Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


torstai 24. lokakuuta 2013

Läpäläpä

Asiaa ei nyt oikein ole, mutta onpahan lenkkeilykuvia taas. Oli niin kivan harmaa päivä, että päätin lähteä kameran kanssa lenkille, vaikka lähtiessäni totesinkin, että kameran akussa oli virta aika vähissä. En kuitenkaan malttanut jäädä latailemaan akkua, vaan arvelin, että kyllä virta riittää. No eihän se mitään riittänyt. Harmitti, mutta toisaalta ei sitten tullut kuviakaan niin paljon järjesteltäväksi! Smiley


Rakkauslukkoja Haukilahden venesataman kupeessa. Kyllä tuonne vielä lisääkin mahtuisi!


Olen pohtinut viime aikoina uuden kameran ostoa, ja tänäänkin tuli mieleeni, olisiko paristokäyttöinen kamera akkukäyttöistä kameraa sittenkin parempi, kun ylimääräisiä paristoja voisi ottaa aina varuiksi mukaan. Toisaalta paristojen kanssa räpeltäminen tuntuu aika työläältä, ja olen ajatellut paristojen myös kuluvan aika nopeasti ja paristokäyttöisen kameran tulevan loppujen lopuksi kalliiksi. Akku kestää - täyteen ladattuna, hehe - hyvinkin pitkään, mutta sitten kun akku on tyhjä, niin minkäs teet. Kuvia et ota ainakaan.


Huomasin ilokseni rannalla joutsenperheen, ja kyllä harmitti, kun akun varoitusvalo alkoi jo tässä vaiheessa vilkuttaa punaista.




Ihmettelin poikasia, kuinka ne eivät vieläkään olleet vaihtaneet väriään, vaikka ne olivat jo yhtä isoja kuin vanhempansakin ('vanhemmat' kuulostaa tässä yhteydessä kyllä vähän hassulta...). Joutsenet ovat upeita lintuja, mutta nuo kiertyneet kaulat aiheuttivat minussa jonkinlaisen inhotusreaktion. Ihan kuin käärmeitä! Yhyy!






Syksyn ruska oli yllättävän äkkiä ohi, ja lehdet ovat pudonneet puista jo melkein kokonaan. Syksy tuntuu minusta edelleen ihanalta, mikä on perin kummallista, sillä olen ennen vihannut syksyä sydämeni pohjasta. 




Tässä minun oli tarkoitus kuvata Poseidonin temppeliä muistuttava huvimaja, jonka olen kuvannut kerran kesäisempänä ajankohtanakin. Ehkä sen tuolta vastarannalta juuri ja juuri erottaa, jos oikein kovasti pinnistelee?

Sitten tulisi hevoskuvia, koska en ole vielä koskaan aiemmin hevosia kuvannutkaan. Pollet olivat siirtyneet talviaikaan ja saaneet ylleen talvivaatetuksen.



Olen aina luullut pelkääväni hevosia, mutta nyt totesin, että en taida pelätäkään niitä. Pari heppaa tunki turpansa melkein kameraan kiinni - luulivat varmaan, että minulle oli taskussa herkkupaloja - mutta siitä huolimatta en pelännyt niiden haukkaisevan minua. Smiley Sisälle hevosaitaukseen en kyllä ehkä uskaltaisi mennä, koska siellä olisi niitä kavioita.

Korppua, leivänkannikkaa, intialaista currya?

Olen huomannut, että kamera toimii minulla jonkinlaisena pelon lievittäjänä: tuoreessa muistissa on vielä Kruunuvuori, jonka autiotaloja ei tullut mieleenkään pelätä. Vasta illalla rupesin kauhistelemaan mielessäni, missä olinkaan ollut: olisin voinut nähdä haamuja ja kuulla kuolleiden kuiskintaa! Kyse on luultavasti siitä, että kun olen oikein keskittynyt kuvaamiseen, ajatukset pyörivät vain kuvaamisen ympärillä, ja pelkoa synnyttävät ajatukset eivät pääse tulemaan mieleen. Jos olisin ollut Kruunuvuoressa ilman kameraa, minulla olisi ollut paljon enemmän aikaa ajatella ympäristöäni ja itseäni (apua, mikä tuo ääni oli; nyt minua alkaa varmaan pelottaa!). On kyllä mielenkiintoista, miten paljon itseensä pystyy vaikuttamaan ihan pelkän ajatuksen voimin: miten ajattelemme, siten tunnemme ja käyttäydymme.

Kruunuvuoresta tuli mieleen, että luin Kruunuvuoren historiasta kertovan Kruunuvuori-kirjan, mikä sai minut lumoutumaan paikasta entistä enemmän. Harmitti, etten lukenut kirjaa ennen Kruunuvuoressa käyntiä, koska silloin olisin tiennyt paikasta jo etukäteen enemmän ja osannut katsella taloja ihan toisin silmin, kun olisin tiennyt niiden asukkaiden historiasta jotain. Vielä enemmän harmittaa se, että sain tietää paikasta vasta nyt, kun talot kohta puretaan.

Esimerkiksi Lindbergin talon viimeisestä asukkaasta, Naima-neidistä, kerrotaan kirjassa seuraavaa:

"Naiman tunteneet kuvaavat häntä avuliaaksi ja vaatimattomaksi. Hän ravitsi hentoa ruumistaan niukasti ja vei usein ruokaa yhtä vaatimattomalle ystävälleen Kalastaja-Kallelle, joka asui Kaitalahden pohjukassa. Joskus hän ansaitsi muutaman lisäpennosen myydessään puutarhansa tuotteita ja metsämarjoja Kruunuvuoren kesäasukkaille. Monet muistavat, kuinka Naima vielä ikääntyneenäkin ilmestyi ovensuuhun ja niiaten kysyi: "Saisiko teille olla muistikoita?"

Kun Naima täytti 80 vuotta, huvila-asukkaat järjestivät hänelle juhlat Villa Hällebossa. Naima ei ollut tottunut huomionosoituksiin tai koreiluun. Sen verran hän kuitenkin oli ennakoinut tulevaa, että oli syntymäpäiväkseen hankkinut uudet kumitossut."   

Olisinpa tiennyt Naiman persoonasta ennen käyntiäni Kruunuvuoressa, niin olisin voinut kuvitella hänet kalosseissaan poimimassa marjoja Kruunuvuoren metsissä. Smiley

Nyt olen eksynyt kyllä aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Niitä lenkkikuvia siis. Smiley




Lenkin jälkeen maistuikin sitten kuuma glögi. Olen ihan hulluna Valion sokeroimattomaan glögiin (ei ole mainos; kerronpa vain pitäväni kyseisestä juomasta), ja olen jo monta vuotta ostanut pelkästään sitä (plus lisäksi jotain holillisia versioita). Tänä vuonna järkytyin pahasti, sillä en meinannut löytää sokeroimatonta glögiä enää mistään. Mihin ihmeeseen se on kadonnut? Ei kai sen valmistusta vain meinata lopettaa? Erittäin pitkällisen ja sinnikkään haeskelun seurauksena löysin glögiä vihdoinkin yhdestä kaupasta, ja sitä pitikin sitten ostaa samalla viisi purkkia. Smiley

On se höyryävän kuumaa.

30 kommenttia:

  1. Kuvasi saavat minut melkein kaipaamaan suomalaista syksya ja sen tunnelmaa. Ja se on paljon se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaista syksyä on ihan kiva fiilistellä, mutta saa nähdä, kuinka kauan tätä harmautta oikeasti jaksaa.:-)

      Poista
  2. Minä taas olisin halunnut kulkea kaverinasi. Saappaat jalassa ja sadetakki päällä. Asenteella, että antaa sataa, sillä minä olen valmis:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en omista saappaita enkä sadetakkia, joten onneksi ei satanut vaan oli vain harmaata ja sumuista. Mutta ei olisi haitannut, vaikka olisi satanutkin. :-)

      Poista
  3. Olipas kaunista kaikessa harmaudessaan. Oikein pystyin kuulemaan sen hiljaisuuden. :)

    Ja voi yök noita rakkauslukkoja. Taidan olla tosi ikävä ja epäromanttinen ihminen, mutta minusta ne ovat aika syöpäläisiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaista taisi tosiaan olla. Hassua, mutta en itse tullut edes ajatelleeksi sitä – kai hiljaisuuteen niin tottuu täällä Suomessa. :-)

      En minäkään oikein ymmärrä noita rakkauslukkoja. Eikös joku siltakin romahtanut jossain niiden takia? Ukkeli ei ymmärtäisi tuommoista lukkoa sitäkään vähää mitä minä, ja oikein hykertelen, kun kuvittelen, millainen ukkelin ilme olisi, jos ehdottaisin, että käytäisiinkö laittamassa lukko sillan kaiteeseen symboliksi meidän rakkaudesta. :-D Se varmaan luulisi, että nyt multa on viimeinenkin ruuvi pudonnut. :-D

      Poista
  4. Yhdyn ylläoleviin kommentteihin. Nimenomaan kunnon vetimissä harmaassa syyssäässä on jotain viehättävää.

    Tuohon patteri/akku-kamera ongelmaan voisin kommentoida, että me olemme ratkaisseet sen ostamassa ylimääräisen akun. Itse asiassa kaksi ylimääräistä. Niistä riittää yleensä puhtia, ainakin jostain yksilöstä ja harvoin ovat samalla kertaa kaikki kolme tyhjinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli vaatetta vähän liikaakin, kun olin pukeutunut ihan väärin - olin ajatellut, että pysähdellessä ja kuvatessa tulee kuitenkin kylmä. Lämmintä kun oli huikeat 11 astetta. :-)

      Ylimääräinen akku on kyllä hyvä idea! Jotenkin se patterien jatkuva ostaminen ja vaihtaminen tuntuu ihan utopistiselta ajatukselta.

      Poista
    2. Kiitos kivasta postauksesta!

      Minulla on kamera, jossa käytetään ns. paristoja/pattereita. Eli minulla on käytössä ladattavat paristot (olisiko oikea nimitys ladattava akkuparisto?) ja niitäkin on useampi kierros. Hätätapauksessa voin ostaa tavalliset sormiparistot, jos kaikki muut on reissussa päässyt tyhjentymään. Tavalliset sormiparistot ei kauaa kestä kamerassa, joten kalliiksi niiden käyttö kävisikin, ladattavat kestävät oikein hyvin (niitäkin kai monenlaisia). Jos sinulla on hyvä kamera, kannattanee ostaa toinen akku, jos olet vaihtamassa kameraa, kannattaa harkita akkuparistokäyttöistä.

      Poista
    3. Kiitos sinulle kommentista! :-)

      Meidän äiskä käyttää kamerassaan tavallisia sormiparistoja, ja tuntuu, että niitä pattereita täytyy olla vaihtamassa ihan koko ajan. Siitä epäluuloni patterikäyttöisiä kameroita kohtaan...

      Nykyinen kamerani on muuten ihan hyvä, ja akkukin kestää pitkään (jos on ladattu :-D), mutta ne luukut linssin edessä eivät avaudu ja sulkeudu enää ihan kunnolla, vaan välillä niitä pitää olla vähän tökkimässä. En tiedä, onko niiden välissä mahdollisesti likaa tai jotain. Joten uuden kameran osto taitaa olla aika lähellä.

      Poista
  5. Tuon harmauden olen melkein kokonaan unohtanut mutta täytyy sanoa etten sitä erityisesti kaipaa,vaikka kaunista onkin kuvissasi.Ja jännää että joutsenpoikaset vielä tuossa vaiheessa.
    Minä suosin ehdottomasti akkua;kestää kauemmin kuin ne patterit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei harmaus vielä töki, kun on ollut ihan kivasti aurinkoisia päiviäkin välissä. Mutta varmaan tulee mullekin jossain vaiheessa syksyä/talvea sellainen olo, että harmaus alkaa tulla korvista ulos.

      Poista
  6. Sait harmaasta päivästä kauniinnäköisen - aika saavutus! Minua alkaa tämä harmaus jo vähitellen vähän väsyttää ja vaivata vaikka syksyn ystävä olenkin. Odottelen toiveikkaana kirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä.

    Minäkin suhtaudun Riinan tavoin aika kyynisesti noihin lukkoihin. Niitä tuntuu olevan nyt kohta ihan joka sillassa kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata. :-) Täällä on kyllä nähty aurinkoakin, joten minä en ole vielä ehtinyt kyllästyä. Normaalisti sää vaikuttaa mielialaani kyllä paljonkin, ja harmaus tekee apeaksi, mutta nyt en ole semmoista huomannut, muuta kuin ajoittain. Mutta kyllä auringonpaiste vie ehdottomasti harmaudesta voiton!

      Minusta noiden lukkojen idea tuntuu vähän keinotekoiselta, vaikka itsellänikin kävi joskus muinoin mielessä, että pitäisiköhän käydä ripustamassa tuommoinen. Se idea meni ohi kyllä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. :-D Onhan se varmaan ihan kiva ripustaa tuommoinen, mutta tarvitseeko rakkautta oikeasti todistaa tuommoisilla kommenvenkeillä? Taidan olla vähän tosikko. :-)

      Poista
  7. Olipa mukava nahda vaihteeksi syksysta harmaampiakin kuvia. Eihan se kuitenkaan koko ajan ole sellaista puiden variloistoa auringon pilkistellessa lehtien lomasta :) Voisko muuten ylimaarainen akku nykyiseen kameraasi olla vaihtoehto? Vahan samalla tavoin kuin muistikorttejakin voi varalta olla useampi mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy taitaa enimmäkseen olla tosiaan kaikkea muuta kuin väriloistoa. :-) Ruskakin meni ohi yhdessä hujauksessa, ja nyt sitten katsellaan tätä harmautta varmaankin tästä eteenpäin.

      Ylimääräinen akku olisi kyllä näppärä. Täytyy ensin miettiä, ostaako uusi kamera (ja siihen mahdollisesti samalla toinen akku), vai vain se toinen akku vanhaan kameraan. En haluaisi vielä ostaa uutta kameraa, kun olen niin tykästynyt tähän nykyiseen, mutta taitaa olla pakko-osto edessä, kun kameran luukut eivät enää sulkeudu ja avaudu kunnolla. Välillä pitää vähän auttaa sormilla. :-)

      Poista
  8. Kauniita syyskuvia! Muut olivatkin jo täällä suositelleet ylimääräisia vara-akkuja. Minulla on myös aina ainakin yksi vara-akku mukana extra-muistikortin ohella - eli silloin kun kannan kameraa. Nykyään napsin melkeinpä kaikki matkakuvani(kin) puhelimella.
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Simran. :-) Vara-akku on hyvä idea, kuten varamuistikorttikin. Mulla kun on muistikorttikin koko ajan täynnä, kun en uskalla poistaa sieltä kaikkia kuvia kertaheitolla, kun en ole varma, olenko siirtänyt kaikki kuvat koneelle. Voi hyvä tavaton tätä kuvien kanssa säätämistä. :-D Ei voi olla näin vaikeaa. :-D

      Minulla on kyllä kännykkäkin yleensä mukana, mutta jotenkin en osaa ottaa sillä kuvia muuta kuin hätätilanteessa. Tai siis osaan, mutta jotenkin tuntuu, että kuvista tulee aina enemmän tai vähemmän epäonnistuneita.

      Poista
  9. Aah, glögiä! Mieheni on siihen juomaan tosi ihastunut, hän tosin ei ole kehittänyt merkkiuskollisuutta. Hassua miten jotkut suomalaiset ruoat iskevät ja toiset sitten aiheuttavat pelkkää inhoa. Hän on hurahtanut myös mämmiin ja ostaa sitä pelkästään itselleen usein, mutta esim. piimä ja salmiakki ja viili ovat hänestä kamalia keksintöjä.

    Nuo ottamasi kuvat herättävät minussa tällä kertaa vain halun kääriytyä peittooni ja pysyä sisällä... kuinka voivatkaan valotus ja värimaailma niin henkiä kylmää kosteutta, onnistuneita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa miehesi olla aika poikkeustapaus mämmin suhteen. :-D Eikös se yleensä aiheuta ulkomaalaisissa ällötysreaktioita jo ihan ulkonäkönsäkin perusteella. ;-) Minun ukkoni ei koske mämmiin pitkällä tikullakaan, mutta viili ja piimä menevät, mutta eivät ole herkkua. Salmiakista en tiedä, mutta ei se ainakaan mitään mustia karkkeja irtisten joukosta koskaan syö. :-)

      Tänään olikin Prismassa sokeritonta glögiä hylly täynnä. Taisin olla vähän aikaisessa, eikä glögi ollut ehtinyt vielä edes kauppoihin. :-D Täytyy tänä vuonna aloittaa joulufiilistely hyvissä ajoin, että saan otettua viimevuotisen menetyksen takaisin. :-)

      Poista
  10. Aika kostea koleus henkii kuvistasi, mutta tekisipä hyvää välillä, alkaa tämä jatkuva helle jo ottaa päähän. Rauhallista ja hiljaistakin, ah.
    Ja juu, noita rakkauslukkoja en ole koskaan ymmärtänyt, enkä sen puoleen oikein muistokynttilöitäkään onnettomuuspaikoilla (vaikka ymmärränkin merkiksi osanotosta) mutta tuntuu kuitenkin siltä kuin kaikista tunteista pitäisi nykyisin väkisin antaa julkista näyttöä.
    Minulla on patterikamera, käytän ladattavia GP-pattereita, kyllä niissä kestää lataus aika kauan, kamerasta riippuen, ja normipattereita saa hätätapauksessa tilalle mistä tahansa. Tietty vara-akku ajaa saman asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tullut ihan ihmeellinen viileän ystävä, enkä kaipaa ilmojen puolesta yhtään Intiaan. Pärjäsin kyllä sielläkin niissä päälle 40 asteen lämpötiloissa, mutta eihän se mitään herkkua ollut. Nyt nautin näistä viileistä ihan täysin siemauksin. Katsotaan sitten, kun mittari alkaa näyttää miinusasteita, että miten muuttuu ääni kellossa. :-D Toivottavasti siellä teilläkin pian viilenee!

      Nykyaikana on kai vanhanaikaista näyttää tunteitaan sillä tavalla arkisesti ja hiljaisesti. Mitä suuremmat eleet, sitä paremmalla tolalla parisuhde ilmeisesti on. Muistokynttilät ymmärrän vähän paremmin: olen ajatellut itse asian niin, että ehkä kynttilä kuvastaa jotenkin sitä, että uhrin elämänliekki on palanut siinä kohtaa viimeisen kerran.

      Niin tosiaan, pattereitakin voisi ladata. :-)

      Poista
  11. Kas noita rakkauslukkoja löytyy Espoostakin, enpä tiennyt. :-) Niitä oli hiukkasen enemmän Salzburgissa eräällä sillalla (satoja ellei tuhansia...). En ole vielä ehtinyt postaamaan reissusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, oli niitä sitten vähän enemmän. Noitahan oli kokonaista neljä kappaletta. :-D

      Poista
  12. Kamalan ikävää ollut kun en ole voinut kommentoida blogiasi piiitkään aikaan.. Puhelimesta ei vain lähde jostain syystä eteenpäin kommentit..Tulee suomeen ikävä kun lukee blogiasi..Itse päättänyt, että tulevana vuonna vietän joulun suomessa oli mikä oli..paljon <3 syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muukin on aiemmin valitellut samaa, että puhelimella ja tabletilla ei pysty kommentoimaan. Harmin paikka. En tiedä, mistä mahtaisi johtua. :-(

      Ei ollut tarkoitus herättää Suomi-ikävää - toivottavasti se menee pian ohi! Varmasti siellä Meksikossa on paljon nautinnollisempaa kuin täällä. :-) Hyvää jatkoa teille, ja halipusuterkut Onnille! ♥

      Poista
  13. Minulla on ollut sekä akku- että paristokäyttöiset kamerat, ja sanosin, että kummassakin on omat hyvät puolensa. Järkkärin akku kyllä kestää minun käytölläni toista kuukautta ilman latausta (mihin saattaa vaikuttaa, että pitää kuvata perinteisesti etsimen kautta eikä kameran ruudusta kuvaa katsoen), mutta paristossa oli juuri tuo, että hätätilanteessa mistä vaan kioskista löytyi aina lisäpattereita ja kuvaaminen saattoi jatkua. Turistikäytössä kallistuisin ehkä pattereiden puolelle, taidekuvahifistelyssä akun suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa on tosiaan puolensa ja puolensa. Taidan olla niin fakkiutunut akun käyttäjä, että en tiedä, "oppisinko" käyttämään patterikäyttöistä kameraa. Uusien teknisten juttujen kanssa on aina hirveä opettelu muutenkin. :-)

      Poista
  14. Upean retken teit ja ihan hienon kuvasaaliinkin sait! Kiitos :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3