Kaikissa tuoksuissa ei pitäisi pyöriskellä.


perjantai 8. helmikuuta 2013

Saisiko olla sahanpurua?

Minun on pitänyt kirjoittaa eräästä aiheesta jo hyvin pitkään, mutta olen aina vain siirtänyt kirjoittamista. En nimittäin mielelläni ajattele koko asiaa, vaikka se kalvaakin Intiassa mieltäni päivittäin. Suomessa oleskelu on kuitenkin tuonut asian taas sen verran pinnalle, että nyt on pakko avautua.

Olisin voinut luetella etukäteen kymmeniä asioita, jotka tulevat vaikeuttamaan oloani Intiassa, mutta en kyllä olisi ikinä etukäteen arvannut, että vaikeimmaksi asiaksi nousisi elintarvikkeiden turvattomuus: koskaan ei voi olla täysin varma siitä, että se, mitä suuhunsa laittaa, on todellakin sitä, mitä kuvittelee sen olevan.

Vielä pari vuotta sitten ostin kaupasta tyytyväisenä kaikenlaista miettimättä sen tarkemmin, mitä tuotteet mahtoivat sisältää. Join joka päivä Coca-Colaa tai Pepsiä, vaikka kaikki paikalliset sanoivatkin, että intialaisia kolajuomia ei saisi juoda, koska ne aiheuttavat syöpää. Ostin edullisempia jäätelömerkkejä, vaikka jäätelöt osoittautuivatkin silloin tällöin kumman jauhoisiksi. Otin urhoollisesti vastaan anopin halvalla saamia riisiä ja linssejä, vaikka niihin tuli aina muutaman viikon päästä ötököitä. Tein jogurttia ja ihmettelin, kun tekemäni jogurtin lopputulos vaihteli suuresti riippuen siitä, mitä maitomerkkiä olin käyttänyt.

Sitten putosi pommi. Eräänä päivänä kaikki päivälehdet toitottivat, kuinka jopa 70 prosenttia kuluttajille myytävästä maidosta on väärennettyä. Tavallisimmin maitoa väärennettiin niin, että sitä jatkettiin vedellä, mutta maidosta löytyi myös muita maitoon kuulumattomia aineita: maitojauhetta, glukoosia, rasvaa, pesuainetta, lipeäkiveä, valkoista maalia ja jopa virtsa-aine ureaa. Ainoa hyvä puoli uutisessa oli se, että Andhra Pradeshissa (osavaltiossa, jossa itse majailen) vain 6,7 prosenttia maidosta oli väärennettyä. Siitä huolimatta maidosta oli mennyt niin sanotusti maku, ja silmäilin joka aamu kotiin toimitettavaa maitopussiani aina vain epäluuloisemmin.

Hieman tämän uutisen jälkeen eräs päivälehti julkaisi artikkelin, jossa neuvottiin kuluttajia, kuinka he voivat yksinkertaisin kotikonstein erottaa väärennetyt elintarvikkeet aidoista. Chilijauheen aitouden voi testata esimerkiksi niin, että ripottelee chilijauhetta vesilasiin. Jos chilijauhe jää veden pinnalle kellumaan, chilijauhe on aitoa tavaraa, mutta jos jauhe vajoaa lasin pohjalle, olet tullut maustaneeksi ruokaasi jauhetulla tiilellä - sillä samalla, jota käytetään talojen rakentamiseen. Samantyyppisellä vesilasitestillä voi selvittää myös sen, onko suolan tai sokerin joukossa jauhettua liitua tai talkkia. Vedellä jatketun maidon tunnistaa puolestaan niin, että laittaa tipan maitoa pystysuoralle tasaiselle pinnalle. Aito maito ei valu, tai se valuu hyvin hitaasti jättäen jälkeensä valkoisen vanan, kun taas vedellä jatkettu maito valuu heti alas, jättämättä jälkeensä minkäänlaista jälkeä. Saippuan maku jäätelössä johtuu luultavasti jäätelössä olevasta pesuaineesta, jolla jäätelöä on yritetty tehdä valkoisemmaksi. Jos jäätelön päälle puristaa muutaman tipan sitruunamehua, ja jäätelö alkaa kuohata, käsissäsi on pesuainejäätelöä.  (Lisää vastaavia neuvoja voi lukea vaikkapa täältä, täältä ja täältä.)

Luulin artikkelia ensin vitsiksi, koska en voinut mitenkään uskoa, että joku ihan tarkoituksella sekoittaisi chilin joukkoon tiiltä tai sokerin joukkoon talkkia. Hyvin pian kuitenkin tajusin, että artikkelista - ja koko asiasta - oli hauskuus kaukana. Rupesin ottamaan asioista selvää, ja intialaisen elintarviketurvallisuuden tila valkeni minulle koko kauheudessaan: jopa 25-30 % intialaisista elintarvikkeista on tarkoituksellisesti väärennettyjä. Ei tehnyt mieli syödä enää yhtään mitään.

Rupesin etsimään myös tietoa intialaisista kolajuomista ja sain selville, että ne olivat olleet osallisina useammassakin skandaalissa. Vuonna 2003 niistä löydettiin huomattava määrä jäänteitä hyönteismyrkyistä, joiden on todettu aiheuttavan syöpää ja tuhoavan immuunijärjestelmää. Vuonna 2006 kolajuomat testattiin uudelleen, ja niistä löytyi edelleen samoja myrkkyjä, jopa enemmän kuin aiemmalla kerralla. Tämän seurauksena jotkin Intian osavaltiot kielsivät Coca-Colan ja Pepsin myynnin kokonaan. Uudempia testituloksia kolajuomien turvallisuudesta en löytänyt, mutta en enää niitä kaivannutkaan: intialaisten kolajuomien juominen loppui minulta siihen.

Elintarvikkeita voidaan väärentää monella tapaa, ja niiden väärentämisessä tuntuu vain mielikuvitus olevan rajana. Elintarvikkeeseen voidaan lisätä jotakin siihen kuulumatonta (joskus vaarallista tai suorastaan myrkyllistä) ainesta, jokin elintarvikkeen ainesosa voidaan korvataan jollakin toisella aineksella, ja joskus elintarvike voidaan korvata kokonaan jollakin toisella, jolloin lopputuloksena saatu "elintarvike" on vain kopio oikeasta. Yleisimmin väärennetään maitoa ja maitotuotteita, jauhoja, öljyjä, mausteita (erityisesti jauhettuja mutta myös kokonaisia), linssejä, kahvia ja teetä, makeisia, virvoitusjuomia sekä elintarvikkeiden ulkopuolelta lääkkeitä. Jos siis oikein huonosti siis käy, joku saattaa saada väärennetyn elintarvikkeen aiheuttamiin vaivoihin väärennettyjä lääkkeitä!

Pistaasipähkinöitä korvataan huonolaatuisilla maapähkinöillä, jotka paloitellaan pienemmiksi ja värjätään keinotekoisilla väriaineilla, jotta ne saataisiin näyttämään aidoilta pistaasipähkinöiltä. Tällainen askartelutoiminta on ilmeisen kannattavaa, sillä elintarvikeväärennösten väitetään olevan suorastaan Intian tuottoisin bisnes. Joka on joskus yrittänyt kopioida ravintolassa syömiään upean punaisia tandooriruokia kotona, on varmasti joutunut pettymään pahasti, kun kotiruoan väri on jäänyt vain kalpeaksi aavistukseksi ravintolaruoasta. Tandooriruokien salaisuutena ovat usein laittomat ja terveydelle haitalliset väriaineet, ja haitallisia väriaineita käytetään Intiassa muutenkin paljon, jotta saataisiin ruoka näyttämään houkuttelevalta. Tee puolestaan saattaa sisältää käytettyjä teelehtiä, jotka on kerätty teekojuista, kuivattu auringossa ja värjätty teelehtien värisiksi. Käytettyjen teelehtien joukossa saattaa olla myös värjättyä sahanpurua sekä muiden kasvien kuivattuja lehtiä. Joukkoon sekoitetaan juuri sen verran oikeita teelehtiä, että "tee" muistuttaa tuoksultaan ja maultaan teetä. Myrkyllisiä keltapiikkiunikon siemeniä saatetaan myydä sinapinsiemeninä ja niistä valmistettua öljyä sinappiöljynä, ja tällainen toiminta on joskus aiheuttanut ihmishenkiä vaatineita vesipöhö-epidemioita.

Elintarvikkeita väärennetään tietenkin siksi, että se on rahallisesti kannattavaa toimintaa. Kun aito ja kalliimpi aines(osa) korvataan toisella halvemmalla, saadaan enemmän voittoa. Köyhälle joka ainoa rupia on rahaa, ja rupioiden ansaitsemisessa kaikki keinot ovat sallittuja. Ihmiset ovat usein tietämättömiä eri aineiden vaikutuksista ihmiskehoon, ja myös välinpitämättömyys ja vastuuntunnottomuus rehottavat. Jokainen huolehtikoon itsestään ja omasta perheestään; pääasia, että omassa pöydässä on ruokaa! Mitä väliä sillä on, jos joku toinen kuolee kymmenen vuoden päästä syöpään?

Syy elintarvikkeiden väärentämisessä on tietysti aina väärentäjän, mutta uskaltaisin väittää, että intialaiset kuluttajat ovat ainakin jossakin määrin osasyyllisiä väärennösten yleisyyteen. Intialaisten kuluttajien kun pitäisi saada mahdollisimman laadukasta tavaraa mahdollisimman halvalla - mieluiten tietysti ihan ilmaiseksi! Tämä ja runsas kilpailu aiheuttavat kauppiaille paineita, mikä omalta osaltaan vaikuttaa varmasti elintarvikkeiden laatuun. Kaikkein suurin puute on mielestäni kuitenkin elintarvikelakien puutteellinen toimeenpano ja valvonta, mikä vaikuttaa sekä myyjään että ostajaan. Miksi myyjä ei väärentäisi elintarvikkeita, kun se kerran on niin kannattavaa touhua ja kun siitä ei jää edes kiinni? Entä mitä ostajan pitää tehdä, jos hän huomaa elintarvikkeen laadultaan puutteelliseksi? En löytänyt ainakaan FSSAI:n (Food Safety and Standards Authority of India) sivuilta minkäänlaisia ohjeita, miten kuluttajan pitäisi toimia. Jos kuluttaja palauttaa tuotteen kauppaan, josta hän tuotteen ostikin, kauppa onnistuu takuuvarmasti kääntämään syyn jonkun toisen niskoille. Jos taas kuluttajan pitää tehdä virallinen valitus jonnekin, niin tiedän kyllä jo etukäteen, mitä sille valitukselle tulee tapahtumaan: se hukkuu kaikkien muiden valitusten joukkoon.

Ehdoton edellytys elintarviketurvallisuuden parantumiselle olisi se, että lisättäisiin laadun tarkkailua ja valvontaa, mutta en voi olla miettimättä, olisiko siitäkään lopulta apua. Valvojat olisivat erittäin todennäköisesti lahjottavissa, ja epäpuhtaaksi osoittautunut näyte saattaisi muuttua mystisesti puhtaaksi. Sehän olisi oikein ideaali win-win -tilanne: valvoja saisi taskuunsa mukavasti ylimääräistä, ja kiinnijäänyt saisi jatkaa toimintaansa ilman epämiellyttäviä keskeytyksiä ja lisätutkintaa. Korruptio on yksi niistä Intian lukemattomista ongelmista, joiden edessä yksittäinen ihminen tuntee itsensä aika avuttomaksi. Miten muurahainen pystyy ikinä taistelemaan norsua vastaan?

Kaikki ruoka Intiassa ei tietenkään ole väärennettyä, mutta jo pelkkä epävarmuus elintarvikkeiden sisällöstä ja turvallisuudesta saa minut voimaan pahoin. Oma ruokavalioni onkin muuttunut Intiassa sellaiseksi, että suosin lähes yksinomaan tuoretuotteita. Kartan säilykkeitä, mausteseoksia ja teollisesti valmistettuja tuotteita. En käytä nykyään edes vaniljakastikejauhetta, vaan valmistan vaniljakastikkeenkin itse, vaikka siinä onkin hieman enemmän vaivaa. Jopa purkkimehu on alkanut tökkiä niin paljon, että teen nykyään mehutkin lähes kokonaan itse. On tästä ollut hyötyäkin, sillä olen näin löytänyt aivan uusia makuja, esimerkiksi guavan ja rypäleen yhdistelmän. Lisäksi tulee käytettyä aika paljon sesongin tuotteita. Kahvin ostan tutulta kahvikauppiaalta, joka jauhaa kahvin itse, asiakkaan silmien edessä. En koskaan osta mitään irtomyynnistä (paitsi pikkelssiä joskus), vaikka pakkaus ja firman nimi pakkauksen päällä eivät välttämättä takaakaan tuotteen turvallisuutta. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että markettiketjuilla on ehkä edes jonkinlaiset standardivaatimukset ja vastuu tuotteistaan, ja siksi koen markettien pakatut tuotteet turvallisemmiksi kuin pikkupuotien irtomyyntitavaran. Pakattua lihaa ostan silloin tällöin, ihan mukavuudenhalusta, mutta lihan laatu on melkein joka kerta pettymys. Lihan ja kalan syönti on kutistunutkin Intiassa meiltä minimiin, ja syömme lihaa ja kalaa lähinnä vain silloin, kun anoppi on ostanut tutulta kauppiaaltaan tuoretta.

Kun sitten tulen Suomeen ja pääsen suomalaisiin ruokakauppoihin, olen aivan onnesta pökerryksissä. Voisin kuljeskella kaupoissa tuntikaudet ja ihastella tuotteita, jotka ovat kaikki ensiluokkaisia ja ennen kaikkea turvallisia! Minulle ei tulisi mieleenkään nipottaa mistään E-koodeista, kun olen Intiassa törmännyt sellaiseenkin tuoteselosteeseen, jossa on kerrottu tuotteen sisältävän "mausteita ja niin edelleen". Ruoka on Suomessa kuitenkin periaatteessa äärimmäisen turvallista, ja se tieto riittää minulle.

Mitä kauemmin olen Intiassa, sitä enemmän osaan arvostaa Suomen puhdasta ruokaa ja juomavettä. Sitä enemmän nautin puhtaista salaateista, punaposkisista tomaateista, kermaisesta jäätelöstä, virheettömästä lihasta, limsoista, kermavalmisteista, karkeista, pakasteista, joiden kylmäketjun tiedän katkeamattomaksi - ja raikkaasta maidosta, jossa ei taatusti ole valkoista maalia tai mitään muutakaan ylimääräistä.

38 kommenttia:

  1. Tama oli tosi hyva juttu! Turkissakin on valilla naita skandaaleja tosin ei ehka ihan samassa laajuudessa mita Intiassa tuntuu olevan, taalla on vaarennetty ainakin oliiveja ja juustoja, nyrkkisaantöna on etta jos joku maksaa liian vahan, se ei voi olla terveellista. Taalla on nykyisin orastavaa elintarvikevalvontaa muttei mitaan Suomen mittapuun mukaista, periaatteessa pidan tuoretuotteita parempina taalla mutta vahan pitaa kayttaa paata mista nekin ostaa, purkkiruokaa, halpisketjujen juomia ja yleensakin valmisjuomia valtan minakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassakin voi hinnasta päätellä minusta jotain. Monet kotimaiset tuotteet ovat hyvin halpoja verrattuna tuontitavaraan, vaikka ei se tietysti automaattisesti merkitse sitä, että intialainen tuote olisi väärennetty. Intiassa työvoima on niin älyttömän halpaa, että kustannukset jäävät varmasti sitäkin kautta pieniksi.

      Noista mainitsemistasi juustoista tuli mieleen intialaiset juustot, jotka ovat lähes poikkeuksetta ihan hirveitä. Purkkiruokaa en kyllä ikinä uskaltaisi ostaa Intiassa. Kerran, kauan sitten, ostin kokeeksi jonkun valmisaterian, johon piti lisätä vain vesi, mutta jo ajatus pussiruoasta alkoi ällöttää niin paljon, että sekin jäi syömättä.

      Poista
  2. Hui kamalaa, Hippu! Täällä tosiaan murehdin vain ohimennen sitä, että vihannekset ei voi olla luonnollisesti kasvatettuja, koska ne on kohtuuttoman suuria? Hormooneja? Myös lihan tehostus on ilmeisen yleistä. Ystäväperhe sanoikin, että ainut liha jota voi suht huolettomasti syödä on kalkkuna. Turkey. Niinpä tietysti. Mutta että joku tietoisesti pistäisi jotakin epäterveellistä mömmöä sekaan tuntuu kyllä kamalalle.... Mitä siellä sitten voi syödä, kun ei syömättäkään elä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihankasvatusta tehostetaan Intiassakin piikittämällä eläimiin hormoneja, mutta en tiedä, kuinka yleistä se on.

      Minusta tuntuu, että ihmiset ovat suorastaan sokeita omalle toiminnalleen. Päämäärä hyvittää keinot. Eli ihan sama, miten ja millaisin vilunkikeinoin lopputulokseen päästään, kunhan sitä rahaa vain tulee, ja mahdollisimman paljon.

      Me syödään tosi paljon kasvisruokaa, jonka teen ihan alusta asti itse. En käytä mitään valmiita tahnoja, en edes inkivääri-valkosipulitahnaa, vaikka se(kin) helpottaisi kokkaamista aika paljon. Kasvisruokien kanssa syödään useimmiten jotain intialaisia leipiä tai riisiä (jonka ostan marketista pakattuna). Hedelmiä, leipää, jogurttia jne. eli ei me nälkään kuitenkaan kuolla. :-)

      Turvallinen Turkey. :-)

      Poista
  3. Huh mitä juttua. Kiitos tämän jakamisesta, tämä blogaus varmasti palaa mieleen seuraavan kerran sinnepäin suunnatessa... Minä olen meuhkannut tutuille paljon paikallisesta elintarviketurvallisuudesta ja erityisesti lihatuotannon huonosta valvonnasta, mutta tähän verrattuna e.colibakteeritapaukset kuulostavat aika harvinaisella vaivalta. Erityisesti tuo korruptio kuulostaa rasittavalta, kun itse tykkään tukeutua viranomaisiin valittaessani (ja valitan varmaan paljon useammin kuin keskivertokansalainen).

    Sen sijaan nykyinen ruokavaliosi kuulostaa todella hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä tosiaan Suomessakin kaikenlaisia ruokamyrkytysepidemioita, mutta ne tuntuvat jotenkin ”harmittomilta” näihin Intian juttuihin verrattuna, mikä johtuu varmaan siitä, että niitä ei kukaan ole tarkoituksellisesti aiheuttanut, vaan ne johtuvat elintarvikkeiden (tahattomista) käsittely- tai säilytysvirheistä. Joka maassa pitäisi olla yksi Evira. :-)

      Minua korruptio on alkanut rasittaa aina vain enemmän, kun tuntuu, että yhteenkään viranomaiseen ei voi luottaa ja että asiat alkavat rullata vasta sitten, kun on päästy hinnasta yhteisymmärrykseen. Suomi on tässäkin mielessä aivan ihana paikka.

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen ja tärkeä kirjoitus. Täällä Belizessä täytyy katsoa hyvin tarkkaan viimeisiä myyntipäiviä, koska myynnissä on ajoittain useampia kuukausiakin vanhoja ruoka-aineita. Ihan kaikkien purkkien sisältöön en luota, mutta aika surutta voi täällä kuitenkin ostaa esimerkiksi purkkiruokaa kunhan se ei vain ole mennyt vanhaksi.

    Toisaalta täälläpäin maailmaa täytyy pitää silmällä muitten maitten markkinoilta poistettuja tuotteita - Jamaikalla oli kerran myynnissä esimerkiksi suklaapatukoita jotka oli Briteissä vedetty pois markkinoilta salmonella- tms epäilyn vuoksi. Se mikä ei kelpaa Yhdysvalloissa saattaa hyvinkin mennä kaupaksi esimerkiksi Belizessä... Eli ikävästi vaikuttaa siltä, että sellaiset maat joissa elintarvikkeitten kuntoa ja sisältöä pidetään silmällä omien markkinoiden osalta osaavat tehdä voittoa pilaantuneilla tai muuten epäilyttävillä tuotteillaan muualla maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeisiin myyntipäiviin tai pakkauspäivämääriin ei voi Intiassakaan luottaa. Olen kuullut semmoistakin, että esim. maahantuotujen jogurttien päivämääriä vaihdetaan tuoreemmiksi – vanhat tarrat siis poistetaan ja tilalle laitetaan uusi. Useammin kuin kerran (silloin kun vielä näitä ylikalliita jogurtteja ostimme) olen ihmetellyt, kun jogurtti on näyttänyt ja maistunut jotenkin kummalliselta...

      Ei myöskään ole kovin kauan siitä, kun ostin paikallista kermaa, jossa viimeiseen päiväykseen oli vielä ihan ruhtinaallisesti aikaa, mutta silti kerma maistui ja haisi ihan omituiselle. En osaa arvata, mitä kermalle oikein oli tapahtunut; olisiko kylmäketju kenties katkennut vai olisiko päivämäärän kanssa keploteltu jotenkin?

      Huh, tuommoisesta en ole kuullutkaan, että maahantuodut elintarvikkeet voivat olla oman maan tuotteita vaarallisempia. Tosi harmillista – kauppamiesten rahanahneudella ei ole näköjään mitään rajaa. Tulee varmaankin sellainen kaatopaikka-olo! Intiassa maahantuodut elintarvikkeet ovat käsittääkseni yleisesti ottaen turvallisempia kuin maassa tuotetut, vaikka ne ovat kyllä myös paljon kalliimpia.

      Poista
  5. Huhhus, kaikenlaista olen täälläkin kuullut, mutta noin paljon en vielä. Täällä on jonkinmoinen elintarvikkeiden tarkkailu, mutta eihän niitä mitenkään kaikkia voi tarkkailla. Maanviljelijätkin käyttävät myrkkyjä ja lannotteita miten sattuu annostuksista välittämättä. Suurin osa elintarvikkeista tulee kuitenkin ulkomailta ja saa olla tarkkana viimeisen myyntipäivän kanssa, joskus sekin on vaihdettu myöhemmäksi mitä pitäisi. Ikävintä on tosiaan tuo lääkkeiden vääristely. Kerran söin satsin turkkilaista kilpirauhaslääkettä, jossa ei ollut mitään tehoja, taisi olla pelkkää jauhoa (toivottavasti ei sentään liitua). Nykyään tänne tuodaan Intiastakin paljon elintarvikkeita ja lääkkeitä, itse olen pitäytynyt eurooppalaisessa tavarassa varmuuden vuoksi - ja tämän jälkeen ainakin vältän intialaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassakin lannoitteita ja myrkkyjä käytetään miten sattuu, mutta jätin sen tämän postauksen ulkopuolelle, kun olin niin täynnä tätä aihetta. Intiassa lannoitteet tuntuvat olevan viljelijöille jonkinlainen taikasana, ainoa keino, jolla voidaan saada hyvä sato, ja luomuviljely onkin siellä aika lapsenkengissä, vaikka onneksi kuitenkin heräämässä. Nyt pitäisi enää saada kuluttajat innostumaan.

      Vastauksessani Katan kommenttiin kirjoittelinkin jo maahantuoduista jogurteista, joiden päiväyksiä on vaihdeltu – ja Luoja yksin tietää, mitä muita elintarvikkeita päiväysten ”tuoreuttaminen” koskee.

      Me käytämme muutamaa tunnettua apteekkiketjua, vaikka eihän sekään takaa välttämättä sitä, että lääkkeet olisivat sitä itseään. Lääkkeitä syödessänikin tulen väkisinkin ajatelleeksi, että mitähän tämäkin mahtaa olla...

      Sen verran myönteistä Intian elintarviketeollisuudesta voisin sanoa, että käsittääkseni ulkomaille vietävät tuotteet ovat turvallisempia kuin kotimaan markkinoille tuotettavat. Kai Intiassa ajatellaan niin, että intialaisille voi tyrkyttää halpaa ja huonolaatuistakin, koska ne, jotka sitä halpaa (kotimaista) ostavat, tuskin valittavat mistään, koska he tietävät valittamisen turhaksi.

      Poista
    2. Tämä selittääkin tekstin "export quality" jota olen ihmetellyt monissa intialaisissa elintarvikkeissa Intiassakin... Suomalaiseen mielenmaisemaani ei vaan sovi sitten millään ajatus siitä että tehtäisiin eri maalaisille ihmisille eri laatuista.

      Poista
    3. Nyt kun sanoit, niin muistan minäkin törmänneeni tuohon export qualityyn jossakin. Eikä mahdu minunkaan jakeluuni, että erimaalaisille ihmisille - tai ihmisille ylipäänsä - tehdään erilaatuista! En tiedä, tapahtuuko tällaista muissa maissa, vai onko tämäkin jonkinlaista intialaista hierarkia-ajattelua.

      Poista
    4. Ja vaikka kohdeltaisiinkin eri maalaisia eri tavalla niin seuraava omituisuus on että maanmiehet myrkytetään mutta ulkomaalaisille annetaan parasta mahdollista :-P :-P Aamun outo assosiaatio: muistan erään järjestettyjen avioliittojen mainoksen morsianta etsivästä miehestä, jonka hyvien ominaisuuksien listalla luki "very handsome - very EUROPEAN looking". Eipä vedonnut meikäläiseen moinen mainoskampanja ;-)

      Poista
    5. Sitä saattaisi tyhmempi vaikka kuvitella, että oman maan väelle tehtäisiin sitä parempaa laatua ja muille huonompaa, mutta eipä se Intiassa ihan näin menekään. :-)

      Hih, minäkin juoksisin tuommoista ukkoa karkuun. :-) Mikähän on muuten eurooppalaisen näköinen - tumma espanjalainen, vaalea skandinaavi, punatukkainen vai mikä? (Pitäisi varmaan etsiä vastausta Bollywood-elokuvista... :-D)

      Poista
  6. Voihan kauhistus;ihan uskomattomia ruokaväärennöksiä.Voin ihan kuvitella miten vaikeaa on sulla valita tuotteita Intiassa jos elintarvikkeiden valvonta on tuollaista.Täällä on elintarvikkeiden tarkkailu aika hyvässä mallissa,mutta muistan joskus olleen tapauksia,joissa lihaan oli ruiskutettu vettä (pakasteliha)jotta se saadaan näyttämään paremmalta ja painavammalta.Siitä olikin juttua paljon telkkarissa.Täällä onneksi saa hyvin luomua ja hinnat ovat suuren kysynnän johdosta laskeneet,mutta on vihanneksia ja hedelmiä(esim.mansikat),joissa saattaa olla edelleenkin torjuntaineiden jäämiä ja silloin sitä miettii että ostaako kalliimpaa luomua vai sitten sellaisia,joissa niitä jämiä saattaa olla.Mutta onneksi täällä useat ovat siirtyneet biologiseen torjuntaan. Minulla on myös jonkinlainen ennakkoluulo kiinalaista pakastekalaa kohtaan..esim. sieltä tullut pakastelohifilee on paljon edullisempi kuin norjalainen,mutta aina sitä miettii että onkohan niissä jotain ylimääräistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mietin, niin tämä on ehkä yksi tärkeimmistä syistä, miksi kiinnostukseni ruokaa kohtaan katosi ja miksi lopetin ruokabloggaamisenkin. Vaihtoehdot turvallisesta syömisestä jäivät niin vähiin, että tuntui, että siitä ei kerta kaikkiaan ole enää mitään blogattavaa. :-(

      Hyvän elintarvikevalvonnan maissa, kuten Suomi ja ilmeisesti Israelkin, pienestäkin väärennöksestä tulee ilmeisesti iso juttu, mikä on tietysti hyvä asia.

      En minäkään ostaisi semmoista tuotetta, jonka kasvatus-/elinolosuhteista minulla ei ole varmaa tietoa, vaikka se olisikin edullisempaa...

      Poista
  7. Kauhistus! Nuo samat jutut pyörivät kyllä mielessä siellä asuessa, mutta en saanut mistään luettavaksi tuollaista artikkelia, jossa oltaisiin selitetty kaikki nuo vippaskonstit ja testauskeinot. Ehkä useammat alkavat tarkistamaan syömisiään ja juomisiaan?
    Mikä minua huolestutti siellä, oli lääkkeet. Monesti lääkärissä käydessä oli lääkkeet ostettava viereisestä kojusta/hökkelistä, joka oli kai jonkinlainen apteekki. Sieltä sai tabletit sun muut ilman paketteja ja tuoteselosteita tai nimiä minigrip-pusseissa ja käsinkirjoitetut ohjeet mukaan. Ei siis mitään hajua mitä söin, mutta kaikki pöpöt varmasti kuolivat. Tuhtia tavaraa siis. Samaan aikaan luin, kuinka Intiaan (ja muihin kehitysmaihin) lykätään länsimaista vanhentuneet ja muuten 'hankalat' lääkkeet, sekä myös eläimille tarkoitetut lääkkeet. Tavis-kuluttajan puolesta kamalinta on tuo valvonnan ja tehokkaan valitusmahdollisuuden puute.

    Ruokavaliosi kuulostaa tosi terveelliseltä ja tuoreelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkeet pelottavat itseänikin, mutta ei auta muu kuin yrittää luottaa siihen, että ne ovat turvallisia ja oikeita. Pakkauksista ja annostusohjeista ei lääkkeissä tosiaankaan ole tietoakaan! Välillä pitää itse etsiä netistä, milloin lääkettä pitää ottaa... Kerrankin yksi lääke ei sopinut yhteen maitotuotteiden kanssa, ja se selvisi minulle vasta myöhemmin googletellessa.

      Lääkkeistä tuli mieleen yksi äskettäinen tapaus, kun pieni poika oli saanut johonkin silmäongelmaan vahingossa korvatippoja. Telkkarissa näytettiin, kuinka pojan silmät olivat menneet ihan kamalan näköisiksi, kun silmiin oli laitettu korvatippoja. Mietin vain sitä, että olisiko lääke ollut sitten kovin turvallinen korvillekaan, kun se sai silmissäkin aikaan niin suurta tuhoa.

      Poista
  8. No huh! Olipas kamalaa luettavaa! Minäkin metsästin Intiassa kaupoista cokista ja hamstrasin sitä aina siellä, jos vaan jostain pulloja löysin.. Mitähän myrkkyä sitä on tullut juoneeksi? Nytkin minulla on itse asiassa cokispullo tuossa vieressä, tosin Suomessa kun oon niin täältä ostettu. Ei kait nuo light-juomat koskaan kuitenkaan ainakaan terveellisiä ole...

    Nautihan Suomi-ruuasta nyt! Milloin palaat muuten takaisin Intiaan?/Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelin juuri tätäkin kirjoittaessani niitä meidän hamstrausreissuja, ja kuinka sitä cokista piti sitten ostaa kahmalokaupalla silloin, kun sitä jostain löysi. :-) Mullahan lähti cokiksen takia palakin hampaasta, eli ei taida olla muutenkaan mikään maailman terveellisin juoma. Hirvittää tosiaan ajatella, mitä kaikkea sitä onkaan tullut juoneeksi...

      Mä tykkään Fanta Zero-juomista Suomessa, ja nytkin on iso verigreippi-Fanta jääkaapissa. :-)

      Palaan Intiaan taas reilun kahden viikon päästä, joten vielä tässä ehtii syömään (ja juomaan) kaikenlaista varastoon. :-)

      Poista
    2. Aspartaamin ei ole todettu säännönmukaisesti aiheuttavan syöpää, vaikka pienessä osassa tutkimuksissa aivan törkeillä annostuksilla viitteitä siitä on.

      Aspartaamin ylin turvalliseksi määrätty päiväkohtainen annosraja (ADI-arvo) Euroopassa on 40mg/kg. 75 kiloiselle kaverille tämä raja on siis esimerkiksi 3000mg. Tämä tarkoittaa 17kpl 0,33 litran laittilimutölkkiä per päivä. Eläinkokeissa terveydelle haitallisia vaikutuksia on havaittu vasta yli satakertaisella määrällä suhteessa Amerikkalaiseen ADI-arvoon joka on 50mg/kg.

      Nopealla laskutoimituksella: Jos painat 75 kiloa, sinun tulee juoda 2100kpl 0,33 litran tölkkiä PÄIVÄSSÄ PÄIVITTÄIN, että eläinkokeissa havaitut ongelmat ilmenivät. Tässä pitää tosin muistaa se, että suurimmassa osassa aspartaamitutkimuksia terveydelle haitallisia vaikutuksia ei edes pystytä todentamaan.

      Poista
    3. Kiitos tiedosta.

      Intian kolajuomien myrkyllisyydessä ei ollut kyse aspartaamista tai muista makeutusaineista vaan saastuneesta vedestä, jota kolajuomien valmistuksessa käytettiin. Vedestä löytyi hyönteis- ja muita myrkkyjä, jotka aiheuttavat syöpää.

      Poista
  9. Ihan järkyttävää ..
    mutta toisalta ihan kaikkien tulisi seurata sitä mitä syö,kaikki prosessoitu ruoka on kemikaaleja täynnä ,me ollaan vaan niin turruttu niihin e koodeihin..täällä on paljon kaikkea amerikkalasta tuotetta ja itse en suosi wallmarttia..sillä maa jossa antibioottejen syöttäminen eläimille,hormoonit jne ei auheuta ruokahalun kasvua itselle..Mutta tavallaan myös hyvä tiedostaa paremmin mitä syö ja kun näet paljon vaivaa tuoreen ruuan eteen,ehkä pidemmällä juoksulla siitä on enemmän hyötyäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että E-koodeihin on turruttu niin, että niistä en ollut tullut melkein normaali osa ruokaa. Välillä ärsyttää se ainainen ruoan laittaminen, kun Intiassa ei voi helpottaa elämäänsä puolivalmisteilla tms., mutta toisaalta aika vähän käytän sellaisia Suomessakaan. Pitemmän päälle on varmaan ihan hyvä ratkaisu kuitenkin.

      Poista
  10. Kammoa kyllä. Kiinasta joskus tihkuu ruokaskandaaleja, miten esim. maitoon tai muuhun ruokaan on lisätty ihmiselle haitallisia tai jopa myrkyllisiä aineita, mutta Intiasta en muista vastaavia kuulleni. Eineksiä ja pitkälle prosessoitua ruokaa tietysti kehotetaan välttämään muuallakin, mutta siellä se on ihan suorastaan elintärkeää. :P Mutta jotenkin lyhytnäköiseltä logiikalta tuntuu tuo. Vaikka elintarvikkeen hinta olisi valmistuksessa ehkä edullisempi, niin luulisi, että kuluttajat aika nopeasti alkavat vältellä saippuajäätelöä ja vastaavia...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä näistä Intian elintarvikejutuista tosiaan taideta paljon uutisoida ulkomailla. Mistähän mahtaa johtua? Luulisi, että ulkomaillakin kiinnostuttaisiin uutisesta, että 70 intialaisesta maidosta on väärennettyä. Tai sitten ei...

      Luulen, että yksi syy, joka myös tekee elintarvikkeiden väärentämisestä niin kannattavan bisneksen Intiassa, on suuret markkinat. Kuluttajia on niin paljon, että vaikka yksi alkaisikin vältellä huonoksi havaitsemaansa tuotetta, aina löytyy uusia kuluttajia, jotka sitä ostavat. Ja vaikka väärennetyistä tuotteista tiedotettaisiinkin ihmisiä, on hirveästi sellaisia, joita nämä tiedotukset eivät koskaan tavoita.

      Poista
  11. No huh! Ei taida meillekään enää Intian kokis maistua... Oletko nähnyt onko aiheesta ollut uutisia enää tuon 2006 jälkeen? Aika hurjaa ettei soft drinkeille ollut mitään lailla säädeltyjä määritelmiä siitä mitä saavat sisältää :o Eikö cocacola companya sitten yhtään kiinnosta oma maineensa, myydään vaan Intiassa myrkkykolaa jos se siellä kerran on laillista vai?! Aika huolestuttavia myös noi jatketut elintarvikkeet, huh. Ravintoloissa syödessä on muutenkin aina muutama jännitysmomentti, ja ilmeisesti myös se onko tarjoiltu ruoka ruokaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin taas etsiä tietoa aiheesta, mutta en löytänyt edelleenkään mitään uudempaa tietoa, puoleen enkä toiseen.

      Intiassa myydään hirveästi kansainvälisiä tuotteita, joiden merkki on aivan sama kuin muualla maailmassa, mutta itse tuote ei ole ollenkaan sama kuin muissa maissa. Esimerkiksi Kellogg's Special K -hiutaleet, joita tykkäsin joskus syödä Suomessa, ovat Intiassa aivan erilaisia kuin Suomessa, vaikka pakkaus näyttääkin aivan samalta. Intialaisissa hiutaleissa on aivan järkyttävä määrä sokeria, ja napostelenkin niitä nykyään paljaaltaan lähinnä makeannälkään. :-) En muista tarkalleen sitä sokerin määrää, mikä niissä on, mutta nyt kun kävin katsomassa tuotteen intialaista nettisivua, niin selvisikin, miksi ne ovat Intiassa niin makeita: ”coated with delicious honey, to suit Indian taste buds”. Kas kun niissä ei ole sitten chiliäkin, kun kaurahiutaleitakin saa jo masala-versiona. :-)

      Tämä kansaivälisten tuotteiden erilaisuus Intiassa on mysteeri, jota en ole koskaan oikein tajunnut. Tuotteet ilmeisesti valmistetaan Intiassa, ja valmistuksessa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti mitään kansainvälisiä Kellogsin (tai Coca-Colan tms. firman) tiukkoja säännöksiä, mitä niissä pitää olla, vaan intialaiset saavat mukauttaa tuotteita omille markkinoille sopiviksi? Coca-Colan valmistuksesta löysin tällaista tietoa, joka selittää intialaista valmistuprosessia (ja samalla noita myrkkyjäkin) aika hyvin:

      "Coca-Cola® is an internationally recognized drink, popular in many countries throughout the world. The company that produces the soft drink has an interesting way of distributing it around the world, which many people may not realize. You don’t get exactly the same Coke® in India that you do in the US, because bottling of the drink is franchised.

      What occurs is the following: the company produces a concentrate with the patented formula for Coca-Cola®. This remains the same wherever you purchase the product. This concentrate is then sold to companies who have purchased franchises to bottle Coca-Cola® in their area. Each bottling company adds water and whatever sweeteners are used for that specific type of coke." (tieto täältä)

      Coca-Cola ei ole ainakaan lannistunut Intiassa kokemistaan takaiskuista, koska yhtiö aikoo luemma päinvastoin lisätä Coca-Colan tuotantoa Intiassa. Intialaiset kun kuluttavat vain kahdeksan pulloa cokista vuodessa, kun esim. USA:ssa juodaan 403 pulloa ja Kiinassakin 38.

      Ja ravintolaruoka on joskus niin jännittävää, että siitä voisi tehdä erillisen postauksen! :-) Olen nähnyt muutaman intialaisen ravintolakeittiön, ja voin kertoa, että ruokahalut hieman katosivat sen jälkeen. :-D

      Poista
    2. No tuo selvensi asiaa! Aikamoista hommaa! Se mitä itse olen noiden ravintoloiden keittiöihin nähnyt niin ei ole tosiaan ollut kovin houkuttelevaa :D Ravintolapostaus olisi tosi mielenkiintoinen, sitä odotellessa!

      Toi ruoka intialaiseen makuun on kyllä myös jännä juttu. Ehkä noi isot yritykset ovat tulleet siihen tulokseen että Intiassa on niin paljon potentiaalisia ostajia että heitä kannattaa miellyttää. Mm. Pizzahutista saa siellä ihan mun lempparipitsaa jossa on chiliä ja maissia :D

      Poista
    3. Hih, ja Mäkkäristä saa mun lempparia Aloo tikki -hampurilaista. ;-D

      Poista
  12. Tämä oli tyrmistyttävän järkyttävää luettavaa ja sinulle pitäisi myöntää tästä hyvästä valtion tiedonjulkistamispalkinto, jos sellaiseen tulee joskus blogihaara.

    Mutta jotain hyvääkin: nyt en enää sure sitä miksen ikinä ole saanut kokkauksiani näyttämään ja tuntumaan yhtä hienoilta kuin desi-ravintoloissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, saan varmaan kohta porttikiellon maahan, kun kirjoittelen tällaisia. Mutta tosiasiat ovat tosiasioita, minkäs sille voi.

      Minä olen joskus jäljittelynhimoissani ostanut täällä Suomessa punaista elintarvikeväriä tandooriruokia varten, ja sillä tulikin vähän autenttisemman näköinen lopputulos. Terveellisyys onkin sitten asia erikseen - ostin värin nimittäin jostain Hakaniemen aasialaisesta, eikä siinä tainnut pahemmin tuoteselosteita olla. Nyt en ole käyttänyt mitään värejä enää pitkään aikaan.

      Poista
  13. http://yle.fi/puhe/ohjelmat/maria_pettersson/ruokavaarentajat_5270.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos kovasti linkistä!

      Poista
  14. Lukiessani tätä en voi olla puhumatta suomalaisen ruoan "väärentämisestä", tällä tarkoitan lähinnä pitkälle prosessoituja elintarvikkeita joita suomen kaupat ovat pullollaan. Näissä "elintarvikkeissa" käytetään erilaisia täyte-aineita jotta voidaan tuottaa mahdollisimman halvalla paljon tuotetta joka tietty tietää enemmän rahaa.

    Yksi huolestuttavimpia ilmiöitä on, että koulujen ruoanvalmistuksessa on siirrytty isolta osin valmistuotteisiin joiden sisältämät lisäaineet vaikuttavat radikaalilla tavalla mm. lasten ja nuorten kehitykseen (niin fyysisesti kuin henkisesti) Tämä vielä edes mainitsematta sitä että, kuinka ravinneköyhiä nämä elintarvikkeiksi kutsutut asiat monesti ovatkaan.

    Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut yhä enemmän ja enemmän valmisruokia suosivaksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta! Täyteaineilla jatketut valmisteet on varmasti kaiken lisäksi sellainen asia, että moni (esimerkiksi minä) ei tule ajatelleeksi sitä kuin ehkä satunnaisesti. Juuri eilen satuin katselemaan kaupassa jotain lihavalmistetta ja mietin, kun siinä oli lihaa vain vähän yli 60 prosenttia, että mitähän ne loput prosentit mahtavat olla. Hyllyynhän se tuote sitten lopulta jäi.

      Mietin, että mikähän tämän valmistuoteilmiön takana mahtaa olla. Teollisuus tietenkin valmistaa tuotteita siksi, koska ihmiset niitä ostavat (jos ei olisi kysyntää, niin tuskin olisi tarjontaakaan), mutta miksi ihmiset ylipäänsä ostavat valmisruokia? Onko meistä tullut niin avuttomia, että emme enää osaa valmistaa alusta asti itse, vai onko meillä muka aina niin kiire, ettemme ehdi syödä hyvin? Ja samaan aikaan televisio on (melkein kyllästymiseen asti) täynnä kaiken maailman kokkiohjelmia, jotka toitottavat lähiruokaa, tuoreita raaka-aineksia jne. Todella ristiriitaista, sanoisin.

      Poista
  15. ruokatuotteiden väärennös onnistuu Intiassa siksi, että kuluttajilla ei ole varaa valita aitoja, puhtaita tuotteita, vaan he ostavat aina halvinta mahdollista, ja heidän vatsansa ovat tottuneet sekundalaatuun. Onneksi kaupoista löytyy myös ykköslaadun tuotteita, joita me joilla on niihin varaa voidaan valita. Pullotettu tai tölkitetty kokis on varmaan ihan turvallista, enkä itse osta esim. Paikallista pussitettua maitoa, vaan Nestlen purkkimaitoa ,joka on hyvälaatuista. Sama jogurtin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiassa jos missä pitää kyllä paikkansa se, että halvalla ei saa hyvää. En kyllä tiedä, uskaltaisinko silti sanoa niinkään, että kalliimpi olisi automaattisesti hyvälaatuista...

      Pussitetuissa maidoissakin on eroja, ja anoppi ostaa esim. jostakin meijeriltä suoraan pussitettua, käsittelemätöntä raakamaitoa, joka tulee sellaisessa läpinäkyvässä pussissa ja joka pitää keittää. Meille tulee tavallisimmin Heritagen tai muun firman maitoa, joka on pastoröitu ja homogenisoitu, ja pidän sitä tämän takia suhteellisen turvallisena. Suurimman puutteen näiden kotiin tuotavien pussimaitojen kohdalla luulen olevankin kylmäketjussa, kun maito joutuu joskus odottelemaan ulkona kuumassa useamman tunnin – ja kuka tietää, missä se on joutunut olemaan sitä ennen!

      Nestlen maidosta en itse pidä, kun se ei maistu minusta aidolta maidolta.

      Poista