Jos jokin esine tuottaa sinulle iloa, pidä se. Jos ei, piilota se kaappiin.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Vinkki Intiasta kiinnostuneille

Jos olet kiinnostunut Intiasta ja maan nykytilanteesta, kannattaa tutustua Helsingin yliopiston Tiedekulman Intia-viikkoihin, jotka alkoivat 14.10. ja jatkuvat lokakuun 25:nteen asti. Intia-viikoilla yliopiston Porthaniassa käydään paneelikeskusteluja, joissa käsitellään Intiaa eri näkökulmista. Tänään keskiviikkona keskusteltiin aiheesta Intia kehittyy ja vaurastuu - tasa-arvoistuuko yhteiskunta, ja huomenna torstaina (kello 16.00-18.00) keskustelun aiheena on moniulotteinen Intia. Ensi viikolla on luvassa lisää aiheita, muun muassa kiinnostavalta kuulostava Haastaako Bollywood Hollywoodin - mistä populaarikulttuuri tulee jatkossa? Paneelikeskusteluihin on vapaa pääsy, mutta niitä voi seurata myös suorana verkosta. En tiedä, toimivatko suorat lähetykset myös ulkomailla vaiko vain Suomessa, mutta keskustelut voi käsittääkseni katsoa myös jälkeenpäin Tiedekulman sivuilta. Tiedekulman tarkempi ohjelma löytyy täältä. Intia-viikkojen jälkeen on sitten vuorossa Brasilia (28.10.-8.11.).

Ensimmäisessä keskustelussa pureuduttiin Intian yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja siihen, tuleeko eriarvoisuus lisääntymään vai vähenemään. Keskustelu oli kiinnostava, mutta ehkä vähän pirstaleinen ja pinnallinenkin, mikä on kylläkin ymmärrettävää: kahdessa tunnissa ei Intian eriarvoisuuskysymyksiä kovinkaan syvällisesti käsitellä. Mietin sitäkin, kuinka hyvin ulkomaalainen voi toisen maan ongelmia ymmärtää, ja olisikin ollut mielenkiintoista saada ainakin yksi intialainen keskusteluun mukaan. Ihan mielenkiintoinen keskustelu oli kuitenkin näin suomalaisvoiminkin, ja varsinkin Intiassa kymmenen vuotta asuneella ja kehitysasioiden parissa työskennelleellä Anita Kelles-Viitasella oli hyviä ja nasevia mielipiteitä. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattilalla oli hieman erilainen lähestymistapa, mutta hänelläkin oli rutkasti kokemusta Intiasta. Mattila on tehnyt väitöskirjan palvelijoiden ja heidän työnantajiensa välisistä suhteista Jaipurissa, mikä kuulostaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta aiheelta.

En meinaa tässä nyt referoida koko keskustelun sisältöä, mutta muutaman keskustelussa esiin tulleen jutun ajattelin tuoda esille: kastijärjestelmän ja naisen aseman. Kelles-Viitanen halusi selventää monen väärin käsittämää seikkaa: kastijärjestelmä ei ole Intiassa kielletty, vaikka länsimaissa usein niin luullaankin. Ainoastaan kastiin perustuva syrjintä on kielletty. Lisäksi intialaiset eivät itse koe kastia ongelmana, vaan he kokevat usein ylpeyttä kastistaan - tai jopa kastittomuudestaan. Ulkomaalaiset kun usein mieltävät kastin jonkinlaiseksi taakaksi, josta pitää pyrkiä eroon. Toki kastittomuus joskus taakka onkin, ja kastiton (nykytermistöllä dalit) saattaa kääntyä kristinuskoon tai buddhalaisuuteen kastittomuutta paetakseen.

Päivi Mattila näki kastijärjestelmän tulevaisuuden ihmisoikeuskysymyksenä. Hänen mielestään 20 vuoden päästä ulkopuolelta (muista maista) tuleva painostus on niin vahva, että se murtaa Intian kastijärjestelmän. Toisaalta kastijärjestelmän muuttumiseen vaikuttavat myös maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus: kastien rajat murtuvat, kun eri alueilta tulevat ihmiset joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa. Kelles-Viitanen oli asiasta lähes päinvastaista mieltä: hänen mielestään kastijärjestelmä on niin keskeinen osa intialaista yhteiskuntaa, että se ei tule koskaan häviämään, eikä se taivu ulkoisen painostuksen alla. Kaupungistuminen ja ammattien vapautuminen tulevat muuttamaan kastijärjestelmää, mutta muutos ei ole sellainen kuin me oletamme sen olevan. Tässä yhteydessä Kelles-Viitanen korosti sitä kastijärjestelmään liittyvää instituutiota, joka on kaikkein vaikeimmin muutettavissa, eli avioliittoa. Vaikka ihmiset vielä voisivatkin tehdä työtä ja syödä eri kastiin kuuluvan ihmisen kanssa, puolison tulee kuitenkin kuulua samaan kastiin kuin itsekin. Vaikka kastienvälisiä avioliittoja solmitaankin (itsekin olen kirjoittanut yhdestä), nämä avioliitot ovat kuitenkin marginaalitapauksia. En usko, että länsimainen vapaus tulee intialaisilla avioliittomarkkinoilla koskaan mitenkään erityisen tavoiteltavaksi asiaksi.   

Joku yleisöstä heitti keskustelijoille kastijärjestelmään liittyvän kysymyksen: entäs sitten ulkomaalainen, millainen asema hänellä on Intiassa? Koska kasti on maan sisäinen järjestelmä, intialainen sosiaalinen systeemi, ulkomaalainen on automaattisesti kastijärjestelmän ulkopuolella. Häntä ei siis rinnasteta kastittomiin tai kastilaitoksen huipulla oleviin bramiineihin - häntä ei rinnasteta yksinkertaisesti kehenkään.

Naisiin kohdistuvissa ihmisoikeusloukkauksissa keskeisimmiksi kysymyksiksi nousivat naisten vapaus liikkua, seksuaalinen väkivalta, myötäjäisperinne sekä sukupuoleen perustuvat abortit. Kelles-Viitanen korosti naisen aseman yhteydessä samaa asiaa, joka pitää paikkansa oikeastaan kaikkien intialaisten yhteiskunnallisten ongelmien kohdalla: asioita pitää lähestyä monelta kantilta. Tyttösikiöiden abortoiminen ei lopu, jos myötäjäiskäytäntö jatkuu (ja jopa pahenee, kuten viime vuosina on käynyt) ja jos maahan ei saada kattavaa sosiaaliturvaa vanhuuden varalle. (Näistäkin aiheista olen kirjoitellut täällä ja täällä). Kun vanhemmat joutuvat usein maksamaan tyttärestään jättimäiset myötäjäiset tämän mennessä naimisiin, kun koulutus on kallista ja kilpailu oppilaitoksissa kovaa ja kun poika takaa - kattavan eläkejärjestelmän puuttuessa - vanhemmilleen toimeentulon heidän vanhuusvuosinaan, ei ole oikeastaan ihme, että lapsen halutaan olevan mieluummin poika kuin tyttö. Suomalaisen korviin tämä kuulostaa tietysti hirveän julmalta ja käsittämättömältä, mutta täältä täyden sosiaaliturvan maasta on helppo huudella totuuksia Intiaan. Kaikki eivät Intiassakaan myötäjäisiä hyväksy - niitä ei pyydetä eikä niitä makseta (esimerkkinä ukkelin suku) - mutta ongelma on Intiassa laajempi kuin moni intialainen ehkä haluaisi myöntää.

Intiassa on ollut myötäjäiset kieltävä laki 1960-luvulta lähtien, mutta tähän lakiin suhtaudutaan Intiassa samalla tavalla kuin moniin muihinkin lakeihin. Keskustelun johtajana toiminut, toimittaja Mikko Zenger kertoi kuvaavan esimerkin. Zenger oli ollut intialaisen kaverinsa moottoripyörän kyydissä jossain päin Intiaa, eikä kummallakaan ollut kypärää päässään. Zenger näki joidenkin moottoripyöräilijöiden kuitenkin käyttävän kypärää, joten hän kysäisi kaveriltaan, oliko kyseisessä osavaltiossa kypäräpakko. Kaveri vastasi: "Not very much."

Mutta siis jos Intian asiat kiinnostavat, seuratkaa ihmeessä Tiedekulman keskusteluja! Huomenna on siis vuorossa keskustelu moniulotteisesta Intiasta, joka kiinnostaa ainakin minua kovin, sillä yhtenä keskeisenä teemana on maan kielellinen monimuotoisuus.

Loppuun vielä yksi Kelles-Viitasen toteamus, joka kuvaa Intiaa minusta erittäin osuvasti: "kaikki mitä on sanottu Intiasta on yhtä totta kuin sanottujen asioiden vastakohta". Tässä sitä riittääkin pureskeltavaa sellaiselle, joka yrittää ymmärtää Intiaa ja sen monimuotoisuutta. Smiley

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, Intia on monimuotoisuudessaan niin kasittamatön, olisi ihanaa paasta joskus Intiaan lomalle. Tuo kastijarjestelma tuntuu suomalaisesta nakökulmasta todellakin epaoikeudenmukaiselta mutta samaa pienemmassa mittakaavassa tunnen taallakin, paikallisittain kukaan tuskin ajattelee ihan kuten mina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intia on kyllä vähän sellainen elinikäisprojekti. :-) Joku noista keskustelijoista sanoi minusta hyvin, että lyhyemmän aikaa Intiassa ollut kuvittelee tuntevansa maan kovinkin hyvin, mutta vasta sitten, kun on ollut Intiassa vuoden verran, alkaa tajuta, että ei oikeastaan tiedäkään yhtään mitään, kun maan monimuotoisuus alkaa hahmottua. :-)

      Kyllä ajattelutapa varmaan väkisinkin muuttuu, kun asuu sellaisessa maassa, jossa on paljon eriarvoisuutta, kuten Turkissa tai Intiassa.

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi, mutta usein niin unen rajamailla olevassa mielentilassa etten ole uskaltanut kommentoida.

    Kiitos kivosta linkkivinkeistä ja keskustelujen referoinneista.

    Olen itsekin jo ensimmäisten reissujen jälkeen parikymmentä vuotta sitten todennut, että Intiaa ei voi selittää. Voit sanoa, että jokin asia on "näin" Intiassa ja kun ajattelet asiaa sadasosasekunnin pidempään, voit sanoa, että asia voi olla ihan yhtä hyvin painvastoinkin - ja molemmat ovat ihan oikein ja oikeaa Intiaa. <3

    Ihanaa loppusyksyä!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä täällä saa rajamailla olevassa mielentilassakin kommentoida. Itsekin olen aina silloin tällöin rajamailla, milloin minkäkin. :-)

      Intiaa ei voi tosiaan panna mihinkään selvään pakettiin. Joskus jopa hieman ärsyynnyn, jos joku yhden lomamatkan Intiaan tehneenä selittää kaikkitietävänä, että Intia on sitä tai tätä. Mitä kauemmin siellä on tai usemmin siellä käy, sitä selvemmin ymmärtää tietämättömyytensä. Mutta kuten sanoit, monimuotoisuus on kivakin juttu - jokaisella voi olla Intiasta ihan oma mielipiteensä ja kaikki ovat ihan yhtä oikeassa. :-)

      Olin hieman pettynyt tuohon tämänpäiväiseen keskusteluun, joka ei ollut edes keskustelu, vaan sarja huonosti valmisteltuja esitelmiä. En jaksanut edes kuunnella koko esitystä loppuun. Vähän harmi, kun noista aiheista olisi minusta voinut saada paljon mielenkiintoisemmat kokonaisuudetkin aikaiseksi.

      Ihanaa loppusyksyä sinullekin! ♥

      Poista
  3. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Tunnen Intiaa kovin vähän ja sunkin blogia olen aktiivisesti seurannut vasta niin lyhyen ajan, että pitäisi varmaan lukea lisää :) Ehdottomasti menisin kuuntelemaan noita luentoja, jos Helsingissä olisin. Yritin pikaisesti katsoa tuolta tiedekulman sivuilta, mutten ainakaan nopeasti lyötänyt niitä vanhoja videoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tänne tulee joskus vielä uusiakin Intia-juttuja. :-)

      Ei tosiaan näkynyt noita filmauksia vielä listassa; toivottavasti tulevat sinne joskus. Tai ainakin se ensimmäinen keskustelu (jälkimmäinen oli vähän yhtä tyhjän kanssa).

      Poista
  4. Ja just nyt kun en ole kaupungissa vaan remonttievakossa täällä Hämeessä. Epäreilua! Ei vaan, olisipa mielenkiintoista päästä kuulemaan! Kun pääsen koneelle kokeilen kyllä jos löydän tuolta tiedekulmasta, olisi mahtavaa päästä kuulemaan. Intiassa on kaikki. Ja se haastaa ihmisessä kaiken. Ja se väsyttää ainakin tämän reissaajan välillä täysin :D mutta ah. Enpä kaipaa minnekään muualle. Vaikka tiedän että en kestä. Mutta kestän kuitenkin. Olenkin aina ollut haasteiden ystävä. Ehkä pitää opetella muutama buddhalainen meditaatioharjoitus ennen seuraavaa reissua ;)

    Mutta kiitos, vaikken aina ehdi kirjoittaa (jostain syystä iPhone ei anna kirjoittaa tuohon kommenttikenttään vaan täytyy kirjoittaa johonkin muualle ja copypastettaa) niin blogisi on iltojeni ilo jota käyn aina kurkkaamassa saatuani pojat nukkumaan. Intian aiheista kauniiseen Suomen syksyyn <3 Tuntuu mukavalta seurailla matkaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetit asian. “Vaikka tiedän että en kestä, mutta kestän kuitenkin.” Kovin on tuttu tunne. :-D

      Toivotaan, että ne keskustelut tulevat katsottavaksi pian. Luin jostain, että pari päivää menisi jälkikäsittelyyn, ennen kuin ne voidaan laittaa nettiin. Voihan se tietysti olla, että eivät laitakaan niitä, mikä olisi kyllä vähän pettymys, kun eivät kaikki voi kuitenkaan olla paikan päällä tai katsoa niitä suorana.

      Meditaatiota on munkin pitänyt harjoitella, ties kuinka kauan. :-) Olen tullut siihen tulokseen, että en loppujen lopuksi taida edes haluta oppia meditoimaan, koska ei kai sen kokeileminen muuten näin vaikeaa olisi. En varmastikaan ymmärrä meditoinnista saatavia hyötyjä, kun se tuntuu minusta ihan ajanhukalta. :-)

      Kiitos lämpimistä sanoistasi. Mukavaa syksyn jatkoa teille, ja toivottavasti pääsette evakkoretkeltä pian takaisin. ♥

      Poista
  5. Kiitos vinkistä. Huomaan olevani hapan, kuiva ja nuiva, kun yliopistolle meneminen ei hotsita yhtään. Kun kerran yliopisto on niin jäykkä ettei myönnä minulle erivapautta osallistua hindin kielen kursseille edes kuunteluoppilaana ellen tajua jättää tiettyyn aikaan keväästä anomustani syksyn varalle. Nih. Katkerana huomaan keksiväni tekosyitä miksen halua osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ihmettele, ettet ole ryntäämässä yliopistolle riemusta kiljuen tuon jälkeen. Harmillista. Pieni joustaminen ei tekisi yliopistollekaan yhtään pahaa...

      Poista