Avioliitto on vain hienompi ilmaus sille, että adoptoi aikuisen miehen, jota tämän vanhemmat eivät enää huoli.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Laukussa leipää ja piimää































Tavataan taas. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

26 kommenttia:

  1. On siina varmaan taas kulttuurieroihin tottumisessa tekemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...mutta hyvinhän tämä on taas sujunut. :-)

      Poista
  2. Noin ulkoisesti melkoinen hyppy laidasta laitaan. Tuon 'suuren sivistyksen' synnyttämän uhkausviestin takia et varmaankaan vaihtanut maisemaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuota viestiä piti ihailla oikein sydämeni kyllyydestä. :-D

      Poista
  3. Hihi! Ihana tuo kusiviesti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kuka lienee ollut se kuseskelija. :-D

      Poista
  4. Kylläpä on erilaiset maisemat.Voi että nauratti tuo kuselappu;hyi sellaista joka kusee hissiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla hississä haisi kyllä ihan oikeasti kusi. Minä arvelin, että joku hissiin tottumaton koiranpentu olisi ruikkinut sinne, mutta ukkeli arveli, että se on kuitenkin ollut joku humalainen, joka ei ole ihan kerinnyt vessaan ajoissa. :-D

      Poista
  5. Kulttuurit kohtaavat! Tsemppiä törmäyshetkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Törmätty on ja hengissä on taas selvitty.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos. Suomen luonto on kaunis. :-)

      Poista
  7. Ihania kuvia ,alan melkein ikävöimään talvea kun on jo vuosia kunnon talvesta..eilen googlailin auringonlaskuja tunturista kuvia..
    Lähden moikkaan inkkareita nähdään pian <3

    VastaaPoista
  8. Aikamoinen kontrasti, Suomen tyhjät automarketit ja Intialaiset myyntikojut, puhumattakaan kaikesta muusta.

    Tykkäsin talvikuvista erityisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kontrasti on tosiaan suuri, mutta täällä uudemmissa kaupunginosissa ei onneksi ihan sentään niin suuri kuin vanhassakaupungissa. Täällä suunnalla meno on oikeastaan aika länsimaista.

      Poista
  9. India, the land where you can piss in public but not kiss in public... Meinasin sanoa taas "tervetuloa takaisin" vaikka tällä kertaa suunta on Suomesta pois. Mitähän sekin kertoo sielunmaisemistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juurikin noin!

      Taidat olla sydämeltäsi aika intialainen. :-)

      Poista
  10. Nyt on blogi luettu ensimmäiseen postaukseen asti, ihania tekstejä sinulla! Jää ehdottomasti blogilistalle :)

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. <3 Toivottavasti käyt lueskelemassa jatkossakin! :-)

      Poista
  11. Voi voi, suloiset nalle halaamassa... lähdönhetki on aina haikea, myös nallekarhuille. Tsemppiä kulttuurierojen "kohtaamiseen" ja toivottavasti kirjoittelet sieltä etelämmästä taas pian meille kuulumisia!

    Krista

    p.s. noista lumimaisemia kun katselee kuvista, tulee sellainen tunne, että pitäisi taas kiskoa sukset kinttuihin ja mennä hiihtelemään kun kerran talvea vielä on. Vaan kun ei millään viitsisi... Aurinkoisina talvipäivinä on aina sellainen syyllinen olo jos ei raahaudu ulos reippailemaan mut sitten ei kuitenkaan saa aikaiseksi yleensä mennä ja sitten v*tuttaa ja on huono omatunto omasta saamattomuudestaan jne. Joten lopputulos on se, että reippailun sijaan hiihtelee kotonaan kotilökäverkkareissa ja on äkänen kuin ampiainen koko päivän. Henk.koht. pidän siis enemmän synkistä talvipäivistä, jolloin saa hyvällä omallatunnolla mököttää koko päivän kotona, jos sattuu huvittamaan vaan kas ja kummaa, sellaisinahan päivinä ei sitten yleensä huvita kökkiä kotona vaan juurikin silloin jaksaa kaivaa ne hikilaudat esiin ja painua sitten ladulle hikipäässä hiihtelemään. Että näin, mitähän tämäkin tosiasia kertoo meikäläisen sielunmaisemasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle ei millä haluaisi erota rakkaistaan... kuten en minäkään. :-) Nallella on täällä muutenkin aika tylsää, kun se ei voi mennä pulujen pelossa edes parvekkeelle. :-)

      :-D Kuulostipa tutulta tuo syyllisyys! Minulla on ihan sama juttu, kun tuntuu, että aurinkoiset päivät saavat kaikki ulos reippailemaan – paitsi minut! Kaiken lisäksi säätiedotuksetkin oikein aina kannustavat, että ”viikonlopuksi on tulossa kauniit ulkoilusäät”... just joo! Intiassa olen päässyt vähän syyllisyydestä eroon, kun täällä paistaa kesällä aurinko joka päivä; tietää, että kyllä se aurinko paistaa huomennakin, että ei ole mitenkään välttämätöntä pyrkiä juuri tänään sinne aurinkoon. Täällä aurinkoa (ja kuumuutta) tulee muutenkin ennemminkin pakoiltua, eikä ole mitenkään paha asia istua sisällä, vaan oikeastaan se on ihan suositeltavaakin. :-)

      Minä taas tykkään ulkoilla iltasella, kun on pimeää, kun minua jotenkin viehättävät kaikkki valot talven pimeydessä. En tykkää valoisista kesäöistä muutenkaan. :-)

      Poista
    2. Hirmuisesti kirjoitusvirheitä tuossa edellisessä viestissäni! Ihan hävettää... Kirjoitukseni ovat aina sellaista tajunnanvirtaa, se etenee niin vauhdilla ettei sormet näppäimistöllä pysy perässä ollenkaan. Vähän niin kuin puheenikin, suu käy nopeammin kuin ajatus. Kutsun tällaista verbaalioksennukseksi eli kun se on tullakseen, niin se vain tupsahtaa esiin suusta tai paperille eikä siinä ehdi mitään sen kummempaa, kuten oikeinkirjoitusta, ajatella.

      Mutta oli minulla ihan oikeaakin kommentoitavaa tämän tajunnanvirtani ohella. Nimittäin tänään juuri töihin matkatessa harmittelin piteneviä iltoja, sillä minusta on harmi, että illat eivät enää pimene kuten talvella. Tykkään hiihdellä illan pimeässä ja etelässä tykkään juurikin lämpimistä, pimeistä illoista. On ihan pyllystä, että keskellä yötä aurinko vielä helottaa horisontin yllä. En siis fanita juhannusta ja yötöntä yötä.

      Nallelle edelleen terveisiä. Harmillista, että pulut estävät Nallen ulkoilut. Meillä asuu kotona kanssa yksi karhunruppana, joka ei ulkoile mutta ihan vain siitä syystä, että on huomattavasti kivempi köllötellä sohvalla ja syödä herkkuja kaiket päivät.

      Poista
    3. En minä kyllä mitään huomannut. Asia on minusta muutenkin se tärkein. :-)

      Sama juttu! Minusta pimeissä öissä on jotain kiehtovaa, ja etelässä minäkin tykkään hirmuisesti lämpimän ja pimeyden yhdistelmästä. Joskus nuorena olen jopa raahannut kaukoputken etelään, kun on voinut katsella tähtitaivasta ilman että on tarvinnut palella. Kaiken lisäksi etelässä tähtitaivas on ihan eri näköinen kuin Suomessa, ja se on tuonut asiaan ihan oman jännitysmomenttinsa :-)

      Hih, teidän nallen touhuilut kuulostaa aika samanlaisilta kuin meidänkin. Päiväohjelma koostuu herkkujen (hunajan) syömisestä ja sängyllä köllöttelystä – ja kun on tarpeeksi levätty, niin sitten jaksaa taas syödä. ;-)

      Poista
  12. Kiva että olet päässyt suht kivuttomasti kotiutumaan :) mutta ei niin kivaa se terrori-isku, oi ei! Oletko huomannut onko sillä ollut vielä uusia arkipäivän vaikutuksia elämään siellä? Elämä jatkuu ja sen täytyykin tietysti. Mut se on niin ikävä se "mitä jos omalle kohdalle"-ajatus joka mieleen jää :( varmasti kaikille siellä. Ja sitä kai ne oo pommittajat haluavatkin, saada ihmiset pelkäämään. Pyh. Suru kaikkien uhrien puolesta tietysti! Ja voi sitä yhtä ukkelia joka oli osunut iskujen kohdalle jo kahdesti!

    Omatkin ongelmatkin saa vähän perspektiiviä. Mun hullu puutumisongelma jatkuu vieläkin osittain mutta koska KAIKKI on jo testattu niin lääkäri lätkäisi selitykseksi väsymyksen, stressin ja ehkä jonkin vitamiinin puutoksen. En kyllä oo koskaan ennen kuullut että voisi stressistä käydä mitään tälläistä, mutta kyllä tää silti tuntuu parhaalta mahdolliselta diagnoosilta :) kun mietti niitä vaihtoehtoja, hrrh. Nyt pitää muistaa olla kiitollinen omasta hyvästä "onnestaan" /karmastaan / terveydestään nyt ylipäänsä. Tuli mietittyä että moni ihminen taistelee just nytkin niiden hirveiden tautien kanssa jotka just nyt onneksi eivät osuneet omalle kohdalle :( Ja tästä varoitusmerkistä viisastuneena täytyy kyllä itsekin pitää vähän parempaa huolta itsestään, yrittää edes hankkiutua eroon tästä 2,5 vuotta kerääntyneestä univajeesta... Ei sitä kuitenkaan oo superihminen ja äiti vaikka kuinka yrittäis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla taas sinusta. <3 Mä olen aina vähän kapinoinut tuota vastaan, että lääkärit antavat diagnoosiksi stressin, kun eivät enää muuta selitystä keksi. Mutta onhan se tosiaan paljon parempi vaihtoehto kuin ne kaikki muut, jotka olisivat saattaneet olla syynä oireisiisi! Minäkin kuvittelin olevani superihminen ja pystyväni kaikkeen, kunnes tuli sitten tämä polvijuttu ja jouduin toteamaan, että taidan minäkin olla vain ihminen – enkä enää ihan samassa terässä kuin joskus parikymppisenä. Olen yrittänyt ajatella tätä pysähdystä myönteisesti, että ehkä oli hyvä, että on vähän pakko hiljentää ja elää rauhallisempaa tahtia. Ehkä sillä tavalla jaksaa pidempään. :-)

      Mun onkin pitänyt kertoa ihan postuksessakin tuosta, että miten terroristi-isku näkyy täällä arjessa, mutta aika menee tätini kanssa hurvitellessa niin, etten meinaa ehtiä edes postausta kirjoittelemaan. ;-D Yritän saada jotain aikaiseksi pian. Terroristi-isku ei näy täällä meillä päin (eli uudemmassa osassa kaupunkia) kerta kaikkiaan mitenkään. Jos ei tietäisi, niin ei kyllä ikinä uskoisi, että täällä on mitään tapahtunutkaan! Vanhassakaupungissa en ole vielä käynyt, joten en tiedä, miten iskun vaikutukset siellä näkyvät – ja näkyvätkö sielläkään.

      Poista