Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Rusina

Tulinpa taas hetkeksi ulos luolastani kirjoittelemaan sekavia kuulumisia. Kesästä en viitsi mainita mitään, vaikka mieli tekisi, koska jokainen varmasti tietää, millainen kesä on tähän mennessä ollut. Kerkesin kuitenkin polttamaan naamani (auringossa, en grillissä) juhannuksena Itä-Suomessa, mikä on kyllä melkoinen saavutus näinä aikoina.

Juhannusaaton sää.

Juhannus taisi olla jotenkin toiminnantäyteinen (tai sitten ei), kun ei tullut paljon kuvattua. Kokolla tuli kumminkin taas käytyä, ja tunnelma kokkopaikalla oli totutun riehakas.



Siinä se risukasa taas palaa.

Juu.



Ukkeli halusi käydä tutustumassa paikallisen ravintolan juhannusmenoihin, joten olihan sitä ravintolassa piipahdettava. Ovella seisoi raamikas ovimies vartioimassa, ettei sisään vain livahtaisi epämääräisen näköisiä tyyppejä, mutta miehen seula ilmeisesti petti, koska päästi meidät ukkelin kanssa sisään. Ravintolassa oli niin huikea tunnelma - salissa istui tasan kaksi asiakasta, joista kumpikin siemaili tuoremehua - että päätimme poistua juhannusjuhlista vähin äänin.


On aivan käsittämätöntä, että en ottanut koko juhannuksena tämän enempää kukka-, ötökkä- tai lintukuvia. Olenkohan sairas tai jotain?

(Nyt näyttää siltä, että Blogger ei jostain syystä suostu lataamaan enempää kuvia, joten en voi laittaa blogiin niitäkään vähiä kuvia, joita minulla juhannukselta on. Ei ole iso menetys.) 

Minulla alkoi tässä kesällä yksi projektikin, jollaista en kyllä ikimaailmassa olisi uskonut omalle kohdalleni tulevaksi. Ensinnäkin - kuten pitempiaikaiset lukijani varmasti tietävätkin - inhoan kuntosaleja yli kaiken, ja toiseksi olen aina ajatellut "itsenäisen" liikunnan olevan minun juttuni. Tykkään harrastaa liikuntaa juuri silloin kun minua sattuu huvittamaan ja missä sattuu huvittamaan, enkä voi sietää ajatusta, että liikuntaa harrastamaan pitäisi raahautua jonnekin paikkaan, oli se sitten kuntosali, uimahalli tai sulkapallohalli. Vielä kuukausi sitten olisinkin nauranut katketakseni, jos joku olisi sanonut minulle, että kävisin vielä jonakin päivänä salilla treenaamassa personal trainerin johdolla, mutta nyt on vain pakko hämmästyneenä todeta, että totta se on. Kuinkas tässä näin pääsi käymään?

Ukkelin vikahan se tämäkin on: ukkeli oli saanut ilmaisen tutustumiskäynnin yhdelle personal trainerille ja oli heti ensimmäisenä ajatellut minua, kun minulla on ollut niitä polvivaivoja: joku asiansa osaava ihminen voisi auttaa minua liikkumaan turvallisesti ja oikein. Ukkeli oli siis antanut treenarille minun yhteystietoni, ja minä olin oikein riemastunut asioiden saamasta käänteestä. Yritin vitkutella ja olla ottamatta yhteyttä treenariin (jos tarpeeksi vitkuttelisin, asia ehkä unohtuisi), mutta treenari oli sinnikäs. Lopulta minun oli pakko mennä tutustumiskäynnille, kun en oikein kehdannut olla menemättäkään.

Tutustumiskäynnillä totesin, että treenarin ideat olivat kaikkea muuta kuin olin kuvitellut niiden ehkä olevan. Treenari nimittäin opetti toiminnallista harjoittelua - ei siis niinkään perinteistä laitteissa pumppaamista - mikä oli minulle yllätys jo siksikin, että olin ajatellut kuntosalilla käymisen olevan vain sitä laitteissa vääntämistä. Oli vapauttavaa tajuta, että kuntosalilla voi treenata muutenkin kuin niillä härveleillä - minulta kun menee hermo jo siinä vaiheessa, kun yritän säätää laitteita itselleni sopiviksi.

Aikani asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että voisinhan minä personal traineria kokeilla: ei kai minulla mitään hävittävääkään olisi. Nyt olen roikkunut erinäisissä naruissa milloin mitenkin päin, nostellut painoja, vetänyt leukaa ja paljon muuta - ja nauttinut joka hetkestä. Kun ruumis kärsii, niin sielu nauttii! Se paljon puhuttu mukavuusalue on jäänyt kyllä hyvin kauaksi taakse, mutta koska olen hommaan niin motivoitunut, en halua edes olla millään mukavuusalueella. Uusia haasteita, kiitos! Aluksi tuntui myös vähän nololta, että vieras mies tarkkaili vieressä, puristinko takapuoleni tiukaksi vai en, mutta sen jälkeen kun ymmärsin ottaa asian huumorin kannalta, ei nolottanut enää niin paljon. 

Projektin tarkoituksena on saada minut takaisin juoksukuntoon, vaikka itse en uskalla juoksemista vielä ajatellakaan. En uskalla toivoa, että sellaista treeniä olisikaan, joka saisi polviongelmani korjattua niin, että pystyisin taas juoksemaan. Jos rupean haaveilemaan juoksulenkeistä, eikä polvi kuntoudukaan toivotulla tavalla, lätsähdän maan pinnalle kuin eilinen nakki. Siksi ajattelenkin vain niin, että kaikki treenaaminen on kotiin päin: tämä kaikki on minulle hyväksi, vaikka en lopulta juoksemaan kykenisikään. Polvi on kestänyt uudenlaisen harjoittelun toistaiseksi paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan, vaikka varovainen olen saanut olla, etten liikkuisi salikäyntien lisäksi muuten liikaa. Mopo on lähtenyt käsistä näiden liikuntahommien kanssa ennenkin, ja nyt yritän olla kieli keskellä suuta, etten sössisi tätäkin projektia.

Lähtökuntoni oli minulle melkoinen yllätys, sillä olin ajatellut olevani jotakin rapakuntoisen ja keskikuntoisen väliltä. Olen nimittäin liikkunut viime aikoina todella vähän verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Kuntotestissä kuitenkin osoittautui, että kuntoni oli hyvän ylärajoilla kaikkien muiden paitsi vatsalihasten osalta, joiden kunto osoittautui erinomaiseksi. Kaiken lisäksi olin etukäteen ajatellut vatsalihasten olevan kaikkein heikoin kohtani! Liikuntataustani huomioon ottaen en siis mitenkään ymmärrä, miten voin olla noinkin hyvässä kunnossa. Sisulla oli tietenkin osuutta asiaan, sillä jos minun pitää tehdä jotain mahdollisimman nopeasti, niin minähän vedän täysillä, vaikka henki lähtisi. Mutta ei kai pelkkä sisukaan riitä tuloksia selittämään? Ensimmäinen aerobinen sessio, jossa piti suoriutua tietyistä jutuista mahdollisimman nopeasti, oli sen sijaan melkoinen katastrofi, kun vedin itseni ihan äärirajoille. Etsin jo katseellani roskakoria tai muuta vastaavaa, johon voisin oksentaa, ja tilanne oli aika kaamea. Jälkeenpäin on kyllä naurattanut: minähän olin kuin suoraan Suurimmasta pudottajasta, jossa rapakuntoiset vetävät itsensä niin piippuun, että oksentelevat pitkin kuntosalia.

Juhannuksesta tuli mieleen vielä yksi juttu. Satuin nimittäin television eteen silloin, kun sieltä tuli Retrohelmet. En ymmärrä, miten rupesin ohjelmaa katsomaankin (kai siksi, kun ei ollut muutakaan tekemistä), mutta sainpahan ainakin hyvät naurut.

Retrohelmissä tuli nimittäin tämä Pirkka-Pekka Peteliuksen Pimpparauta, joka on kyllä aivan hillitön. (Jos et jaksa katsoa koko videota, niin katso ainakin kohdat alkaen 1.24 minuutista ja 1.58 minuutista). Yhtä videon kommentoijaa lainatakseni: "tää on niin järkyttävä, että se on jo hyvä".



20 kommenttia:

  1. Hyvä Satu! Mä oon ihan koukussa meidän naapurissa olevaan liikuntakeskukseen ja käyn siellä myös paljon circuit tunneilla, jossa tehdään juuri toiminnallisen salin puolella olevia asioita. Yllämainitsemat ovat siis tuttuja juttuja:). Personal trainerinkin sieltä saisi palkattua, mutta sitä en ole vielä tehnyt. Käyn vaan säännöllisesti eri tunneilla ja salilla. Mukavaa kesää! /Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tosiaan ollut edes tiennyt, että salilla voi tehdä tuommoisiakin juttuja. Aina ei kannattaisi ehkä olla niin ennakkoluuloinen. :-)

      Minuakin ne ryhmätunnit houkuttaisivat, mutta oman luonteeni (ja kilpailuhenkisyyteni) tietäen pelkään, että niistä voisi olla mulle enempi harmia kuin hyötyä. Kun mun pitäisi tietysti paahtaa menemään samalla tavalla kuin muutkin, vaikka polvi sanoisi mitä...

      Mukavaa (ja aurinkoista!!) kesää teillekin!

      Poista
  2. Riehakas juhannustunnelma tosiaan!

    Mina en ole ikina, siis sitten koulun jumppatuntien, osallistunut mihinkaan ryhmaliikuntaan. Jos saisi sen alkukynnyksen yli itsensa, voisi olla kivaakin. Kynnys on vaan vuoren korkuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sekin, miten ryhmätunnilla viihtyisi, riippuu (ainakin omalla kohdallani) monesta tekijästä – ohjaajasta, tunnista, omasta kunnosta ja miten se vastaisi tunnin vaatimuksia ja muusta ryhmästäkin. Jos menisi ensimmäiseksi sellaiselle tunnille, joka ei jostain syystä olisikaan kiva tai sopiva, niin siinä kyllä katoaisi viimeisetkin halut ryhmäliikuntaan. Pitäisi tietää jo ennalta, millaista kullakin tunnilla on, mutta se ei taida olla mahdollista...

      Poista
  3. Raju oli juhannus teilläkin. Vahtikohan se ovimies sitä, että kukaan ei vaan häritse niitä tuoremehun siemailijoita?

    Kuntosali. Jäin kyllä monttu kirjaimellisesti auki. Mutta vain hetkeksi. Hienolta kuulosti intosi ja se, millaista niissä nykyään on. Minähän en ole köynyt saleilla, hm, noin viiteentoista vuoteen ainakaan. Nyt on sitten pakko myöntää, että minäkin tämän polviongelmani kanssa olen jopa moista suunnitellut (ihan alustavasti, siis, tietenkin). Ortopedi suositteli lihasten vahvistamista ja kuntosalilla se parhaiten kävisi. Mutta kun se aloittaminen on niin vaikeaa. Ja mistä tietää mikä on hyvä PT tällaiselle vanhalle raihnaiselle akalle?
    Hienoa Satu, jatka valitsemallasi tiellä!! Nostelen täällä sitä kukkahattuani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mitä se mies vahti, mutta järjestyshäiriöitä tuskin ainakaan. :-D

      Minullekin fysioterapeutti suositteli aikoinaan kuntosalia, koska olisihan niillä laitteilla ja muilla apuvälineillä (joiden olemassaolosta en tätä ennen edes tiennyt) treenaaminen kuitenkin varmasti tehokkaampaa kuin kotijumppa. Jäi sitten se kuntosaliohjelma sattuneista syistä kuitenkin tekemättä...

      Minulla ei ole juurikaan kokemusta PT:istä (paitsi tästä yhdestä, jolle päädyin ikään kun vahingossa), mutta olen käsittänyt, että ensimmäinen tutustumiskäynti on yleensä ilmainen, ja sen aikana kannattaa kertoa tarpeistaan ja kuulostella muutenkin, millainen tyyppi PT on. Itse olin onnekas, kun kohdalleni osui heti huipputyyppi, joka innostaa ja tsemppaa. Se on ainakin itselleni ihan hirveän tärkeää ja motivoi liikkumaan enemmän kuin kuvittelin jaksavanikaan. Treenareilla on varmasti hyvin monenlaisia asiakkaita, ja uskon, että ammattitaitoinen PT osaa kehitellä kunkin asiakkaan tarpeita vastaavan ohjelman. Minua pelottaa yhä edelleenkin joka kerta salille mennessäni, varsinkin ilta-aikaan, kun salilla on niin hirveästi ihmisiä, mutta PT saa onneksi äkkiä pelot unohtumaan, kun joudun keskittymään omaan tekemiseeni. Toivon koko sydämestäni, että sinäkin löydät itsellesi sopivan PT:n!

      Poista
  4. Hatunnosto täältäkin, toivottavasti löydät treenin, joka sopii polvivammallesi, huonommaksi ei itseään kannata ehdoin tahdoin yrittää.
    Kuvasarjassasi tuo juu oli ihan parasta :D En sitten menettänyt mitään kun katselin oman risupönttöni palamista pihalla juhannusaattona, lämminkin oli eikä vettä edes vesiputkissa.
    Pimpparautaan en ollut ihan vielä valmis, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa...jahka taas ehdin sinne suomettumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et varmasti menettänyt mitään, kun kerran teillä oli vielä lämmintäkin! Täällä yhä odotellaan sitä kesää alkavaksi, ja jos huonosti käy, tulee talvi ennen kuin kesä. Persoonallinen kokko teillä! :-)

      Onhan tuo Pimpparauta kyllä aika kaamea. Sen katsominen on riskaabelia siitäkin syystä, että laulu jää soimaan päähän – ikuisiksi ajoiksi, siltä tuntuu. Olen tässä nyt pari vuorokautta päässäni Pimpparautaa pyöritellyt.

      Poista
  5. Kuntosali ja PT kuulostavat erinomaiselta! Jotain pitäisi minunkin tehdä tämän rapistuvan ja alati pulskistuvan temppelini eteen, mutta en vaan ole saanut mitään aikaiseksi. Aloittaminen on niin vaikeaa.

    Kuulisin mielelläni lisää kokemuksistasi PT:n kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloittaminen on todellakin vaikeaa, varsinkin jos on kyseessä semmoinen ympäristö, joka on itselle ihan vieras ja ehkä vastenmielinenkin, kuten minulle tuo kuntosali. Onneksi osui kohdalle hyvä PT, niin ei enää hirvitä niin paljon astua kuntosalin ovesta sisään.

      Kirjoittelen varmasti aiheesta lisää myöhemminkin – toivottavasti en kuitenkaan kiusaksi asti. :-)

      Poista
  6. Juhannuskuvista puuttui enää pelimannit :D

    Personal trainer on jotain sellasta, mitä itse vissiin tarvitsisin. Mieluiten sais olla sellainen, joka potkii persauksille, eikä kuuntele, jos yritän väittää vastaan. Paitsi että en yrittäis, jos olisi oikealla tavalla motivoiva ja saisi älyämään, että nyt olis taas korkea aika tehdä lihaskunnolleen jotain. Olkapääongelman takia meni kolme vuotta elämästä hukkaan sillä saralla ja sen jälkeen jumppatuntien ja salin kynnys olikin kohonnut niin korkeaksi, että en ole mennyt, vaikka mikään ei enää vaivaa. Oon tällä hetkellä ihan rimpula ja haluaisin entiset lihakseni takaisin, mutta ei ne vissiin öisin meditoimalla ilmesty :)

    Kuulostaa kivalta sun touhu nyt. Toivottavasti motivaatio riittää tai pikemminkin vielä kasvaa ja pääset taas ilman polviongelmia kirmaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ne lihakset yön aikana ilmesty, kokeiltu on. :-) Olen itsekin melkoinen rimpula mitä lihaksiin tulee, ja oikein harmittaa, kun en jaksa tehdä niin paljon kuin haluaisin. Kaipaisin erityisesti ylävartaloon lisää voimaa, mutta ehkä sitä nyt tulee, kun niitä puntteja nostelen?

      Mulle ei tulis mieleenkään väittää treenarille vastaan, kun on juuri semmoinen oikealla tavalla motivoiva treenari kyseessä. Mieluummin tekisin enemmänkin kuin treenari käskee, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ehkä on kuitenkin parempi antaa hänen päättää, kuinka monta toistoa teen. Ei mun tarvitse sooloilla ja yrittää todistaa, että kyllä tässä on vielä voimia jäljellä. :-D

      Ehkä sinun pitäisi ottaa PT:ksi semmoinen kaapin kokoinen järkäle, jolle et edes uskaltaisi väittää vastaan. :-)

      Poista
  7. Toivottavasti saat uudella harrastuksella jalat juoksukuntoon. Minunkin (korjaamaton) polveni oli vielä muutama vuosi sitten hyvin vaikea (psystyin kyllä juoksemaan, mutta kävely sattui ja oli vaikeaa). Sopivalla harjoittelulla, juoksu- ja kävelytekniikan korjauksella, pilateksella ja monenlaisella lihashuollolla olen saanut paikat ihan hyvään kuntoon siihen nähden, että ikä alkaa nelosella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksesi kuulostaa varsin rohkaisevalta. Ei tulisi kyllä blogiasi lukiessa mieleen, että sinulla on mitään polvivaivoja ollutkaan, kun tunnut liikkuvan niin paljon.

      Vielä en uskalla juoksemisesta haaveilla, vaikka mieli tekisi juoksuaskeleita ottaakin. On vähän turhauttavaa lenkkeillä kävellen, kun kunto kuitenkin sallisi juoksemisen muuten kuin sen polven osalta. Minulla on kävelytekniikka onneksi ihan hyvä, mutta juoksutekniikasta en tiedä, kun sitä ei ole vielä katsottu. Sen aika on varmaan sitten myöhemmin.

      Poista
  8. Hei mutta mahtavaa toi PT:n ohjaus, yritan kaynnistaa kuntosalille suggeroivaa ajatustyöta pitkan tauon jalkeen, kesan jalkeen, kesan jalkeen....Noista juhannuskuvista repesin silla muistan etta sulla on ollut aiemminkin tallainen juhannuskuva tai vastaava, jossa on tuota perisuomalaista suurta ilonpitoa ja juhlantunnelmaa :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, viime vuoden juhannuspönötyksestä on melkein samanlainen kuva. :-) Kävin katsomassa sitä viime vuoden kuvaa, ja kuva näkyi olevan otettu melkein täsmälleen samassa paikassa kuin tuo tämän vuoden kuvakin. En tiedä, vaikka kuvissa olisi samoja ihmisiäkin. Huvitti myös se, että otin (viime vuodesta mitään muistamatta) kuvia samasta mustasta koirasta kuin viime vuonnakin (nyt en saanut koiran kuvia blogiin, kun blogger temppuili). Koiran omistaja varmaan ihmetteli, että pitääkö minun kuvata hänen koiraansa joka ikinen vuosi. :-D

      Tsemppiä saliprojektiin!

      Poista
  9. Vau, tsemppiä treeneihin! Minäkin aloitin taas kolmatta kertaa salilla käynnin tämän vuoden puolella. Jos nyt ei tulisi esteitä matkaan ja tosissaan innostuisi asiasta. Olen ilmoittautunut ensi viikolla alkavaan Superdieetti -juttuunkin, koska matkalla tuli muutama ylimääräinen kilo joista haluan eroon. Kääkkis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomailun haittapuoli on usein se, että niitä ylimääräisiä kiloja tulee. Mutta toisaalta, mitä niistä; lomalla pitää nauttia!

      Onnea treeneihisi! Hienolta kuulostaa!

      Poista
  10. Nykyään noi PT:t on ymmärtääkseni todella hyvä apu treenaamisessa ihan tavallisellakin pulliaisella, ilman mitään kisa haaveita. Osaavat neuvoa ne oikeat liikeet ja saada harjoitteluun sopivaa vaihtelua, että ei kyllästyisi harjoitteluun. Kävin pitkään yhdellä salilla lähinnä ryhmäliikunnassa ja pyöräilemässä, mutta kun muutin työpaikkaa, niin salille pääsy hankaloitui niin, että se jäi. Nyt olen tässä miettinyt, että mitä keksisin tilalle. Vieressä olisi sellainen perinteinen rautaa tankoon -paikka, mutta se ei ihan ole mun juttu. Mutta tsemppiä sulle treeneihin.

    Mä en olekaan nähnut juhannuskokkoa sitten vuoden 1987, jolloin oli sika kylmä juhannus. Meidän mökin lähekllä ei ole paikkaa, jossa poltettaisiin, eikä omalla mökillä ole viitsitty vaivautua tekemään kokkoa. Meillä mökki on rannikolla, jossa sitten elokuun lopussa on muinaistulien yö ja silloin, jos ollaan oltu mökillä on tehty pienimuotoinen roihu pihagrilliin sään salliessa.

    Mä näin kanssa ton PPP:n esityksen ja kyllä oli hillitön =DDD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olen ymmärtänyt, että PT:t ovat ihan kaikkia varten, eivät pelkästään fitness-harrastajia tai kehonrakentajia varten. Itse en siitäkään huolimatta olisi varmaan ikinä tullut menneeksi treenarille, ellei olisi ollut vähän pakko. Jotenkin kai kumminkin ajattelin, että treenamisessa pitäisi olla korkeampikin tavoite kuin polven kuntouttaminen. PT:t ovat (julkisuuden henkilöiden myötä) ehkä saaneet mielessäni vähän sellaisen leiman, että heidän palveluksiaan käyttävät vain juuri jotkut kisoihin treenaavat.

      Aiempi sali, jolla kävin, oli juuri tuollainen rauta tankoon -paikka, eli siellä ei ollut noita toiminnallisen harjoittelun apuvälineitä juuri lainkaan. Ei siis mikään ihme, että en kokenut paikkaa omakseni. Toivottavasti löydät itsellesi jonkin mukavan harjoittelumuodon!

      Minullakin oli kokkoilut jääneet lapsuuteen, mutta nyt parina viime vuotena ollaan käyty katsomassa tuota samaa kokkoa. Muinaistulien yö kuulostaa kivalta, ja elokuun loppu on varmasti juuri sopiva aika sille, kun on vielä lämmintä mutta kuitenkin jo suhteellisen pimeää.

      Oli myös kiva katsoa, miten PPP suhtautui tuohon omaan esitykseensä: ei ollut moksiskaan, vaikka oma takalisto keikkuikin ruudussa vaaleanpunaisissa trikoissa, vaan suhtautui asiaan huumorilla. :-)

      Poista