Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Euro ajatuksistasi

Äiskä sai tyrkättyä taas mukaani yhden vuosikerrallisen Avotakkoja, tällä kertaa vuodelta 1976. Vanhat lehdet ovat minusta äärimmäisen mielenkiintoisia, mikä on vähän outoa sen takia, että olen niin epäretro ja kaikkea vanhaa muuten inhoava. Ehkä vanhoissa lehdissä viehättää se, miten ne kuvastavat entisaikojen elämää ja arvoja epäsuoralla ja joskus humoristisellakin tavalla. Toisaalta ne saattavat viehättää myös siitä syystä, että vaikka yhteiskunta ympärillämme on muuttunut ja modernisoitunut, ihmiset eivät kuitenkaan periaatteessa ole muuttuneet miksikään vaan ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin.

(Kuvat ovat samaisista vuoden 1976 Avotakoista.)

Katri Helena leipoo sultsinoita.
Juha Mieto kahvittelemassa äitinsä luona.

Oli aika hämmästyttävää lukea Kymppi ajatuksistasi -palstaa, eräänlaista yleisönosastoa, johon ihmiset olivat lähettäneet kirjeitään. Valitusten aiheet kun kuulostivat niin kovin tutuilta. Voiko todellakin olla, että elämän epäkohdat eivät ole nekään vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa juurikaan muuttuneet?

Nimimerkki "Siisti täytyy aina olla" kirjoittaa:

"Mielestäni eräät koiranomistajat käyttäytyvät törkeästi antaessaan hoidokkiensa tehdä tarpeensa mihin sattuu. Sitten näitä aikaansaannoksia näkyy kadunvarsilla, puistoissa ja muilla yleisillä paikoilla, jopa urheilukentillä.

Näiden ihmisten tulisi maksaa kaksinkertainen koiravero, oppisivat ehkä paremmin ottamaan huomioon myös muut."

Koirien jätöksistä keskustellaan edelleenkin, vaikka oman havaintoni mukaan koiranomistajat näyttävät kyllä korjaavan lemmikkiensä jätökset kaduilta aika tunnollisesti pois. Keskustelu on nykyään vain laajentunut lehtien yleisönosastoilta nettiin, ja keskustelun taso on joskus hyvinkin ala-arvoista ja henkilökohtaisuuksiin menevää. (Esimerkkejä löytää helposti googlettamalla, esim. täältä ja täältä. Hieman asiallisempia perusteluja jätösten korjaamisen puolesta ja vastaan voi lukea puolestaan täältä.). Koirattomat syyttävät koiranulkoiluttajia laiskoiksi ja kykenemättömiksi hoitamaan lemmikkejään, ja nämä puolestaan syyttävät koirattomia pikkusieluisiksi kyttääjiksi.

Ampu tulee.

Eihän se koiranpaskan käsitteleminen varmastikaan mitään kivaa ole, mutta kyllä minusta koiranomistajien tulee kaupunkialueella kerätä koiriensa ulosteet pois. Ja toisaalta syyttävä sormi löytää aina kohteensa: miksi tupakoitsijat sitten saavat heittää tumppinsa minne haluavat? Tumpit ovat luonnossa ikävän näköisiä, ne saattavat aiheuttaa tulipalon ja ennen kaikkea ne ovat vakava uhka ympäristölle ja eläimille. Miksei tupakantumpeista käydä yhtä intohimoista keskustelua kuin koirien jätöksistä? Entä mitä pitäisi tehdä valkoposkihanhien pökäleille, jotka täyttävät puistot ja uimarannat niin, ettei sekaan mahdu? Tappaa kaikki linnut?

Nimimerkki "Saisi jäädä ajatukseksi" kirjoittaa parvekegrillaamisesta:

"Avotakan numerossa 6 kahdessa kohdassa (Ulos keittämään ja Avotakan löytövakka) neuvottiin parvekkeen kalustamista ruoantekopaikaksi. Kas kun ette yksin tein opeta nuotiontekoa tai savustuspöntön pystyttämistä parvekkeelle. Samassa lehdessä kerrottiin Helsingin Sanomien ruokatoimittajasta, joka samoin kesäkuussa ehdotteli ruoan grillaamista parvekkeella. Ovatkohan kaikki muutkin parvekegrillaamisen suosittelijat itse omakotitaloasukkaita?

Onhan se grillaaminen tietysti mukava ajatus, mutta saisi jäädä ajatukseksi. Kerrotalossa kun on ihan lähellä naapureita, joita ei sovi unohtaa. Arvatkaahan, onko ylänaapurina mukava ensin haistella sytytysnesteen ja hiilien palamiskaasuja ja sitten nuuhkia ruoankäryt päälle. Lämpimänä päivänä grillaajan naapurikin haluaisi olla parvekkeella tai tuulettaa, ja yksiössä ainoa tuuletusmahdollisuus on juuri siihen parvekkeelle. Oven sulkeminenkaan ei aina näiltä hajuilta pelasta. Jos vielä ruoankäryt kestääkin, niin uskokaa pois, grillin sytyttämisestä ja palamisesta tulevat savukaasut ovat inhottavia - ja tuskin järin terveellistä haisteltavaa. Arvatkaahan onko mukava herätä yhden aikaan yöllä (tai muuhunkaan aikaan) näihin hajuihin, kun alanaapurit juhlimasta tullessaan ryhtyvät vielä makkarangrillaukseen.

Tuleehan naapurin grillaustouhujen seuraamisesta tietty vähän jännitystäkin elämään, kun kuulostelee, miten tämä selviää palamaan syttyneestä patalapusta. Syttyvätkö seuraavaksi vaatteet, ikkunaverhot vai mikä? Kuvitelkaa itse istuvanne jossakin kerrostalon yläkerroksessa, kun alapuolellanne leikitään tulella, mahdollisesti pienessä humalassa. Kysyisitte joskus palotarkastajan mieltä avotulen pitämisestä kerrostalon parvekkeella."

Uusinta uutta.


Olin elänyt harhaluulossa, että parvekkeella grillaaminen on nykyään kiellettyä, mutta sallittuahan tuo näyttää olevan. Kovin harva sitä näyttää kuitenkin (ainakin meidän talossamme) harrastavan, eikä itsellenikään tulisi mieleenkään mennä parvekkeelle grillaamaan (kun joku siitä kuitenkin valittaisi). Tämäkin kiistanaihe näyttää olevan melkoinen ikuisuuskysymys, vaikka parveketupakointi taitaakin olla nykyään grillausta polttavampi aihe.

Minua ei parveketupakointi haittaa, mutta ymmärrän hyvin, että jotakuta toista se voi haitata. Varsinkin näin kesällä, kun ovet ja ikkunat ovat auki, tupakansavut leijuvat taatusti sisään, mutta toisaalta - eihän siinä tupakan polttamisessa kovin kauan mene. Ymmärrän parveketupakoinnin vastustuksen varsinkin siinä tapauksessa, jos siitä aiheutuu terveydellistä haittaa, mutta (entisenä tupakoitsijana) ajatus täydellisestä parveketupakointikiellosta ärsyttää minua suunnattomasti. Naapureiden kyttääminenkin saisi varmaan aivan uudet ulottuvuudet, kun ruvettaisiin vahtimaan, kuka noudattaa lakia ja kuka ei. Enkä mitenkään jaksa uskoa, että ihmisten tupakointi vähenisi yhtään, vaikka parveketupakointi kiellettäisiinkin. Todennäköisesti tupakoitsijat siirtyisivät polttamaan sisätiloihin tai kerrostalojen alaovien liepeille, jolloin varsinkin alakerroksissa asuvat kärsisivät tupakoinnista aivan yhtä lailla kuin ennenkin, kun savut leviäisivät tuuletusluukkujen kautta sisään.

Kerrostaloyksiön neliöt tehokkaasti käytössä.


Nimimerkki "Lorisuttaja" kirjoittaa kerrostaloasumisesta:

"Varmin tapa saada ihminen näyttämään mahdottomalta ja epäsosiaaliselta on panna hänet asumaan kerrostaloon. Kaikki ne ominaisuudet, joita perinteisesti pidetään myönteisinä - persoonallisuus, oma-aloitteisuus, seurallisuus, puuhakkuus - muuttuvat silloin kielteisiksi. Vaikeinta on lapsilla, sillä heidän normaaliin kehitykseensä kuuluu peuhaaminen, äänekäs liikkuminen ja puhuminen. Kerrostalossa on ihmisen, nuoren ja vanhan, paras ja oikeastaan ainoa hyväksyttävä ominaisuus olla hiljaa eikä tehdä mitään.

Talonmiehen ja isännöitsijän osa on vaikea. Miksi tällaisia ihmissuhteita luodaan ollenkaan? Miksi missään asunnossa tarvitsee olla tällainen valvova silmä? Miksi ei asuta omakotitaloissa, joissa oman perheen kesken voidaan sopia, miten ollaan ja eletään? Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse häiriytyä eikä ketään häirittäisi.

Ei voida vaatia, että ihminen joka hetki sopeutuu. Riittää, kun sopeudutaan yhteisön vaatimiin kuvioihin astuttaessa oman kotipiirin ulkopuolelle. Suomalaisten mielenterveys ei ole sen lujempi kuin muidenkaan kansakuntien. Miksi meidän on alistuttava kerrostalojen ahdistavuuteen." 

Varmasti yhä edelleenkin löytyy ihmisiä, joiden mielestä kerrostaloasujat ovat epäsosiaalisia erakoita tai jotka kokevat kerrostalojen äänimaailman kiusalliseksi. Olenhan itsekin kirjoitellut ensin naapurielämän ihanuuksista ja myöhemmin kokkaavista intialaisnaapureista, joiden keitosten hajut täyttävät koko rappukäytävän (ei ole muuten viime aikoina täyttänyt - mistähän johtuu?). Yleisesti ottaen kerrostalot ja niiden asukkaat taitavat kuitenkin nykyään olla paljon hyväksytympiä kuin ennen, mikä johtuu varmasti siitä, että kerrostaloasumisesta on tullut niin tavallista, ja kerrostalojakin on niin monenlaisia.

Luulen myös, että ihmisten asumisihanteetkin ovat muuttuneet vuosien varrella ja että nykyään on sellaisiakin ihmisiä, joille kerrostalo on kaikkein mieluisin asumisvaihtoehto. Minä esimerkiksi olen siinä(kin) mielessä kummallinen, että minua ei saisi muuttamaan omakotitaloon millään. Omakotitaloasumiseen liittyy niin paljon kaikkea mielestäni vastenmielistä - piha- ja puutarhahommia, lumitöitä, kunnostustöitä ja niin edelleen - että on parempi pysytellä sellaisessa talossa, jossa tuommoisia hommia ei tarvitse tehdä. Ei siis parane valittaa naapureistakaan vaan hyväksyä heidät karvoineen päivineen. Smiley

Loppukevennyksenä vielä yksi Avotakassa nähty mainos:


Peräpyyhkeet olivat kai nykyisten Savett intim -pyyhkeiden edelläkävijöitä, ja on kyllä vaikea kuvitella, että kosteuspyyhkeitä myytäisiin enää "peräpyyhkeinä" tai markkinoitaisiin seuraavasti:

"Naiset ovat omaksuneet huomattavasti miehiä runsaammin päiväohjelmaansa alapesun, jolloin peräpää tulee samalla pestyksi. Miesten peräpää sen sijaan puhdistetaan yleisimmin vain viikkosaunan yhteydessä. Ei siis ihme, jos vaivoja ilmaantuu. On välttämätöntä pestä peräpää vähintään joka toinen päivä ja lihavien joka päivä."  






24 kommenttia:

  1. Hauskoja juttuja varmaankin löytää noista vanhoista lehdistä.En minäkään tiennyt että parvekkeilla saakin grillata;minä ainakin ärtyisin jos palaneen lihan haju tulisi minun parveekkeelleni,toiselta parvekkeeltä,Ärsyynnynhän minä tästäkin,että tässä ikkunan alla olevassa puistossa grillataan (nyt tuli onneksi kieltokyltit:)
    Hah,ja tuo viimeinen kappale on huippu! Ihan uskomattomalta kuulostaa tuollainen teksti mainoksessa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minustakaan olisi kiva, jos grillaamisen käryt tulisivat sisään, joko parvekkeelta tai muuta kautta. Vaikka ei se tupakansavukaan mitään mukavaa haisteltavaa ole, mutta tupakka kestää sentään huomattavasti lyhyemmän ajan kuin grillaussessio.

      70-luvulla ei tarvinnut olla ilmeisesti niin varovainen sanoissaan, vaan mainostajatkin saattoivat olla huomattavasti ronskimpia kuin nykyään. :-D

      Poista
  2. No ihan hyvaa valistustahan tuossa on suomalaiselle saunakansalle. Siihen aikaan tosiaan monet kavivat vaan siella viikkosaunassa. "Kun pakarat ovat pulleat..." heh.
    Mina usein kouluaikoina kesaloman sadepaivina luin mummon Kotiliesia 30-luvulta, ja niissa vasta hauskoja juttuja olikin.
    Katrihelena herttaisena kuten aina. Miehenikin osaa laulaa "miljoona miljoona ruusua...".
    Minulla on CDeilla Katrihelenan ja Tapsa Rautavaaran lauluja ja niita kuunnellaan usein autossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mulle iski nyt kademieli, kun mäkin lukisin niin mieluusti 30-luvun Kotiliesiä! Kun meillä oli vanha talo vuokrattuna kesämökiksi, siellä oli myös paljon tosi vanhoja lehtiä. Harmi kun olin silloin niin nuori, että en ymmärtänyt hyvän päälle ja lukenut niitä.

      Julkkisten kuvia on kyllä hauska katsella, miten he ovat aikojen saatossa muuttuneet. Tapani Kansa näytti noissa lehdissä niin freesiltä ja Assi Koivistokin oli vielä niin nuori. Suurta osaa julkkiksista en tosin tuntenut ollenkaan.

      Mun ukkeli ei taida kovin monta suomalaista laulua tuntea, saati sitten osata. J. Karjalaisen Väinönkin tuo on onnistunut kuulemaan aina väärin. Yhtenä päivänä kun laulu tuli radiosta, ukko rupesi nimittäin ihmettelemään, että kuinka joku on tehnyt laulun vainajasta. :-D

      Poista
  3. Haa, huikeita nuo vanhat jutut. Ihmettelin muuten sitä, että mistä ovat löytäneet makrilleja tuohon pöytägrillikuvaan?
    Minä aina välillä hetken haaveilen talosta ja tulen sitten järkiini, mieluummin harrastan muuta kuin remontteja ja lumitöitä ja soitan huoltomiehelle kun asunnossa on jotain vikaa.
    Parveketupakointi on ihan hirveää, alakerran naapurimme kaverit käryttävät ja sisällä on 28-30 lämmintä, pistä siinä sitten ovi kiinni. Yöks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy tunnustaa, etten tunnistanut kaloja makrilleiksi. Mistä ovat tosiaan mahtaneet niitä löytää. Ulkomainen ruoka tuntui muuten tekevän tuloaan Suomeen juuri tuolloin 1970-luvun lopulla, sillä useassa Avotakassakin oli ruokaspesiaali, jossa esiteltiin eri maiden, esim. Kreikan tai Algerian ruokia. Paikalle oli hommattu joku kyseistä ruokaa tunteva kokki, joka oli laatinut ruokalistan ja kirjoittanut reseptit. Tuntui hassulta, että algerialaisen ruoan osiossa couscous oli jouduttu jättämään ruokalistalta pois sen takia, että couscousia ei saanut Suomesta - ja nykyään couscousia saa ihan kaikkialta.

      Minustakin on kiva, kun voi ongelmien ilmetessä vain soittaa huoltomiehelle. Ja jos hyvin käy, huoltomies myös tulee suhteellisen pian. :-)

      Joku meidänkin lähellä asuvista tupakoi, sillä tupakanhajua tulee parvekkeen kautta aina säännöllisin väliajoin. Mutta koska tupakoitsija ei ole suoraan alapuolella, hajuhaitat ovat varmasti paljon pienemmät kuin jos savu nousisi suoraan ylös.

      Poista
  4. Ampu tulee! Heh, enpä muistanutkaan tuon sanonnan olemassaoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän tuo sanonta mahtaa muuten olla peräisin, enpäs tiedäkään. Täytyypä googlettaa. :-)

      Poista
  5. Minä kanssa jäin ihailemaan noita kaloja (makrilleja vissiin?) ettei ihan joka suomalaiskodista tainnut 70-luvulla, tai vieläkään, löytyä. Mutta uuni grillivastuksineen näyttää kyllä vähän samalta, mikä mulla on tällä hetkellä täällä uunittomien maassa.

    Mutta toi loppupään (peräpään?) mainos oli huikea :D Eihän nykyään varmasti saisi edes mainoksessa puhua "lihavasta ihmisestä"!!?? Ja aika ällöttävä ajatus toi, että peräpää puhdistetaan kerran viikossa, hyhhyh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anopillakin on vähän tuon tyyppinen uuni. Siinä on vielä päällä sellainen paisto- tai grillauslevy, jota anoppi käyttää varsinkin kalan paistamiseen.

      Mun lapsuudessa ei myyty broileriakaan muuta kuin kokonaisena pakastettuna – ei ollut fileitä tai suikaleita, marinadeista puhumattakaan. Ehkä nuo makrillitkin olivat jotain ulkomailta tuotua kuvausrekvisiittaa?

      Peräpään mainos – juu, oikein kirjaimellisesti. :-D Vaikea tosiaan kuvitella, että nykyajan mainoksissa puhuttaisiin lihavista ihmisistä - saati sitten pulleista pakaroista. :-D Noihin 70-luvun juttuihin verrattuna tulee sellainen olo, että nykyään pitää olla kaikessa niin kieli keskellä suuta, mikä on tietysti toisaalta hyvä mutta toisaalta huonokin.

      Poista
  6. :DD
    Oliskohan noita peräpyyhkeitä vielä saatavilla jos tilaisi? On se kumma, että smata asiat, vain vähän eri tavalla ilmaistuna, on ihmisten ongelmin aedeleen. "peuhaaminen, äänekäs liikkuminen ja puhuminen" kuulosti hauskalta. Eikös me kaikki noita harrasteta?

    Minulla on anopilta perittyjä 40-luvun Kotiliesiä ja Uusi Nainen lehtiä, aina välillä pitää lueskella. Kyllä silloin aina huomaa miten vähällä ennen tultiin toimeen. Ilman monenmoisia koneita ja internettejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan tiedustella Cederrothilta, että vieläkö teillä sattuisi olemaan niitä peräpyyhkeitä, kun peräpään puhdistus mun pulleiden pakaroiden välistä on muuten niin vaikeaa. :-D

      On muuten tosi mielenkiintoista huomata noista lehdistä sekin, miten kieli on vuosien saatossa muuttunut. “Peuhaamista” esimerkiksi ei nykykielessä enää juurikaan käytetä, vaikka se on ihan normaali suomen kielen sana. Peuhaamisen sijaan taidetaan käyttää neutraalimmalta kuulostavaa 'leikkimistä'. Kieli oli kyllä ennen paljon värittyneempää kuin nykyään! Hitsi, tämä onkin niin mielenkiintoinen aihe, että pitäisköhän ruveta tutkimaan vähän tarkemmin. :-)

      Elämä oli ennen tosiaan paljon yksinkertaisempaa, ja noita vanhoja lehtiä lukiessa (tai vanhoja elokuvia katsellessa) tulee sellainen olo, että ihmisetkin olivat jotenkin “yksinkertaisempia”, vaikka näin tuskin oli. Joskus mietin, että ovatkohan nämä kaikki nykyajan mukavuudet ja huippuunsa kehittynyt teknologia edes tarpeellisia, vai onko niistä loppujen lopuksi ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

      Poista
    2. Peuhata-verbin karttelu lasten leikkien yhteydessä johtunee siitä että ainakin 2000-luvulla siitä on tullut rakastelemisen synonyymi. En ole tainnut kertaakaan kuulla sanaa käytettävän mistään muusta asiasta kuin seksistä 2000-luvulla.

      Poista
    3. No sinäpä sen sanoit! Nyt kun ajattelen asiaa, niin kyllähän peuhaamisesta tulee seksi ensimmäisenä mieleen. Mielenkiintoista, miten sanojen konnotaatiot voivat aikojen saatossa muuttua.

      Poista
  7. Ai naa on niin ihania nama vanhojen lehtien analyysit! Meilla oli tuollainen pöytagrilli ja se oli hienoa siihen aikaan kun keittiö oli postimerkin kokoinen, muistan etta siina tehtiin vaan grillimakkaraa, tuskin muuta osattiinkaan viela silloin grillata? Keittiö oli tosiaan tilaihme ja klaffipöyta piti laskea alas jos halusi avata pienen jaakaapin oven, kaantyessa piti varoa ette polta itseaan uuniin :D Mua viehattaa naissa vanhoissa lehdissa se, ettei turhia kierrella ja kaarrella, asiat sanottiin suoraan, luin juuri aitin tuomia naistenlehtia ja arsyynnyin jotenkin suunnattomasti tasta nykyisesta ei sanota oikein mitaan tyylista, ettei kukaan vaan suutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)

      Meillä ei muistaakseni ollut minkäänlaista grilliä (voin muistaa väärinkin), ja makkaratkin taidettiin paistaa pannulla tai sitten grillata ihan nuotiolla. Sellainen pallogrillin näköinen sähkögrilli tuli sitten myöhemmin, kun ruvettiin vaunuilemaan. Muistan että myös muikkuja (vai oliko nekin jotain muita kaloja) halstrattiin joskus. Ja voi että ne oli hyviä!

      Nykyajan tyyli on kyllä aika neutraali. Ja sitten jos joku uskaltautuu lausumaan jotain vähän ronskimpaa, niin siitä nousee hirveä haloo. En tiedä, haluaisinko ihan tuollaista 70-luvun tyyliä kuitenkaan takaisin, kun ajatuskin esim. tuollaisesta mainoskielestä alkaa ärsyttää. :-D

      Poista
  8. Aika hemmottelua täällä Kukkapillissä on viime aikoina ollut, hienoja makro-ötökkäkuvia ja nyt sitten 70-luvun lehtiä Satumaisin kommentein.

    Minä kyllä toivoisin että parveketupakointi kiellettäisiin. Helsinginasunnossani naapurini tupakoivat minun ikkunani viereisestä ikkunasta. Tämä tarkoittaa sitä että en voi tuulettaa vartioimatta ikkunaa koska ketjutupakoijat pistäytyvät ikkunalla useamman kerran tunnissa ja minun on oltava valmiina sulkemaan ikkuna.

    Kesäisin en voi asua asunnossani koska sen lämpötila lähentelee neljääkymmentä jos ikkunaa ei voi pitää auki ja sitähän ei voi ollenkaan pitää auki. Pahinta on se että ilmeisesti ikkunan tiivisteet falskaavat joten edes ikkunan sulkeminen ei pidä hajua poissa, asuntoni siis haisee koko ajan siltä kuin siellä tupakoitaisiin sisällä :/ Tämä on erityisen inhottavaa että kaikkiin vaatteisiini on pinttynyt tupakankäry.

    Nuo nykyajan silmin katsotut mainokset ovat ihan mainioita, omissa lehdissäni näkyy esim. tosi paljon heiluvia rintoja ja miesten pakaroita ja sitten niistä vielä konstailemattomasti puhutaankin tyyliin: "Mirjan entiset liivit aiheuttivat tahatonta paljastelua, nyt Mirjan rinnat pysyvät siististi liivikupeissaan!"

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Aika karmea tuo sinun tilanteesi tupakoivien naapureiden kanssa. Uskon, että sen takia naapureiden tupakointi ei minua häiritsekään, kun se on kuitenkin niin vähäistä tuohon verrattuna. Kyllä minullakin hermo menisi, jos vaatteeni haisisivat naapureiden tupakoinnin takia. Hyi kamala!

      Toisaalta tuo on hyvä esimerkki siitä, että eipä se juurikaan auttaisi, jos vain parveketupakointi kiellettäisiin. Pitäisi kieltää myös ikkunatupakointi! Laki pitäisi määritellä niin selvästi, että mitään porsaanreikiä ei löytyisi.

      Takapuolia ja rintoja näkyy noissa Avotakoissakin, mikä sai minut vertaamaan entisaikojen ja nykypäivän suhdetta alastomuuteen. Oliko suhtautuminen aiemmin jotenkin luonnollisempaa, ja alastomat ihmiset nähtiin saunapuhtaina suomalaisina eikä minään seksiobjekteina? On oikeastaan aika naurettavaa, että näistä nykyajan julkkisten vilautteluista saadaan aina niin suuri kohu aikaiseksi.

      Poista
    2. Nyt muuten naurattaa. Olen joskus miettinyt mitä kautta alunperin löysin blogiisi ja tämä selvisi äsken.

      Kaivelin nimittäin erään lempileivonnaiseni reseptiä mutta en löytänyt sitä mistään. Sitten muistin että olen joskus jakanut linkin reseptiin facebookissa tuttavilleni.

      Tutkin fb-seinääni ja löysinkin etsimäni joka johdatti Tamarind heaven-blogiin ja sen ihanaan ananas-homejuustopiiraaseen, bingo. Sitten katselin että kenenkäs blogi tämä oikein on ollutkaan ja huomasin että sinun!

      Kiitos siis mainiosta reseptistä jota olen vuosien aikana tehnyt useasti ja selvisi myös se mysteeri mitä kautta olen alunperin päätynyt mainioita juttujasi lukemaan.

      Poista
    3. Hih, netissä ei kyllä koskaan tiedä, mihin yksi asia voi johtaa. Olen oikein iloinen, että olet tänne löytänyt ja ollut lukijani jo niin pitkään. :-)

      Poista
  9. Toi peräpyyhe on kyllä päivän paras!! niin se maailma muuttuu, nykyään on "hienommat" sanat. Ja toi mainosteksti, jossa puhutaan miesten viikkosaunasta ja lihavien ongelmista, olis kyllä nykyään melko epäkorrekti. Heh! :D

    PS. voin tunnustaa, että oon kirjoittanut mun hevosen toiseen pesusieneen tussilla isolla PERÄ. Kun musta olis ällöä pestä se perä samalla sienellä kuin turpa. Ehkä olen vain ylihygieeninen, sen verran mun peräsienelle on naureskeltu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että nykyajan miehet voisi nousta barrikadeille, jos heidän peseytymistään arvosteltaisiin. :-D Ja nyt rupesin miettimään, että miltä mahtaa tuoksua sellainen mies, joka ei ole peseytynyt viikkoon... Yhhyh.

      Peräsieni! :-DD Täytyy sanoa, että heppasi on hyvissä käsissä. ;-) Pitäisköhän mun hankkia jalkasieni. ;-D

      Poista
  10. Mä joskus mietin tätä parvekegrillausta ja lopulta totesin, että lopetan, jos joku tulee valittamaan, mutta niin kauan kun ei, niin en ota stressiä aiheesta. Olen siis useasti grillannut Suomessa parvekkeella kaasugrillin kanssa eikä ikinä ole kukaan valittanut. Päin vastoin, yhdessä taloyhtiössä näytti olevan joka toisella grilli parvekkeella, ja eikä minua haitannut naapureiden ruoanhajuja haistella. Tupakoiva naapuri olisi häirinnyt huomattavasti enemmän, koska tupakan haju on mielestäni ällöttävää, mutta grillisafka haisee keskimäärin hyvälle.

    Coloradossa asumme taloyhtiössä, jossa on kaikilla parvekkeilla taloyhtiön puolesta kaasuhanat, eli parvekegrillaukseen suoranaisesti kannustetaan. Sen sijaan parveketupakointi on ehdottomasti kiellettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mielenkiintoista kuulla, että joissakin taloissa harrastetaan grillausta noinkin ahkerasti. Itse vähän epäilen, että meidän talossa voisi tulla aika pian sanomista, koska naapureina on paljon sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka ovat asuneet talossa ihan alusta asti, ja heillä on varmaan hieman erilainen käsitys talon tavoista ja siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, kuin myöhemmin taloon muuttaneilla. Vaikka voisihan sitä kokeilla ja katsoa, kolahtaako järjestyssääntönivaska seuraavana päivänä postiluukusta. :-D Näin kävi, kun ukkelin serkku meillä ollessaan kävi tupakalla parvekkeella ja heitteli tupakantumppeja parvekkeelta alas. Mä en tuota tiennyt, koska muuten olisin vähän ojentanut kaveria. :-)

      Voin jotenkin hyvin uskoa, että Amerikassa suhtaudutaan grillaukseen yleisesti ottaen paljon myönteisemmin kuin Suomessa.

      Poista