Joulu, uusivuosi ja melkein juhannuskin

Kirjoittelen tätä avoimen parvekkeen oven edessä, vaikka ulkona on pari astetta pakkasta. Läppärini on sisältä nimittäin ilmeisesti niin pölyinen, että sen tuuletin hurisee koko ajan ihan villinä ja kone kuumenee niin, että se välillä sammuu itsekseen. Blondina tietenkin ajattelin, että mitä kylmempi ympäristö, sitä kylmempi tietokone. Toivottavasti saan tämän postauksen naputeltua, ennen kuin jäädyn!

Palasin maakuntakierrokseltani taas kaupunkiin, ja kierroksen aikana tuli juhlittua niin joulut kuin uudetvuodetkin. Suomessa joulutunnelmaan pääsee kovin helposti - vaikka sitten tammikuun 26. päivä, kuten tässä tapauksessa - kun ympäristö on niin talvinen. K-kaupan lihatiskin setä oli heti juonessa mukana, kun menimme äidin kanssa ostamaan karjalanpaistilihoja jouluateriaa varten. Äiti sanoi miehelle, että otettaisiin noita karjalanpaistilihoja, kun vietellään tässä vähän joulua, ja mies totesi pilke silmäkulmassa, että joulu on kerran vuodessa - sama se, milloin se on! Mies harmitteli myös sitä, että oli vain hetkeä aiemmin myynyt viimeisen kalkkunansa. Se ei kyllä hirveästi haitannut, sillä meillä oli jo kinkku odottamassa.

Kävin metsästä pienen kuusen (tai oikeastaan kuusen latvan), jonka sitten koristelin. Kuusi saattoi jopa olla vanhempieni tontilla, joten en ehkä käynyt edes varkaissa. 

Latvatähteä ei näin pieneen kuuseen ollut, mutta punainen rusetti ajoi saman asian. 

Äiti oli säilönyt pakkaseen piparkakkutaikinaa, jossa oli vain se huono puoli, että piti malttaa odotella, ennen kuin taikina antautui hampaille.

Sisko oli ostanut minulle Kinder-joulukalenterin, joka on kyllä hienoin kalenteri ikinä! Kalenterin yllätykset ovat vertaansa vailla: tämän (eli viidennen päivän) luukusta tuli kokonainen Kinder-muna, jonka sisällä oli tietysti myös yllätys! Tämän päivän luukusta olisi voinut tulla myös runebergintorttu, koska tänään on Runebergin päivä, mutta muna oli kuitenkin kivempi, koska en edes tykkää runebergintortuista. Laskiaispulla olisi ollut myös kiva yllätys.

Uuttavuotta juhlittiin sattumoisin tarkalleen viikko joulun jälkeen eli helmikuun toinen päivä, ja uudenvuodenaattoon kuului muun muassa tinan valamista, kuohujuomaa ja rakettien eli tähtisadetikkujen polttelua. Lumiukko toimi ystävällisesti rakettien laukaisualustana.

Bileet ohi. Aika ryömiä petiin.

Pääsin myös (monen vuoden tauon jälkeen) laskemaan mäkeä, ja voin kertoa, että sitä oli odotettu kovasti!

Mäenlaskun päätteeksi otin kummitytöiltäni mallia ja kiipesin puuhun.

Ukkeli oli hirmuisen ilahtunut, kun kuuli, että hänen polvivammainen vaimonsa oli kiivennyt puuhun.

Ettei koko maakuntakierros olisi mennyt ihan kokonaan hauskanpidoksi, kävimme myös hieman sivistämässä itseämme Savonlinnan Riihisaaren maakuntamuseossa. Tosin sielläkin oli aika hauskaa.

Satutunti. En mennyt kuuntelemaan, kun paikalla näytti olevan hieman nuorempaa väkeä.

Perhe kasvoi kahdella norppavauvalla - ei tosin meidän perhe, kun ukkelihan on antanut minulle ukaasin, että meidän perheen nalleluku on nyt täynnä. Nämä eivät kyllä ihan tarkalleen ottaen olleet nalleja, mutta ukkeli tarkoitti varmaan norppiakin...

Matkustin graffitijunalla, ja onneksi matka ei ollut niin pitkä, että olisin kerennyt pitkästymään. Muuten olisi ehkä pitänyt ottaa käyttöön Duudsonien keino piristää pitkää ja tylsää junamatkaa ja matkustaa muka-jäniksenä:

"Pikajunassa on tunnelmaa. Erityisen jännittävä tunnelma junassa on, jos yrität matkustaa ikään kuin olisit jäniksenä eli liputta junassa. Osta lippu ja mene junaan. Yritä matkan ajan piileskellä konduktööriltä. Matka kuluu kuin siivillä, kun leikit kuurupiiloa konduktöörin kanssa. Tai voit myös testata agenttitaitojasi ja vakoilla konduktööriä. Jos tilanne menee tiukaksi, kannattaa ehkä hillitä agenttikäyttäytymistä ja vetää matkalippu esiin. 

Vielä hauskempaa tämä on, jos teet kaiken jänispuvussa!"

(Duudsonit - 100 tapaa pelastua tylsyydeltä.) 

Maaseudulla olo on siitä kivaa, että siellä ei tarvitse panostaa ulkonäköön yhtään. Kauppaan voi lähteä ilman meikkiä ja semmoissa rytkyissä, että en koskaan kehtaisi kulkea ne päällä kaupungissa.

Talvella vaatesuosikkini on äiskän noin 20 vuotta vanha toppapuku, joka on revennyt jo usammastakin paikasta. Pukuun on mukava yhdistellä laatikoista löytyneitä asusteita, jotka saavat mieluusti olla mahdollisimman erivärisiä.

 

Näytän tässä mielestäni hieman formulakuskilta. Formula-autoa minulla ei kyllä ole, mutta oli minulla potkukelkka, joka on oikeastaan aika sama asia.

Ensi kerralla palaan toivottavasti hieman järkevämmillä jutuilla - tai sitten en.

Alealeaalee...