Oletteko leipuri, kun olette ihan sen näköinen?

Kävin taannoin kierrätyskeskuksessa, ja vaikka kuinka olin päättänyt olla menemättä ilmaistavaraosastolle, sieltä minä kumminkin itseni taas löysin. Minulla on kirjoja ihan tarpeeksi, mutta kierrätyskeskuksen ilmaiskirjat ovat minulle ihan vastustamaton houkutus. Suuri osa kirjoista on huttua, mutta joukossa saattaa joskus olla helmiäkin. Tällä kertaa löysin kaksi helmeä, tai oikeastaan aarretta: Käytöksen kultaisen kirjan vuodelta 1955 ja Käytös- ja tapatiedon vuodelta 1977.

Kyseiset opukset ovat tarjonneet minulle jo monta viihdyttävää hetkeä. Välillä olen nauranut, ja välillä olen ollut erittäin kummissani. Erityisesti 70-luvun kirjan teksti tuntuu paikoitellen sellaiselta, että ei voi muuta kuin ihmetellä, miten sellaista on edes julkaistu. Kirjassa on samantyylinen opettavainen ja kaikkitietäväinen muka-hauska sävy, joka oli 70-luvun Avotakoissakin, joten ilmeisesti 70-luvulla harrastettiin tuollaista kirjoitustyyliä. Olisikin kiva tietää, onko holhoava kirjoitustyyli jotenkin vaikuttanut sen ajan ihmisiin, ja jos on, niin miten. En oikein ymmärrä, mihin tällaisella tyylillä on pyritty.

Tämä juttu peräisin vuoden 1977 Käytös- ja tapatieto -kirjasta, jossa annetaan neuvoja suomalaisille matkailijoille, sekä kotimaan että ulkomaan matkailua varten.

Kuva: Pitäjänmäki muistelee.

Passin hakemisesta:

"Passikuvasta on tullut vitsi, ihmiset esiintyvät niissä yleensä hurjimmillaan, katse kankeana, suu hämmentyneesti vinossa. Ja kuitenkin tämä kuva edustaa passinhaltijaa ja hänen persoonallisuuttaan koko maailmassa. On siis syytä hankkia passiinsa sellainen otos, ettei se joka kerta passia avattaessa ole kuin nyrkinisku silmään."

Junamatkailusta:

"Tupakoitsemattomat ymmärtävät sijoittua tupakoitsemattomien osastoon, eikä heidän siis tarvitse singota ympärilleen tuomitsevia katseita. Noudattakaa kohtuutta varatessanne tavaroillenne tilaa hyllyiltä tai penkin alta. Me tunnemme takuulla verkkokassityypin, joka siirtelee joka koukkuun ja naulakkoon hyntteitään, lukuisia käsipakaasejaan, narulla sidottuja pakettejaan ja vyöryttää lopulta tonninpainoisen matkalaukkunsa meidän tuliterän agentinsalkkumme päälle. Tällaista hirviötä varten ei VR:n säännöissä vielä ole hillitsevää pykälää, ikävä kyllä.

Lasten kanssa matkustavat pitäkööt huolen siitä, etteivät heidän jälkeläisensä riehu tuhon enkeleinä joka paikassa. Kirkuva, juonitteleva tenava on koko vaunuosaston kauhistus. Lapselle on varattava leikkikaluja tai viihdykettä mukaan, tai muutoin on vaisusti kestettävä happamet mielipiteet lapsenkasvatuksesta.

Kaikenlaiset havainnot kanssamatkustajien ulkonäöstä tai vaatetuksesta on parasta pitää omana tietonaan. Ei liioin ole syytä mennä arvailemaan - ainakaan ääneen - vastapäätä istuvan herran ammattia. Hän saattaa loukkaantua, jos häneltä kysytään "oletteko leipuri, kun olette ihan sen näköinen". Hän on kenties revolverisorvaaja tai kirurgi, ja tahtoisi olla sen näköinen.

Ravintolavaunu on tarkoitettu asiallista ruokailua eikä tuntikausien istuskelua varten. Ruokalistaan on parasta olla tyytyväinen eikä ruveta ehdottelemaan mitään hätkähdyttäviä kulinaristisia konstailuja. Junan keittiötilat ovat pienet, ja lisäksi henkilökuntaa on aivan liian vähän hanhenmaksalla kuorrutettuja pihvejä loihtimaan."

Kuva: Helsingin Sanomat.

Laivamatkustamisesta:

"Laivamatkustamisessa pätevät suurin piirtein samat säännöt kuin junassa matkustamisessakin. Luonnollisesti laivalla on enemmän tilaa, eikä matkustaja joudu yhtämittaisen ja rasittavaksi käyvän toisten huomioon ottamisen kanssa sillä tavalla tekemisiin.

Laivoissa on useimmiten seisova pöytä lämpimine ruokineen. Mitään ei piiloteta käsilaukkuun tai taskuun iltapalaksi. Voitte olla aivan varma, että laivan henkilökunta on huomannut jokaisen kätkemänne kananmunan ja pöytäliinan peitossa tehdyn voileivän. He eivät ehkä pidätä teitä ruokasalin ovella poistuessanne, mutta katsovat kyllä sillä silmällä. - Miksi olla ahne ja tyhmä. Tehkää eväät kotonanne!

Merimatkailun heikko puoli on - merisairaus. Pahoinvoinnin ajaksi on parasta piiloutua hyttiinsä. Olkaa syömättä - kaikkihan tulee ylös kuitenkin. Merisairaan on tarpeetonta yrittää urheasti pystyssä pysymällä kerätä sympatiaa. Kukaan ei jaksa ihastua vihertäväkasvoisesta, voivottelevasta olennosta, joka sitä paitsi saattaa pelkällä olemassaolollaan aiheuttaa epidemian. Kohta ovat kaikki läsnäolijat yhtä vihreitä."

Kuva: MTV3.

Lentomatkailusta:

"Lentäminen ei ole ylellistä - kaukana siitä. Ellei sitten matkusta ensimmäisessä luokassa Vip-henkilönä ja nauti kaikesta mahdollisesta lentoyhtiön kehittämästä huomaavaisuudesta.

Totuus lentomatkailusta on suurin piirtein tällainen: Teillä on jälleen kerran liikaa kantamusta. Lyijynraskas käsipakaasi, pari muovikassia - ostitte varmuuden vuoksi tullivapaata juotavaa ja tupakkaa. Päällystakki, sateenvarjo. Lentoemäntä ei kiirehdi ottamaan huostaansa tavaroitanne - hänellä näyttää olevan muuta tekemistä. Yritätte sulloa tavaroita istuimen alle, aivan liian ahdas. Hyllylle saatte useimmissa lentokoneissa panna vain takkinne. Istutte epämukavasti polvet kiinni leuassa. Ruokalistaa ei näy mailla eikä halmeilla, sen sijaan luette lentokoneen turvaohjeet. Lehtisessä hymyilevä nainen esittää, kuinka käyttäydytään pakkolaskun aikana. Teitä kehotetaan pakkolaskun hetkellä ottamaan tekohampaat suustanne, kengät jalastanne, vapauttamaan kiristävä kauluksenne ja käyttäytymään hillitysti. Teitä puistattaa, vanha tuttu lentopelko iskee.

Heti nousun jälkeen lentoemäntä kiirehtii laskemaan edessänne olevan istuimen selkänojaan kiinnitetyn tarjottimen alas. Nyt tarjoillaan lounas. Eteenne lennätetään tarjotin, joka on sullottu täyteen muovikoteloita ja sellofaaniin käärittyjä ruokailuvälineitä. Leipä on muovipussissa. Ruokana on pihvi, pyöreitä perunoita ja papuja. Salaatti on omassa pienessä kulhossaan, juusto omassa tahmeassa muovikelmussaan. Vieressänne istuu kaksi muuta matkustajaa. Voitte liikuttaa käsiänne vajaat kymmenen senttiä sivuille päin. Tästä syystä jätätte puolet pihvistänne syömättä."

 Lentomatkailusta edelleen (kuinka asennoidutaan lentomatkaan oikein):

"Ensinnäkin luopukaa kaikista iloisten yllätysten haaveista. Hyvin todennäköistä on, ettei kohdallenne osu suurta seikkailua. Häikäisevä filmitähti ei istu vieressänne, eikä lentoyhtiö tervehdi teitä, miljoonannetta asiakastaan, riemukkain lahjoin.

Lentoemännillä on paljon työtä. Uskokaa pois, he osaavat ulkoa kaikki kertomisen arvoiset kaskut. He hymyilevät miehille lähinnä siksi, että miehetkin ovat lentoyhtiön asiakkaita. Hymykuoppa lentoemännän poskessa ei merkitse sitä, että hän olisi lääpällään jokaisesta nipistyksestä. Vain ani harvoin johtaa lentomatka lentoemännän ja miesmatkustajan kihlaukseen.

Älkää ruvetko riehumaan, jos matkatavaranne katoavat. Sellaista tapahtuu lähes jokaisella lentovuorolla. Toivottavasti muistitte panna matkalaukkuunne nimi- ja osoitelapun. Kenties jokin muun värinen matkalaukku kuin harmaa olisi parempi. New Yorkin lentokenttien kadonneiden matkatavaroiden hallissa on 70 000 harmaata, tavallista matkalaukkua, joille ei löydy omistajaa."   

Kuva: The Sidney Morning Herald.

Hotellimajoituksesta:

"Jos välttämättä halusitte valita halvimman mahdollisen hotellin, älkää hämmästykö, jos perillä havaitsette joutuneenne seitsemänteen kerrokseen huoneeseen, jonka avoimesta ikkunasta näkyy jättiläiskokoinen kellotaulu. Viereinen rakennus on kirkko. Havahdutte joka puoli- ja täysitunnein jättiläiskellon lyönteihin. Hotellin halpuudella on aina selitys - vaikka sen sijainti olisi kartalta katsottuna ihanteellinen, saattaa syy olla juuri edellämainitunlainen.

Hotellihuoneen siivoaa siivooja. Teidän ei itse tarvitse sijata vuodettanne. Se on turhaa, lakanat vaihdetaan joka tapauksessa. Älkää kylväkö tavaroitanne sikin sokin huoneeseen. Vaatekaapissa ja pöytien laatikoissa on yllin kyllin tilaa niille.

Esittäkää toivomuksenne hotellin henkilökunnalle ystävällisesti ja asiallisesti. Minkäänlainen mahtailu ja isottelu ei mene perille. Täällä te ette huijaa ketään. Hotellin henkilökunta on kokenutta ja oppivaista väkeä. Vaatetuksenne, käytöksenne, kielitaitonne ja passinne kertovat teistä kaiken. Parhaita asiakkaita henkilökunnan kannalta ovat määrätietoiset, lyhytsanaiset ja asialliset. Tietenkin lisäksi sellaiset, jotka antavat runsaasti juomarahaa. Liiallinen tuttavallisuus on pahasta. Siivooja tai ravintolan hovimestari ei pidä siitä, että häntä taputellaan hartioihin. He ovat ammattiylpeätä väkeä ja haluavat, että heitä kohdellaan sen mukaisesti.

Juomarahan antamisen taito on opittava. Ei ole mitään järkeä sirotella kolikoita pöyhkeästi ympärilleen. Ette osta arvonantoa sillä. Antakaa kohtuullisesti, eleettömästi. Jokaisesta todellisesta palvelusta. Muuan tapa saada hyvä palvelu osakseen on antaa reilut juomarahat etukäteen. Varsinkin amerikkalaiset liikemiehet suosittelevat tätä tapaa. Ja siinä on itua. Ei kukaan muistele teitä hellyydellä, jos lähdön hetkellä pudotatte heidän kouraansa kiitettävän summan. Jos sen sijaan osoitatte anteliaisuutta ensimmäisellä kerralla, he elävät tulevaisuuden toivossa. Olette ikään kuin kultakaivos heidän silmissään, älkää tuottako liian suurta pettymystä, kohtuuskin ilahduttaa heitä.

Usein on järkevää syödä ainakin yksi ateria hotellissa. Menette siis hotellin ravintolaan. Tarjoilija tuo ruokalistan, pyydettäessä myös viinilistan. Älkää tulkitko hänen katsettaan miksikään. Hän ei välttämättä vaadi teitä tilaamaan talon kalleinta ruokalajia. Hän on tottunut kitsaampiinkin asiakkaisiin kuin te. Jos tilasitte viiniä, käyttäydytte viininmaistajan oppaan mukaisesti: Tarjoilija lorauttaa tilkan viiniä lasiinne. Maistatte sitä, ja ellei se ole suorastaan etikkaa, käännätte vilpittömän katseenne tarjoilijaan ja sanotte: "Se on hyvää."

Älkää näpistäkö hotellin pyyheliinoja tai vaateripustimia. Jokainen joka näkee myöhemmin uimarannalla allanne pyyhkeen SHERATON HOTEL, tekee omat, teille epäedulliset, johtopäätöksensä."  

 Kielitaidon puutteesta:

"Sanakirjat auttavat. Aina kannattaa matkalle ottaa sanakirja, ellei taida yhtään maan kieltä. Lisäksi on olemassa elekieli. Jos joudutte tilanteeseen, jossa kukaan ei ymmärrä toistensa kieltä, puhukaa omaa äidinkieltänne sen sijaan, että portugalilaisen vuoristokyläläisen kanssa yrittäisitte sitkeästi tulla toimeen saksaksi, jota hän ei osaa sanaakaan. Äänenpainot kertovat paljon ja lisäksi viittomakieli ja ilmeily, mimiikka. Puhuessanne omaa äidinkieltänne käytätte vaistomaisesti äänenpainoja, jotka saattavat tehdä teidät ymmärretyksi. Kynää ja paperia mukaan: vaikka teillä olisikin todistuksessa kuutonen piirustuksessa, osaatte toki piirtää vuoteen kuvan silloin, kun etsitte majapaikkaa Tiibetin paimentolaisten parissa."

Kotiinpaluun jälkeen:

"Ulkomaanmatkasta kerrotaan, totta kai, jälkeenpäin. On otettu filmiä ja kasa dioja. Ne täytyy näyttää tutuille. Näyttäkää pois, mutta harkitkaa, kannattaako kovin kerskailla mahtavilla ulkomaanmatkoillaan esimerkiksi neljän lapsen leskiäidille, jolla ei koskaan ole mahdollisuutta itse päästä näkemään vieraita maita.

Älkää liioin olko tietävinänne kaikkea Jugoslaviasta, vaikka vietittekin siellä viikon. Olettehan joskus itsekin tavannut tyypin, joka kovaäänisesti pröystäillen leveilee Pariisin tuntemuksellaan ja vielä sotkee kuluneita ranskankielisiä fraaseja. Ärsyttävää."

Kuva: The Telegraph.