Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ovista ja ikkunoista

Nyt on sitten tullut kevätluontoa ihmeteltyä, ja miten ollakaan - myös valokuvattua. Seuraukset tulevat sitten tässä.

Ensimmäiseksi Intiasta tultuani piti tietysti sännätä Suomenojan lintulammelle tarkkailemaan, missä vaiheessa lintujen kevätpuuhat olivat. Olin hieman pettynyt lammen tarjontaan, sillä lintuja näkyi kovin vähänlaisesti. Ihmisiä lammella näkyi sitten sitäkin enemmän, ja viereisen mutajoen rannalla oli jopa onkijoita, mikä oli minusta aika outoa! En tiedä, onko asia oikeasti niin, vai tuntuuko minusta vain siltä, että Suomenojalla on nykyisin paljon vähemmän lintuja kuin vielä joskus pari vuotta sitten. Toisaalta pesintä oli jo alkanut, ja minulta oli tainnut jäädä kaikkein kiivaimmat kevätsembalot näkemättä. Lampi on myös rehevöitynyt paikoitellen pahastikin, ja jos sama meno jatkuu, en tiedä, mikä on lammen tulevaisuus.




Tukkasotka takatukkineen.
Nokikana on hassu kiitäjä.

Lapasorsa on melkoinen ilmestys pitkine nokkineen.

Olen niin iloinen, että viitsin (oliko se nyt toissa vuonna) opetella tunnistamaan Suomenojan  lintulajeja. On aika polleaa kävellä nyt lammella ja bongailla, että tuolla on punasotka ja tuolla on harmaasorsa.

Liejukanaa en ole koskaan aiemmin onnistunut saamaan valokuvaan, kun se on niin kovin arka lintu, mutta nyt kävi tuuri, ja sain liejukanastakin kuvia.

Liejukana on helppo tunnistaa nokasta.





Kevään kukkaset piti tietysti myös valokuvata.


Loppuviikosta lähdimme Itä-Suomeen, ja matkan varrella bongasin varman kesän merkin.


Ilo oli suuri, kun tapasin vanhempien rannalla taas vanhat tutut kesäasukkaat - rantasipin, västäräkin ja isokoskelot.

Hei kattokaa: yhdellä jalalla!
Hahaa, piilotin sen!
Ääh, en jaksa seisoa. Käyn makaamaan.
Mulla on aina kovasti asiaa.
Isokoskelot tykkäävät käydä laiturilla istuskelemassa (ja paskomassa), mutta ihmisen havaittuaan ne yleensä ottavat jalat alleen ja hyppäävät yli laidan.

Hei, joku tulee!
Nyt kieli keskellä suuta...
Hypätään!



Kylilläkin tuli käytyä (tällä kertaa Tohmajärvellä), kun piti käydä hautausmaalla.

Varma kesän merkki on myös se, että suomalainen mies uskaltautuu ulos krapulapäiväänsä viettelemään.



Parkkipaikkoja löytyy myös isommille kulkupeleille. Ja jouluvalotkin ovat vielä paikallaan tunnelmaa luomassa.
Autiotaloja näiltä leveysasteilta löytyy.
Tuli kahvakuulailtuakin ihan kelvollisissa maisemissa.


Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun olen kahvakuulaillut ulkoilmassa, ja se olikin oikein mukava kokemus. Kuulailu tosin alkoi hieman turhankin jännittävissä merkeissä, sillä yllätin urheilusuorituspaikalta epätoivotun vieraan.




Kyy luikerteli puuliiterin alle, ja tämän jälkeen on tullut katseltua puuliiterissä ympärilleni ihan toisella tarkkaavaisuudella kuin ennen. Olen yrittänyt myös pitää meteliä liiteriin mennessäni, mutta nyt luin, että "kyyn näköaisti on kohtalainen ja kuulo huono". Eli eihän se metelöinti mitään auta, jos kyy kerran kuulee huonosti?

Jos luulitte, että säästyitte ötökkäkuvilta, niin luulo oli väärä. Aloitetaan tästä karmeimman näköisestä, että saadaan se heti alta pois.



Näitä seuraavia koppakuoriaisia (mitä lienevät) olivat rantapusikot täynnä, ja ne olivat ahkerasti kevätpuuhissa.


Kirvoilta eivät tämän blogin lukijat säästyneet tänäkään vuonna.

Ihmettelin tuota mustaa yksilöä, että onko se jokin vasta kuoriutunut tapaus, kun se on noin onnettoman näköinen.

Pelastin tämän yhden kärpäsen, kun se surisi selällään.

Kärpäsellä tuntui kuitenkin olevan jokin perustavanlaatuinen ongelma, kun se aina hetken lennettyään pyllähti taas selälleen.

Saa sitä kärpänenkin välillä huilata.


Samantyylisiä ongelmia tuntui olevan yhdellä kimalaisella, joka kömpi kohmeisen oloisena saunatuvan seinän välistä ja aloitti sieltä pitkän ja vaivalloisen mutta kuitenkin hyvin määrätietoisen marssin kohti avonaista ulko-ovea.



Välillä kimalainen pyllähti selälleen tai jäi paikalleen surisemaan ja pyörimään ympyrää, mutta vihdoinkin ulko-ovi löytyi.



Hetken tuossa ovimaton reunassa keikuttuaan kimalainen otti ja pörähti lentoon.





Parhaat kaveruksetkin pääsivät nauttimaan auringosta. 


Ai niin! Melkein meinasin unohtaa mainita yhden erittäin mainitsemisen arvoisen seikan: kävin nimittäin heittämässä talviturkin! Ja veden lämpötila oli niinkin paljon kuin 10 astetta. En tiedä, miten tässä näin pääsi käymään.

Ötökkä ötökässä.


Kauniit aurinkoiset päivät vaihtuivat viileyteen ja sateeseen, mutta sepä ei haittaa, kun silloin voi taas kuvata vesipisaroita.







Eipä muuta tällä kertaa! Tästä tulikin nyt näköjään tällainen kuvapostaus.




28 kommenttia:

  1. Hienot lintukuvat (ja muutkin). Oi, haluaisin nähdä lapasorsan läheltä, nokka on niin komea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapasorsa on tosiaan komea lintu. Ekalla kerralla melkein pelästyin, kun näin sen. :-)

      Poista
  2. Hyi hitsit tota kyytä. Hrrrrr. Mulla on elinikäinen kammo niitä kohtaan, enkä kestä näköjään nähdä edes kuvissa. Jäi ötökätkin sen takia katsomatta, kun piti lähteä karkuun. (Huomaan, että nostin vaistomaisesti jalat ylös ja kurkkasin työpöydän alle, ettei siellä vaan luikertele ketään. Yäk).

    Kyllä krapulainen suomalainen mies on niin komia :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Annukka, kyy- ja ötökkäkuvista! Ei ollut tarkoitus säikytellä!

      Tajusin juuri, että olen joutunut muutaman viikon sisällä vastakkain kahden inhokkielukkani eli käärmeen ja lepakon kanssa. Lepakko oli karmaiseva kokemus, mutta kyy ei ilmeisesti niinkään, koska ensimmäinen ajatus oli, että missä on kamera! Näin vielä eilen pyörälenkillä toisenkin kyyn: se makasi maantiellä sikkuralla, ja hyvä etten ajanut päälle.

      Se on ihan hyvä, että krapulaiset miehet kömpivät auringon herätteleminä luolistaan, niin saamme me muutkin nauttia heidän katselustaan. :-D

      Poista
  3. Upeita kuvia ja hauskoja kommentteja niihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Angelina, ja kiitos myös kommentistasi! :-)

      Poista
  4. Ihanat linnut! Suosikkini ovat liejukana ja nokikana, jo nimiensäkin takia.

    Suomen kevät: yksijalkainen lintu ja mies ilman paitaa ja kaiken huipuksi se hörhö, joka parantelee krapulaansa, uhkaa kyllä nukahtaa :)

    Kyy-kuvia EI saa laitta, hyi, kiljaisin ääneen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokikana on minunkin suosikkini, tai yksi niistä monista. Se on jotenkin niin hassun persoonallinen lintu, ja ääntelykin on hyvin omaperäistä.

      Aurinko tuo parhaat puolet esiin, niin ihmisistä kuin eläimistäkin. ;-D

      Anteeksipyyntö sinultakin kyykuvan takia!

      Poista
  5. Hauskoja öttiäisiä olet saanut kuvattua. me käytiin 24.4. Suomeojalla ja musta tuntuu, että siellä oli tosi paljon lintuja. Tosin edellisestä vierailusta taitaa olla kulunut viitisen vuotta, mutta lokkeja oli todella paljon nyt enkä ole aikaisemmin nähnyt niin monta mustakurkku-uikkua, kuin nyt näimme. Meille eräs pariskunta yritti väittää tavia telkäksi. Emme viitsineet sanoa mitään. Jatkoin vain kuvaamista :).
    Mä niin toivon, että saisimme viettää tämänkin, kuten viime kesän ilman käärmeitä täällä mökillä. Vaskitsa saa tulla jos haluaa, mutta kyy pysyköön poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että minulta jäi varmaankin se Suomenojan kiivain keväthuuma näkemättä, kun siellä tuntui viime viikolla niin rauhalliselta.

      Minä en ole onnistunut näkemään Suomenojalla tänä keväänä yhtään mustakurkkua-uikkua, vaikka muina vuosina niitä on näkynyt useampikin. Kiva kuulla, että niitä siellä kuitenkin on - olin ajatellut, että jos niitä ei ole tänä vuonna siellä jostain syystä lainkaan. Mustakurkku-uikku on yksi suosikeistani, kun se on niin erikoisen näköinen.

      Juu, parempi olla ryhtymättä väittelemään "lintuasiantuntijoiden" kanssa. :-)

      Toivon minäkin teille käärmeetöntä kesää! Kyllä se vähän mielenrauhaa järkyttää, kun pitää koko ajan pälyillä ympärilleen.

      Poista
  6. LOVE ihan kaikki postauksessa. Mutta miten siihen tarvitaan joku muu, kun ei itse ehdi pysähtymään ja oivaltamaan - ajattelemisen aihetta ainakin itselleni. Tosin tänään Espoossa nurmikkoa ajellessani törmäsiin ötököihin osin rakkautta ja toisaalta ei. Nallet on södet ja ah niin kuluneet. Ja heidän nimensä on? Ainakin näyttävät reissanneet ja halitut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit. :-)

      Minä olen ollut aina sellainen touhottaja, etten ole ehtinyt pahemmin pysähtymään, mutta sitten kun keksin, että kameralla voi ottaa myös makrokuvia, olen osannut pysähtyä ja katsella luontoa ihan toisella tavalla. Voisin tarkkailla linssin läpi ötököiden, lintujen yms. touhuja vaikka kuinka kauan.

      Nalleilla ei oikeastaan ole nimeä, mutta matkoja ne ovat tehneet, kumpainenkin. Oma nalleni (kuvassa oikealla) täyttää tänä vuonna 17 vuotta, ja takana on sellainen tarina, että pyysin ukkelia hankkimaan minulle (ukkelin korvikkeeksi :-D) nallen, kun läksin Espanjaan kieliharjoitteluun. :-)

      Poista
  7. Pelkäsin lapsena kyitä, mutta en pelkää enää. Minua on neuvottu tömistelemään jaloillani kulkiessani käärmeiden olinpaikoilla. Raukat pelkäävät minua enemmän kuin minä heitä. Ne reagoivat kuulemma maan värähtelyihin. Käärmeet pysyivät poissa kotipihalta niin kauan kuin oli eläimiä ja lapsia tömistelemässä, mutta ei ole enää. Täytyy vain varmuuden vuoksi muistaa pitää pitkässä ruohikossa kumisaappaat jalassa. Kyy pääsi kerran salaa puremaan koipeeni, otin kortisonitabletin, enkä sen kummemin sairastunut. Myrkyllä minua ei hevillä saa hengiltä. Olen parasta anoppi-ainesta!
    Näin ylen elävästä arkistosta ohjeen , miten kyy grillataan. Siinä on vain niin vähän puhdasta luomulihaa, että ei juuri kannata nähdä vaivaa ellei ole ihan juuri nälkään kuolemassa. Muhkeasta pyhtonista riittäisi lihaa vaikka koko suvulle juhannusjuhliin. Olisi kiva katsoa painimiskilpailuja, kumpi päättyy grilliin, pyhton vai leuhkiva lanko. Heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon tömistämisneuvon muistan minäkin nyt kuulleeni, kun kerroit. Täytyykin ottaa käyttöön, kun ei se huutelu kyiden kohdalla ilmeisesti mitään auta. Kiitos neuvosta!

      Ai kauhea, minua jos kyy purisi, niin varmaan lähtisin saman tien päivystykseen. En tietäisi mitä muuta tehdä! Tosin äidillä taitaa olla semmoisia kyytabletteja, että ehkä ottaisin semmoisen ensin, jos vanhemmillani olisin. Tosin äiti sanoi nyt kun kysyin, että ei hänellä niitä tabletteja tälläkään hetkellä ole, kun ne menevät aina vanhaksi, kun ei niitä koskaan tarvitse. Onneksi!

      En välttämättä haluaisi syödä kyytä. Mutta toisaalta, syödäänhän sitä liskojakin? Intiassa on todella lihavia käärmeitä, ja niistä riittäisi ruokaa varmaan isommallekin porukalle. Mutta siltikin söisin mieluummin jotain muuta. :-)

      Kiitos kommentistasi, Katriina! :-)

      Poista
  8. Ihan mahtava flora ja fauna sulla siellä ,ja hienosti olet saanut kuvattua kaikenlaisia otuksia.Hienot makrot saat otettua kamerallasi:) Täällä on jonkinlaisia myrkkykäärmeitä paljonkin ,mutta näin kaupunkioloissa en ole niihin onneksi koskaan törmännyt.Sen vuoksi myös kuivuneita villikasveja leikataan pois koska käärmeet tykkää luikerrella sellaisessa maastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta otankin yleensä aika monta kuvaa, koska tiedän, että suurin osa kuvista ei onnistu ja että mitä enemmän kuvia otan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä edes yksi onnistuu. :-D

      Intiassa on ihan kauheita käärmeitä, isoja ja paksuja, onneksi en ole nähnyt siellä koskaan elävää käärmettä (olen nähnyt vain yhden kuolleen).

      Kaupungissa asumisessa on etunsa. :-)

      Poista
  9. Taisin koston- ja lihanhimoissani keksiä kokonaan uuden käärmelajin. Laitetaan toki lukihäiriöiset langot kaljapäissään painimaan pythonin kanssa.:)

    VastaaPoista
  10. Sullahan taitaa olla oikea makrolinssi kun noin lähelle ötököitä pääset? Minäkin olen huomannut että kirvoja on ihan älyttömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on edelleenkin vain pokkarikamera, ja sekin on pudonnut pari kertaa maahan, eli kamera pitäisi todellakin vaihtaa! Mutta otan sinnikkäästi monta kuvaa - jonkin niistä on pakko onnistua. ;-D

      Ihmettelin noita kirvoja, että ei tarvitse olla isokaan (koivun)lehti, kun kirvat ovat sen jo vallanneet.

      Poista
  11. Hienoja kuvia! Itsellä on tuo kameran käyttö aika vähäistä,mutta olen usein kaivannut sellaisia silmälaseja, joilla voisi sitten zoomailla miten haluaa, sekä lähelle että kauas.

    Katsoitko muuten Ulos luontoon sarjasta jaksoa, mikä oli kuvattu Suomenojalla ja käsitteli lintuja? Ohjelma saattaa löytyä vieläkin Areenasta, suosittelen. Mieleen jäi erityisesti lintujen reagointi omaan peilikuvaan ja vesilintuvakoojakoppi. Nyt olen jäänyt koukkuun Norppaliveen, sopivan verkkaista touhua meikäläiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zoomattavat silmälasit olisivat kyllä aika näppärät. :-)

      En katsonut mainitsemaasi Suomenoja-jaksoa (katson yleensäkin ihan minimaalisen vähän telkkaria, ja varsinkaan perinteisiä telkkarikanavia), mutta lähden tästä pian googlettamaan, josko jakso vielä löytyisi. Minusta Suomenojasta on tehty telkkariohjelmia ennenkin, ja se on varmaan lisännyt paikan suosiota roimasti.

      Norppalivestä olen kuullut, mutta en ole sitäkään itse katsonut. Kuulostaa ihanalta. :-)

      Poista
  12. Vitsi miten hienoja kuvia! Kyl on kauniita lintuja.

    Hih, mäkin kävin just Tohmajärvellä, öö (piti tarkistaa instakuvista) kolme päivää sitten. Ekaa kertaa ever. Sain vasta muuton jälkeen tietää, että toinen isoisäni oli sieltä kotoisin. Pitihän se sitten edes kerran käydä katsomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnut kiittävät. :-)

      Heh, ei osuttu ihan samana päivänä Tohmajärvelle, kun me käytiin siellä lauantaina. Tohmajärvellähän on liikkunut porukkaa melkein ruuhkaksi asti. ;-)

      Minun isäni äiti ja tämän puoliso on haudattu Tohmajärvelle, ja mummoni asuikin Tohmajärven lähistöllä ja Tohmajärvellä aika pitkään. Tuttua seutua jo lapsuudesta siis. Jotenkin viehättävä kylä minusta.

      Poista
  13. Vau mita kuvia ja kuvatekstien kanssa ne on kylla vielakin parempia aina sun blogissa :D Tuo mies joka luulee ehka pitavansa tuota penkkia paikallaan on niin huippu, voi apuva. Nostan hattua sun lintutietoudelle, taysin harmaa aukko mulle maailmassa. Mun mies, kuten moni turkkilainen, tietaa paljon lintuja ja yleensakin omaa lintutietoutta. Mun taytyykin nayttaa nama lintukuvat hanelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kanssa nauratti, kun se krapulamies piti niin tukevasti penkistä kiinni. Ehkä maa tuntui pyörivän sillä lailla vähemmän? :-D

      Ei ole minunkaan lintutietous yleisesti ottaen mikään kovin hyvä, mutta on se kuitenkin huomattavasti parempi kuin vielä pari vuotta sitten. :-)

      Poista
  14. Onpa kivoja kuvia sekä linnuista että hyönteisistä. Minulla lintujen tunnistus on tosi alkeellisella tasolla, pitäisi opetella lisää lajeja ja opettaa lapsillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen opetellut tunnistamaan lintuja vasta ihan viime vuosina. Ja paljon on vielä matkaa ihan todelliseen tietämykseen!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3