Kauas on pitkä matka

Hommat alkavat olla sillä mallilla, että tästä voisi kohta lähteä vaikka lentokentälle. Niinpä minulla on aikaa kirjoitella vielä blogiinkin! Muistelen, että näin on käynyt joskus ennenkin, eli en taidakaan olla ihan toivoton tapaus, vaikka pakkaaminen jääkin aina viime hetkeen?

Pakkaaminen on minulle suhteellisen kivuton projekti siitä syystä, että minulla on koneella lista vakijutuista, jotka otan mukaan joka matkalle. Sen lisäksi rupean noin viikkoa ennen matkaa kirjoittelemaan ylös mieleen putkahtelevia asioita, jotka pitäisi muistaa ottaa mukaan vielä normaalien tavaroiden lisäksi. Varsinainen pakkaaminen onkin sitten helppoa, kun ei tarvitse kuin heitellä kamat listan mukaan kasaan. Pakkaamisen voi siis huoletta jättää viime tinkaan!

Heinäkuussa ei oikein tehnyt mieli lähteä Intiaan, kun Intiassa oli sadekausi (jota ei sitten varsinaisesti ollutkaan), jota inhoan. Tällä kertaa arveluttaa kuumuus. Kesä on tullut Intiaan, ja lähipäivien sääennuste näyttää Hyderabadissa tältä.

Olen yrittänyt ajatella, että ehkei tuo 42-43 astetta ole niin kuuma kuin miltä se ajatuksena tuntuu, mutta kyllä se taitaa olla juurikin niin kuuma. Olen toki ollut tuommoisissa lämpötiloissa ennenkin ja hyvin selvinnyt, mutta erona oli se, että asuimme silloin Intiassa, ja lämpötilojen nousuun kerkesi tottumaan pikkuhiljaa. Nyt pitäisi siirtyä Suomen raikkaasta kevätsäästä kertarykäyksellä noihin lukemiin. Ehkä ei siis ihan heti ensimmäisenä päivänä kannata sännätä lenkkipolulle? Kaiken kukkuraksi anoppilassa on tasan yksi ilmastointilaite, joka on onneksi sentään "meidän" makuuhuoneessa (toivottavasti laite toimii!). Muissa tiloissa ollaan tuulettimien varassa, eli mielenkiintoisia aikoja on tulossa.

Kaivoin kaapista vanhat matkalaukkujen nimilaput, ettei kukaan taas vain nappaa laukkuamme lentokentältä mukaansa.

Viimeksihän eräs herra oli lähtenyt lentokentältä meidän laukkumme kanssa ja jättänyt omansa meidän noukittavaksi. Ensimmäinen puuha saapumisemme jälkeen olikin jännittävä matkalaukun jäljitystehtävä, enkä nyt välittäisi toistaa samaa.

Tällä kertaa ei ole tullut tehtyä suurempia ostoksia, vaan olen varautunut vain vakituotteillani eli Weetabixilla, Hermesetaksilla ja Juhla Mokalla. Joisin ihan mielelläni intialaista kahviakin, mutta koska minulla on tapana nousta "hieman" myöhemmin kuin anoppi, on helpompaa, jos voin keittää omat kahvini (anopilla on myös suomalaistyylinen kahvinkeitin), eikä anopin tarvitse säästellä minulle intialaista kahvia. Itse en ole koskaan vaivautunut opettelemaan keittämään intialaista kahvia, kun sen valmistus on minulle hermoja raastavan monimutkainen prosessi (täältä voi käydä katsomassa, kuinka intialainen kahvi oikeaoppisesti keitetään).

Hermesetaksista tuli mieleeni, että autonkuljettaja oli viimeksi ollut kovin kiinnostunut Hermesetaksistani ja tutkiskellut niitä anoppilan keittiössä, että mitäs nappeja nämä ovat. Poika oli maistellutkin niitä paljaaltaan ja ollut vissiin hieman yllättynyt makukokemuksestaan.

Autonkuljettaja ei ole tällä hetkellä Hyderabadissa, vaan hän tulee sinne vasta joskus viikon päästä. Poika on tällä hetkellä kotikylässään, jossa hän kirjoittaa kymppiluokan (tenth standard, joka vastaa meillä peruskoulun viimeistä luokkaa) kokeita, kun hän haluaisi jatkaa opiskelua. Koulua poika ei ole tainnut kovin monta luokkaa käydä, eikä ukkeli povannut tällekään yritykselle menestystä, vaikka kokeessa saa kuulemma käyttää kirjaakin. Aika näyttää, miten pojan käy. Minä tietysti toivoisin, että kävisi hyvin, sillä kyseinen poika on harvinaisen uskollinen ja kiltti; anopin mielestä vähän lapsellinenkin, mutta annettakoon se anteeksi, kun pojalla ei edelleenkään ole ikää kuin vajaat 20 vuotta. En tiedä, onko pojalla edelleenkään ajokorttia - autonkuljettajan pestin aloittaessaanhan reilut kolme vuotta sitten hänellä ei korttia ollut. Mutta eihän sitä autoa kortilla ajeta.

Äiti soitteli eilen ja muisti varoitella, että et sitten mene siellä Intiassa taas mihinkään omituisiin paikkoihin yksinäsi. Äiti ei sanottavasti ilahtunut, kun kerroin, että minulla oli jo katsottuina pari kummitustaloa, joihin tekisi mieleni mennä. Äiti käski minut ottamaan ainakin jonkun mukaani, jos minun oli kerran pakko kummitustaloihin mennä. Kun mietin, että kenet muka pyytäisin mukaani kummitustalokeikalle, äiti tokaisi, että "pyydä vaikka anoppi. Kummitukset pelästyvät!".

En tiedä, toimiiko anoppilassa netti, tai kuinka pian se saadaan mahdollisesti toimimaan, mutta toivon, että pääsisin jossakin vaiheessa kirjoittelemaan Intia-kuulumisia. Kokosin tähän loppuun vielä ikimuistoisimpia tapahtumia ja muita (omasta mielestäni) mielenkiintoisimpia juttuja Intian-ajoilta, jos jotakuta kiinnostaa lueskella. Olihan se elämä Intiassa joskus aika värikästä...


Kun ongelmat saavat kasvot: kertomus erään nuoren naisen elämästä ja vierailu hänen koulussaan
Raakoja, sanoi varas taateleista: eräs "tavallinen" sunnuntai, eli remontissa olevaa linnoitusta tutkiskelemassa sekä taatelivarkaissa
Ehkä sitten seuraavassa elämässä: magneettikuvauksessa (kaarituelliset rintaliivit päällä, jee)
Ihana Siddharth (ja yksi guru myös): meikäläinen eksähtää kuuntelemaan erään gurun ajatuksia
Poliisin kynsissä taas: mitä tapahtuu, kun puhuu autolla ajaessa kännykkään
Saria ostamassa: saria ostamassa ja aluspaitaa teettämässä
Kokemuksia sarista: millaista on olla sari päällä (ei mikään ihan yksinkertainen juttu!)
Ja niin he saivat toisensa: häissä maaseudulla (t. nimim. 'parhaat bileet alkavat kukonlaulun aikaan')
Elämän opetuksia: kaikki ei ole aina mennyt anopin kanssa ihan putkeen...
Supermarketissa: miten käy, kun valokuvaa supermarketissa, jossa valokuvaaminen on kielletty
Lääkärikäynti: ortopedikäynti Intian malliin
Olet ollut liian kauan Intiassa, kun...: millaisista merkeistä tietää, että on ollut liian kauan Intiassa
Venymistä: meikäläinen rupeaa remonttihommiin
Kiitti mulle riitti: kuinka paljon hämmennystä yksi länsimaalainen voi intialaisessa pikkukylässä aiheuttaa
Outo tapaus: poliisi on vailla kyytiä ja ottaa sellaisen puoliväkisin minulta
Viimeinen matka: Ganesha-patsaiden upotusta järveen
Hindujen hautausmaa (ja mitä siellä tapahtui): käynti hindujen hautausmaalla ja mitä siitä seuraa
Rishi Valleyn koulu: käynti intialaisessa sisäoppilaitoksessa
Punainen matkalaukku: ei kannata pakata leipäveitsiä matkalaukkuun, eli eräs lentokenttäepisodi Mumbain kentällä
Nyt olen tosi ulkomaalainen: rupeamme kaveeraamaan muiden ulkomaalaisten kanssa ja liitymme expat-yhdistykseen
Epäjoogi avautuu: meikäläinen rupeaa harrastamaan joogaa
Intian Ikea: Hyderabadiin avataan "Ikea"
Huonoja hetkiä, hyviä hetkiä: muuttaminen uuteen asuntoon ei Intiassa ole ihan helppoa
Uusi elämä SIM-kortille: käynti intialaisessa puhelinliikkeessä
Maalaistorilla vihanneksia ostamassa: värikästä menoa vihannestorilla
Lähiöapina seikkailee jälleen: pihapiirissä pyörivän apinan seikkailuja, osa 2
Apinavaara!: apinan seikkailuja, osa 1
Sopiva nuori mies: pohdintoja järjestetyistä avioliitoista
Tyrkky vai sika säkissä: pohdintaa naisen pukeutumisesta Intiassa ja muutenkin
LKV (laillistamaton kiinteistönvälittäjä esittelee): appivanhempien Hyderabadin väliaikaisasunnon  esittelyä (tuonne ollaan taas menossa!)
Tieliikenteessä bongattua: mitä kaikkea intialaisilla teillä voi nähdä
Testattu: Frankfurtin lentoaseman sairaalapalvelut: lentomatka Suomeen vähän venähtää...
Epäonninen automatka: autoriksa lennähtää konepellille eli kuinka kolaritilanne ratkaistaan Intiassa

Nähdään taas!