Ennen kuin käy jonkun kimppuun, pitää tietää, missä hänen kimppunsa on.


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Uusivuosi Rio de Janeirossa

Istun kirjoittamassa tätä taas Santa Cruzissa, sillä palasimme viime yönä takaisin Boliviaan. Paluumatka meni muuten kohtuullisen hyvin, mutta kävimme yöllä pyrkimässä vahingossa ensin väärään hotelliin. No, ei se mitään; mukavahan se on käydä kahden aikaan yöllä pyöriskelemässä painavien matkalaukkujen kanssa useammassakin hotellissa, kun ulkona sataa vettä kaatamalla ja väsyttää niin pirusti.

Huomenna vaihdamme hotellia, ja loppuviikosta pääsemme taas Airbnb-asuntoon. Niin kauan pitää siis malttaa mielensä, ennen kuin pääsee taas pyykkäämään ja laittamaan ruokaa.😆

Vaikka vuoden vaihtuminen on vain yksi lyhyt hetki, Riossa juhliminen osataan aloittaa ajoissa. Uudenvuoden odotuksen tunnelman saattoi aistia jo silloin 27. päivänä, kun saavuimme Rioon. Rantaravintolat olivat täynnä ihmisiä, ja juhlatunnelmaa oli ihan mukavasti jo ennen uudenvuodenaattoakin.

Tässä pari videota edeltäviltä illoilta:




Suomalainen alkoholipolitiikka tuntuu suorastaan naurettavalta, kun sitä ajattelee sellaisessa paikassa kuin Rio. En tiedä, onko meillä suomalaisilla oikeasti niin paha kansallinen alkoholiongelma, että meitä pitää holhota kuin pikkulapsia, vai eikö poliitikoilla ole tärkeämpää miettimistä kuin se, millaista kaljaa suomalaisille uskalletaan kaupoista myydä. Ahdasmieliseen suomalaiseen alkoholikulttuuriin tottuneelle Rion vapaamielinen ilmapiiri oli aluksi jopa vähän järkytys.

Viinanmyyjät ja matkamuistokauppiaat ovat rantakadulla vieri vieressä.




Rannallakin myydään caipirinhoja ja margaritoja samaan tapaan kuin vaikka jäätelöä tai grillattua maissia.
Ja pitäähän näitä toki ostaa, kun kerran tyrkytetään. Sellaista se sitten on, kun suomalainen lähtee ulkomaille. Ulkomailla otetaan, kun kotona ei saa.
Uusivuosi näkyi tietysti muuallakin kuin vain baareissa. Kaupat olivat tupaten täynnä ihmisiä, kun kaikki halusivat ostaa makkaroita, juustoja, muoviastioita, jäätä, kylmälaukkuja, juhlajuomia, leivonnaisia, kukkia, kukkaseppeleitä sekä uusia vaatteita uudenvuoden juhlia varten.

Voin kertoa, että niin tuskaista kauppareissua en ole vielä tehnytkään kuin uudenvuodenaattona Riossa. Kauppa oli aivan täynnä ihmisiä, ja joku oli koko ajan tuuppimassa jostakin suunnasta. Suusta meinasi pyrkiä ulos muutama pee ja vee, mutta eihän se olisi mitään auttanut. Oli vain seisottavassa kiltisti jonossa tunti, jos halusi saada kaupasta mukaansa jotain.

Kohta tulee mun vuoro! Voiko tämä olla tottakaan.

Kun olin jonottanut noin puoli tuntia, muistin, että olisi pitänyt ostaa vettäkin. Enpä viitsinyt lähteä enää siinä vaiheessa hakemaan vettä, kun olisin menettänyt oman paikkani jonosta.

Seuraava totinen paikka tuli myöhemmin samana päivänä, kun olisimme tarvinneet käteistä. Kaikkien pankkien automaatit olivat nimittäin tyhjät, eikä kukaan saanut mistään käteistä. Vasta kuudennen pankin kohdalla oli onnea, mutta sielläkin oli nostorajoitus, ja käteistä sai nostaa korkeintaan 700 realia (178 euroa).

Katunäkymiä hieman kauempana Copacanabasta.



Bongasin kadulla perhosen, jonka siipien kärkiväli oli ainakin 15 senttiä.
Rion turvallisuustoimet olivat massiiviset, ja poliiseja ja kaikenlaisia "rynnäkkömiehiä" partioi kaduilla sadoittain.

Yritin kuvata salaa näitä pyssymiehiä, mutta eiköhän toinen kääntänyt päänsä juuri kuvan laukaisuhetkellä. Näiltä herroilta ei jää näköjään mikään huomaamatta!

Monelle tulee varmasti turvallisempi olo siitä, että poliiseja ja noita rynnäkkömiehiä näkyy niin paljon katukuvassa, mutta minulle tulee tuommoisesta lähinnä vain epämukava olo. Tulee mieleen, että jos täällä tarvitaan niin kauheasti poliiseja, niin kyllä täällä varmasti tapahtuukin jotain kamalaa.

Hotellimme johtaja oli kertonut meille, että brasilialaiset pukeutuvat uudenvuodenaattona perinteisesti valkoisiin vaatteisiin. Koko asun ei tarvitse olla valkoinen, mutta jotain valkoista olisi hyvä olla päällä. Valkoisten vaatteiden uskotaan tuovan onnea ja menestystä uudelle vuodelle, mutta sen lisäksi valkoisella värillä on myös syvällisempi merkitys, jota monet eivät edes tiedä. Valkoiset vaatteet ovat nimittäin myös kunnianosoitus meren jumalattarelle, Iemanjalle. Meren rannalla tapahtuva kukkaseremonia, jossa Iemanjalle uhrataan kukkia, kuuluu sekin tärkeänä osana monen brasilialaisen uuteenvuoteen.

Uudenvuodenaattoaamuna heräsimme siihen, että Copacabanan edustalle oli ilmestynyt proomuja.




Tajusimme, että proomut olivat varmasti rakettien ampumista varten. Olimmekin miettineet, mistä raketit mahdettaisiin ampua, kun eihän niitä nyt uimarannaltakaan oikein voisi ampua.

Copacabanan rantakatu suljettiin aamulla liikenteeltä, ja ihmiset ottivat autotien haltuunsa kuka milläkin tyylillä.






Meikäkin on täällä!
Pysäköidessä ei senttejä tuhlata.
Lääkintähenkilökunnan teltta ja lukuisat ambulanssit valmiina illan juhlintaan.
Päädyimme viettämään uudenvuodenaattopäivää Copacabanalle monen muun riolaisen ja turistin lailla.



Copacabana uudenvuodenaattona.


Välillä sateli hieman vettä, mutta sepä ei tahtia haitannut. Nyt vasta todella muuten uskon, että aurinko tarttuu ihoon pilvisellä säälläkin. Aurinko pilkahti esiin koko iltapäivän aikana ehkä minuutiksi, mutta silti olkapääni ja paljaana ollut ylävartaloni paloivat! Ei mene meikäläisen jakeluun.

Rannalta saa myös vegaaniburgereita.


Bikinikauppias. (Tuo takana seisova ukko varmaan luuli, että kuvaan häntä.)
Illalla tapahtui ihme. Taivas alkoi kirkastua!


Ihmettelimme risteilyaluksia, joita alkoi ilmestyä Copacabanan edustalle, mutta sitten tajusimme, että nekin olivat saapuneet katsomaan ilotulitusta.

Kaikki valmiina asemissa!
Olimme hieman pettyneitä, koska olisimme halunneet käydä illalla jossakin rantaravintoloista yksillä tai kaksilla, mutta se ei ollut mahdollista, sillä rantaravintoloihin päästäkseen olisi pitänyt ostaa sellainen uudenvuoden paketti, johon kuului koko illanvieton ruoat ja juomat. Olisimme tietysti voineet ostaakin sellaisen paketin, mutta se olisi tarkoittanut myös sitä, että meidän olisi pitänyt istua koko ilta samassa paikassa. Kauhea ajatus. Niinpä päätimme käyskennellä ulkona niin kauan kuin huvittaisi ja katsoa raketit hotellihuoneemme ikkunasta, koska sieltä olisi paras näkyvyys.

Kaiken lisäksi nuo uudenvuoden paketit olivat esimerkiksi hotellissamme aivan törkeän hintaisia: kattoterassin cocktailjuhlat olisivat maksaneet yhdeltä hengeltä 3000 realia (n. 765 euroa) plus verot, eivätkä alakerran päivälliskutsujen tapaiset pönötysjuhlatkaan olleet paljon sen edullisemmat. Minä olen sitä mieltä, että mitkään juhlat eivät ole tuommoisen hinnan arvoiset, eivätkä hienot puitteet tai kallis hinta takaa yhtään mitään. Hauskuutta kun ei voi ostaa rahalla.

Kaljaakin on taas saatu, kun ostimme sitä katumyyjän kylmälaukusta. 😀




Suurin osa väestä oli kokoontunut esiintymislavan eteen, jossa riitti musiikkia puoli kuudesta puoli neljään asti aamulla. Ukkeli ei tykkää kännisistä väkijoukoista, joten emme viihtyneet lavan luona kauan.



Rannalla sen sijaan oli paljon väljempi tunnelma.



Meitä oli neuvottu ottamasta ulos mukaamme mitään muuta kuin hotellin avain ja vähän rahaa, mutta minulla oli kumminkin mukanani käsilaukku ja ukkelilla kännykkä. Tosin minulla ei ollut käsilaukussa muuta kuin nenäliinoja, rahaa ja kamera, joka oli sekin suurimmaksi osaksi kädessäni. Selvisimme reissustamme ongelmitta, eikä ilmapiiri tuntunut mitenkään erityisen uhkaavalta. Tosin emme olleetkaan ulkona puoleenyöhön asti, jolloin rettelöinti vasta ehkä todella alkoi.

Kun kello lähestyi puoltayötä, ihmisiä alkoi valua Copacabanalle aina vain enemmän. Kun suurin osa ihmisistä oli pukeutunut valkoisiin, näky oli aika erikoinen.

Rion ilotulitukset kestivät tänä vuonna 17 minuuttia ja olivat pidemmät kuin koskaan aikaisempina vuosina. Olin ajatellut, että Rion ilotulitukset olisivat varmasti hienot, mutta en ollut osannut arvata, kuinka upeat ne oikeasti olisivat. Vaikka minkäänlaiset videot tai valokuvat eivät tee Rion ilotulituksille oikeutta, niin aina voi kumminkin yrittää.






Kun seitsemäntoistaminuuttinen show oli ohi, jäljellä oli vain savua.

Ja seuraavana aamuna Copacabana näytti siltä kuin siellä ei olisi mitään erityistä tapahtunutkaan.




Nyt ukkeli on alkanut jo värvätä sukua kokoon ensi uudenvuoden juhlia varten, ja yksi serkku on jo ilmoittanutkin olevansa halukas tulemaan Rioon. Mieluusti viettäisin uuttavuotta Riossa toistamiseenkin, mutta ilman isoja sukukokoontumisia, kiitos!  

P.S. Lupasin kirjoitella Rion turvallisuudesta ja Ipanemasta jo tässä postauksessa, mutta kirjoitankin niistä vasta seuraavassa, jottei tästä tulisi taas aivan järkyttävän pitkä lätinä. Kaiken lisäksi tämän hotellin netti on niin kamalan hidas, että olen menettänyt hermoni sen kanssa jo monta kertaa. Nyt taidan käydä yöpuulle, kun jäi viime yönä yöunet vähän vähiin.

18 kommenttia:

  1. Hienot oli ilotulitukset! Varmaan järkevää olla yhdet kunnon ilotulitukset kun kaikki räiskimässä rannalla sinne tänne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kunnon ilotulitus on minustakin parempi. En tullut muuten edes ajatelleeksi, että en nähnyt kenelläkään raketteja, enkä nähnyt niitä myytävän kaupoissakaan. Ilmeisesti Riossa ei ole tapana ampua omia raketteja, ja miksi olisikaan, kun tuo kaupungin ilotulitus on niin hieno.

      Poista
  2. Marketti nayttaa samalta kuin takalaiset ennen isoja pyhia!

    Upeat ilotulitukset varmaan. Mina kuulin etta Madeiralla olisi maailman hienoimmat mutta empa tieda. Kaikki kehuvat omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuli ikävä suomalaiseen markettiin. Toki Suomen kaupoissakin on jonoja, mutta sentään tuntia ei tarvitse koskaan jonottaa, ja ilmastointikin pelaa.

      Minä taas olen kuullut, että Sidneyn ilotulikset olisivat hienoimmat. Mutta kuten sanoit, jokainen kehuu varmasti omiaan.

      Poista
  3. Kunnon ilotulitukset eikä tarvi palella !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tosiaankaan tarvinnut palella. :-)

      Poista
  4. Mielettömän upeat ilotulitukset! Täällä Amsterdamissa katselimme ensin telkkarista Suomen ilotulituksen ja sitten tuntia myöhemmin täälläkin oli melko hurja meno vuoden vaihtuessa.

    Sikäläinen rantameno näyttää vähän liian vauhdikkaalta ja tiiviiltä tällaiseen omaan reviiriinsä tottuneelle, mutta parikymppisenä olisin kenties tykännyt meiningistä.
    Kiitos taas hauskasta postauksesta. Ihanaa että jaksat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun voi katsella kahdet ilotulitukset tunnin välein. :-) Minä tykkään valtavasti ilotulitusten katselemisesta, enkä varmaan voisi kyllästyä siihen koskaan.

      Tuolla oli tosiaan väkeä sen verran, että ei tuo ihan minunkaan lempipaikkani ollut. Toisaalta on kiva, kun voi katsella ihmisiä, mutta jos ihmisiä on niin paljon, että he tulevat melkein iholle, niin se on kyllä liikaa.

      Kiitos sinulle kommentistasi. <3

      Poista
  5. Mielettömän hienot ilotulitukset! Aloin juuri haaveilemaan uudenvuodenaatosta Riossa :) Varmasti hieno kokemus.

    Hauska toi yksi kundi joka kävi poseeraamassa videollesi ihan erikseen.
    Hyvää vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus oli kyllä sellainen, että se ei ihan hevillä unohdu. Varmasti tulee olemaan yksi elämäni hienoimmista uusistavuosista, ellei jopa hienoin! Suosittelen siis uudenvuodenmatkaa Rioon. :-) Kannattaa tosin varautua siihen, että hotellien hinnat ovat moninkertaiset muihin aikoihin (paitsi ehkä karnevaaliaikaan) verrattuna. En tiedä auttaisiko ajoissa varaaminen, vai ovatko uudenvuoden hinnat joka tapauksessa aina samat, varasi huoneen ajoissa tai viime tipassa. Mutta ajoissa varaaminen kannattaa siinäkin mielessä, että varsinkin Copacabanan lähellä olevat hotellit täyttyvät ihan viimeistä sijaa myöten, joten mitä aikaisemmin huoneen varaa, sitä varmemmin pääsee hyville paikoille. Meillä oli ihan uskomaton onnenkantamoinen, että saimme pitää tuon merinäköalahuoneen vielä kaksi lisäyötä. Se tuli tosin kalliiksi, mutta kerrankos sitä nyt Riossa uutenavuotena ollaan. :-)

      Minuakin huvitti tuo videolle tullut kundi. :-)

      Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista
  6. No tuota voisi sanoa kyllä jo ilotulitukseksi! Nämä suomalaiset ja yksityisten rakettimenot näyttävät niin vaatimattomilta tuohon verrattuna. :)

    Hauskaa matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan nuo ilotulitukset aika massiiviset. Mutta toisaalta siinäkin on oma jännityksensä, kun ampuu raketteja itse, vaikka raketit pieniä olisivatkin. :-)

      Kiitos, ja onnellista vuotta 2018 sinulle!

      Poista
  7. Reipasta juhlintaa sielläkin päin maailmaa!
    Ja lämpöä riittää! Meilläkin ollut mukavan lämmin joulun aika ja T-paidassa pärjännyt.
    Hyvää alkanutta vuotta sinulle täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Mantelilaakson Susanna, ja hyvää alkanutta vuotta sinullekin! Kiva kuulla, että sielläkään ei ole tarvinnut palella. :-)

      Nyt täytyy lähteä katsastamaan, missä päin maailmaa Mantelilaakso sijaitsee. :-)

      Poista
  8. Melkoinen elämys tuo uudenvuodenaatto Riossa! Olisin pimahtanut tuolla kaupassa... Upea ranta, ei ole turhaan niin kuuluisa. Elämyksellistä alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin oli pimahtaminen lähellä! Mutta minkäs teet, kun ostokset oli pakko tehdä, niin ei auttanut muuta kuin sinnitellä. :-/

      Hienoa uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  9. Kiva postaus, mutta voin kuvitella että oli tuskattuva kauppareissu, täällä samoin aina ennen pyhiä. Jotenkuten tuosta vapaamielisyydestäkin tulee taas niin Tel Aviv mieleen; olen täällä tavannut brasseja jotka kertovatkin tuntevansa olevan hyvin kotona Tel Avivissa kun on samankaltaisuuksia jossain mielessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en voinut muuta kuin ihmetellä sitä, miten kenelläkään muulla ei meinannut mennä hermo, vaan kaikki vain seisoivat tyynen näköisinä ja olivat vielä kohteliaitakin toisilleen. :-D No, kaipa tuolla ollaan totuttu tuollaiseen jonottamiseen, toisin kuin meillä Suomessa.

      Hauska kuulla, että Tel Avivilla ja Brasilialla on paljon yhteistä. :-)

      Poista