostaa niitä, kun mielessä pyörivät norovirukset ja muut vastaavat.

      Noita hammastahnoja ei taida löytyä Suomesta, tai ainakaan Colgaten suomalaisilla sivuilla niitä ei näkynyt. En ole Suomessa "maistellut" makuhammastahnoja, joten en osaa verrata noita mihinkään. Nuo ovat kumminkin jo väriltään ihan erilaisia kuin perushammastahnat - toinen on sellaista kellertävää ja toinen vaaleanvihreää. Hieman kyllä nikottelin, kun näin hammastahnan ensimmäisen kerran, kun olin tottunut niihin perus-sinertäviin hammastahnoihin. :-)

      Nyt muistin, että äiskä on joskus kertonutkin, että maito oli Suomessakin joskus pusseissa. Ja joskus se taisi olla tonkissakin, joissa se sitten tuotiin maitolaiturille. On ne ajat muuttuneet!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3