Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha pukki

Joulu näkyy täällä Boliviassa todella selvästi. Kaupat ovat täynnä kaikkea jouluun liittyvää - on joulukoristeita, lahjakoreja, lahjatarvikkeita, joulukakkuja ja joulunameja, jouluruokaa, jopa tekokuusia - siis kaikkea sitä, mitä Suomessakin. Joululaulutkin raikuvat kaupoissa, mikä tuntuu aika koomiselta, sillä tunnelma ei ole minusta mitenkään jouluinen. Yhdistän joulun niin selvästi talveen, lumeen ja kylmyyteen, että tällaiset trooppisemmat joulut tuntuvat vain hassuilta kopioilta.

Joulupukkikin on nähty yhden marketin edustalla.

Joulukoristeluja toisen marketin ovensuussa.

Kuusenkoristeita, jotka eivät ole ihan sieltä vaatimattomimmasta päästä.

Joulukrääsää hyllyn täydeltä.

Talojen pihoilla näkyy joulukoristeita ja jouluvaloja, vaikka ne ovatkin paljon vaatimattomampia kuin esimerkiksi Suomessa.

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin näkee puussa muutaman joulupallon.

Joulukuusi talomme aulassa.

Ventura Malliin tehty jouluinen leikkipaikka lapsille.

Ventura Mall on muuten ulkoapäin aika jyhkeän näköinen.

Mielensäpahoittaja kävi tuolla yhtenä päivänä muutamassa kaupassa sovittamassa vaatteita, mutta lähti sitten kotiin laihduttamaan.

Joulukuusista tuli mieleeni, että kuuset ovat minusta täällä aika kalliita. Miehenkorkuiset muovikuuset maksavat 300-400 bolivianosia (36-48 euroa). Jos haluaa oikein pröystäillä, voi ostaa kahden ja puolen metrin mittaisen, todella jykevän, valmiiksi valaistun kuusen, jolla on viiden vuoden takuu. Sillä lompakko kevenee 2 400 bolivianosin (292 euron) verran.

Santa Cruziin oli luvattu tälle viikolle joka päiväksi sateita, mutta eipä niitä ole hirveästi näkynyt.

Hetki auringonlaskun jälkeen.

Täällä ei ole satanut kuin silloin yhtenä yönä ja yhtenä iltapäivänä - tietysti juuri silloin, kun minulla oli pyykit katolla kuivumassa.

Tässä talossa on katolla pyykinpesu- ja kuivauspaikka, joka on minusta aika hauska ja näppärä.

Kyllä tuolla kelpaa kuivatella pyykkejään! Tosin tuulisina päivinä katolla tuulee aivan järkyttävästi, ja minunkin piti laittaa jokaiseen vaatekappaleeseen varmuuden vuoksi neljä pyykkipoikaa, ettei tarvitsisi lähteä keräilemään pikkuhousuja kadulta. Tosin en edes uskaltanut ripustaa pikkupyykkiä tuonne, vaan levitin ne "kodinhoitohuoneen" pikkutelineelle.

Kodinhoitohuone on parvekkeenomainen tila keittiön takana.

Tässä onkin jo silityspuuhat menossa.

Yhtenä iltana ukkeli laittoi minulle töistä tullessaan viestin, että lähdettäisiinkö iltakävelylle. Kysymys oli minusta niin omituinen, että siihen piti tietenkin vastata myönteisesti. Harvemmin nimittäin tulee yhteisiä iltakävelyjä harrastettua! Kiersimme korttelin, ja ukkeli esitteli minulle jo hänelle tuttuja paikkoja. Kävimme olusilla ja palasimme kotiin syömään. 

Matkalla ukkeli bongasi kuitenkin kukkakaupan ja sanoi menevänsä ostamaan minulle kukkia. Yritin estellä, kun ei ollut mikään merkkipäiväkään, eikä kukkia voi ilman syytä ostaa. Sitten ajattelin, että ostakoon, jos kerran haluaa. Minunhan pitäisi vain iloita kukista!

Kukkakaupassa.

Leikkokukkavalikoima ei ollut hääppöinen, mutta ihan kauniita kukkasia sieltä kumminkin lopulta löytyi. Mitä lienevät?

Ostin eilen ison kassillisen hedelmiä, joita saa käsittääkseni vain Boliviasta (tosin luin jostakin, että hedelmää viljeltäisiin myös Australiassa). Kyseessä on kansallinen herkku nimeltä achachairú, joka on sukua mangostanille ja jonka sesonkiaika on juuri nyt.

Achachairún myyntipiste kadun varressa.

Tuommoinen iso kassillinen hedelmiä maksoi 15 bolivianosia (1.8 euroa), joten hedelmä ei ole ainakaan hinnalla pilattu.

Achachairústa tehdään myös mehua, jota oli tuossa kylmälaukussa. Kylmälaukusta vain kauhottiin mehua suoraan mukeihin. Pieni vinkki siis, jos juomapullot eivät meinaa mahtua kylmälaukkuun: kannattaa kaataa juomat suoraan laukkuun, niin laukkuun mahtuu paljon enemmän tavaraa. 😀

Tässä sitä herkkua nyt on!

Hedelmästä syödään tuo valkoinen sisusta, jonka sisällä olevat siemenet syljetään pois. Achachairún maku yllätti, sillä olin kuvitellut hedelmän olevan hyvin makeaa, mutta se olikin aika kirpeää. Tykkäsin kuitenkin hedelmästä kovasti. Parempi tykätäkin, kun sitä on niin iso pussillinen!

Muistaessani täytyy sanoa, että en ole pitkään aikaan nähnyt niin ystävällistä kansaa kuin bolivialaiset ovat. Ihmiset ovat, ainakin täällä Santa Cruzissa, jotenkin erityisen ystävällisiä ja sydämellisiä. Mikä täällä siis on ollessa.

Uberkin toimii täällä erinomaisen hyvin, ja sillä olemme enimmäkseen liikkuneetkin. Minä tosin tykkään myös kävellä paljon, koska tykkään katsella samalla paikkoja, eikä minulla ole kiirettä. En piittaa kuumuudestakaan, vaikka varmasti kyllä pitäisi. Sinä vuoden kuumimpana päivänäkin kävelin monta tuntia, mikä oli ehkä vähän liikaa. Onneksi minulle ei tullut kuumuudesta mitään jälkiseuraamuksia, vaikka loppumatkasta päätäni alkoikin särkeä siihen malliin, että oli hakeuduttava pikaisesti viileisiin sisätiloihin.

Lähdimme eilen käväisemään La Rinconadassa, joka on eräänlainen ajanvietteellinen luonnonpuisto. Kysyin lähtiessämme ukkelilta, onko olemassa paikkoja, joihin Uber-kuskit eivät suostuisi tulemaan, ja ukkeli sanoi, että kai niitä sellaisiakin on. Kävi ilmi, että La Rinconada oli juuri sellainen paikka! Emme meinanneet päästä puistosta pois, kun niin moni kuski perui kyydin. Onneksi sentään tavallinen taksi suostui tulemaan paikalle.

La Rinconada on kuuluisa jättilumpeistaan, tarkemmin sanottuna amatsoninjättilumpeista, joita lampi on täynnä.

Maailman suurin amatsoninlumpeen lehti onkin mitattu juuri täällä, vuonna 2012. Ennätyslehden halkaisija oli huikeat 3,2 metriä.

Puistossa on paljon muutakin kuin lumpeenlehtiä - on muun muassa kaktuspuisto, minikokoinen sademetsä, akvaario sekä mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin, kuten vaijeriliukuun ja uima-altaissa pulikoimiseen.

Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla koululaisilla on nyt kesäloma (marraskuun lopusta helmikuun alkuun), joten uima-altaat olivat täynnä lapsiperheitä.

Tuommoisessa riippumatossa olisi ihana loikoilla kirja kädessä!

Meikä rakentaa pesää!

Lammen rannalla oli myös laituri, josta saattoi syöttää koikarppeja.

Minulla on jonkinlainen kammo suuria kalaparvia kohtaan, ja oikein selkäpiitä karmii, kun katson tätä kuvaa.

Joulu näkyi La Rinconadassakin.

 
La Rinconada oli minusta hieno ja todellakin käymisen arvoinen paikka.

Tämänkertainen ravintolakatsaus tulee argentiinalaisesta ravintolasta, La Cabrerasta, jossa kävimme pari iltaa sitten. En ole muistaakseni koskaan ennen syönytkään argentiinalaisessa ravintolassa, ja ruokalistan lihapitoisuus oli pieni yllätys. Vaikka nyt kun tarkemmin ajattelen, niin eikös Argentiinasta tuoda lihaa Suomeenkin - tai ainakin ennen tuotiin?

Kaikki ruoat eivät mahtuneet kuvaan... Ukkelilla on pääruokanaan puolikas kana ja minulla 400 grammaa naudanlihaa. Eipähän loppunut ruoka kesken.

Jälkkäriksi brownie ja jäätelöä.

Tuo brownie oli niin järkyttävän hyvää, että tuli todistettua taas yksi asia: vaikka minulle maistuu kaikki makea (paitsi sellaiset kumiset irtokarkit, marsipaani ja kookosmakeiset), niin olen pohjimmiltani ehdottomasti suklaaihminen. Miksei suklaa voisi sisältää vähemmän kaloreita ja miksei se voisi sisältää kaikkia ravintoaineita, jotka ihminen tarvitsee? On se niin väärin, että ihminen ei voi elää pelkällä suklaalla.

Laskun kanssa pöytään tuotiin hauska tikkaripuu.

Syöminen meni tuona iltana aika myöhäiseksi, ja minun oli ihan hirvittävän vaikea päästä seuraavana aamun sängystä ylös, kun olisi nukuttanut aina vain. Minua on nukuttanut täällä muutenkin todella hyvin. Vaikka olisin juonut päivän aikana neljä mukia kahvia ja viimeisen mukillisen vielä kello viiden aikaan, niin nukun kuin tukki, ja aamullakin uni maittaisi aina vain. Kotona minun ei ole koskaan vaikea päästä sängystä ylös, vaan pikemminkin päinvastoin: aikainen aamuherääminen on minulle joskus melkeinpä ongelma. Mistäköhän tämmöinenkin ilmiö mahtaa johtua? Kuumuudesta vai raskaammasta ruoasta?

La Cabrera oli kiva paikka!

Koska ukkelilla on vähän lomaa, lähdemme lauantaiaamuna pienelle matkalle, ja palaamme näillä näkymin Santa Cruziin vasta tammikuun puolella.

Toivottelenkin tässä vaiheessa kaikille lukijoilleni oikein leppoisaa, tunnelmallista ja herkullista joulua! Haluan myös kiittää lämpimästi teitä, jotka jaksatte lukea ja kommentoida juttujani, koska tiedän, että näissä ylipitkissä jaaritteluissani on kestämistä.

Jätän samalla hyvästit talolle, joka on ollut kotimme reilun viikon verran.

Tuolta yhdeksännestä kerroksesta olen katsellut maisemia.

Kotikatu.

Pieni tonttumme haluaa myös lähettää oman joulutervehdyksensä.

Hyvää joulua kaikille!

Kirjoittelen varmasti kuulumisia jossakin vaiheessa reissun päältäkin, jos vain nettiyhteydet toimivat.

¡Hasta luego!

💝