Tasalaatuinen ei tarkoita aina sitä samaa.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Parikkala - Phoenix

Erikoiset elämäntarinat ovat ihan parhaita, mutta vielä parempi on, jos tarinoita pääsee todistamaan omin silmin. Mieleni on tehnyt yhden tämmöisen elämäntarinan raunioille jo pitkään, ja nyt käynti vihdoinkin toteutui. Tällä kertaa heppani suunnisti kohti Kirkkonummea, tarkemmin sanottuna Veklahtea ja Villa Mehua.

Villa Mehu on ITE-taiteilija Elis Sinistön (1912-2004) rakentama elämyspuisto, jonka keskellä mies itsekin asui. Sinistö oli paljon muutakin kuin ITE-taiteilija: alkuperäiseltä ammatiltaan hän oli tanssija, mutta sen lisäksi hän oli myös muun muassa mystikko, joogi, miimikko, lauluntekijä ja taidekoulujen alastonmalli. Sinistö oli myös hyvin erikoinen persoona, joka ei vielä 90-vuotiaanakaan pysynyt paikoillaan vaan tanssi jatkuvasti tai kieppui voimistelurenkaissa. Renkaat koituivat lopulta Sinistön kohtaloksi, sillä hän putosi voimistelurenkailta ja loukkasi selkänsä. Vaikka mies saatiinkin hoitoon, hän ei enää toipunut vaan menehtyi lopulta keuhkosairauteen.

Sinistö rakensi elämyspuistoaan 50 vuoden ajan vuodesta 1954 alkaen, ja materiaalina hän käytti lähes yksinomaan kierrätysromua. (Joku pidemmän aikaa blogiani seurannut saattaa muistella lukeneensa jotain samankaltaista ennenkin. Villa Mehun tarinassa onkin paljon yhtäläisyyksiä Phoenixin Mystery Castleen, joka sekin on rakennettu pelkästään romumateriaalista. Toisaalta Sinistön ITE-taiteilija -historia ja taiteen keskellä eläminen muistuttaa myös Parikkalan Patsaspuiston perustajan Veijo Rönkkösen elämäntarinaa.)

Villa Mehun alue oli omistettu huvittelulle, ja alue oli vuosien saatossa täyttynyt keinuista, kiikuista, majoista, saunoista ja omaperäisistä rakennuksista. Nykyään rakennukset ovat suurelta osin romahtamispisteessä, osin ilkivallan, osin ajan kulumisen takia.

(Pahoittelen, että kuvat ovat niin valjuja ja paikoitellen vähän epätarkkojakin, mutta kuka käski mennä paikalle niin aikaisin aamulla.)

Tien viereltä alkaa Lemmenpolku.
Ensimmäinen silmäys Villa Mehun alueeseen.

Alkoholimyrkyt sekä retkuilu kielletty!

Hätkähdin aina tuota isoa rengasta, kun luulin, että joku seisoi polun varrella...


Sinistö oli yhteiskunnasta irtautunut erakkomystikko, joka eli yksinään metsän ja luonnon keskellä, ympäröivää luontoa kunnioittaen ja kuunnellen. Hän ei kuitenkaan mitenkään varsinaisesti ihannoinut yksinäisyyttä vaan toivotti kaikki vierailijat tervetulleiksi. Villa Mehun alueella olikin runsaasti yösijoja tarjolla. Tulijan silmään osuu ensimmäiseksi Hotel Elite, jossa oli aikoinaan jopa lämmitettävä kylpyamme ja vesivessa.




Sinistö nimesi alueen läpi kulkevan polun Mehutieksi, ikään kuin kuivuuden vastakohdaksi.


 Suuresta osasta rakennelmia en tiennyt, mitä ne olivat olleet.






Tämä seuraava rakennus oli kuitenkin ollut sauna, minkä tiesin katossa lukevasta tekstistä: "mahtuu 6 kylpijää!".


Ei ihan hirveästi tehnyt mieli mönkiä tuosta pienestä oviaukosta sisälle, kun en yhtään tiennyt, mitä sisällä mahtoi olla. Toisaalta uteliaisuus vei kuitenkin voiton, joten laukaisin oviaukosta salaman kanssa pari kuvaa.



Saunan katto.
(Näiden upeiden kuvien perusteella vuoden valokuvaaja -palkinto on minun.)

Myös tämän seuraavan kopperon käyttötarkoitus selvisi helposti - jos ei katossa olevan tekstin perusteella, niin viimeistään sisään kurkkimalla.

Right WC for all.

Olikohan Sinistö käynyt Intiassa, kun oli tämmöisen tavan omaksunut?

Sinistö pääsi ikuiseen lepoon rakastamaansa paikkaan, sillä hänen tuhkansa siroteltiin Villa Mehun lampeen. Villa Mehun tarina ei jatkunut Sinistön kuoleman jälkeen ihan sellaisena kuin Sinistö oli ajatellut, sillä hän oli testamentannut Villa Mehun Kaustisen Kansanmusiikkisäätiölle. Sinistö oli halunnut testamentata Villa Mehun "kaikille maailman ihmisille kohtauspaikaksi, missä voitaisiin mietiskellä, miten tullaan onnelliseksi ilman rahaa ja huumaavia myrkkyjä".

Kaustisen Kansanmusiikkisäätiö ajautui kuitenkin vuonna 2011 konkurssiin, ja lainojen vakuudeksi pantattu Villa Mehu myytiin velkojen kuittaamiseksi. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että Villa Mehun uudet omistajat löytyivät ihan naapurista. Rakennuksen naapurissa asuvat kirkkonummelaiset Jens ja Maija Gellin ostivat Villa Mehun sekä tontin 39 000 eurolla. He haluavat kunnioittaa Sinistön tahtoa ja sallia alueella kulkemisen jatkossakin. "Haluamme vaalia Elis Sinistön muistoa siltä osin kuin hän toivoi. Hän oli luonnon ystävä, jollainen itsekin olen", Gellin sanoo.

Rakennusten kunnostamiseen ei kuitenkaan ole resursseja, vaan ne täytyy purkaa. Gellin aikoo järjestää lähivuosina rakennusten purkutalkoot, joihin kyläläiset voivat osallistua, ja ottaa mukaansa muistoksi Villa Mehun irtaimistoa. Gellin myös suunnittelee tontille tulevan lähivuosina rakennuksia luonnonmateriaaleista ja uusiutuvan energian tuotantoa.

Onnellisinta on olla onnellinen.

Kävin Villa Mehun lisäksi myös eräässä toisessa, vähintäänkin yhtä mielenkiintoisessa paikassa, mutta koska sain siellä perääni vartiointiliikkeen pojat, taitaa olla parempi haastelematta paikasta julkisesti ja ainakaan laittamasta kuvia paikasta nettiin. Tulipahan kuitenkin taas todistettua se, että tiukemmastakin tilanteesta selviää ystävällisyydellä, rehellisyydellä ja sillä, että heittäytyy täydellisen tietämättömäksi. "Anteeksi kauheasti; en minä mitään kylttejä nähnyt..."

Loppuun vielä viikon luontoilmiö. Veklahden Vitträskin järvellä oli nimittäin useampi lauma joutsenia, mikä järkytti minua siksi, että ulkona oli kymmenen astetta pakkasta, eikä järven jäässä ollut kuin pieniä sulia kohtia.

Yksi joutsenlauma on nuolen osoittamassa kohdassa.

Teki mieli kiljua linnuille, että lähtekää nyt jo menemään siitä lämpimämmille maille; ei se kesä sieltä enää takaisin tule. Kovaa mekkalaa linnut pitivätkin, ja aina välillä ne heittivät järven yllä pienet lentoharjoitukset, mutta pidemmälle matkalle niillä ei näyttänyt olevan kiirettä.









Lue lisää Elis Sinistöstä ja Villa Mehusta:

ITE-taiteilijoita: Elis Sinistö
HS: Naapuri osti taiteilija Elis Sinistön taideperinnön
Yle Uutiset: ITE-taiteilija Sinistön perintö tuhottu
Erkki pirtola esittää: Elis Sinistö 1/22/2

16 kommenttia:

  1. Yritin nyt katsella näitä ihan avoimin mielin, mutta täytyy tunnustaa, että en yhtään sure näiden rakennelmien purkamista. Varsinaisia rojuläjiä!?! Metsä sen sijaan olisi ollut kaunis itsessään. Ja noissa viimeisissä kuvissa silmä lepäsi. Toivotaan, että joutsenet ei jäädy kiinni jaloistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama fiilis minullekin tuli. Kuka edes haluaisi itselleen noista palasia - minä en ainakaan! Muutenkin tuolla tuli sellainen olo, että tässä on taas ollut yhden kylähullun temmellyskenttä...

      Poista
  2. Mistä ihmeestä sinä löydät aina anäitä erikoisia paikkoja? Mielenkiintoinen ja olisi ollut mukava nähdä tuokin alue silloin kun isäntä siellä asusti ja paikat oli kunnossa. Nyt se tosiaan joutaa purkaa. Mutta pääsisipä tutkimaan mitä aarteita sieltä voisi löytyä omaan puutarhaan :)

    Joutsenista sen verran, että luin jostain, että ne pitkittävät lähtöään mahdollismman kauan. meilläkin oli tuossa järvellä vielä joulun alla neljä joutsenta. Nyt kun järvi jäätyi, niin ovat lehahtaneet etelämmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no olihan tuolla esim. vanhoja hetekoita – niistähän voisi kehitellä jotain, jos osaisi ideoida. Itselleni tavara näytti ihan pelkältä rojulta, mutta minä olenkin sellainen, jonka pitää saada ostaa kaikki aina kaupasta valmiina..

      Höh, mikä ihmeen tarve joutsenilla on viivytellä täällä mahdollisimman pitkään. Lähtisivät nyt vaan jo menemään!

      Poista
  3. Mun tuli tosta pesuneuvosta heti Intia mieleen, jo ennenkuin olin lukenut sun kommenttisi siinä alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin heti, kun kuulin, että mies on joogannutkin, että onkohan hän ollut joku Intia-hörhö. :-D

      Poista
  4. Jaahas, jopa olet taas paikan löytänyt. Tuota Eliksen elämätyötä katsellessa tulee mieleen määritelmä rappiotaide, ihan konkreettisessa merkityksessä. Ei näyttänyt olevan erityistä ruuhkaa tuossa elämyspuistossa.

    Muistelen joskus lukeneeni, että pelastuslaitokset saavat välillä useita turhia hälytyssoittoja jäällä olevista joutsenista. Joutsenen jäätyminen on hyvin harvinaista. Tuolloin kyse on yleensä sairaasta yksilöstä. Ehkpä se kuulemasi kova mekkala oli joutsenten keskustelua, että milloin tästä pitäisi lähteä ja minne päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin noiden linkkien takaa kuvia niiltä ajoilta, kun Elis vielä eli, ja täytyy sanoa, että vaikka arvostan miehen persoonallisuutta ja sitä että hän rohkeni elää valitsemallaan tavalla, hänen taidettaan en taida kuitenkaan ymmärtää.

      Meidän iskä kuuluu niihin, jotka ovat soittaneet pelastuslaitokselle "järveen jäätyneistä joutsenista". Pelastuslaitos tuli paikalle, ja kun miehet pääsivät hieman lähemmäs joutsenia, ne lähtivät lentoon. :-)

      Poista
  5. Jopas taas paikan löysit :D. Piti oikein miettiä, että mitä sieltä ottaisi mukaansa, jos jotain saisi (tai paremminkin olisi pakko...). Jotenkin pari asiaa erityisesti kolahti. Toinen on tuo "Alkoholinkäyttö ja retkuilu kielletty"-kyltti ja toinen "Onnellisinta on olla onnellinen". Näinhän se tuppaa olemaan.

    Onneksi laitoit tohon loppuun noita kauniita luontokuvia, niin ei jäänyt Right WC tai mikään muukaan kummittelemaan mieleen. Erityisesti tykkään tuosta ihan viimeisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en huolisi edes niitä kylttejä, kun ne ovat niin räjähtäneen näköisiä. Vaikka ajatus varsinkin tuon jälkimmäisen takana on hieno... Toisaalta mietin sitäkin, että olikohan Elis kovinkin ahdasmielinen ihminen, kun piti oikein alleviivaamalla alleviivata tuommoisia asioita ja kirjoittaa niistä vielä kylttejäkin. Tai ehkä hän halusi vain levittää "ilosanomaansa" vierailijoiden keskuuteen.

      Talvesta en pidä, mutta on kyllä pakko myöntää, että Suomen luonto on talvella kaunis. Tietysti kesälläkin. :-)

      Poista
  6. Jopas olet paikan löytänyt. Täytyy tunnustaa, että se ei oikein minulle auennut :) Outoa rojua minun mielestäni :D

    Kylläpä nyt kiinnostaisi, että missä sait vartioliikkeen pojat kimppuusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä auennut oikein minullekaan - ei nyt eikä (linkkien kuvien perusteella) paikan aiemmassa loistossakaan. Mulle tuli paikasta mieleen lähinnä kaatopaikka.

      Joskus käy näköjään niin, että paikka, joka on muka hylätty, ei olekaan sitä. Järkevä ihminen uskoisi kieltokylttejä, mutta tyhmän uteliaisuudella ei ole rajoja. :-D

      Poista
  7. Mun mielestä tää oli tosi mielenkiintoinen, kiitos kovasti nojatuoliretkestä! Kiehtova ja koskettava, pitkä elämäntarina taustalla :) Tuli sellainen mielikuva, että Eliksellä on ollut sydän paikallaan ja jotain olennaista mielessään. Sääli tottakai, että paikka on päässyt romahtamaan, mutta eihän se poista tarinaa taustalta. Hauska paikka on varmasti ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit Eliksen tarinasta - niin minäkin. :-) Muutenkin nostan hattuani sellaisille, jotka uskaltavat elää juuri niin kuin lystäävät ja antavat piutpaut muiden mielipiteille.

      Poista
  8. Joutsenet ja mustarastaat ovat talvehtineet sangoin joukoin Suomessa jo kymmenien vuosien ajan, joten ei huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, en tiennytkään. Tai mustarastaita olen kyllä nähnyt talvellakin, mutta en joutsenia. Kiitos tiedosta!

      Poista