Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, olet varmasti unohtanut jotain.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Kahden autonkuljettajan loukussa

Pari viime päivää ovat olleet rauhallisia, etten sanoisi suorastaan vähän tylsiä. En ole jaksanut lähteä juuri mihinkään, joten kuviakaan ei tällä kertaa paljon ole.

Tiistai-iltana iloitsin, kun huomasin, että auringonlasku näkyy anoppilan katolle. Tuli kiire ottamaan valokuvia.

Kosteusprosentti on ollut viime päivinä aamuisin korkeampi kuin Hyderabadissa minusta tavallisesti (onneksi ilma on kuivunut päivän edetessä), ja aamulla on hikoiluttanut ihan hirveästi. Eilen aamulla yritin pilkkoa sipuleita, mutta se oli vähän vaikeaa, kun hiki valui päästä ihan solkenaan, ja sipulitkin saivat silmät vuotamaan pahemmin kuin koskaan. Yritin sinnikkäästi pilkkoa sipuleita, vaikka en nähnyt oikeastaan mitään, kunnes anoppi otti pilkkomishomman omiin käsiinsä.

Kerroinkin jo, että autonkuljettaja palasi Hyderabadiin aiemmin kuin mitä oli sovittu. Pojan kokeet päättyivät maanantaina, ja hän oli jo sunnuntai-iltana soittanut ukkelille palaavansa kaupunkiin tiistaina. Poika hyppäsi heti kokeiden päättymisen jälkeen bussiin ja saapui Hyderabadiin aikaisin tiistaiaamuna. Bussilta poika tuli suorinta tietä anoppilaan (puoli kahdeksalta aamulla) kysymään, missä sir (=ukkeli) on. Anoppi vastasi, että sir nukkuu vielä; mene suihkuun siitä ja tule myöhemmin takaisin.

Autonkuljettajan aikaistunut paluu oli ongelmallinen siinä mielessä, että tilapäinen autonkuljettaja oli palkattu viikon loppuun asti. Appivanhemmilla oli nyt siis kaksi autonkuljettajaa samanaikaisesti. Kun appivanhemmat miettivät, mitä asian kanssa tehtäisiin, ukkeli ehdotti, että pidetään molemmat autonkuljettajat viikon loppuun - eihän olisi kovin hyvä asia sanoa tilapäiselle autonkuljettajalle kesken kaiken, että tämän palveluksia ei enää tarvittaisikaan. Anoppi tuumasi, että "mitä me kahdella autonkuljettajalla tekisimme; meillähän on Satu". Ongelma ratkaistiin lopulta niin, että tilapäinen autonkuljettaja sai vapautuksen keskiviikosta alkaen. Onneksi mies sai heti töitä muualta, joten menetys ei ollut hänelle kovin suuri.

Pidin aiemmin tätä anoppilan oikeaa autonkuljettajapoikaa herttaisena tapauksena, mutta nyt hänen osakkeensa ovat laskeneet - etten sanoisi suorastaan romahtaneet. Ensinnäkin autonkuljettaja käyttäytyy kuulemma hyvin vain silloin, kun ukkeli on maisemissa, mutta heti kun ukkeli lähtee Suomeen, pojan tyyli muuttuu leväperäiseksi ja laiskaksi: poika tulee ja menee miten lystää eikä hän suostu tekemään mitään ylimääräistä, kuten kantamaan anopin kasseja. Poika on myös lainannut appivanhemmilta jonkin verran rahaa (muun muassa hammaslääkäriä ja moottoripyörää varten), mikä on ongelmallista sen takia, että appivanhemmat eivät halua antaa pojalle potkuja, ennen kuin tämä on maksanut velkansa. (Jos minulta kysytään, niin minusta pojalle saisi antaa kenkää välittömästi, koska eihän hän tule velkojaan koskaan kuitenkaan maksamaan.) Jos velkoja ei olisi, poika olisi saanut lähtöpassit jo kauan sitten, koska parempiakin autonkuljettajia on tarjolla.

Sitten ovat nämä autonkuljettajan kokeet, jotka poika kävi kirjoittamassa. Anoppi kertoi, että koko pojan koerumba oli yhtä huijausta: poika ei osaa englantia eikä hindiä, joita kokeissa pitäisi kuulemma osata, joten poika oli maksanut jollekin, jotta tämä toinen henkilö kävisi kirjoittamassa kokeet pojan puolesta. Kun ihmettelin, miten semmoinen oli mahdollista, ja että eikö kokeissa tarvinnut näyttää henkilölllisyystodistusta tai muuta vastaavaa, niin kuulemma vain ensimmäisenä koepäivänä tarvitsi näyttää henkkarit, ja sen jälkeen niitä ei enää kyselty.

Ukkeli taas kertoi, että kokeissa ei ollut saanutkaan käyttää kirjaa mutta että poika oli kuitenkin selvinnyt kokeista. Kun kysyin, miten se oli mahdollista, ja kerroin, mitä anoppi oli minulle kertonut, ukkeli tokaisi, että "mikäs ongelma siinä on, jos opettaja vähän auttoi häntä." Autonkuljettaja on nyt siis ilmeisesti suorittanut menestyksekkäästi peruskoulun, ja kohta hänellä on varmaan yliopistotutkintokin.

Tiistai-iltana kävimme ukkelin kanssa jäätelöbaarissa, jonka ukkeli tiesi hyväksi. Reissu venähti vähän myöhäiseksi, kun jäätelöbaariin oli kolmen vartin matka, ja lähdimme liikkeelle vasta puoli kymmeneltä.

Viikuna-mantelijäätelöä, juustokakkujäätelöä sekä tiramisua.

Reissu kuitenkin kannatti, sillä jäätelö oli äärettömän hyvää. 

Lähdemme huomenna koko konkkaronkka Tirupatiin appivanhempien "kesämökille". Minua nauratti, kun kuulin, että olemme menossa sinne: tajusin nimittäin, että eihän minun tarvitse lähteä mitään kummitustaloja etsiskelemään, kun minulla on sellainen omasta takaa. Olen nimittäin (omasta mielestäni) törmännyt kesämökillä kummitukseen, ja myös yksi ukkelin kaveri on sitä mieltä, että talossa kummittelee. Ukkeli sen sijaan tuhahti närkästyneenä kuullessaan "kummittelusta" - ja kielsi kertomasta asiasta äidilleen. Minulle jäi vähän epäselväksi, oliko kieltämisen syynä se, että anoppi alkaisi pelätä kummituksia vai että anoppi närkästyisi siitä, että ylipäänsä uskoin kummitusten olemassaoloon. Ilmeisesti lähinnä jotakin jälkimmäistä: anoppihan ei kummituksiin usko. Ehkä anoppi on oikeasti jonkinlainen anti-kummitus. Smiley

Olen kertonut kesämökin kummitustarinan varmaan jo ainakin pari kertaa, mutta kerron sen nyt vielä siltä varalta, että joku ei ole tarinaa kuullut. Tarinaan jo kyllästyneet voivat hypätä seuraavan kappaleen yli.

Tämä juttu tapahtui pari vuotta sitten mökillä ollessamme. Ukkeli ja anoppi olivat pihalla, ja minä olin talossa kahdestaan appiukon kanssa. Rupesin yhtäkkiä ihmettelemään appivanhempien makuuhuoneesta kuuluvaa melua. Appiukko kuului paiskovan makuuhuoneen kaapin ovia melkoisella voimalla, mikä ihmetytti minua, sillä appiukko on yleensä kovin rauhallinen mies. Appivanhempien makuuhuoneen ovi oli auki, ja yritin huoneen ohi keittiöön mennessäni vilkuilla, mitä appiukko oikein puuhasi, mutta en nähnyt appiukosta vilaustakaan. Kävin keittiössä, minkä jälkeen menin pihalle ukkelin ja anopin kanssa. Palasimme hetken päästä sisälle, ja kun appiukkoa ei vieläkään näkynyt, mieleeni juolahti kysyä, missä appiukko oikein oli. Ukkeli kertoi, että appiukko oli lähtenyt pari tuntia sitten jonkun tuttavansa kanssa Tirupatiin eikä ollut vieläkään palannut reissultaan. Olin siis ollut talossa koko ajan yksin.

Ukkeli sanoi minulle, että jos kerran mökillä kummittelee, minun pitäisi todistaa asia ja videoida kummittelu. Nyt siis oikein toivon, että törmäisin taas johonkin selittämättömään ilmiöön, jotta saisin videoitua todistusaineistoa. Pitää huolehtia siitä, että jään jossakin vaiheessa taloon yksin, jos kummitus vaikka "näyttäytyykin" yksistään minulle. Pitäkäähän peukkuja, että bongausmatkasta tulee menestyksekäs!
 Smiley

Lennämme Tirupatiin sellaisella lentoyhtiöllä, josta en ole ikinä ennen kuullutkaan, mutta eiköhän yhtiö ihan luotettava ole. Ruokaa lennolla tuskin saa, kun lento ei kestä kuin tunnin, mutta enköhän selviä hengissä ilmankin. Smiley Ukkeli on menossa lauantaina kaverinsa kanssa Nelloreen tapaamaan toista, jalkansa loukannutta kaveriaan ja viemään surunvalittelut yhdelle perhetuttavalle, jonka äiti kuoli äskettäin. Appivanhemmat puolestaan jäävät kesämökille ja vierailevat anopin vanhemman sisaren luona Tirupatissa. Minä en ole vielä päättänyt, kumpaan joukkoon liittyisin, mutta jos en osaa itse päättää, niin joku muu päättää varmaan mieluusti asian puolestani!

Mukavaa viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. Näitä on niin mukava lukea :D ja melkoinen möllykkä tuo aurinko...

    VastaaPoista
  2. Huikeat auringonlaskukuvat! Etelässä auringonlaskut nopeita ja ainakin minusta hyvin kauniita.
    Intialaispariskunta, josta jo aiemmin kertoivat, että ajokortin saaminen on helppoa eli se vaan ostetaan. Mitään ajo-opetusta tai -kouluja ei tarvita. Euroopassa he eivät sitten autolla voi ajaa ikinä, sillä liikennesäännöt ovat hakusessa. Toinen jännä asia on passinsaaminen. He aikovat palata Intiaan ja mies hakee yliopistosta hyvää postia, jossa on ikäraja eli hakijan tulee olla alle 35 vuotias. Tämä oli tiedossa jo neljä vuotta sitten, kun he lähtivät ensin yhteen toiseen maahan ja sitten tänne meille. Tiedossa oli, että spesialisoituminen tulisi viemään vuoaisa ja niinpä passeihin ikää muutettiin kaksi vuotta alemmas. Rahanvalta ja asema on uskomaton. Tarinat ovat kuin tuhannen ja yhden yön maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intialaiset auringonlaskut ovat joskus hyvin komeita, ja aurinko tosiaan laskee nopeasti.

      Kyllä täällä ihan autokoulujakin näkee, mutta monelle ajokortti tulee varmaan aivan muulla tavalla kuin ajokokeen kautta. Eikä opetus muutenkaan vastaa meidän autokoulumme tasoa, mikä johtuu ehkä siitäkin, että täällä ei ole niin pilkun tarkkaa, noudatetaanko liikennemerkkejä ja sääntöjä vai ei...

      Syntymäpäivien väärentämisestä olen kuullut paljonkin juttua, ja minulla on useampikin tuttu, joilla on passissa ja muissa virallisissa asiakirjoissa ihan eri päivämäärä kuin mitä oikea syntymäpäivä on.

      Kyllä se niin taitaa olla, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Kiitos mielenkiintoisista jutuista taas!

      Poista
  3. Onpa kaunis auringonlasku.

    Herttinen mitä koulunkäyntiä. Tosiaan, kohta sillä pojalla on varmaaan lääkärin tutkintokin.

    Tuosta mökille menosta ja kummitusjutusta oli hauska lukea. Lentokoneella mökille, wau. Meillä ajetaan rantaan puoli tuntia (33 km) ja soudetaan saareen :)

    Vertailun vuoksi voin kertoa, että täällä oli yöpakkanen ja nyt odotellaan, että tulee auringon myötä mutama lämpöaste, että tarkenee mennä pihalle puita sahaamaan ja pinoamaan. Tasan ei jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun naiivisti ajattelin, että autonkuljettaja oikeasti kirjoittaisi kokeet ja olisi vielä opiskellutkin niitä varten. :-D Mutta mitä suotta, jos kerran helpommallakin pääsee!

      Heh, nyt kun sanoit, niin kuulostaahan se melkoiselta mennä mökille lentokoneella. :-) Junallakin sinne pääsisi, ja autolla. Autolla olemme kerran mökille menneetkin, mutta matkaan menee yhdeksisen tuntia, eikä kukaan jaksa näillä ilmoilla tuollaista aikaa autossa istua, vaikka ilmastointi olisikin. Ilmastointi kun lakkaa toimimasta kunnolla 40 asteen jälkeen. Junalla taas ukkeli ei suostu matkustamaan, koska junalla matkustaminen on hänestä liian hidasta ja aikaavievää. Jos appivanhemmat menisivät mökille kahdestaan, he menisivät todennäköisesti junalla.

      Kyllä se kevät ja kesä saisi tulla jo sinnekin! Millainenkohan mahtaa vapun säästä tulla...

      Poista
  4. Tarinoitasi on ilo seurata!

    VastaaPoista
  5. Aurinko näyttää ihan epätodelliselta. Kerrassaan mahtava pallo!

    Pisti hymyilyttämään tuo jäätelöbaarissa vierailun ajankohta :D. Täällä on tohon aikaan jo pakkasta, joten ei enää tee Eskimoa mieli. Kuumaa rommia paremminkin.

    Anti-kummitus on hyvä olla suvussa, niin ei pääsee ne todelliset liiaksi olemaan häiriöksi, kun voi tarvittaessa pyytää anopin paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan ennenkin asioitu jäätelöbaarissa tuohon aikaan, joka on ihan normaali aika intialaisille. Minä en ole vieläkään tottunut siihen, että kymmenen-yhdentoista aikaan mennään jäätelöbaariin. Tälläkin kertaa mietin, että onkohan paikka enää aukikaan, mutta paikka on kuulemma auki kahdestatoista kahteentoista eli puoleenyöhön asti.

      Rommi maistuisi mullekin, mutta seassa saisi mieluusti olla kokista ja iso kasa jääpaloja. :-)

      Täytyy varmaankin järjestää anoppi ulos talosta, ettei kummitus pelästy. :-D

      Poista
  6. Ihana auringonlasku ja lähes yhtä ihana jäätelötiski, voih ja oih!

    Autonkuljettajalle taitaisin minäkin tarjota yt- neuvotteluja, aika kehnolle vaikuuttaa tämän hetkinen käytös. Auttaisiko, jos sir pitäisi puhuttelun?

    Kummitusten suhteen en tiedä, miten peukkuni laittaisin. 90% minusta ei usko kummituksiin ja loppu 10% ei halua niitä koskaan tavata.

    Mukavaa viikonloppua sinnekin! Turvallista matkaa ja pidän kuitenkin sinulle varmuudeksi peukkuja pystyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo jäätelöt olivat kieltämättä ihania. Olivat jotain italialaisia jäätelöitä, jotka oli tehty luonnollisista aineista ilman lisäaineita, ja kaiken lisäksi jäätelöt olivat lähes rasvattomia. Tahtoo uudestaan tuonne!

      En tiedä, miten sen puhuttelun kanssa olisi. Tuskin se mitään auttaisi, ja ukkeli olisi muutenkin vähän väärä henkilö pitämään puhuttelua, kun ukkelin läsnäollessahan autonkuljettaja käyttäytyy ihan hyvin.

      Jos totta puhutaan, niin en minäkään kummitusta välttämättä haluaisi tavata. Tässä vaiheessa ajatus vielä naurattaa, mutta luulen, että kun pääsen taas sinne kolkkoon taloon, mielikuvitus alkaa lentää ja yöunet menevät. Eli en todellakaan toivoisi enää mitään kummitusta päivääni piristämään. Enkä minäkään suoranaisesti kummituksiin usko, mutta siihen kyllä uskon, että on olemassa jotain, mitä emme silmin näe.

      Kiitos samaa sinulle! Toivotaan sinnekin vähän keväisempiä säitä jo!

      Poista
  7. Olen julma, mutta laittaisin Ukkelisi antamaan autonkuljettajalle varoituksen, että jos homma ei pelitä, niin se on kenkää. Kyllähän nyt jokin roti hommassa täytyy olla.

    Mä uskon kummituksiin ja enkelihin. Toivottavasti toi teidän kummitus on kuitenkin ihan kiltti eikä rupea valla kamalaa meteliä ja elämää pitämään.

    Upea on auringonlasku Anoppilan katolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tekisin varmasti juuri tuolla tavalla, ja mieluusti antaisin pojalle kenkääkin välittömästi, mutta täällä asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia. En usko, että minkäänlaiset uhkailut tai varoitukset tehoaisivat poikaan, vaan tilanne todennäköisesti vain pahentuisi. Se puolestaan pienentäisi entisestään todennäköisyyttä, että poika maksaa ikinä velastaan mitään takaisin.

      Minä vähän luulen, että tuo kummitus ei ole sieltä kilteimmästä päästä. Jospa kyse oli semmoisesta poltergeist-ilmiöstä?

      Poista
  8. Upeat kuvat!
    Ja ihania jäätelöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

      Poista
  9. Eivätkö appivanhempasi voi pidättää lainattuja summia autonkuljettajan palkasta? Vai onko esteenä jotain laillisia kiemuroita..?

    Jäätelöbaarit ovat kyllä varsinaisia keitaita helteessä ilmastointeineen kaikkineen. Melkein ehtii tulla kylmä jäätelöä syödessä jos jää sisälle nauttimaan, ulkona taas jäätelöstä tulee vesivelliä ihan liian nopeasti.

    Kiva lukea taas vaihteeksi intiapostauksia ja varsinkin intialaisia ruokapostauksia, harmi ettei suomesta saa dosia tai pureja (tai no dosia sai joskus torstaisin yhdestä helsinkiläisestä lounasravintolasta, enpä tiedä saako enää..) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maksusuunnitelma on jo laadittu - saa nähdä, miten se sitten toteutuu. Laithan täällä eivät aina päde, vaikka niitä olisi olemassakin. :-)

      Nyt alkoi taas mieli tehdä jäätelöä! Eilen söin kiinalaisessa ravintolassa paistettua jäätelöä (jäätelö oli sellaisen paistetun taikinan sisällä), ja se(kin) oli kyllä ihan järkyttävän hyvää.

      Helsingissä oli myös jokin aika sitten semmoinen ruoka-auto, josta sai ostaa ainakin dosia. Ukkelin tutut ainakaan eivät siitä tuntuneet innostuvan, koska hinnat olivat heidän mielestään aivan liian korkeat. :-)

      Poista