Jos mies sanoo tekevänsä jotain, hän kyllä tekee sen. On ihan turha muistutella asiasta puolen vuoden välein.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Tässä talossa, näissä huoneissa

Muistin Minen vanhan lenkkeilyhaasteen, ja kun minulta jäi tuolloin puoli vuotta sitten osallistumatta haasteeseen, ajattelin osallistua siihen nyt. Eli tarkoitus olisi esitellä lenkkeilyreittejä kameran välityksellä - jos ei nyt ihan kymmentä eri reittiä, niin ainakin tämä yksi. Smiley

Olin aiemmin ajatellut, että kamera ja lenkkeily eivät sovi minun tapauksessani lainkaan yhteen, koska kuvan ottamista vartenhan pitää pysähtyä, eikä lenkillä sovi pysähtyä, hyvänen aika sentään! Mutta nyt kun olen polveni takia joutunut totuttelemaan muutenkin maltillisempaan menoon ja kohtuuden opetteluun, arvelin voivani kokeilla kameran kanssa lenkkeilyäkin. Nyt tämän ensimmäisen lenkin jälkeen on myönnettävä, että kameran kanssa lenkkeily oli itse asiassa aika mukavaa: näin matkalla monta juttua, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt, vaikka olen kiertänyt samaa polkua aika monet kerrat.

Tämä lempireittini kulkee pitkin Espoon rantoja, rantaraitiksi kutsutulla kävely- ja pyörätiellä. Tällä samaisella polulla - merta ja luontoa katsellessani - rupesin pari kuukautta sitten miettimään, lähteäkö kesän jälkeen takaisin Intiaan vai jäädäkö Suomeen.


Rantaraitilla on pituutta yhteensä 40 kilometriä, mutta raittia on tarkoitus pidentää vielä kymmenellä kilometrillä, jolloin raitti kattaisi koko Espoon rantavyöhykkeen.






Rantaraitin varrella on paljon taloja, enimmäkseen uusia ja hienoja omakotitaloja, mutta muutama vanhempi talokin raitin varrella on. Jos itse asuisin jossakin näistä rantalukaaleista, minua saattaisi harmittaa, kun oma tontti ei ulotu meren rantaan, vaan tontin ja meren välissä ravaa vierasta porukkaa. Näin lenkkeilijän näkökulmasta on kuitenkin aivan ihana asia, että ranta-alueet eivät ole vain tontinomistajien yksityiskäytössä, vaan ranta-alueet ovat kaikkien ulottuvilla ja nautittavissa.  



Kuvassa on Lars Sonckin suunnittelema Villa Carlstedt, jonka rakennuttivat ravintoloitsija Johan Wilhelm ja Amanda Carlstedt vuosina 1913-1915. Rakennus on uusien ja modernien omakotitalojen keskellä aika hämmentävä näky. Minulle tulee tästä mieleen rautatieasema.


Vastarannalla näkyvällä Isolla Vasikkasaarella sijaitsee huvimaja, joka jäljittelee Poseidonin temppeliä. Huvimajan rakennutti saaren ensimmäinen huvila-asukas, kunnallisneuvos ja pankinjohtaja Abel Landen vuonna 1897 yllätykseksi vävylleen. Huvimaja on seissyt samassa paikassa siis jo 116 vuotta. Kuinka monet tyynet ja myrskyt se on nähnytkään!




Siellä näkyy jo Suomenojan voimalaitoksen 150-metrinen piippu. Malttakaa mielenne: kohta päästään tutkimaan sitä lähemmin. Smiley





Nämä talot ovat minusta aika erikoisia. Niillä on omat venepaikat tuollaisessa kuralätäkössä, josta on yhteys mereen. Minä en uskaltaisi asua tuolla jo senkään takia, että pelkäisin ajavani auton jorpakkoon. Katsokaa nyt tuotakin oikeassa reunassa näkyvää autoa! En uskaltaisi tulla edes autosta ulos, kun pelkäisin horjahtavani veteen.

Aivan rantaraitin vieressä on pienen pieni uimaranta.


Rantaraitilta jatkan usein Suomenojan lintualtaille, jotka sijaitsevat Suomenojan voimalaitoksen ja jätevedenpuhdistamon vieressä. Nykyinen vesiallas oli vielä 1960-luvun alussa ruovikkoinen ja luonnontilainen merenlahti, mutta vuonna 1963 lahden ympärille rakennettiin maavalli ja lahti padottiin jätevedenpuhdistamon saostusaltaaksi. Nykyään allasaluetta käytetään vain häiriötilanteissa tilapäisenä ylivuotoaltaana.

Rehevöittävät jätevedet muokkasivat lahden kasvistoa ja eläimistöä, ja nykyään lintuallas on oikea lintujen pesimäparatiisi. Erityisesti keväällä ja alkukesästä lammella käy uskomaton kuhina, ja meteli on korviahuumaava. Paikka on lintubongareiden suosiossa, ja altaan ympäristössä näkee bongareita isojen järjestelmäkameroiden ja kiikareiden kanssa. Olen joskus säikähtänyt melkoisesti, kun olen kuullut pusikosta rapinaa, ja sitten pusikosta on kömpinyt esiin ukko.




Altaan ympäri kulkee luontopolku, jonka varrella on kaksi lintutornia ja useita opastintauluja.






Altaalla on tavattu yli 250 eri lintulajia, ja alueen erikoisuuksiin kuuluvat liejukana, harmaasorsa ja mustakurkku-uikku. Suomenojan allas on tärkeimpiä pesimäalueita näille lajeille. On erityisen mukava kävellä altaan ympäristössä silloin, kun poikaset ovat pieniä. Lintuja nähdään vielä syksylläkin, sillä allas toimii vesilintujen ja kahlaajien muutonaikaisena levähdysalueena.

Tuntemattomaksi jääneitä valkonokkaisia, mustanharmaita lintuja. Mahtaisikohan kyseessä olla nokikana?




Minulle tulee täällä aina mieliteko ostaa järjestelmäkamera, sillä linnut ovat aika arkoja, eikä niiden lähelle muutenkaan oikein pääse, kun lammikkoa ympäröi korkea heinikko. Mutta kun heinien raossa tarpeeksi pitkään kurkkii, linnut saattavat antautua kuvattavaksi.




Suomenojan jätevedenpuhdistamo on Suomen toiseksi suurin jätevedenpuhdistamo, ja siellä käsitellään yhteensä 310 000 asukkaan jätevedet Espoosta, Kauniaisista, Vantaan länsiosista sekä Kirkkonummelta. Puhdistetut jätevedet johdetaan merelle Gåsgrundet-saaren edustalle 7,5 kilometrin pituista kalliotunnelia pitkin. Jätevedestä erotettava liete käsitellään bioreaktoreissa ja syntyvä metaanikaasu hyödynnetään liikennepolttoaineena.

Vuonna 1977 jätevedenpuhdistamon viereen rakennettiin voimalaitos, jota vielä myöhemmin laajennettiin.



Vaikka jätevedenpuhdistamon lähellä liikutaankin, hajuhaittoja ei alueella juurikaan ole - lukuun ottamatta altaiden eteläpuolista aluetta puhdistamon lähellä. Aina ei sielläkään haise, mutta joskus taas voi löyhähtää hyvinkin voimakkaasti.


Suomenojalle on tulevaisuudessa nousemassa Finnoon kaupunginosa, joka pitää sisällään tiivistä ja korkeaa kerrostaloasutusta. Vaikka lintualtaat on luvattu säilyttää nykytilassa, linnuston ja kasviston kohtalo pelottaa silti. Onko kaikki alueet ihan pakko rakentaa täyteen kerrostaloja?

Lenkkireittini loppupäässä on vielä yksi kohokohta, ja se on Etelä-Espoon ratsastukoulu ja ratsastuskoulun pihalla olevat hevoset. Smiley



Nämä hepat saavat katsella minua vielä jonkin aikaa, sillä olen päättänyt jäädä Suomeen ainakin vuodenvaihteeseen asti. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että tulemme ukkelin kanssa olemaan eri osoitteissa, eri maanosissa. Olen kuitenkin oppinut sen, että elämässä mikään ei ole pysyvää - eikä varsinkaan meidän elämässä! - ja tilanteet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti. Katsotaan nyt, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä palaan taas Intiaan, ehkä ukkeli palaa Suomeen tai ehkä lähdemme yhdessä jonnekin ihan muualle. Viimeinen vaihtoehto kutkuttelisi minua kaikkein eniten. Smiley

32 kommenttia:

  1. Kivat kuvat ja ihana Suomen sininen taivas...

    Rohkea päätös jäädä Suomeen, mutta varmasti oikea, kun kuuntelit sisintäsi. Ja se seikka, että teillä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa takaisin yhteen heti kun siltä pakottavasti tuntuu, varmasti jo osaltaan helpottaa etäsuhteessa elämistä. Nyt siis voit hetken rauhoittua Suomen syksyssä, hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätös tuli tehtyä oikeastaan ihan pelkästään järjen ääntä kuuntelemalla – onneksi se järkikin joskus aktivoituu. ;-D Nyt on ainakin semmoinen olo, että päätös oli oikea, mutta mä olen kyllä semmoinen tuuliviiri, että pian saattaa jo kaduttaa. Mutta onneksi etäsuhteen päättäminen on tosiaan tarvittaessa helppoa. :-)

      Syksyä odotellessa. :-)

      Poista
  2. Se että lähtisitte yhdessä jonnekin ihan muualle olisi kyllä reilu ratkaisu, kumpikaan ei olisi toista tutummissa asemissa. En voi kuin toivoa sydän pamppaillen ettei käy niin että sinun ja ukkosi toiveet ovat lopulta ihan erilaiset.

    Hämmentävää että lenkkeiletkin Espoossa kun lastuistasi on saanut sellaisen kuvan että Suomen tukikohtasi on Itä-Suomessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että niin tulee käymään, että toiveet olisivat meillä ihan erilaiset, mutta mistäs sitä elämästä koskaan tietää. Voitaisiin olla ihan yhtä hyvin täällä Suomessa tai Intiassakin, kun ei kummallakaan ole mitään antipatioita kumpaakaan maata kohtaan, vaan tullaan erinomaisen hyvin toimeen kummassakin (mitä nyt joskus vähän tökkii :-D). Uusi maa olisi vain kivaa vaihtelua, mutta ensin sieltä uudesta maasta pitäisi tietysti löytää töitä jne., että sinne kannattaisi lähteä. :-)

      Vietän tosiaan kesäisin paljon aikaa Itä-Suomessa vanhempien luona (varsinkin tänä kesänä olen ollut siellä paljon, sattuneista syistä), siellä on tilaa, avaruutta ja luonto ja järvi lähellä. Muuten vaikutan kyllä täällä Espoossa. :-)

      Poista
    2. Laitoin sinulle sähköpostia blogiprofiilista löytyneeseen osoitteeseen :-)

      Poista
    3. Kiitos, perille tuli. :-)

      Poista
  3. Upeet maisemat on teilläpäin. Vaikka me asutaan parin kilsan päässä merenrannasta, lenkkipolut ei yllä rannoille :(

    Nyt pitää kyllä nostaa "hattua" päätöksellesi jäädä tänne kotosuomeen. Mun olis ollu todella vaikeeta tehdä noin. Toisaalta, mä en ole asunu Intiassa, lomaillu vaan ja se on aivan eri asia, se.
    Toivottavasti vielä keksitte sen molemmille sopivan asumisjärjestelyn vaikka se sitten olis tosiaan jossain aivan muualla.
    Nautitaan näistä aurinkoisista syyskeleistä niin pitkään kuin mahdollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on kyllä niin mielettömän ihana juttu, että tosi kiva jos se on lähellä. Hyderabadista on meren rantaan varmaan jotain 500 kilometriä, ja vaikka pärjään ilman mertakin, ottaisin mieluusti sen meren lähemmäs. Vaikka en mä nyt sen meren takia tänne Suomeen ole jäämässä. :-D Meren ranta on yksi niistä paikoista, joissa sielu ja silmä lepää.

      Mulle suurin vaikeus erillään asumisessa on ehkä sellainen huoli toisesta – jos ei kuulu moneen päivään mitään, alan heti kuvitella kaikkea, varsinkin kun tiedän mitä kaikkea Intiassakin voi sattua. Olen tosin päässyt tästä piirteestä jonkin verran eroon, kun olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että se joka murehtii etukäteen, saa murehtia kahteen kertaan. Jos jotain sattuu, niin sitten niin oli tarkoitettu – minä en saa estetyksi mitään etukäteen murehtimalla ja miettimällä.

      Just tänään luin jostain lööpistä, että kesä vain jatkuu. Kauhulla oottelen ensilumia – toivottavasti niitä ei nähdä vielä pitkään aikaan. Aurinkoisia syyspäiviä sinulle! :-)

      Poista
  4. Suomenojan rapakossa olet saattanut törmätä miniäänikin, joka toisinaan käy siellä putkineen kuvaamassa lintuja :) Minäkin kyllä olen ollut uskossa, että lenkkeilet enemmän itäisessä Suomessa, mutta se taisi ollakin mökkipaikka se.
    Kiva että sait lisäaikaa Suomessa, siellä pitää viipyä missä hyvältä tuntuu ja miettiä tulevia ratkaisuja ajan kanssa huolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida olla törmännyt miniääsi, koska en muista koskaan nähneeni Suomenojalla yhtään nais-lintubongaria. Pelkkiä ukkoja vaan. Kiva tietää, että siellä pyörii naisiakin. :-)

      Itä-Suomessa asuvat vanhempani ja siskoni perhe, joten siellä tulee siitä syystä pyörittyä kesällä paljon, kun vanhempien talo on vielä järven rannallakin. Eli kai sitä jonkinlaiseksi mökkipaikaksikin voi kutsua. :-)

      Nyt kun osaisi vielä olla tyytyväinen päätökseensä eikä miettiä, että olisiko sittenkin pitänyt lähteä... :-D

      Poista
  5. Ihanat heposet. Voimalaitoksesta tuli vähän mieleen Keljonlahden voimalaitos Jyväskylässä. Lähinnä kai siksi, että sekin on voimalaitos järven rannalla. Ja sen ajatuksen vuoksi eksyinkin sitten muutamaksi minuutiksi nostalgiagooglemapsurffaamaan pitkin Jyväskylän katuja. :D En ole siellä käynyt varmaan seitsemään vuoteen, kovasti näyttää maisemat muuttuneen. Huokaus. :)

    Mietinkin vastikään, että millaiseen lopputulokseen mahdoit päätyä. Varmaan helpottavaa, että päätös tuli ainakin vähäksi aikaa tehtyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin googlettamassa tuota mainitsemaasi voimalaitosta, ja aika samaltahan se näyttää kuin tuo Suomenojankin. Tosin ehkä kaikki voimalaitokset näyttävät aika samanlaisilta? :-)

      Kyllä varmasti ovat maisemat seitsemässä vuodessa muuttuneet. Ei tarvitse olla poissa kuin puoli vuotta, niin jo on entisille tyhjille tonteille noussut taloja, tiejärjestelyt ovat muuttuneet, kauppoja on suljettu ja uusia avattu jne. Nyt kun Espooseen rakennetaan metrolinjaa, niin täällä on kaikki ihan mullin mallin. Oikein raivostuttaa.

      Taisin tehdä sen päätöksen alitajuntaisesti jo silloin, kun ajatus Suomeen jäämisestä ensimmäisen kerran päähän putkahti. Sitten piti vielä ylipuhua ukkeli, vaikka eihän siinä mitään ylipuhumista ollut; kyllä hänkin järkisyyt ymmärsi. Anopin ylipuhuminen taitaakin olla hankalampia juttu – tänään hän taas kyseli ukkelilta, että miksi ihmeessä minä en tule Intiaan. Olihan minusta anopille aika paljon seuraa, joten siinä mielessä ihan ymmärrettävää. Oiskohan anoppi kuinka pätevä syy muuttaa mielensä? :-D

      Hieno sana tuo nostalgiagooglemapsurffailu. ;-D

      Poista
  6. Ohhoh, mikä lenkkipolku. Olipa hieno. Mukava, kun tartuit haasteeseen, ehkä se haastaa minuakin taas liikkeelle. Toiveissani on kävellä syksyn aikana istanbulin Euroopan puoleiset rannat ainakin siltojen välistä.

    Syksy Suomessa. En malta odottaa. Ensi vuonna sitten. Katson nyt tämän syksyn, että kuinka sinulle käy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi (tosi) myöhään kuin ei milloinkaan. :-)

      Realistina (vai pitäiskö sanoa pessimistinä) voin paljastaa, että tuo lenkkipolku ei ole läheskään yhtä hieno syksyllä, kun myrskyää, tai talvella, kun siellä ei pysty edes kävelemään, kun tuota rantapolkua ei edes aurata (tai ei ainakaan ennen aurattu). Mutta onneksi siellä on sentään joskus noinkin nättiä – ja onneksi näitä kauniita päiviä on ollut tänä kesänä paljon.

      Syksystä varmaan jää vielä henkiin, mutta talvesta en ole ihan varma. :-)

      Poista
  7. ONpa sulla upeat kävelyreitit! Etenkin kesällä... Ja aikamoinen villa tuo Villa Carlstedt! ja sitten sen jälkeiset talot kuralätäkköineen aika kummallisia;D
    Rohkea päätös tosiaankin,joten toivottelen hyvää syksyä Espoossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noissa maisemissa lenkkeilee. :-) Ja kun täällä on vielä se hyvä puoli, että tuskin koskaan on liian kuuma – tai ainakaan ei 38 astetta, kuten Hyderabadissa. :-)

      Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin.

      Poista
  8. Oikein hyvää syksyn jatkoa siis Espoossa ja Suomessa. Nokikanoja taitaa olla, ainakin omasta mielestäni olen niitä siellä nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää syksyn jatkoa sinullekin! :-)

      Luulin ensin tuota lintua siksi harvinaisemmaksi liejukanaksi, mutta sillä taitaa olla punainen nokka. Kiva, että tunnistan tuolla lammella nyt sitten muitakin lajeja kuin sinisorsat ja lokit. :-)

      Poista
  9. Voi taivas, miten upeat puitteet lenkkeillessäsi. Ja yleensä, että omaat tuon ihanuuden lenkkeillä, jota itse huomaan kaipaavani kovasti. Nyt lenkkeilen vain maastoilemalla, siis vaelluksilla, juoksemaan en enää pysty.
    Syksy on upeaa aikaa, varsinkin, kun on näin värikkään kaunis ruska ja lämmintä. Joten- hienoja lenkkeilyilmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään enää pysty juoksemaan; pienetkin yritykset kostautuvat heti. :-( Mutta kävelen silleen oikein ripeästi, ja ihan tehokasta sekin on.

      Minä taas olen aina haaveillut vaelluksista, varsinkin jossain upeissa maisemissa. Lappi ruska-aikaan on aina ollut haaveeni. :-) Tämä syksy on kyllä ollut ihan huippu - ja toivottavasti jatkuu tämmöisenä vielä pitkään!

      Poista
  10. iHania kuvia ja aluetta!
    Voi ,että ihan samanlaisia ajatuksia itsellä välillä, mitein välillä niin paljon mihin suuntaan ja mitä pitäísi elämällään tehdä ja minnen juurtua..Toivottavasti mielet selviää vielä joskus...
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninoh. ♥

      Tai sitten me vain ollaan semmoisia ihmisiä, jotka miettii tämmöisiä asioita koko elämänsä. Jotenkin on aina ollut niin juureton olo, mutta olen nykyään yrittänyt kääntää sen voitoksi ja ajatella, ehkä se on etukin, kun pystyy olemaan kotonaan useammassakin paikassa.

      Poista
  11. Minulla on sellainen hämärä muistikuva omilta Espoon vuosiltani, että tuo taloyhtiö, jolla on tuo mutakuoppainen venelaituri sisämaassa, olisi ruopannut kanavan omin lupineen. Siitä muistaakseni viime vuosikymmenellä käytiin oikeuttakin, kun aiotun lenkkeilyreitin yhtäkkiä katkaisikin kanava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mahdollista. Minäkin olen lukenut, että tuosta rantaraitista on ollut jotain kahnausta, mutta en tiennyt, että kyseessä oli juuri tuo paikka.

      Poista
  12. Siis mitä mitä, oletko päättänyt jäädä Suomeen?!? En ole ehtinyt blogeja lukemaan, joten multa on mennyt tämä uutinen kokonaan ohi. :-) Onnittelut päätöksestä vaikka jäänkin Intian postauksia kaipaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä näkymin tuonne vuoden loppuun ainakin. Tosin mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. :-D

      Poista
  13. Ei tuo ole se taloyhtiö, joka ruoppasi ilman lupia. Se sijaitsee Haukilahden ja Iirislahden alueella, valkoisen puisen kevyenliikenteen sillan kupeessa. :) Sinne asti ei rantareittikuvakimara jatkunut. Itse asun rantareitin varrella ns Stellan rannan kohdalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan kyseessä sitten se silta, joka on ihan Haukilahden venesataman vieressä? Siinä on tosiaan pitkä pätkä, että pitää kiertää "sisämaan" kautta. Lenkkeilen sielläkin aina silloin tällöin. :-)

      No me ollaankin sitten melkein naapureita, vaikka en tiedäkään, missä Stellan ranta sijaitsee. :-)

      Poista
  14. Juuri se valkoinen kaarisilta. Ja sitten ruoppauksen jälkeen siihen rakennettiin kaareva uusi silta, jonka takia purjeveneet eivät enää pääse kotilaitureihinsa ja kaikille niille tarjottiin ison marinan puolelta paikka. Moottoriveneet, jotka uuden sillan alta mahtuvat, edelleen voi kiinnittää taloyhtiön laituriin.
    Ns. Stella Mariksen hiekkaranta on Mellstenin rannassa sen vaalean hassun muotoisen päiväkodin kohdalla. Päiväkodin paikalla oli nunnaluostari nimeltä Stella Maris aikanaan. 70 luvulla se puuhuvila toimi nuorisotilana, kunnes se tuhopoltettiin. Ts. se pikku hiekkaranta osuus on Mellstenin uimarannan ja Toppelundin rannan välissä, ihan koirauimarannan lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää vähän rantaraitin historiaa. Valtavan kiehtovaa, kiitos. :-)

      Tiedänkin sen päiväkodin, ja olen joskus lenkkeilyt sielläkin, kun olen tehnyt pitemmän lenkin Westendin kautta. Ihan naapureita ei sitten kuitenkaan olla, kun minä asustelen täällä Matinkylässä. :-)

      Poista
    2. Googlasin Stella Marista ja ilmestyin tälle blögisivulle. Käytiin Stellassa nuorina, Se oli siisti mesta, mm Hurriganes treenasi siellä jossain vaiheessa ja heitti kai keikankin. Sittemin oma poika kävi Stellan paikkeilla olevaa tarhaa, ite muutettiin 15 vuotta sitten Nuottaniemeen ja rantaraitti on tullut tutuksikun sitä lenkkeilillään. Kyll' Suomi on hieno maa.
      -aslak

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi, Aslak.

      Stella Maris on ollut mulle ihan tuntematon paikka, mutta nyt tiedän siitäkin paljon enemmän. Ja Suomi on todellakin hieno maa; ei tekisi mieli muuttaa täältä mihinkään. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3