***
Tyhjyys tulee vastaan,
se tietää nimeni.
Käsi haroo tyhjää
- miksen tunne mitään?
Silmät katsovat mutta eivät näe,
ajatus etsii alkua - tai edes loppua.
Hiljaisuus puhuu vierasta kieltä.
Tänne ei kannata jäädä,
ei täällä voi elää.
Lähteminen on vaikeaa,
mutta oleminen on työtä.
Kaivinkone kaivaa rinnassani
- mistä kaikki nämä kivet?
Rumiakin vielä.
Saisinpa siivet, tai edes toivoa.
Jotta voisin lentää, tai edes haaveilla.
Kestän vielä hetken, mutta sitten väsyn.
Tahtoisin löytää,
mutta en osaa etsiä.
Tahtoisin uskaltaa,
mutta pelkään yrittää.
***
Runoon saa mahtumaan niin paljon enemmän tunnetta kuin tuhanteen sanaan, olen huomannut. Kaamos taitaa alkaa vaikuttaa.. se sopisi otsikoksikin paremmin kuin tuo kieroon kasvanut, josta muuten tuli mieleeni Lapin vaivaiskoivu. Hiljaisuus puhuu vierasta kieltä.. se oli hyvin sanottu, myös hyvin ulkosuomalaisesti... muutenkin tästä tuli sellainen paluumuuttajan hetkellinen masennus mieleen, tuttu tunne sekin.
VastaaPoistaRuno voi tosiaan pitää sisällään niin paljon, ja runon avulla pystyy ilmaisemaan syvimpiä ajatuksiaan, sellaisiakin, joista ei pysty muuten puhumaan.
PoistaVoi kun olisikin kyse kaamoksesta tai paluumuuttajan masennuksesta, mutta kyse taitaa olla jostain perustavammanlaatuisesta. Kaamosta voisi paeta vaikka Intiaan, mutta omaa nahkaansa ei pääse pakenemaan minnekään. Sama pää kesät talvet. :-)
Lapin vaivaiskoivua en ole muistaakseni koskaan nähnyt, mutta kuulostaa oikein sopivalta tähän yhteyteen. :-)
OI miten hieno runo,luin monta kertaa.Onko sinulla muitakin runoja,nyt tekee mieli lukea niitä....
VastaaPoistaKiitos, Jael. :-) Joskus kirjoittelin runoja paljonkin, jopa espanjaksi, kun espanjan kieli taipuu minusta niin kauniisti runoihin. Runojen kirjoittelu kuitenkin jäi moneksi vuodeksi, mutta sitten eilen, kun mietin, miten voisin ilmaista tämänhetkisiä tuntemuksiani, syntyi tämä. Kyllä niitä runoja syntyisi varmaan lisääkin. :-)
PoistaKyllä ny veti sanattomaks ♥
VastaaPoista♥ ♥ ♥
PoistaOoh! Satu, Suomen marraskuu... Toivottavasti eivät ole tämänhetkiset fiilikset? Joka tapauksessa toivottelen rohkeutta ja unelmia. Täällä ollaan vain kerran. Tuota olen joutunut itse sisäistämään viimeaikoina, ja sitten pitäisi sen pohjalta toimia...
VastaaPoistaIhan tämänhetkisistä fiiliksistä ei ole kyse, sillä olen pyöritellyt mielessäni (taas) kaikenlaista jo pitemmän aikaa. Siinä mielessä on ihan hyvä, että on Suomi ja marraskuu - enpähän ainakaan pääse pakenemaan ajatuksiani mihinkään Intian hulabaloohon. Kun pohjamutia alkaa kaivaa, niin harvemmin sieltä taitaa mitään kultakimpaleita löytää. :-)
PoistaJaksamista sinulle sinne kiireiseen arkeen!
Luulenpa, että joku hiljainen taimi nostaa tyhjyydessä päätään ja toivoo, että uskallat unelmoida. Nostaa siivet, kun on aika. Tai huomaat, että tyhjyys onkin täynnä sitä mitä juuri nyt tarvitset. Onkin paras olla.
VastaaPoistaSen verran positiivaria minussakin on, että tiedän, että tyhjyydessäkin on hyvät puolensa: se pakottaa kohtaamaan tosiasiat ja miettimään, millä sitä tyhjyyttä voisi täyttää. Ja sitä paitsi, kun on tarpeeksi pohjalla, ei ole kuin yksi tie, eli ylöspäin. Sekin on hyvä asia. :-)
PoistaKaunista mutta niin surullista <3
VastaaPoistaKiitos, Allu. ♥
PoistaKaunis ja puhutteleva runo! Osaisinpa itsekin kirjoittaa yhtä hyvin. Joudun kuitenkin hakemaan tunteille ilmaisua ja tukea muiden sanoista. Runosi muistuttaa hieman tunnelmiltaan Eino Leinon Rauhattoman rukousta (itse luen siitä vain ensimmäisen ja viimeisen säkeistön). Toki tässä tuntuu olevan vähemmän alistunut sävy kuin Leinolla!
VastaaPoistaVoi miten kauniisti sanottu. :-) Vähän hirvittää kirjoittaa syvimpiä tuntojaan, edes näin runomuodossa, kun siitä tulee niin alaston olo...
PoistaMinun täytyy häpeäkseni tunnustaa, että en ole tainnut koskaan lukea Eino Leinon runoja, ellei sitten koulussa ole niitä luettu. Suomalainen runous on minulle muutenkin aika tuntematonta. Pitäisi varmaan korjata vahinko. :-)
Hienoa, että sait tunteillesi verbaalisen muodon. Hyvä runo!
VastaaPoistaKiitos kaunis. :-) Joskus on helpompi ilmaista itseään näin.
PoistaKaunis oli runo jajäin pohtimaan mitä kaikkea tuolla tarkoitatkaan??
VastaaPoistaOletko siis päättänyt jäädä tänne Suomeen talveksi/kuinka pitkäksi aikaa/kenties lopullisesti?
Entä miehesi??
Runon syvin merkitys on vähän liian henkilökohtainen "auki kirjoitettavaksi", ja siksi ajatukseni alun perin runomuodossa kirjoitinkin. Kyse on kuitenkin suunnilleen siitä, että tunnen tällä hetkellä olevani aika hukassa elämäni kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmiin tuo ei liity millään lailla – kuinka voisikaan liittyä, kun suunnitelmat eivät ole vieläkään selvillä. :-)
PoistaSatu
VastaaPoistaSuomalainen runouskin on aivan uskomattoman iskevää. Siis sisään menevää. Lue, maiskele, ihastele, nauti.
Siinä siis minulle vinkkiä, kun seuraavan kerran menen kirjastoon. :-) Kunpa vain tietäisi, mistä päästä aloittaa!
PoistaVaikuttava runo.
VastaaPoistaMonet ihmiset eivät rohkene kohdata omia syvimpiä ajatuksiaan - tai kuten äitini lapsuudessa asiaa kuvasi: katsoa pimeään. Se on jo minusta suuri voima ja rohkeuden merkki ettei pakene vaikeitakaan ajatuksiaan johonkin näennäiseen kiireeseen tai turhantoimittamiseen vaan yrittää kohdata ne. Voimia siis rohkeisiin pohdintoihin! Ja toivon ja unelmien löytämiseen.
Minä olen tainnut koko tähänastisen elämäni tehdä juuri tuota, että olen paennut omia pimeitä puoliani johonkin "sijaistoimintaan". Omat vaikeudet ja puutteet ovat toki pulpahdelleet pintaan, useastikin, mutta olen aina jotenkin onnistunut vaimentamaan ne. Nyt olen päättänyt tehdä päinvastoin ja pysähtyä. Olen lueskellut paljon alan kirjallisuutta ja alkanut sitä kautta ymmärtää itseäni paremmin, vaikka lisääntynyt ymmärrys ei ole mitenkään helpottanut elämää. Tieto lisää tuskaa pitää todellakin paikkansa! Mutta samalla uskon siihen, että tämä kaikki kannattaa ja että loppujen lopuksi tästä koituu jotain hyvää.
PoistaSyvimpiä tuntojaan on hirveän vaikea pukea sanoiksi, saati sitten, että niistä osaisi keskustella jotenkin objektiivisesti. Se johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että pyörittelee ajatuksiaan vain omassa päässään. On ollut helpottavaa raottaa sisintään, vaikka vain tämmöisen runon kautta. Saa edes jonkinlaista kaikupohjaa ajatuksilleen. ♥
Vau, upea runo! Tosi hyvin tästä saa kiinni sun fiiliksistä. Ilahduta meitä ja postaa lisää runojasi! Mutta et sä sä kyllä mitenkään kieroon ole kasvanut, kaikkea muuta. :-)
VastaaPoistaVoi sinua. ♥ Kiitos, ihanainen. :-)
PoistaKoskettavasti kirjoitettu. Ja tunnettu - tai oltu tuntematta. Toivottu tunnetta. Kauheinta on olemassa tyhjänä: tuntisi edes vihaa. Jotain. Mutta olla olemassa olemattomana. Voin niin samastua tähän, se on syvempää kuin kuin marraskuinen yö tai edes päivä.
VastaaPoistaHalaus sinulle <3
Kiitos. ♥
PoistaJoskus tuntuu, että miten voi ihan elämän perusasiatkin olla niin hukassa, aikuisella ihmisellä.
Voi miten kaunis runo! Jotenkin kolahti kovasti, taisi olla juuri oikea mielentila sille. Kiitos!
VastaaPoistaKiva kuulla, että kolahti. :-) Kiitos kommentistasi.
PoistaOi hurja, onpa hieno runo, mahtavaa että sait sen paperille ja jaat kanssamme! Kolahti, vähän on tuollainen olo itselläkin, välitilassa kun olen. Erityisesti keskimmäinen säkeistö tuntuin omalta.
VastaaPoistaTsemppiä.
Kiva jos pystyit samastumaan. :-)
PoistaIhan tuli himo kirjoittaa lisääkin runoja. :-)
Jos niitä pulppuaa niin muista laittaa tänne, takuuyleisö lukee!
PoistaOk. :-)
Poista