Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ei mitään päällepantavaa!

Olimme ukkelin kanssa lähdössä tässä yhtenä iltana ravintolaan, ja minä ajattelin, että yritänpä kerrankin laittaa päälleni jotakin nättiä. Vetäisin vaatekaapin oven auki ja jäin tuijottamaan tarjontaa. Mitähän sitä oikein päällensä laittaisi? Mikään vaatteista ei inspiroinut, vaan kaikki vaatekappaleet tuntuivat jollakin tavalla epäsopivilta: yksi oli liian kesäinen, toinen liian arkinen ja kolmas ei muuten vain miellyttänyt. Vaatteiden sovittelu vain pahensi asiaa: minulla oli turvonnut ja lihava olo, ja kaikki vaatteet näyttivät päälläni typeriltä.

(Postauksen kuvituksena on viime aikojen virheostoksia, jotka ovat jääneet minulle siksi, etten ole muistanut palauttaa niitä ajoissa tai että ne on ostettu alennusmyynnistä, eikä niitä siis ole voinut palauttaa. Varautukaa järkytykseen.)

Tämä paita piti ostaa, kun keksin yhtäkkiä kaupassa, että haluan pukeutua oranssiin. Väliäkö sillä, sopiiko oranssi minulle vai ei.

Sängyllä lojui kohta toistakymmentä sovitettua vaatekappaletta, ja pöytävarauksen aika läheni, vaikka olin ruvennut valmistautumaan hyvissä ajoin. Tuskanhiki puski pintaan, ja minua alkoi kiukuttaa. Tämä ravintolareissu kaatuisi nyt siihen, etten löytäisi vaatteita päälleni! Huusin ukkelille, että minulla ei ollut mitään päällepantavaa, mutta ukkeli ei vastannut. Oli varmaankin niin keskittynyt läppäriinsä! Jatkoin: "Kaikki vaatteeni näyttävät typeriltä!" ja "Minä en lähde yhtään mihinkään; jään kotiin." Ei vieläkään vastausta. "Sinäkään et auta tuolla vaikenemisellasi asiaa yhtään!"

Tässä vaiheessa ukkeli kai totesi, että nyt on paras reagoida, ja tuli makuuhuoneeseen tarkastamaan, että minkälainen maailmanlopun ongelma siellä nyt taas oli. "Tuohan on ihan hyvä, mikä sinulla on päälläsi", hän sanoi. "Eikä ole. Näytän tässä ihan kamalan lihavalta!" Vaikka ukkeli kuinka yritti vakuutella, etten näyttänyt lihavalta ja että vaate oli päälläni oikein hyvä, en uskonut. Kunhan puhui, että pääsisimme lähtemään! Seuraavaksi ukkeli yritti etsiä minulle kaapista muita vaatekappaleita, jotka voisin laittaa päälleni, mutta nekään eivät kelvanneet minulle, kun kaikissa oli jotain vikaa. Lopulta ukkeli luovutti ja lähti itse vaihtamaan vaatteita. Minä jäin istumaan sängylle ja mörmöttämään.

Milloinkohan opin, etten tykkää muodottomista neuletakeista? Parinkymmenen vuoden päästä?
Sen verran järkeä minulla kuitenkin vielä oli, että tajusin, että tämä saattaisi pilata koko illan, ja sitä en halunnut. Jälkeenpäin harmittaisi, jos nyt kieltäytyisin lähtemästä ravintolaan mokoman ongelman takia, ja se harmittaisi vielä enemmän, jos pilaisin koko illan pahantuulisuudellani. Päätin siis lopettaa vaatekaapin penkomisen ja pukea päälleni samat vaatteet, jotka minulla oli ollut jo päivällä. Turha minun on yrittää pukeutua mihinkään nättiin, kun ei minulla kerran mitään nättiä ole! Pakotin itseni nielemään kiukkuni ja unohtamaan koko episodin, koska kokemuksesta tiesin, että huono vetää puoleensa lisää huonoa.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kävi näin, että minulla ei ollut mitään päällepantavaa, kun piti lähteä jonnekin. Ongelma johtui suurelta osalta varmasti siitä, että itselläni ei ollut hyvä olla. Jos olisin sillä hetkellä ollut sinut itseni kanssa - en olisi tuntenut oloani turvonneeksi ja lihavaksi - olisin varmasti löytänyt jotakin päällepantavaakin. Kyse ei ollut kuitenkaan pelkästään omasta huonosta olostani, sillä vaatekaapin sisältökin on minulle ihan todellinen ongelma. Kaappi on täynnä vaatekappaleita, jotka saattavat yksinään näyttää ihan kivoilta, mutta kun ne yrittää yhdistää johonkin ylä- tai alaosaan, ne näyttävätkin ihan typeriltä. Tai sitten minulla ei edes ole sellaista ylä- tai alaosaa, jonka kanssa ne kävisivät yhteen. Kaappini on siis täynnä "parittomia" vaatekappaleita, joiden yhdistely vaatii taitoja, joita minulla ei ole.

Pakkohan tämä oli ostaa, kun maksoi vain viisi euroa. Sitä vartenhan alennusmyynnit ovat, että niistä ostetaan!

En seuraa muotia, eikä minulla ole aavistustakaan, miten vaatteita voisi yhdistellä sillä lailla luovasti. Toisaalta en ole myöskään sellainen ihminen, joka jaksaisi käyttää pukeutumiseen tai vaateasioiden miettimiseen kovin paljon aikaa. Minulle vaatteet tarkoittavat tavallisesti housuja ja paitaa, ja ne pitäisi saada aamulla päälle mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti. Jos pitäisi perusvaatteiden lisäksi vielä miettiä vaatteisiin yhteensopivat huivit, korut, päähineet, kengät ja laukut, niin hermohan siinä menisi. Katselenkin ihaillen sellaisia ihmisiä, jotka osaavat pukeutua kauniisti ja itsensä näköisesti ja muodostaa asusteista ja vaatteista yhteensopivan kokonaisuuden. Ehkä minun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että minun lähestymistapani pukeutumiseen on käytännöllinen eikä niinkään esteettinen.   

Tiedän, että tämä kysymys kuulostaa aivan naurettavalta, mutta kertokaa, kiltit ihmiset, miten te ostatte vaatteenne? Millä perusteella valitsette ne? Ajatteletteko vaatteiden yhteensopivuutta, omaa tyyliänne, vai ostatteko vaatteen vain sillä perusteella, että se näyttää kivalta?

Minulla ei ole hajuakaan, miten oman tyylinikin määrittelisin. Tykkään enimmäkseen rennoista vaatteista, mutta joskus on ihan kiva pukeutua vähän muodollisemminkin. Jakkupukua en kuuna päivänä päälleni kyllä laittaisi, enkä mekkoa (varsinkaan mitään kotelomekkoa), ja hameiden kanssakin on vähän niin ja näin. Kapeita hameita voisin kyllä käyttää, mutta mitään kellohelmaisia tai kukallisia en missään nimessä. Rimpsuja, römpsyjä tai mitään romanttista en voi sietää, enkä mitään tönköttävää. Tykkään laskeutuvista vaatteista, aika selkeistä linjoista ja ehkä yksinkertaisuudestakin jossakin mielessä. Värejä en kavahda, päinvastoin: kaipaisin kauppoihin lisää värikkäitä vaatteita. Minulla ei tosin ole aavistustakaan, mitkä värit minulle sopivat, mutta olen ratkaissut ongelman sillä, että olen haalinut kaappiini vähän kaikenvärisiä vaatteita. Smiley Kukertavat ja kikertävät, siniset ja punaiset, tervetuloa tädin luokse! Omat mieltymykseni ovat siis suhteellisen hyvin selvillä, mutta en yhtään tiedä, miten tällaisen tyylin voisi määritellä. Sporttinen? Miesmäinen? Teinimäinen?

Tämä mekko (jota ajattelin kyllä käyttää tunikana) lähti mukaan, kun se oli niin mukavan värikäs. Ostopaikka kaikkien muotitietoisten mekka eli Prisma.

Valitsen vaatteet toki myös sillä perusteella, että ne miellyttävät kaupassa silmääni. On kuitenkin kahdenlaista silmän miellyttämistä: ensimmäinen on sellainen, että "tuo mun on pakko saada", ja toinen on sellainen, että "onhan tuo ihan kiva". Yleensä lähden vaateostoksille silloin, kun tarvitsen jotain, ja silloin törmään lähes pääsääntöisesti tuon jälkimmäisen kategorian vaatteisiin. Tarve ei saisi ilmeisesti koskaan sanella minun vaateostoksiani, koska silloin on suuri vaara, että tulee ostettua sellaisia vaatteita, joita en käytäkään. Sitten taas vastaavasti, jos menen kauppaan "vain katselemaan" tai jonkun toisen shoppailuseuraksi, näen takuuvarmasti jotain, mikä näyttää heti omalta. Usein se on myös sellainen vaatekappale, jota en juuri sillä hetkellä välttämättä tarvitsisi (esim. talvitakki toukokuussa). Jos jätän vaatteen ostamatta, myöhemmin melko varmasti harmittaa, koska vaate olisi ollut "niin minua". Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Näiden kenkien ostokriteeri oli, että "nuo ovat niin hirveän näköiset, että ne ovat melkein jo hienot". Väärin. Nämä ovat pelkästään hirveät. 


Jotenkin kummassa olen kuitenkin pärjännyt, vaikka nämä vaateasiat eivät ole niin kovin helppoja olleetkaan. Koskaan ei ole tarvinnut alasti kulkea, vaan aina on löytynyt jotakin päällepantavaa - vaikka se joskus työn ja tuskan takana on ollutkin.



33 kommenttia:

  1. Voi mä niin tiedän tuon tunteen, vaatehuoneessa on kyllä vaatteita, muttei mitään pääle laitettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan kummallista, että vaatteita on kyllä, mutta ne tuntuvat aina olevan vääränlaisia!

      Poista
  2. Mulla ei ole koskaan mitään päälle laitettavaa eikä koskaan sopivaa maljakkoa, kun vieraat tuo kukkakimpun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa tuo sama ongelma maljakoiden kanssa!:-D

      Poista
  3. Mä ajattelen, että mulla on oma selkeä tyylini, mutta en ole ihan takuuvarma siitä ilmeneekö se mitenkään ulospäin :) Ostan nykyään aika harvoin vaatteita - pitkälti olosuhteiden pakosta koska täällä Khartumissa en jaksa edes yrittää käydä vaateostoksilla - ja kun ostan niin pyrin ostamaan vain sellaista mistä tosi paljon pidän. Aika usein ei ole mitään kivaa päällepantavaa kun en ole saanut aikaiseksi pestä pyykkiä ja kaikki suosikkivaatteet odottavat pyykkikasassa. Suosiolla vedän sitten päälle jotain vähemmän mieluisaa ja yritän vain unohtaa, ettei päällä ole suosikkivaatteet. Mutta onhan siinä eroa miltä itsestä tuntuu kun päällä on jotain sellaista missä tuntee olonsa hyväksi! Suomi-loman yhtenä tavoitteena onkin käydä oikein kunnolla vaateostoksilla, että niitä itseä ilahduttavia vaatteita olisi selkeästi riittävästi. Saa nähdä miten onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä periaate ostaa vain sellaista, mistä todella pitää. Minulle vain käy aika harvoin niin, että näen jotakin, joka tuntuu heti ensi näkemältä omalta.

      Minulla vaikuttivat aiemmin vaatteet tosi paljon siihen, millaiseksi tunsin oloni. Jos oli jollain lailla epämiellyttävät tai ei niin oman tuntuiset vaatteet päällä, niin olokin oli jotenkin epävarma. Nykyään ei päällä olevilla vaatteilla ole enää niin hirveän paljon vaikutusta olotilaan - ellei se sitten ole liehuvahelmainen kukkamekko. :-) Tai sitten olen oppinut välttämään ostamasta sellaisia vaatteita, joissa tuntisin oloni epämukavaksi.

      Toivottavasti löydät Suomi-lomallasi paljon kivoja vaatteita! Suomessa on minusta kuitenkin suhteellisen helppo ja kiva ostaa vaatteita, kun on hyvät valikoimat, kootkin ovat tuttuja, ja sovituskopit yleensä aika mukavia. Ja vaatekaupoissa saa rauhassa katsella, ilman että joku tule tyrkyttämään koko ajan jotain! Ulkomailla vaatteiden ostaminen voi olla joskus hyvinkin haasteellista ja kysyä hyviä hermoja.

      Poista
  4. Meillä tuntuu olevan identtiset vaatekaapit :). Paljon kaikkea, muttei kuitenkaan mitään päällepantavaa. Sensijaan miehen kaappi on mun silmin katsottuna ihan tyhjä, mutta sieltä aina löytyy jotain (miehen mielestä) sopivaa tilanteeseen kuin tilanteeseen.
    Toivoisin, että joku ilmoittais mut johonkin sellaiseen ohjelmaan, jossa joku tyyliniekka (joku muu kuin Teri Niiti) tulis meille, räjäyttäisi vanhan vaatekaapin sisältöineen taivaan tuuliin ja vaihtaisi tilalle muutaman vaatekappaleen, joita opettaisi yhdistelemään toisiinsa. Paitsi että varmaan siinä kävis niin, että en kuitenkaan luottaisi niihin valintoihin tai tuntisin oloni epämukavaksi tai pelleksi ja taaskaan ei kaapissa olis mitään päällepantavaa.. Pattitilanne siis.

    Ja mää niin tiedän ton, kun lähtee varta vasten etsimään jotain, jonka on päässään määritellyt niin tarkasti, että ei sellaista vaatekappaletta todennäköisesti ole olemassakaan. Ja kun pakko kumminkin on jotain päällensä laittaa, sitä tulee ostettua joku pakkoratkaisu, jota inhoaa jo ensimetreillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihmettelen, että kukakohan mun vaatteet on oikein käynyt ostamassa, kun on niin kummallisia vaatekappaleita kaapissa. :-)

      Minunkin ukkelillani on sellainen vaatekaappi, että sieltä löytyy aina helposti jotain päällepantavaa. Mies vain menee ja aukaisee kaapin, ja ottaa sieltä tyyliin ensimmäisen vaatteen, jonka näkee ja laittaa sen päälleen.

      Voi, mäkin olen aina myös haaveillut tuommoisesta tyylimuutoksesta! Kaikki vaan uusiksi hiuksista meikkiin ja vaatteisiin! Kodinkin saisi siinä sivussa uudistaa. :-) Tosin olen niin monta vuotta ollut tällainen samanlainen, että olisi aika korkea kynnys mennä semmoiseen, ja olisihan se aikamoinen järkytys, jos tukka esim. leikattaisiin lyhyeksi. Välillä ajattelen, että olisin ihan valmis vaikka kuinka radikaaliin muutokseen, ja sitten välillä taas menee pupu pöksyyn.

      Harvemmin tosiaan löytyy sellaista vaatetta, jota lähtee etsimään. Mulla on kanssa paha tapa jo mielessäni melkein nähdä se vaate, jollaisen haluaisin kaupasta löytää. No arvaa vain, löytyykö sellaista! Löytyy vain huonoja korvikkeita. :-D

      Poista
  5. On sekumma, että sama ongelma on aina täälläkin. Minulla on jakkupujuja ja housupukuja, joita hankin työssä ollessa, kun oli pakko näyttää asialliselta. Nyt niitä ei millään halauisi laittaa päälle. Tai osa ei siis mahdu, suoraan sanottuna.

    Hankintani vaatteissa ovat perustuneet siihen, että mitä Marimekosta ei saa, on pakko ostaa muualta. Harrastan klassisia, ikuisesti käytettäviä vaatteitä. Joskus repsahdan muihinkin. Musta, harmaa, sinisen eri sävyt. Viotellikin, tummana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa minullakin jokin tietty merkki tai kauppa, josta löytäisin aina kaikki vaatteet. Se helpottaisi kyllä kummasti vaatteiden ostamista. Mutta toistaiseksi en ole löytänyt mitään omaa merkkiä tai kauppaa, vaan tulee haahuiltua vähän siellä sun täällä. Ja klassiset vaatteet olisivat myös hyvä idea, ne kun eivät mene koskaan muodista pois.

      Poista
  6. Tuo varikas mekkohan on kiva, ja "hirveat" sandaalitkin sopisivat sen vareihin tosi hyvin.
    Kylla tuo ongelma on tosiaan paljon omasta mielialasta ja itsetunnosta kiinni. Jos on paha tai "lihava" olo, mikaan ei tunnu sopivan. Tai sitten vaan joku taysin variton ja huomaamaton. Toisena paivana sita sitten on pokkaa lahtea kotoa vaikka missa vaatteissa ja tuntea itsensa upeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa mekossa on se ongelma, että sen sisällä on sellainen vuorikangas, joka jotenkin ahdistaa minua. Ja sandaalit sopivat mekkoon kyllä värin puolesta, mutta muuten ne ovat minusta mekkoon yhdistettyinä liian raskaan oloiset. Menisivät paremmin farkkujen tmv. kanssa. Ehkä ne menisivät mekonkin kanssa, mutta en nyt vain taas osaa kuvitella yhdistelmää mielessäni.

      Allekirjoitan täysin tuo mitä sanoit. On päiviä ja päiviä – joskus kun on omasta mielestä jotain ulkonäössä vialla, niin se on ihan sama mitä päälleen laittaa, kun ei se sitä ns. ongelmaa kuitenkaan poista.

      Poista
  7. Mä olen suht tyytyväinen omaan vaatekaappiini. Musta tuntuu, että mulla on ne muutamat vaate yhdistelmät, joita käytän vuodesta toiseen, jos tarttee joatin parempaa päälle. Tosin kaikki tutut vrmaan ajattelee, että eikö toi muija koskaan saa itselleen uusia vaatteita :D.
    Mutta jos mun pitää vartavasten mennä ostamaan jotain tilaisuutta varten uutta vaatetta, niin sitten en koskaan löydä mitään. Yleensä ne parhaimmat ja mieluisimmat tulee vastaan sattumalta. Ne kaikkein kamalimmat, jotka on joskus tullut erehdyksessä ostettua päätyvät yleensä remonttivaatteiksi mökille. Kuule on tosi hienoa sutia punamultaa aitan seinään valkoinen röyhelöpusero päällä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähän se on, jos on sellainen vaatevarasto, johon on tyytyväinen. Miksi sitä silloin uusia jatkuvasti ostamaankaan.

      Sinulla onkin tyylikkäät maalausvaatteet! Enpä ole ennen nähnytkään ketään maalaamassa valkoinen röyhelöpaita päällä. :-D Minä taas siirrän sellaiset vaatteet, joita en muuten pidä, kotivaatteiksi – jos ne siis ovat tarpeeksi mukavia päällä.

      Poista
  8. Minulla on sama ongelma, jos on jotain omaa menoa. Sellaista töihin sopivaa toimistovaatetta löytyy ja kotirompettakin ja jopa työillallisvaatetta, mutta sellainen "lähden ulos ja hiukan tälläydyn" vaatetus puuttuu kokonaan. Homma hyvä puoli on, että jos olisi hieno vaatetus pitäisi varmaan alkaa laittaa kampausta ja vahvempaa meikkiä ja nyt säästyy kaikelta tuolta :D :D

    Ota seuraavaksi kuvat alaosista, niin kyllä me paritetaan nuo yläosat. Nehän näyttävät kaikki kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin miettimään, että minultakin taitaa puuttua juuri tuommoinen “lähden ulos ja tälläydyn” -osasto. Mistäköhän mahtaa johtua? Pitäisi varmaan lähteä kaupoille ostamaan tuohon kategoriaan sopivia vaatteita, mutta en taida viitsiä, kun tiedän tasan tarkkaan, miten siinä käy. Kumminkin tulen takaisin jonkin urheilutopin kanssa. :-D Ja tosiaan, sitten jos sellaisia vaatteita olisi, ulkonäön pitäisi muutenkin mätsätä niihin. Minä olen ihan avuton juhlameikkien ja -kampausten tekemisessä; olen aina samannäköinen oli juhla tai arki. :-(

      Niin tosiaan, noissa kuvissahan oli vain yläosia. Olisihan mulla niitä parittomia alaosiakin ollut!

      Poista
  9. Tunnistan itsessäni farkku ja paita tyypin. Kun lähden syömään , laitan yleensä jonkun Desiqualin mekon päälleni. Ne on mielestäni kivoja ja kukkarolle sopivia. Suurin osa heidän vaatteistaan ei sovi minulle, mutta etsimällä löytyy aina joku kiva mekko. Käyppä kurkistamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Minulla onkin joitakin Desigualin vaatteita (pari takkia ja paitoja), kun tykkään Desigualin värikkyydestä. Mekkojakin olen sovitellut, mutta vielä en ole löytänyt sellaista Desigualin mekkoa, jonka malli sopisi minulle. Jostain syystä monet Desigualin paidatkaan eivät sovi mulle. En tiedä, pitäisikö olla muodokkaampi vai laihempi vai mitä, että ne näyttäisivät päällä hyviltä. Tai sitten olen liian itsekriittinen!

      Poista
  10. Ihana postaus, samastun! Itse kutsun noita "vikaostoksia" pyyhkäsyiksi. Pyyhkäisy on sana vaatteelle, jota ei tule koskaan käyttäneeksi eli olisi ollut sama kuin olisi pyyhkinyt siihen (vaatteeseen) kuluneella rahalla pyllynsä :D Minulla on kaappi täynnä "pyyhkäisyjä". :D

    Joskus ajattelen, että nytpä irrottelen ja pukeudun muuhun kuin mustaan. Epätoivoisten vaateorgioiden päätteeksi pukeudun - tadaa - mustaan. :P Pidän väreistä, mutta jostain syystä en tunne oloani mukavaksi kovin värikkäissä vaatteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä nimitys vikaostoksille! Mulla on kanssa noita tuhriintuneita seteleitä kaapissa vähän turhan monta. :-D Pitäisi edes leikata vaatteista ne hintalaput irti, niin ei harmittaisi niin paljon joka kerta, kun vaatteet näkee.

      Minäkään en ollut ennen mikään suuri värien ystävä, ihan samasta syystä, etten tuntenut oloani mukavaksi värikkäissä vaatteissa. Mutta sitten ensimmäisella Intia-matkalla, kun näin ne kaikki värikkäät vaatteet, päässä jotenkin naksahti. Siitä se sitten lähti. :-)

      Poista
  11. Mitäs kokoa tuon ylimmän kuvan vaate on? Voisin ostaa sen, jos koko on jotain meikäläiselle sopivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oranssi paita on kokoa M. Paidan malli on sellainen, että vaikka normaalisti itse käytän kokoa S, ostin tuosta paidasta koon M. Hintaa paidalla oli 49,90 (Ril'sin paita; ostettu Aleksi 13:sta). En tykkää paidasta siksi, että jos vatsa on yhtään turvoksissa, niin tuo kangas ja malli ovat semmoisia, että ne eivät anna mitään anteeksi.

      Poista
    2. Toi väri on tosi kiva! Mä käytän sekä XS että S kokoa, että on tietty vaikea sanoa etänä, että onko toi M sit kuitenkin liian iso vai ei. On mullakin jotain M-kokoistakin, mutta aika harva vaate... Ja joo, osa paidoista/mekoista on semmoisia, että ei tosiaan voi käyttää jos on turvonnut. Ei mikään menkka-aikojen paita siis...

      Poista
    3. Voisitko mitata paidan pituuden ylhäältä alas?

      Poista
    4. Mä luulen, että tuo paita saattaisi olla sulle iso, kun mulla kokoskaala kallistuu enemmän sinne S/M-suuntaan, ja mietin vielä jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt ottaa se S-koko. Harmittaa, kun jäi paita vaihtamatta/palauttamatta, kun lähdettiin Intiaan.

      Mutta paidan pituus on olkasaumasta (siitä kaulan puolelta) 62,5 cm. Olen itse 172 cm pitkä, ja paita ulottuu mulla 13 cm navan alapuolelle.

      Poista
    5. Joo no täytynee skipata tuo tällä kertaa, jos saattaapi olla liian iso ja sais mielellään olla muutaman sentin pidempi, että diggaisin. Mutta väri on makee ja paita näyttää kivalta :)

      Poista
    6. No nytpä en enää paitaa voisi myydäkään, kun sitä on jo käytetty ja punaviinillä tahrittu. :-D

      Poista
    7. Täytyy tänään yrittää saada niitä tahroja pois. Saa nähdä lähtevätkö (epäilen), vai tuliko paidasta kertaheitolla entinen. :-/

      Poista
  12. Nuo "hirveät" sandaalit ovat ihan upeat. Niihin vain leggings tai caprit (pedal pushers, olivat silloin aikoinaan anoppini suosikit) ja sitten vaan menoksi. Kiva tunika etc. niiden kaveriksi. Ja when in doubt, niin musta väri sopii moneen menoon.
    Mutta vaatteet/pukeutuminen on sellainen tunnejuttu. Joskus menee tosi nappiin ja sitten on päiviä kun vaatekaappissa ei ole mitään inspiroivaa. Iän myötä, olen itse jo viiskymppinen, värit alkavat kiinnostaa eri lailla. En kylläkään erityisemmin tykkää pastelliväreistä tai ruusukuvioista yms. kukkaihanuuksista.

    Värit vaikuttaa meihin yllättävän paljon. Mutta toiset haluaa vain monokromia tai vain pelkkää sinkkuväriä.

    Nykyisin ostan aika paljon suoraan netin kautta sillä kaupassa en edes muista mitä vaatteita on kotona tarjolla (jos jotain aikoo yhdistellä). Alemyynneissä tekee helposti heräteostoksia. Mutta koskaan ei voi tietää varmuudella... Prismastakin voi saada jotain hianoa jos hyvin käy. Tuttu juttu sekin. Vaan kirppareita rakastan ja käyn niissäkin kun vaan ehdin ja pääsen niihin yksin penkomaan.


    Rentoa pukeutumista: http://www.hel-looks.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin nuo sandaalit heräteostoksena tuossa joskus kevättalvella, kun maksoivat vain viisi euroa. :-) Nyt en osaa yhdistää niitä oikein minkään vaatteen kanssa, kun en oikein ymmärrä, millaisten vaatteiden kanssa ne sopisivat. Legginssejä ja capreja en osaa ihmisten ilmoilla käyttää - kotona kylläkin. Kapeita housu-housuja mulla kyllä on, ja ehkä nuo sopisivat niidenkin kanssa?

      Pastellivärit ovat minunkin inhokkejani, vaikka kyllä minulla on jotain vaaleanpunaistakin tainnut olla. Ei tosin tainnut olla mikään suosikkivaate se? Ja sellaisesta vaaleanvihreästä tykkään myös.

      Minustakin väreillä on yllättävän suuri vaikutus mieleen ja siihenkin, millaisena toisen ihmisen kokee. Itse ainakin ajattelen jotenkin automaattisesti värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneen ihmisen olevan muka jotenkin "pirteämpi" kuin sellaisen, joka on pukeutunut päästä varpaisiin mustaan.

      Minä en ole vielä koskaan ostanut vaatteita netistä, vaikka keväällä sillä hilkulla jo olikin. Pelottaa, että jos tulee tilattua väärää kokoa. Ajatus vaatteen palauttamisesta kun tuntuu aivan liian vaivalloiselta, joten siinä saattaisi käydä niin, että se vääränkokoinen vaate jäisi taas kaappiin kuljeskelemaan... Kirppareiltakaan en oikein tykkää ostaa, kun mulla on sellainen fiksaatio, että mieluusti ostaisin vain uusia vaatteita, joita joku toinen ei ole aiemmin käyttänyt. Tosin olen ostanut kierrätyskeskuksesta (sama asia tietysti) muistaakseni ainakin yhden neuletakin, ja siitä olen tykännyt kovasti. Enkä jaksa säätää kirppareilla hintojenkaan kanssa; enkä varsinkaan tinkiä, koska tinkimistä vihaan.

      Kiitos linkistä! Noita vaateyhdistelmiä katseltuani tajusin taas, miten rajoittunut oma ajatusmaailmani näissä pukeutumisasioissa on. En kuuna päivänä laittaisi päälleni tuollaisia vaateyhdistelmiä kuin kuvien ihmisillä on, mutta heidän päällään yhdistelmät näyttävät oikein hyviltä.

      Poista
  13. Minä olen vihdoinkin oppinut, että jos vaate istuu hyvin, niin ostan esim samoja t-paitoja ja paitapuseroita eri väreissä. Viikonloppuna pitää löytä töihin housut. Jos hyvin käy ostan kahdet saman malliset mutta harmaat ja beiget. Mulla on kolme vakio liikkeet jossa käyn ja yleensä löydän etsimäni.
    Onneksi meillä töissä ei tarvitse olla viimeisen päälle tällättynä. Farkuissakin voi mennä. On se muuten niin, että miehillä on helpompaa tämä pukeutuminen. Eikä tarvitse meikata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen oppinut saman asian, että jos löytyy jotain, joka itseä oikein miellyttää, niin kannattaa tosiaan ostaa useammat eri väriset. Housuja varsinkin olen ostellut tällä periaatteella.

      Todellakin miehillä on pukeutuminen helpompaa! Mutta en ole kateellinen, kun en itse jaksaisi sitä ainaista parranajoa. :-D Kauheaa hommaa. Toisaalta onhan naisillakin karvoja, mutta ne ovat enempi piilossa, niin ei tarvitse joka päivä olla ajelemassa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3